vaisuliini kirjoitti:*
Ajatelkaa jos eläisimme jossakin diktatuurissa, jossa ei ole edes mahdollisuutta äänestää mutta saamme olla onnellisia kun olemme oikeutettuja äänestämään. Ja pakko sanoa suoraan että näen hengellisen laiskuuden kristillisessä maassa. Suomen uskovien rukoilemattomuus äskeisestä näystä tai profeetallisesta sanasta tuli mieleen ja siten näen ikäänkuin selkein silmin hengellisen laiskuuden. Tuntuu että se pidetään piilossa selän takana eikä halua puhua rehellisesti siitä ongelmasta eikä halua kohdata se tutkivin mielin voidakseen olla rehellinen itselleen kans....
Itse uskon myös, että hengellinen laiskuus on vallallaan. On helpompi ja mukavampi tehdä kaikkea lihalle mukavaa ja viihdyttävää, kun kohdata Herra.
Aikaa löytyy kyllä harrastuksiin, kynsienlakkamiseen, autonpuunaukseen, kirjojen lukemiseen, telkkariohjelmiin, teatteriin, musiikin kuunteluun, sisustamiseen, iltapäivälehtien lukuun ym.
Mutta jos pitäisi rukoilla, on se monesti vaan nopea rukous, jopa uskovien kokoontumisissa, lukuunottamatta rukouskokouksia.
Miten voimme kuvitella, että Herra meitä voimallisesti käyttää ja varustaa armolahjoilla kun elämämme on täynnä epäjumalan palvontaa (oli se sitten mikä puuhastelu tai harrastus kellekkin)?
Jos kaikki maallinen saa meidän ajan käyttömme, rakastammeko silloin ykkösenä Herraa? Vai rakastammeko omaa aikaamme ja lihamme tyydyttämistä? Miksi emme anna aikaamme Herralle?
Kun olemme töissä, niin joudumme pitämään esimieheemme paljonkin yhteyttä.
Kuinka paljon pidämme yhteyttä meidän Taivalliseen "esimieheemme ", jolle olemme velkaa koko iankaikkisuutemme? Olemmeko todella niin rakastuneita tähän maailmaan, ettemme edes kuule tai näe sitä, miten syvällisellä tasolla haluaa Herra viettää aikaa kanssamme, jotta Hänen työnsä meissä ja meidän kauttamme pääsisi tapahtumaan?
Monesti näkee, miten uskovat tekevät paljonkin hengellistä työtä, mutta kuitenkaan omamaamatta, sitä suurinta, palavaa rukouselämää. Puuhastellaan kaikkea hengellistä, mutta kuitenkin ilman Pyhää Henkeä.
Raamattu kehoittaa meitä rukoilemaan koko ajan.
Sanon tämän ihan tasapuolisesti itselleni niinkuin muillekkin, uskon että meillä kaikilla on suuri parannuksen teon paikka, siinä mitä tulee Herran asettamiseksi ykköseksi elämässämme.
Meidän pitäisi valita Herra joka päivä ja joka hetki olemaan se tärkein rakkauden kohteemme...

