Lasten fyysinen kurittaminen

[Mikko Murpatti]

Raamattua tutkiessa ei puhuta siitä, että ihminen olisi peto, vaan alun perin tarkoitettu Jumalan kuvaksi jonka puhtauden synnin valitseminen tuhosi. Eläintä ei luotu Jumalan kuvaksi, vaan eläimeksi joista jotku muuttuivat pedoiksi samassa yhteydessä kun ihmisestä tuli synnillinen.

Pakko oli tarttua kyseiseen virkkeeseen, koska raamatun mukaan meidän tulee rakastaa lähimmäisiämme samalla tavalla kuin itseämme. Eli ei saa olla erotusta ihmisen tekojen perusteella. Suurinkin ja väkivaltaisin syntinen on raamatun mukaan yhtä rakas Herralle kuin siivosyntinen. Niinpä siis meillekkin tulee olla hänen jonka synnit ovat verituskeat yhtä rakas kuin Se paras ystävä joka meillä on. Siinä on Jeesuksen ilmoitus rakkaudesta.

Jos ajattelisin että ihminen on peto, niin silloin ajattelisin ja pitäisin häntä eläimenä, enkä rakkaana lähimmäisenä joka on Jumalan luoma. Meidän rakkautemme ei saa katsoa henkilöön, eihän Jeesuksen rakkaus katsonut henkilöön.

En sano tätä puollustaakseni "lasten hakkaajia". Sanon vain että meidän tulee olla rakastavia kaikkia kohtaan tasapuolisesti. Jumalan tahtohan ei ole että ihmiset hakkaavat toisiaan tai lapsiaan. Meidän tulee olla armahtavia ja laupeita muita kohtaan, tarvitsemmehan itsekkin armoa ja olemme yhtä syntisiä kaikki, tasapuolisesti.

Hyviä ja tarkkoja huomioita tässä Lilyllä. Ihminen joka kurittaa rakkaudella Raamatullisesti lapsiaan ei ole mielestäni soveliasta rinnastaa petoihin tai hulluihin väkivaltaisiin hakkaajiin.

Raamatun sana todistaa, että Jumala kehoittaa sanassaan kurittamaan lapsiaan, niin kuin Hänkin kurittaa meitä. Rakkaudessa ja taidollisesti.

Minua loukkaa keskustelun sävy, jossa kokoajan Raamatullista kuritusta rinnastetaan hakkaamiseen, pahoinpitelyyn ja vääryyteen, vaikka on kärsivällisesti ja taidollisesti esitetty pahoinpitelyn ja Raamatullisen kurittamisen täydellisen suuri ero. Ikäänkuin ne jotka noudattavat Raamatun opetusta kurittamisesta olisivat raivopäisiä mielipuoli lapsien hakkaajia jotka verta himoitan hakkaisivat heikkoja, kun kyse on sydän arkana ja raskain mielin tehtävästä ojentamisesta...

[uuhi]

katso siis elohimin hyvyyttä ja ankaruutta, ankaruutta langenneita kohtaan, ja hyvyyttä sinua kohtaan, jos hyvyydessä pysyt, muutoin myös sinut hakataan irti.



[room 11:22, vuoden 1938 käännös hiukan korjattuna]

[Aamu-Usva]

Kuritus ja lyöminen ovat eri asiat. Eivät minunkaan lapseni ole kurituksesta osattomia. Välillä käytän auktoriteettiani ja sanon, että nyt Netflixit kiinni ja nenät kiinni läksykirjoihin. Sekin on kurissa ja nuhteessa elämistä että lapsi joutuu tekemään itselleen epämieluisia asioita, kuten pesemään hampaitaan tai menemään ajoissa nukkumaan tai olemaan pelaamatta kännykällä tms. Ja pienimmän voin kyllä fyysisesti pakottaa sinne hammaspesulle ellei hän muuten tule, mutta en satuttamalla häntä millään tavalla. Isommat jo tietävät, että minua on syytä totella ilmankin kainaloon nappaamista

Mutta en kyllä tähänastisen elämäni aikana ole käytännössä törmännyt tilanteeseen, jossa olisin ajatellut satuttamisen tuovan jotain hyvää jonkun lapsen tai hänen vanhempansa elämään. Vaikka se olisi puettu minkälaiseen rakkauteen... Minusta on niin ilmiselvää, että lapsen satuttaminen on yhtä väärin kuin jonkun aikuisen satuttaminen, että en vain voi ymmärtää sitä. Ja sama eläinten satuttamisen kanssa. Minusta on jopa pahempaa satuttaa lasta tai eläintä kuin toista aikuista ihmistä.

