Tuleeko synnistä kiittää Jumalaa

[lonelyrider]

Henkilökohtaisesti koen, että puolestani jokainen saa kirjoittaa kuten näkee parhaimmaksi kieliasultaan, korostaako kirjaimia vai ei. Puheessakaan emme voi korostaa isoin kirjaimin todellisesti... kirjoitusasuissa on määritelty yleisten sääntöjen mukaan tietynlaiset tavat toimia esim. henkilöiden nimet kirjoitetaan isoinkirjaimin jne... mutta jos lähdetään sille linjalle, että isot ja pienet kirjaimet ratkaisevat... voi käydä helposti niin että "tuijotetaan sitä yhtä puuta, eikä nähdä metsää sen ympärillä".

Tämä isot ja pienet kirjaimet ovat hengellisellä kentällä aihe, johon usein puututaan, jos nähdään jonkun kirjoittavan pienellä; herra, jumala, jeesus, henki... mutta eikö se asiasisältö loppuviimein ole tärkeintä, ei ne pienet ja isot kirjaimet. Usein keskustelussa se voi sitten ajautua siihen, että lähdetään arvioimaan toista keskustelijaa näiden kirjainten käytön mukaan, ja se tahtoo sitten viedä keskustelun pohjan loppuviimein ja meneekin keskustelijan arvioimiseen, ei itse asian ja sisällön kokonaisuuden arvioimiseen.

En tarkoita tällä huomautuksella varsinaisesti tätä kyseistä tilannetta, mutta näin usein monissa keskusteluissa on tämän asian tiimoilta käynyt ja asia voi lähteä "vellomaan sivuraiteille" sen kautta ja se menee henkilöarviointeihinkin aika usein ja siihen, onko toinen ylipäänsä uskova vai ei. Siitä voidaan tehdä joskus myös eräänlainen väärä ase toista vastaan, jolla pyritään vain selättämään kanssakeskustelija, mutta ei pyritä hedelmälliseen ja rakentavaan lopputulokseen.

Se asteikko kunnioituksessa, ei loppuviimein muutu muuttamalla kirjoitusasuun isoja ja pieniä kirjaimia, vaikka ihmisenä voimme ajatella näkevämme jotain sen kautta, sillä aika vähän voimme todellisesti arvioida toisiamme tällä elämän polulla jolla kuljemme

[Jukka]

Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat.

Tässä lammas iloitsee paimenestaan, joka huolehtii siitä ja turvaa sitä. Toiseen käännökseen on kirjoitettu suomalaisille ymmärrettävämmin: "Sinun apusi ja tukesi lohduttavat minua".

Vitsalla (se oli esim villiviikunapuun oksa jossa lehtiä) paimen hätisteli kärpäsiä ja muita kiusallisia ötököitä lampaan ympäriltä ja paimen sauvan toinen pää toimi keihäänä, jolla hän taisteli petoja vastaan. Että sellaista piiskaamista psalmissa 23 käsitykseni mukaan tarkoitetaan.

Tuossa naapurissa on parhaimmillaan ollut lähes tuhat (1000) lammasta, enkä ole koskaan nähnyt, että niitä lyötäisiin vitsalla. (Tiedän kyllä, että olemme Hänen laitumensa lampaita ja tarvitsemme joskus myös "ohjaavaa kuritusta", mutta tässä psalmissa ei siitä puhuta).

Siunausta päiväänne.

[pekka]

Henkilökohtaisesti koen, että puolestani jokainen saa kirjoittaa kuten näkee parhaimmaksi kieliasultaan, korostaako kirjaimia vai ei. Puheessakaan emme voi korostaa isoin kirjaimin todellisesti... kirjoitusasuissa on määritelty yleisten sääntöjen mukaan tietynlaiset tavat toimia esim. henkilöiden nimet kirjoitetaan isoinkirjaimin jne... mutta jos lähdetään sille linjalle, että isot ja pienet kirjaimet ratkaisevat... voi käydä helposti niin että "tuijotetaan sitä yhtä puuta, eikä nähdä metsää sen ympärillä".

Tämä isot ja pienet kirjaimet ovat hengellisellä kentällä aihe, johon usein puututaan, jos nähdään jonkun kirjoittavan pienellä; herra, jumala, jeesus, henki... mutta eikö se asiasisältö loppuviimein ole tärkeintä, ei ne pienet ja isot kirjaimet. Usein keskustelussa se voi sitten ajautua siihen, että lähdetään arvioimaan toista keskustelijaa näiden kirjainten käytön mukaan, ja se tahtoo sitten viedä keskustelun pohjan loppuviimein ja meneekin keskustelijan arvioimiseen, ei itse asian ja sisällön kokonaisuuden arvioimiseen.

