Juttutupa

[vaisuliini]

Voi Herra auta Vaisuliinia hänen sairauden keskellä ja ole voimallinen ja parantava Jumala!

Herra siunatkoon ja vahvistakoon sinua Vaisuliini

Kiitos!

[vaisuliini]

*
Hyvänen aika! Täällä sataa lunta. Minä tavallaan voitin teidät koska täällä sataa ekaksi lunta.

Nyt loppui...

[pekka]

*
Hyvänen aika! Täällä sataa lunta. Minä tavallaan voitin teidät koska täällä sataa ekaksi lunta.

Nyt loppui...

Voitit ainakin mut koska täällä ei sada lunta.

Missä päin Suamea asut? Mikä kaapunki?

[vaisuliini]

*
Hyvänen aika! Täällä sataa lunta. Minä tavallaan voitin teidät koska täällä sataa ekaksi lunta.

Nyt loppui...

Voitit ainakin mut koska täällä ei sada lunta.

Missä päin Suamea asut? Mikä kaapunki?

Kun sinä asut Vaasassa, käännyt itään päin ja kohdistat katsettasi Venäjää päin niin siellä lähellä minä asun.

[pekka]

*
Hyvänen aika! Täällä sataa lunta. Minä tavallaan voitin teidät koska täällä sataa ekaksi lunta.

Nyt loppui...

Voitit ainakin mut koska täällä ei sada lunta.

Missä päin Suamea asut? Mikä kaapunki?

Kun sinä asut Vaasassa, käännyt itään päin ja kohdistat katsettasi Venäjää päin niin siellä lähellä minä asun.

Jaa, että itärajalla asustelet sinä.

Kuuklasin itäraja ja tulos oli että asut ilmeisesti tällaisissa maisemissa ja siinähän on sitä luntakin:





Onnittelut sulle vielä siitä että voitit rakas Vaisuliini. Muista pukea lämpimästi nyt kun tuo talvi tekee tuloaan. ♥

[vaisuliini]

*
Hah kiitos Pekka Kerran hiihdin rajan yli enkä jäänyt kiinni ja se oli aika ihmeteltävää. Yksin Jumala tietää

[pekka]

*
Hah kiitos Pekka Kerran hiihdin rajan yli enkä jäänyt kiinni ja se oli aika ihmeteltävää. Yksin Jumala tietää

Kyllä sinä Vaisuliini olet aika hassu mutta me vaasalaiset asumme ihan täällä länsirajalla eli meri erottaa meidät tuasta Ruattinmaasta.

Oli kiva kuulla että sua ei pantu telkien taakse vaikka ylitit sen itärajan hiihtoreissullasi.

Nyt aika pian lähdemme koirieni Idan ja Suvin kanssa kävelemään kohti kaupunkia ja ystävieni ompelimoa. Kyllä ne on niin tosi mukavia seuralaisia nuo koiraystäväni. Suuri kiitos Jumalalle niistäkin ja kaikesta muustakin. Jumala on Rakkaus. Terv. pekka

[vaisuliini]

*
Palasin takaisin kenenkään tietämättä, paitsi Jumala yksin tietää. Yksi kerta riitti minulle. Jumalan siunausta sinulle!

[Jukka]

Onnittelut sulle vielä siitä että voitit rakas Vaisuliini. Muista pukea lämpimästi nyt kun tuo talvi tekee tuloaan. ♥

Eräs tositapaus nousi mieleeni, kun kirjoitit "että voitit rakas Vaisuliini".

Luin vuosikymmeniä sitten C.T.Studd´in elämästä kertovan kirjan. Kirjan nimi oli Jumalan hullu. Siinä Studdin ja erään pelastuksen kokeneen ihmissyöjäheimon päällikön välillä syntyi lämmin veljellinen yhteys ja sitten miesten vanhuuden päivinään kilpailu, että kumpi pääsisi ensiksi lepoon Jeesuksen luokse. Aika erikoinen kilpailu. Ajoittain toinen oli toista edellä. Kerronta kirjassa on hyvin iloista ja myönteistä, miesten kivuliaista sairauksista huolimatta. Kumpikin oli päättänyt voittaa, koska kaipasivat jo kotiin, mutta niin siinä kävi, että Studd kutsui uskonveljensä telttamajaansa, jossa lepäsi vuoteella (riippumatolla) ja sanoi veljelleen, entiselle ihmissyöjäkylän päällikölle: "Taidan voittaa tämän kilpajuoksun veljeni!" Ja niin kävikin. Studd nukkui viikon kuluttua pois. Hänen kuultiin viimeisten elinpäiviensä aikana puolittain tajuissaan toistelevan sanoja "hallelujaa" ja "kiitos Jeesus".

