Voiko uskova elää synnittömästi?

[paa]

Vai olisiko niin, että joku täällä on huolissaan siitä mitä kirjoitat. Nimenomaan siis huolissaan sinun puolestasi.

Tietenkin henkilö voi itse ajatella olevansa huolissaan. Mutta miksi ihmeessä nämä huolissaan olevat ajattelevat, että pitäisi laittaa taas taakat toisen harteille takaisin? Ei se nyt oikein laupeuden työtä palvele silloin.

Sitä en usko, että kukaan haluaa taakkaa kannettaviksesi taas. On suurta lähimmäisenrakkautta, että nämä huolissaan olijat yrittävät saada sinua näkemään totuuden. Siinä vasta laupeudentyö kerrakseen.

[lonelyrider]

Vai olisiko niin, että joku täällä on huolissaan siitä mitä kirjoitat. Nimenomaan siis huolissaan sinun puolestasi.

Tietenkin henkilö voi itse ajatella olevansa huolissaan. Mutta miksi ihmeessä nämä huolissaan olevat ajattelevat, että pitäisi laittaa taas taakat toisen harteille takaisin? Ei se nyt oikein laupeuden työtä palvele silloin.

Sitä en usko, että kukaan haluaa taakkaa kannettaviksesi taas. On suurta lähimmäisenrakkautta, että nämä huolissaan olijat yrittävät saada sinua näkemään totuuden. Siinä vasta laupeudentyö kerrakseen.

Eivät varmaankaan koe sellaista haluavansa tehdä... mutta kun eivät ymmärrä sitä, että Jeesus kun vapauttaa, Hän vapauttaa, eikä jätä ketään synninkahleisiin kiinni.

Totuus on Sanassa, Jeesuksessa.

[Jasmiini]

[lonelyrider]

Vai olisiko niin, että joku täällä on huolissaan siitä mitä kirjoitat. Nimenomaan siis huolissaan sinun puolestasi.

Tietenkin henkilö voi itse ajatella olevansa huolissaan. Mutta miksi ihmeessä nämä huolissaan olevat ajattelevat, että pitäisi laittaa taas taakat toisen harteille takaisin? Ei se nyt oikein laupeuden työtä palvele silloin.

Se riippuu, millaisesta taakasta on kyse. Minä yritin yhdessä viestissä kysyä sitä, mutta sinä et halunnut kertoa.
Jos ihminen pääsee jostain synnistä eroon ihan oikeasti, niin en minä ja tuskin muutkaan ole halunnut että sinun pitäisi ottaa se synti takaisin ja alkaa uudelleen tekemään syntiä.
Syntiä vastaan on joskus tapeltava. Ja se voi tuntua taakalta. Mutta minä olen jossain yrittänyt sanoa, että tällä on ero siihen, että jollain on niskoillaan turhia takkoja, jotka tulee vaatimuksista, jotka on sellaisia, mitä Jumala ei ole jonkun harteille tarkoittanut ja jotka ei edes ole Raamatun mukaisia ja ovat sellaisia, mitä ei kykene edes kantamaan.

Minä sanoisin tässä kohtaa, että kun noista Paavalin kirjeistä on ollut puhetta, niin niissä on paljon sellaista, mitä jotkut on vääntäny kieroon sillei, että niistä on tullut liian painavia taakkoja. Kuitenkin ne Paavalin kirjeet on totta ja samaa Jumalan sanaa, kun muukin Raamattu, eikä ne ole mitään taakkoja, kun ne ymmärretään oikein.

Täytyy myöntää, etten muista keskustelua, missä on tullut vastaan, että olet kysynyt... mutta kyse ei ole yksittäisestä synnistä tai yksittäisestä taakasta. Kun Jeesus poistaa taakat, Hän ottaa kaikki ne pois... ja antaa rauhan sydämeen, elämä muuttuu täysin, tulee uusi luomus, vanhan tilalle.

[hrmn]

Kyllä, kyllä raamattu on totta ja sen varassa täällä mennään, mutta tahdoin vain kysyä että vaikka se onkin mahdollista teoriassa niin se ei taida valitettavasti käytännössä aina sitä olla.