En tarkoita tällä huomautuksella varsinaisesti tätä kyseistä tilannetta, mutta näin usein monissa keskusteluissa on tämän asian tiimoilta käynyt ja asia voi lähteä "vellomaan sivuraiteille" sen kautta ja se menee henkilöarviointeihinkin aika usein ja siihen, onko toinen ylipäänsä uskova vai ei. Siitä voidaan tehdä joskus myös eräänlainen väärä ase toista vastaan, jolla pyritään vain selättämään kanssakeskustelija, mutta ei pyritä hedelmälliseen ja rakentavaan lopputulokseen.

Se asteikko kunnioituksessa, ei loppuviimein muutu muuttamalla kirjoitusasuun isoja ja pieniä kirjaimia, vaikka ihmisenä voimme ajatella näkevämme jotain sen kautta, sillä aika vähän voimme todellisesti arvioida toisiamme tällä elämän polulla jolla kuljemme

Kyllä asia on minusta sillä tavalla, että Raamatusta voimme ottaa oppia siitä mikä sana tulee kirjoittaa isolla kirjaimella. Esim. Jumala tulee kirjoittaa isolla kirjaimella, eikä pienellä kirjaimella, eihän tämä asia voi olla mikään monimutkainen vaan ihan helppoahan tämän pitäisi olla.

[vaisuliini]

Vaisuliini, tälle foorumille kirjoittaessani olen kirjoittanut enimmäkseen sellaisella tavalla, että olen käyttänyt isoja alkukirjaimia vain lauseiden alussa. Hebreassa ei muuten ole erikseen isoja ja pieniä kirjaimia.

Mutta jos kirjottaisin sellaisella tavalla, jossa kirjottaisin nimet isolla alkukirjaimella, niin en silti käyttäisi isoa alkukirjainta kirjoittaessani elohim, koska olen lukenut opetettavan että termi elohim ei ole erisnimi vaan general term, yleisnimi. Jos siis kirjoittaisin sellaisella tavalla että kirjottaisin nimet isolla alkukirjaimella niin kirjottaisin elohimin nimen Jhwh isolla alkukirjaimella, ja hänen poikansa nimen Jahuwšu'a isolla alkukirjaimella, mutta kirjottaisin termin elohim pienellä alkukirjaimella.

Huomaatko mihin termiä elohim käytetään viittaamaan tuossa lauseessa:


Niin jaakob sanoi perheellensä ja kaikille, jotka olivat hänen kanssaan: Poistakaa elohimit vieraan, joita teillä on keskuudessanne, puhdistautukaa ja muuttakaa vaatteenne.


[1.moos. 35:2,v. 1933 käännös hieman korjattuna]

Ok, nyt tiedän siis sinun kautta että hepreankielen takia ei ole mitään jokos pientä tai suurta alkukirjainta. Sinä olet enemmän kreikankielen käännöstyön kanssa kuin hepreankielen jos saa udella? Yksi juttu yllätti minua mitä sinä kirjoitit. Että luulin kokoajan että Elohim tarkoittaa hepreankielen mukaan vain ainoastaan Jumalaa itse mutta se tarkoittaa myös epäjumalia. Luulin kokoajan että epäjumalilla on oma hepreankielen sana - erikseen Ehohimista.

[vaisuliini]

*
Sinä Jukka tunnut ymmärtävän paremmin Jumalan tahtoa vammojen asioissa. Niin haluaisin kysyä sinulta minkä takia Jumala tahtoi sallia lapsen syntyvän tällaiseksi vammaiseksi?

Sinun sielusi on kaunis ja täydellinen, se on se osa sinusta ja minusta, joka on ikuinen ja luotu täydelliseksi.

Me emme ole se liha (kehomme, ruumiimme). Tämä maallinen maja eli liha kuihtuu pois ja maantuu, mutta sielumme elää Jumalan kanssa ikuisesti.

Ruumiimme on kuin auto , jota ajaa sielu. Ei sillä autolla ole niin paljoa merkitystä paitsi uskosta osattomille, heillä pitää olla ulkopuoli kiiltävää ja luxusta, hieno uusi auto.

Uskovat (toivottavasti) ja Jumala ovat kiinnostuneet enemmän kuskista (sielusta).

Auton ei tarvitse olla joka suhteessa täydellinen, silti sillä pääsee kuski perille.

Kiitos Tiedän että Isä Taivaallinen rakastaa minua täydellisellä ja iankaikkisella rakkaudella kun olen tällainen, se riittää minulle hyvin. Ja myös Isä rakastaa sinua täydellisellä ja iankaikkisella rakkaudella.