Kirja kertoo, ystävänsä nukuttua pois, saaneensa terveyttä ja uusia voimia. Hän kiersi viholliskylissä, joiden asukkaita vastaan ennen oli taistellut, ja kertoi heille Jeesuksesta tavalla, joka saavutti heidät. Monta tuli uskoon eikä Herra sallinut häneen koskea.

Koen toisinaan olevani lapsellinen ja tyhmä, kun kirjoitan tällaisia, mutta totta tämä tapaus oli. Tunnen joitakin ihmisiä (mm. kehitysvammaisia) jotka ovat uskoneet Jeesukseen ja lapsenomaisesti pyytäneen Jeesukselta apua ja saaneet avun.

Kerronpa yhden tapauksen. Toimin vammaisohjaajana kaupungin ylläpitämässä työpajassa. Siellä oli nuori mies, joka uskoi Jeesukseen. Hän oli tavannut ikäisensä naisen (asuivat eri kaupungeissa) ja mies oli rakastunut häneen. Mies ei osannut kirjoittaa, mutta sai rohkeutta (rakkaus antaa sitä) tulla luokseni ja pyysi, että kirjoittaisin nuorelle naiselle kirjeen (kummatkin olivat iältään noin 20-vuotiaita). Niin koin oikeaksi tehdä: mies kertoi tunteistaan ja tulevaisuuden haaveistaan ja kirjoitin ne kirjeeseen ja lähetimme naiselle. Vastasimme vielä yhdessä pariin naisen lähettämään kirjeeseen.

Tehtäväni vammaishuollossa oli määräaikainen ja niinpä tiemme tämän nuoren miehen kanssa erkanivat. Kului aikaa 2-3 vuotta. Ajoin taksia toisena työnäni ja tapahtui niin, että noutaessani kyytiä osoitteesta, tuli taksiin tämä tuntemani mies ja mukanaan nainen. Hän tunsi minut heti. Mies näytti sormusta nimettömässään ja nainen samoin. He olivat tavattoman onnellisia ja 'yksinkertaisia' (saavutankohan koskaan sellaista yksinkertaisuutta ja suoruutta). Mies kertoi, että tässä oli nyt hänen vaimonsa, jolle vuosia sitten kirjoitin kirjeitä hänen pyynnöstään...

Nyt jäin miettimään miksi kirjoitin nuo kappaleet. Eivät kai liittyneet aiheeseen, mutta tahdoin nuo kaksi tapausta kertoa. "Voitoistahan" ne kertoivat, eikö vain?

[Mikko Murpatti]

Onnittelut sulle vielä siitä että voitit rakas Vaisuliini. Muista pukea lämpimästi nyt kun tuo talvi tekee tuloaan. ♥

Eräs tositapaus nousi mieleeni, kun kirjoitit "että voitit rakas Vaisuliini".

Luin vuosikymmeniä sitten C.T.Studd´in elämästä kertovan kirjan. Kirjan nimi oli Jumalan hullu. Siinä Studdin ja erään pelastuksen kokeneen ihmissyöjäheimon päällikön välillä syntyi lämmin veljellinen yhteys ja sitten miesten vanhuuden päivinään kilpailu, että kumpi pääsisi ensiksi lepoon Jeesuksen luokse. Aika erikoinen kilpailu. Ajoittain toinen oli toista edellä. Kerronta kirjassa on hyvin iloista ja myönteistä, miesten kivuliaista sairauksista huolimatta. Kumpikin oli päättänyt voittaa, koska kaipasivat jo kotiin, mutta niin siinä kävi, että Studd kutsui uskonveljensä telttamajaansa, jossa lepäsi vuoteella (riippumatolla) ja sanoi veljelleen, entiselle ihmissyöjäkylän päällikölle: "Taidan voittaa tämän kilpajuoksun veljeni!" Ja niin kävikin. Studd nukkui viikon kuluttua pois. Hänen kuultiin viimeisten elinpäiviensä aikana puolittain tajuissaan toistelevan sanoja "hallelujaa" ja "kiitos Jeesus".