Minun ymmärrykseni mukaan Raamatusta ei löydy mahdollisia teorioita, jotka olisivat mahdottomia käytännössä. Jos siellä sanotaan, että Jumala on uskollinen ja on valmistanut ulospääsyn kaikista kiusauksista, niin silloin se tarkoittaa ihan käytännössä sitä. Se että ihmiset eivät aina sitä ulospääsyä valitse, ei todista etteikö se olisi mahdollista.

[hrmn]

Olen tässä miettinyt, miksi jotkut keskustelijat sekoittavat jatkuvasti keskusteluun sellaisia käsitteitä kuin 'synnitön' ja 'täydellinen'. Vaikuttaa melkein siltä, että tarkoituksella koitetaan saada opetukseni näyttämään epäraamatulliselta. En ole nimittäin itse tuollaisia käsitteitä käyttänyt, vältän niiden käyttämistä tarkoituksella, sillä niistä saa helposti väärän käsityksen siitä mitä opetan. 'Synnittömyys' on siinä mielessä harhaanjohtava, että siitä tulee helposti käsitys jonka mukaan emme pystyisi tekemään syntiä. Ja sanasta 'täydellinen' tulee helposti käsitys, jonka mukaan meillä ei olisi enää taisteluja himoja ja kiusauksia vastaan. Siksi puhun käyttäen käsitettä, että olemme vapaita synnin orjuudesta/vallasta. Mukanamme roikkuu edelleen vanha ihminen, joka kiusaa mitä himoillansa ja koittaa saada lankeamaan syntiin - mutta jos Poika on tehnyt meidät vapaaksi, emme ole enää synnin orjia eikä meidän tarvitse totella synnin valtaa. Emme siis ole 'synnittömiä' emmekä 'täydellisiä' (siinä mielessä kuin eri mieltä kanssani olevat tarkoittavat), vaan olemme itsessämme syntisiä, mutta Jeesuksen veren kautta pyhitettyjä ja Pyhän Hengen voimassa voimme valita elää vapaudessa, johon Kristus on meidät vapauttanut.

[hrmn]

Jotkut ovat olleet siitä huolissaan, että opetukseni kautta paatuu näkemästä omia syntejään. En ole itse ainakaan huomannut sellaista vaikutusta, voisin melkein sanoa että päinvastoin synnintunto on tullut kirkkaammaksi ja selkeämmäksi. Sillä ymmärrettyäni, että syntiin lankeaminen on aina täysin oma valintani jonka olisin voinut välttää Jumalan valmistamaan ulospääsyyn turvaten, ei minulle ole jäänyt enää mitään sijaa minkäänlaisille selityksille ja tekosyille ja puolustuksille, joita niin herkästi syntiin langetessaan alkaa miettimään. Sillä oli selitykseni mikä hyvänsä, Jumala olisi silti valmistanut ulospääsyn eikä syntiä olisi tarvinnut tehdä. Ei voi kuin todeta, että tein syntiä koska tahdoin mielummin tehdä syntiä kuin turvata Jumalaan. Eli paatuminen ja sokeutuminen omille synneilleen ei ainakaan ole mikään automaatio tämän opetuksen omaksumalla. Minä en näe, että paatuminen tai sokeutuminen synneilleen liittyisi millään tavalla siihen, uskooko voivansa elää vapaana synnistä vai ei, jos vaan kummassakin tapauksessa tiedostaa olevan mahdollista langeta. Sitten jos alkaa uskomaan, ettei uskova enää kykene lankeamaan, niin se on eri asia.

[hrmn]

Olen huomannut monien kohdalla sellaisen havainnon, että kun he eksyvät synnittömyysoppiin ja henkivalta juoksuttaa heitä siinä pitemmälle, niin he alkavat heittämään Paavalin kirjeet, Pietarin kirjeet, jne. roskakoriin, koska he eivät olleet täydellisiä ja lopulta heille ei kelpaa enää kuin Jeesuksen sanat evankeliumeista ja muut opetukset Raamatusta ovat heille eksytystä tai he soveltavat niitä miten ne sopivat heidän oppiinsa.

Paavalin kirjeistähän nimenomaan löytyy eniten sanomaa synnin vallasta vapaudessa elämisestä koko Raamatusta, ja myös Pietarin kirjeistä sitä löytyy. Eli ei kyllä ole tuollaisia koskaan käynyt mielessäni

[vaisuliini]

*
Miten voi olla vapaa tekemään syntiä ja on olla vapaa tekemättä syntiä? Aika ristiriitaista

[Siivetön]

Tässä seuraavassa Joh.kirjeen kohdassa on sellaista tekstiä, joka ainakin minut laittaa niin ahtaalle paikalle, etten uskalla sanoa, ettenkö tekisi enää syntiä, vaikka olen jo kymmeniä vuosia ollut uskossa.