[Mikko Murpatti]

*
Sinä Jukka tunnut ymmärtävän paremmin Jumalan tahtoa vammojen asioissa. Niin haluaisin kysyä sinulta minkä takia Jumala tahtoi sallia lapsen syntyvän tällaiseksi vammaiseksi?

Sinun sielusi on kaunis ja täydellinen, se on se osa sinusta ja minusta, joka on ikuinen ja luotu täydelliseksi.

Me emme ole se liha (kehomme, ruumiimme). Tämä maallinen maja eli liha kuihtuu pois ja maantuu, mutta sielumme elää Jumalan kanssa ikuisesti.

Ruumiimme on kuin auto , jota ajaa sielu. Ei sillä autolla ole niin paljoa merkitystä paitsi uskosta osattomille, heillä pitää olla ulkopuoli kiiltävää ja luxusta, hieno uusi auto.

Uskovat (toivottavasti) ja Jumala ovat kiinnostuneet enemmän kuskista (sielusta).

Auton ei tarvitse olla joka suhteessa täydellinen, silti sillä pääsee kuski perille.

Kiitos Tiedän että Isä Taivaallinen rakastaa minua täydellisellä ja iankaikkisella rakkaudella kun olen tällainen, se riittää minulle hyvin. Ja myös Isä rakastaa sinua täydellisellä ja iankaikkisella rakkaudella.

Kiitos , hyvä kun tätä muistutetaan meinaa joskus unohtua .

[lonelyrider]

Henkilökohtaisesti koen, että puolestani jokainen saa kirjoittaa kuten näkee parhaimmaksi kieliasultaan, korostaako kirjaimia vai ei. Puheessakaan emme voi korostaa isoin kirjaimin todellisesti... kirjoitusasuissa on määritelty yleisten sääntöjen mukaan tietynlaiset tavat toimia esim. henkilöiden nimet kirjoitetaan isoinkirjaimin jne... mutta jos lähdetään sille linjalle, että isot ja pienet kirjaimet ratkaisevat... voi käydä helposti niin että "tuijotetaan sitä yhtä puuta, eikä nähdä metsää sen ympärillä".

Tämä isot ja pienet kirjaimet ovat hengellisellä kentällä aihe, johon usein puututaan, jos nähdään jonkun kirjoittavan pienellä; herra, jumala, jeesus, henki... mutta eikö se asiasisältö loppuviimein ole tärkeintä, ei ne pienet ja isot kirjaimet. Usein keskustelussa se voi sitten ajautua siihen, että lähdetään arvioimaan toista keskustelijaa näiden kirjainten käytön mukaan, ja se tahtoo sitten viedä keskustelun pohjan loppuviimein ja meneekin keskustelijan arvioimiseen, ei itse asian ja sisällön kokonaisuuden arvioimiseen.

En tarkoita tällä huomautuksella varsinaisesti tätä kyseistä tilannetta, mutta näin usein monissa keskusteluissa on tämän asian tiimoilta käynyt ja asia voi lähteä "vellomaan sivuraiteille" sen kautta ja se menee henkilöarviointeihinkin aika usein ja siihen, onko toinen ylipäänsä uskova vai ei. Siitä voidaan tehdä joskus myös eräänlainen väärä ase toista vastaan, jolla pyritään vain selättämään kanssakeskustelija, mutta ei pyritä hedelmälliseen ja rakentavaan lopputulokseen.

Se asteikko kunnioituksessa, ei loppuviimein muutu muuttamalla kirjoitusasuun isoja ja pieniä kirjaimia, vaikka ihmisenä voimme ajatella näkevämme jotain sen kautta, sillä aika vähän voimme todellisesti arvioida toisiamme tällä elämän polulla jolla kuljemme

Kyllä asia on minusta sillä tavalla, että Raamatusta voimme ottaa oppia siitä mikä sana tulee kirjoittaa isolla kirjaimella. Esim. Jumala tulee kirjoittaa isolla kirjaimella, eikä pienellä kirjaimella, eihän tämä asia voi olla mikään monimutkainen vaan ihan helppoahan tämän pitäisi olla.

Minä itsekin kyllä kirjoitan isoilla alkukirjaimilla, esim. sanan Jumala, Jeesus jne.

Kirjoituksen sanoma minkä halusin sanoa, ettemme saisi antaa sen häiritä tai "häiriintyä" siitä, jos joku kirjoittaisi pienellä, koska se ei mittaa sydämentilaa todellisesti, emmekä voi sen kautta alkaa mittaamaan kenenkään sydämentilaa.
Se oli se ydinsanoma kirjoitukselleni, eikä se miten se tulisi olla tai tulisiko.

