pekka kirjoitti:Mutta minusta itsestäni voin kertoa semmoisen tositarinan, että jos alan himoitsemaan kauniita ja hienoja esineitä (joskus kalliitakin) ja tavaroita sun muuta (vaikka hienoja vaatteitakin) niin sydämeni alkaa samaan aikaan myös hyvinkin helposti kiintymään noihin maallisiin hankintoihini. Sen takia yritän välttää satsaamasta maallisiin kohteisiin että sydämeni pysyisi kiinnitettynä Kristukseen.
Tavarahimosta eroon pääseminen on ollut minullekin vaikea asia elämässäni mutta kiitos Herralle että Hän on jaksanut minuakin kouluttaa tässäkin asiassa kärsivällisesti ja olen saanut tehdä parannusta monet kerrat tässä(kin) asiassa ja oppia, että katse tulee olla suunnattuna joka hetki Häneen/Kristukseen ettei synti pääse minusta voitolle.
Voi täydellisesti yhtyä tähän Pekan näkemykseen, sillä olen itsekin sellainen kauneutta rakastava henkilö, kuten jo mainitsinkin tuolla, kun kerroin taistelustani tatuoinnin kohdalla.
Oma tavaranhimoni kohdistui kodin sisustamiseen.
Rakastan kauniita esineitä ja jossain vaiheessa huomasin, että se oli kasvanut jopa himoksi tai ainakin tuon ylitse ja ohitse, mitä Raamattu opettaa: "Kun teillä on elatus ja vaatteet, tyytykää siihen" ja niinpä aloinkin laittamaan lihaani kuriin tässä kohden ja olen saanut huomata, miten sydämessäni on kasvanut kiitollisuutta Jumalalle kaikkea sitä kohtaan, mistä en ennen osannut edes olla kiitollinen, esim. siitä, että on koti, katto pään päällä, lämpöä ja ruokaa ja vaatteita jopa siinä määrin, ettei tarvitse talvellakaan palella ulos mennessään.
Eli mistään olennaisesta ei ole tarvinnut luopua ja mistä onkin luopunut, se kaikki on loppujen lopuksi saanut aikaan sen, että se on muodostunut suureksi voitoksi yhdessä tyytyväisyyden kanssa.
1 Tim. 6
6. Ja suuri voitto onkin jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa.
7. Sillä me emme ole maailmaan mitään tuoneet, emme myös voi täältä mitään viedä;
8. mutta kun meillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin.