Voiko uskova elää synnittömästi?

[Mikko Murpatti]

Kyllä, kyllä raamattu on totta ja sen varassa täällä mennään, mutta tahdoin vain kysyä että vaikka se onkin mahdollista teoriassa niin se ei taida valitettavasti käytännössä aina sitä olla.

Minun ymmärrykseni mukaan Raamatusta ei löydy mahdollisia teorioita, jotka olisivat mahdottomia käytännössä. Jos siellä sanotaan, että Jumala on uskollinen ja on valmistanut ulospääsyn kaikista kiusauksista, niin silloin se tarkoittaa ihan käytännössä sitä. Se että ihmiset eivät aina sitä ulospääsyä valitse, ei todista etteikö se olisi mahdollista.

Teoriaa tässä ei ole se Jumalan puoli asioista , eli että Hän järjestää poispääsyn kiusauksista sen kyllä uskon, vaaan teoriaa tässä on se että maailmassa olisi henkilö joka aina odottaisi tätä poispääsyä eikä koskaan (ikinä) lankeaisi syntiin.

Itsekin sanoit ettet tunne ketään semmoista henkilöä.

[Mikko Murpatti]

Tässä seuraavassa Joh.kirjeen kohdassa on sellaista tekstiä, joka ainakin minut laittaa niin ahtaalle paikalle, etten uskalla sanoa, ettenkö tekisi enää syntiä, vaikka olen jo kymmeniä vuosia ollut uskossa.

Se puhuu meille myöskin ajatusten tasolla tapahtuvasta synnistä, eli vihasta veljeä kohtaan ja rinnastaa sen murhaan.

Haluaisin myöskin, että me jokainen pohdimme omalta osaltamme, miten meidän kävisi jos joutuisimme tilanteeseen ja valinnan eteen, olemmeko silloin valmiit antamaan oman henkemme veljemme/sisaremme puolesta?

Olen kuulut monia kertomuksia siitä, esim. tapaus Estonian kohdalla, miten elämänhalu on ihmisessä niin voimakas tekijä, että vasta jälkeenpäin herää siihen todellisuuteen, että ei osannut ajatella kuin omaa pelastumistaan ja selviytymistään.

Siitä syntyvätkin sitten hirvittävät omantunnon tuskat myöhemmin, ettei käynyt mielessäkään, että antaisi hekensä jonkun toisen puolesta.

Sanotaankin, että vain äidinrakkaus lastaan kohtaan on niin voimakas inhimillinen rakkaus, joka laittaa lapsensa etusijalle oman henkensä uhalla tällaisissa tilanteissa.

Toki ymmärrän ja tunnustan sen, että meillä uskovilla on uudestisyntymässä saatu Jumalallinen rakkaus, mutta ainakin itse joudun vain totemaan, että; "Herra, minä en ole mitään, enkä minä kykene mihinkään, ellet Sinä voi. En kykene aina rakastamaan lähimmäistäni niin kuin Sinä Herra kehoittat ja laittamaan esim. täysin vieraan lähimäiseni tarpeita omien tarpeideni edelle, joten joudun tällaisenaan antautumaan Sinun käsiisi ja tunnutamaan, että Sinun armossasi on minullekin kyllin."

Olemme siis vanhurskaita vain Hänensä ja Hänen lahjavanhurskautensa ansiosta, joka on = asemaltamme synnittömät.

Oma elämänvanhurskautemme on loppuun asti pyhitykseen pyrkimistä, emmekä tulee koskaan pääsemään täällä ajassa siinä kohden täydellisyyteen, joka on = tilaltamme synnin alaisia.

Tämä on kuitenkin eri asia, kuin olla synnin orja.

Juuri noissa yllättävissä ja nopeissa tilanteissa etenkin jos ei olla täysissä voimissa vaan väsyneinä , nälkäisiä epätoivoisia, peloissaan , vihoissaan jne . niin tulee helposti turvauduttua vanhan luonnon reaktioihin. Siksikin ihminen lankeaa.