[Joel.A]

Toni, tuli tässä vielä mieleen se, että jos saatanassa (synnissä) ei ole kerta mitään hyvää niin miksi ihmeessä se on vielä olemassa?

Maalaisjärjellä ajateltuna jos minä en kertakaikkiaan tykkää jostain asiasta niin minä haluan sen asian myös hävitettäväksi, mutta jos minä kuitenkin haluan jonkun asian säästää vaikka en siitä tykkäisikään niin jotakin positiivistä ja hyvähään siinä on pakko silloin olla minulle, eikö vain?

[Joel.A]

ihmisen tuleminen parannuksen tekoon on yksin Jumalan teko.

Niin juuri, olen aivan samaa mieltä, mutta uskon katsovani tätä asiaa vain paljon laajemmasta perpektiivistä kuin sinä tätä nyt katsot. Koska Jumala on suvereeni hallitsija niin jo siitä lähtökohdasta käsin kun ihminen tekee parannuksen niin se on yksin Jumalan aikaan samaa.

Totta kai voimme käyttää maallisia vertauksia apuna jos ne toimivat tilanteessa, mutta kun on kyse hengellisestä parannuksen teosta ja se tapahtuu Jumalan hyvyyden kautta, niin silloin sellainen vertaus ei toimi, jossa käytetään ihmisen tekoa parannuksen tekemiseen.

öö.. Missä kohtaa vertaustani minä käytin ihmistä parannuksen tekoon ja toiseksi missä kohtaa vertaustani tulee ilmi että se oli hengellinen opetus parannuksen teosta?

Jos kerta kirjoitan mielestäsi selvästi niin nyt minun mielestäni sinä ymmärrät minua kokoajan tosi pahasti väärin.

[PetriFB]

Joel:

Tuhlaajapojan vertauksen eräs olennainen ja tärkeä asia oli tuhlaajapojan parannuksen tekeminen. Kun otit esille pankin, niin siinä ei tule esille sellaista ulottuvuutta, missä olisi vertauskuvallisesti esillä parannuksen tekeminen oman syntinsä tunnistamisesta ja sitä kautta Jumalan hyvyyden pariin hakeutuminen. Nyt pankki vertauksestasi minä saan sellaisen kuvan, että pankkiin mennään siksi kun on taloudellinen ahdinko ja tämä taloudellinen ahdinko saa menemään pankkiin. Tästä käänteisesti ajateltuna tuhlaajapoika vertaukseen johtaa siihen, että pojan nälkä veti hänet isänsä luokse.

Raamatussa sanotaan Jumalan hyvyyden vetävän ihmistä parannukseen, joka tarkoittaa tuhlaajapoika vertauksessa sitä että nälkä oli synnin seuraus ja kun hän muisti isänsä hyvyyden, niin se isän hyvyys veti häntä parannukseen, eikä synti tai synnin seuraus.

Se on tietenkin totta, että monet menevät pankkiin taloudellisen ahdingon vuoksi (nälkä), mutta koska hengellisissä asioissa Jumalan hyvyys vetää parannukseen, niin siksi taloudellinen ahdinko ei ole vastine tuhlaajapojan vertaukselle, koska Jumalan hyvyys vetää ihmisen parannukseen, eikä mikään muu asia.

Synti ja synnin kärsimys ei saa aikaan parannusta, vaan se kun ihminen kääntyy Jumalan puoleen Jumalan hyvyyden tähden, kuten sanakin sanoo. Jos ihminen kääntyy Jumalan puoleen pelkästään synnin tai synnin seurauksen tähden, niin silloin sen vaikutin ei ole Jumalasta, vaan lihasta, mutta sana sanoo Jumalan hyvyyden olevan se vaikutin, joka vetää ihmistä parannukseen.

Olen tietenkin voinut sinua ymmärtää väärinkin. Aina sellainenkin mahdollisuus on olemassa.

Kysyit Tonilta kysymyksen, ja vaikka et kohdistanutkaan sitä muille, niin vastaan siihen.

Raamatun opetuksen mukaan saatanassa ja synnissä ei ole mitään hyvää ja saatana on siksi olemassa vielä meitä kiusaamassa, koska sen määräaika ei ole vielä tullut umpeen. Aikanaan Jumala heittää saatanan tuli- ja tulikivijärveen, jossa saatana on vaivoissa iankaikkisesti.

Raamatun mukaan saatanassa ja synnissä ei ole mitään hyvää ja siksi Uudessa Jerusalemissa ei ole saatanaa ja hänen vaikutustaan, eikä syntiä, vaan pelkästään Jumalan rakkauden, pyhyyden ja totuuden ilmapiiri.

Siunauksin veljeni.