Kirja kertoo, ystävänsä nukuttua pois, saaneensa terveyttä ja uusia voimia. Hän kiersi viholliskylissä, joiden asukkaita vastaan ennen oli taistellut, ja kertoi heille Jeesuksesta tavalla, joka saavutti heidät. Monta tuli uskoon eikä Herra sallinut häneen koskea.

Koen toisinaan olevani lapsellinen ja tyhmä, kun kirjoitan tällaisia, mutta totta tämä tapaus oli. Tunnen joitakin ihmisiä (mm. kehitysvammaisia) jotka ovat uskoneet Jeesukseen ja lapsenomaisesti pyytäneen Jeesukselta apua ja saaneet avun.

Kerronpa yhden tapauksen. Toimin vammaisohjaajana kaupungin ylläpitämässä työpajassa. Siellä oli nuori mies, joka uskoi Jeesukseen. Hän oli tavannut ikäisensä naisen (asuivat eri kaupungeissa) ja mies oli rakastunut häneen. Mies ei osannut kirjoittaa, mutta sai rohkeutta (rakkaus antaa sitä) tulla luokseni ja pyysi, että kirjoittaisin nuorelle naiselle kirjeen (kummatkin olivat iältään noin 20-vuotiaita). Niin koin oikeaksi tehdä: mies kertoi tunteistaan ja tulevaisuuden haaveistaan ja kirjoitin ne kirjeeseen ja lähetimme naiselle. Vastasimme vielä yhdessä pariin naisen lähettämään kirjeeseen.

Tehtäväni vammaishuollossa oli määräaikainen ja niinpä tiemme tämän nuoren miehen kanssa erkanivat. Kului aikaa 2-3 vuotta. Ajoin taksia toisena työnäni ja tapahtui niin, että noutaessani kyytiä osoitteesta, tuli taksiin tämä tuntemani mies ja mukanaan nainen. Hän tunsi minut heti. Mies näytti sormusta nimettömässään ja nainen samoin. He olivat tavattoman onnellisia ja 'yksinkertaisia' (saavutankohan koskaan sellaista yksinkertaisuutta ja suoruutta). Mies kertoi, että tässä oli nyt hänen vaimonsa, jolle vuosia sitten kirjoitin kirjeitä hänen pyynnöstään...

Nyt jäin miettimään miksi kirjoitin nuo kappaleet. Eivät kai liittyneet aiheeseen, mutta tahdoin nuo kaksi tapausta kertoa. "Voitoistahan" ne kertoivat, eikö vain?

Ei tuossa ollut mitään lapsellista. Hyvä kuulla iloisia asioita, kun muuten tuntuu että joka tuutista tulee vain synkkiä uutisia . Muutenkin täällä juttutupa -osiossa saa jutella ihan mitä tahtoo.

Minä luulin, että puhuit samasta kirjasta jonka olen lukenut jo kaksi kertaa, siinäkin eräs uskova saa näyn viedä evankeliumin ilo sanaa sademetsään intiaaneille Motiloni heimolle. Motilonit palvoivat valhejumalia eli demoneita ja tappelivat verisesti keskenään. Vierailijat , jotka tulivat heidän mailleen he usein tappoivat nuolilla ja keihäillä suoraan.

Siinäkin kirjassa uskova lääkäri lopulta ystävystyy alkuasukkaan kanssa ja he kilpailevat kumpi pääsee ensin taivaaseen. Evankeliumin voima levisi intiaanejen keskuudessa ja menestyi ja lopulta kokonaisia kyliä tuli uskoon.

Tässä tarkemmin tuosta tietoa:

https://www.bruceolson.com/others/Suomi/jeesus.html