[hrmn]

Teoriaa tässä ei ole se Jumalan puoli asioista , eli että Hän järjestää poispääsyn kiusauksista sen kyllä uskon, vaaan teoriaa tässä on se että maailmassa olisi henkilö joka aina odottaisi tätä poispääsyä eikä koskaan (ikinä) lankeaisi syntiin.

Itsekin sanoit ettet tunne ketään semmoista henkilöä.

Sanoin että en tiedä onko sellaista henkilöä, eikä minua tässä se oikeastaan kiinnosta. Opetukseni ja keskusteluni pointti on alusta asti ollut se, että se on mahdollista. Ja sitä on sitten alettu vastustamaan, väittäen ettei se ole mahdollista, kuka milläkin perustelulla. Sinä olet harvoja joka sentään myöntää, että se on mahdollista.

Poistun muutamaksi päiväksi keskustelusta kun tässä ei näytä mitään uutta tulevan esille, tulen sitten katsomaan onko tullut uusia näkökulmia, vastaväitteitä tai kysymyksiä asiaan. Siunattua lepopäivää kaikille!

[systeri]

Tajuan ehkä tasan mitä hrmn opettaa ja ehkä se voi olla jonkin kohdalla tottakin että kykenee elämään täysin Kristuksen levossa niin että on vapaa kaikesta ja vaan odottaa Herraansa.Mutta jotenkin vaikea ajatella että edes kukaan vanha 100 v Kristuksen "ratsu" puhuis vanhanakaan synnittömästä elämästään vaan sillä mitä mitä Jeesus Kristus on tehnyt...eli kerskais Herrastaan ja nöyränä odottais.

1 kor 1
26 Sillä katsokaa, veljet, omaa kutsumistanne: ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista,
27 vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään,
28 ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on,
29 ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä.
30 Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi,
31 että kävisi, niinkuin kirjoitettu on: "Joka kerskaa, sen kerskauksena olkoon Herra".


Tänä aamuna mulla on pyörinyt mielessä "alennustila" ja piti oikein käydä tarkistamas,en löytänyt kuin tämän

https://raamattu.uskonkirjat.net/servle ... 3939464675

fil 3

20 Mutta meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi,
21 joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi.

Samoin on pyörinyt yks laulu jossa lauletaan sitäkö se on olla vapaa


Sitäkö se on olla vapaa
kuin käsi irrallaan ruumiista
kuin sisiliskon häntä pikkupojan kädessä
sitäkö se on sitäkö se on
...
Sitäkö se on olla vapaa
kuin oksa maahan revittynä
kuin puu myrskyn jälkeen ilman otetta maasta
sitäkö se on sitäkö se on
...
Vai sitäkö se on olla vapaa
että löytää yhteytensä ja on kokoisensa
sitäkö se on
sitäkö se on olla vapaa
löytää yhteytensä ja suostua paikallensa
sitäkö se on sitäkö se on

En haluaisi lytätä sitä mitä lonelyrider ajaa takaa vaan haluaisin päästä siitä jyvälle

[lonelyrider]

Systerille: " En haluaisi lytätä sitä mitä lonelyrider ajaa takaa vaan haluaisin päästä siitä jyvälle"

En minä ota sellaisena, siis lyttäämisenä, siis omalle kohdalleni en koe sellaista tapahtuvan, jos katsotaan minua Helinä. Sanomaa voidaan kyllä lytätä, kun ei uskota Jeesuksen sanoja ja sitä ei tietenkään passaisi lähteä lyttäämään, siitä ei hyvää seuraa kellekään.

Mutta hyvä, jos haluat päästä jyvälle, siinä on jo pienen siemenen alku

[systeri]

Ei ota selevää Näistä sun kommenteista tulee vaan jotenkin niin omituinen olo?? Ihan kuin kenellekkään muulle ei Jeesus ja Hänen opetuksensa merkitsisi mitään Mutta eletään elämämme tahoillamme,mitä sitä toisen elämällä itteään rasittamaan jos sitä yhteyttä kerran on niin vaikea löytää.