Se puhuu meille myöskin ajatusten tasolla tapahtuvasta synnistä, eli vihasta veljeä kohtaan ja rinnastaa sen murhaan.

Haluaisin myöskin, että me jokainen pohdimme omalta osaltamme, miten meidän kävisi jos joutuisimme tilanteeseen ja valinnan eteen, olemmeko silloin valmiit antamaan oman henkemme veljemme/sisaremme puolesta?

Olen kuulut monia kertomuksia siitä, esim. tapaus Estonian kohdalla, miten elämänhalu on ihmisessä niin voimakas tekijä, että vasta jälkeenpäin herää siihen todellisuuteen, että ei osannut ajatella kuin omaa pelastumistaan ja selviytymistään.

Siitä syntyvätkin sitten hirvittävät omantunnon tuskat myöhemmin, ettei käynyt mielessäkään, että antaisi hekensä jonkun toisen puolesta.

Sanotaankin, että vain äidinrakkaus lastaan kohtaan on niin voimakas inhimillinen rakkaus, joka laittaa lapsensa etusijalle oman henkensä uhalla tällaisissa tilanteissa.

Toki ymmärrän ja tunnustan sen, että meillä uskovilla on uudestisyntymässä saatu Jumalallinen rakkaus, mutta ainakin itse joudun vain totemaan, että; "Herra, minä en ole mitään, enkä minä kykene mihinkään, ellet Sinä voi. En kykene aina rakastamaan lähimmäistäni niin kuin Sinä Herra kehoittat ja laittamaan esim. täysin vieraan lähimäiseni tarpeita omien tarpeideni edelle, joten joudun tällaisenaan antautumaan Sinun käsiisi ja tunnutamaan, että Sinun armossasi on minullekin kyllin."

Olemme siis vanhurskaita vain Hänensä ja Hänen lahjavanhurskautensa ansiosta, joka on = asemaltamme synnittömät.

Oma elämänvanhurskautemme on loppuun asti pyhitykseen pyrkimistä, emmekä tulee koskaan pääsemään täällä ajassa siinä kohden täydellisyyteen, joka on = tilaltamme synnin alaisia.

Tämä on kuitenkin eri asia, kuin olla synnin orja.

1 Joh. 3
3:14 Me tiedämme siirtyneemme kuolemasta elämään, sillä me rakastamme veljiä.
Joka ei rakasta, pysyy kuolemassa.
3:15 Jokainen, joka vihaa veljeänsä, on murhaaja; ja te tiedätte, ettei kenessäkään
murhaajassa ole iankaikkista elämää, joka hänessä pysyisi.
3:16 Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että hän antoi henkensä meidän
edestämme; meidänkin tulee antaa henkemme veljiemme edestä.
3:17 Jos nyt jollakin on tämän maailman hyvyyttä ja hän näkee veljensä olevan puutteessa,
mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus saattaa pysyä hänessä?
3:18 Lapsukaiset, älkäämme rakastako sanalla tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa.
3:19 Siitä me tiedämme, että olemme totuudesta, ja me saatamme hänen edessään
rauhoittaa sydämemme sillä,
3:20 että jos sydämemme syyttää meitä, niin Jumala on suurempi kuin meidän
sydämemme ja tietää kaikki.
3:21 Rakkaani, jos sydämemme ei syytä meitä, niin meillä on uskallus Jumalaan,
3:22 ja mitä ikinä anomme, sen me häneltä saamme, koska pidämme hänen käskynsä ja
teemme sitä, mikä on hänelle otollista.
3:23 Ja tämä on hänen käskynsä, että meidän tulee uskoa hänen Poikansa Jeesuksen
Kristuksen nimeen ja rakastaa toinen toistamme, niinkuin hän on meille käskyn antanut.
3:24 Ja joka pitää hänen käskynsä, se pysyy Jumalassa ja Jumala hänessä. Ja siitä me
tiedämme hänen meissä pysyvän, siitä Hengestä, jonka hän on meille antanut.