[pekka]

Teoriaa tässä ei ole se Jumalan puoli asioista , eli että Hän järjestää poispääsyn kiusauksista sen kyllä uskon, vaaan teoriaa tässä on se että maailmassa olisi henkilö joka aina odottaisi tätä poispääsyä eikä koskaan (ikinä) lankeaisi syntiin.

Itsekin sanoit ettet tunne ketään semmoista henkilöä.

Sanoin että en tiedä onko sellaista henkilöä, eikä minua tässä se oikeastaan kiinnosta. Opetukseni ja keskusteluni pointti on alusta asti ollut se, että se on mahdollista. Ja sitä on sitten alettu vastustamaan, väittäen ettei se ole mahdollista, kuka milläkin perustelulla. Sinä olet harvoja joka sentään myöntää, että se on mahdollista.

Poistun muutamaksi päiväksi keskustelusta kun tässä ei näytä mitään uutta tulevan esille, tulen sitten katsomaan onko tullut uusia näkökulmia, vastaväitteitä tai kysymyksiä asiaan. Siunattua lepopäivää kaikille!

Joo, kyllä mä luulen mitä ajat takaa tässä kirjoituksesssasi ja muissakin kirjoituksissasi mutta kuitenkin, en oikein käytännössä usko että on mahdollista elää lankeamatta mihinkään syntiin, jopa päivittäin. Sen verran paljon tulee erilaisia virikkeitä päivittäin, että syntisiä ajatuksia ja tekoja on hyvin vaikea välttää, siis pienimmisssäkään määrin.

Tietysti jos vaikka minä asuisin isolla autiolla saarella yksinäni ja viljelisin siellä maata ja pitäisin karjaa jne. niin tuskin kovin paljon syyllistyisin synteihin. Mutta synnitön en olisi sittenkään. Ylpistyisin jos muuta väittäisin.

Mutta kyllä minäkin ehdottomasti haluan oppia elämään koko ajan enemmän ja enemmän syyllistymättä mitä moninaisimpiin synteihin, vaikka välillä tuntuukin, että aika kova taistelu tämä koko elämä on kiusauksia ja syntejä vastaan. Herra auta ja armahda minuakin!

Siunausta sulle Herman ja kaikille muillekin.

[Mr Kerimäki]

Ja eikös se pointti ole juuri se ,että Taivaan Isän voimalla ne synnit poistetaan ja vähennetään minimiin ja kokonaisuus ,että Pyydämme Anteeksi ja Annamme Anteeksi ja mittaamme ihmisille oikein ja oikealla mitalla niin meidän ei tarvitse murheissamme olla kun pysymme Hänen Jumalan voimassa kulkemassa loppuun asti.

[Siivetön]

Juuri noissa yllättävissä ja nopeissa tilanteissa etenkin jos ei olla täysissä voimissa vaan väsyneinä , nälkäisiä epätoivoisia, peloissaan , vihoissaan jne . niin tulee helposti turvauduttua vanhan luonnon reaktioihin. Siksikin ihminen lankeaa.

Juuri näin se on, että niin kauan kuin olemme inhimillisiä ihmisiä, on hyvä kyetä olemaan rehellinen ja tunnustamaan, että olemme heikkoja ja monin kohdin vajavaisia, uuvumme ja kompuroimme ja epäuskokin matkan taisteluissa saattaa pyrkiä niskan päälle, mutta Hänen armossaan me saamme kuitenkin nousta ja jatkaa matkaamme, sillä; "..jos sydämemme syyttää meitä, niin Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaikki."

Vielä elämme armonajassa ja tie verilähteelle puhdistautumaan on auki.
Kiitos siitä Herralle!

[Siivetön]

Ylpistyisin jos muuta väittäisin.

Tuo kävi itsellänikin mielessä, että mitenhän kovia ja armahtamattomia meistä tulisikaan toinen toistamme kohtaan, jos voisimme todeta itsestämme että; nyt olen täydelliseksi tullut, olen rikas enkä mitään tarvitse, en edes Jumalan armoa?