Tuo humanistisen ja kristillisen kasvatuksen välinen ero on ihan mielenkiintoinen heitto, mutta en oikein osaa ajatella, mitä sitten olisi humanistinen lastenkasvatus... Kristillisessä kasvatuksessa ajattelen tärkeintä olevan sen, että lapsi kuulee Jeesuksesta ja näkee ihmisten muuttuvan oikeaan suuntaan, kun he lähtevät seuraamaan Jeesusta. Ja ristiriitaisuudet oman käyttäytymisen ja uskon välillä pitää jotenkin selittää lapsille. Kuitenkaan lapsi ei voi kasvaa oikeaan uskoon. Uskoon pitää aina tulla henkilökohtaisen ratkaisun kautta. Siinä ei kasvatus voi auttaa. Ihan yhtä vilpittömässä uskossa voi olla ateistiperheen lapsi kuin uskovan perheen lapsi sitten uskoon tultuaan. Mutta Jumala kuulee rukoukset, joten lapsillekin on hyvä, että lähipiirissä olisi paljon ihmisiä, jotka muistavat rukouksessa ja siunaavat lasta hänen elämänsä jokaisena päivänä. Minullakin on kolme rakasta lasta, joiden puolesta saa aina halutessaan rukoilla, että heidän elämässään kaikessa tapahtuu Jumalan hyvä tahto.

[toni t]

Aamu-Usva: Kuritus ja lyöminen ovat eri asiat. Eivät minunkaan lapseni ole kurituksesta osattomia. Välillä käytän auktoriteettiani ja sanon, että nyt Netflixit kiinni ja nenät kiinni läksykirjoihin. Sekin on kurissa ja nuhteessa elämistä että lapsi joutuu tekemään itselleen epämieluisia asioita, kuten pesemään hampaitaan tai menemään ajoissa nukkumaan tai olemaan pelaamatta kännykällä tms. Ja pienimmän voin kyllä fyysisesti pakottaa sinne hammaspesulle ellei hän muuten tule, mutta en satuttamalla häntä millään tavalla. Isommat jo tietävät, että minua on syytä totella ilmankin kainaloon nappaamista

Raamatun viittaama kuritus ja väkivalta ovat eri asiat ja tämä sinun olisi ensiarvoisen tärkeää ymmärtää. Sinun lapsesi ovat kurituksesta osattomia koska et hyväksy Raamatullista kuritusta vaan olet "ihmistänyt" kurituksen ihmisen korvasyyhyn mukaiseksi.. Lapsen komentaminen aikuisten ohjeiden mukaan ei ole lapsen kuritusta. Joka pitää niitä kurituksena voi yhtä hyvin pitää Jumalan sanan julistusta lapsille kurituksena sillä sanoohan sanakin - älä varasta ja rakasta lähimmästäsi. Jos lapsi varastaa ja sanot sille että älä varasta niin kuritatko lasta. Jos sanot lapselle joka suuttuu toiselle lapselle että älä vihaa vaan rakasta lähimmäistäsi niin kuritatko lastasi. Jos sanot lapselle että lue läksyjä niin kuritatko lapsiasi? Et tietenkään vaan kerrot heille mikä on oikein ja mikä väärin ja mitä heidän tulisi tehdä.

Ei Jumalakaan kurita ihmisiä lakinsa (käskyjensä) kautta vaan sen jälkeen kun ihmiset ovat tottelemattomia Hänen käskyilleensä. Samoin käskyjen asettaminen lapsille ei ole heidän kurittamistaan vaan kurituksen tulisi tapahtua rakkaudellisesti vasta silloin jos lapset eivät millään usko/noudata käskyjä. Tulee siis osata eroittaa syy ja seuraus.

Tuo humanistisen ja kristillisen kasvatuksen välinen ero on ihan mielenkiintoinen heitto, mutta en oikein osaa ajatella, mitä sitten olisi humanistinen lastenkasvatus...

Minusta sinun opetuksesi ovat mielestäni hyvinkin humanistisia näkökulmia kasvatuksesta. Sillä sinä kiellät omien mielipiteidesi kautta sen mitä Raamattu opettaa aiheesta useassa kohdassa. Toisin sanoen nostat ihmismielen suuremmaksi auktoriteetiksi kuin Jumala sanan kasvatuksessa ja näin olet "ihmistänyt/humanistanut" kasvatusmetodisi.

[Aamu-Usva]

Ok, mutta kuristusta on siis kuitenkin olemassa kahdenlaista (ainakin): Sellaista, joka fyysisesti satuttaa lasta ja sellaista, joka ei satuta. Minä pitäydyn jälkimmäisessä, koska uskon sen oikeaksi ja Jumalan tahdon mukaiseksi tavaksi kohdella itselleni hyvin rakkaita ihmisiä. Voin kurittaa ottamalla pois tietokoneen määräajaksi tai määräämällä arestiin, mutta en voi fyysisesti satuttaa ketään.

Sananlaskuissa kehotetaan lyömään myös pilkkaajaa, mutta uudessa liitossa meidän ei tule pilkkaajiakaan fyysisesti lyödä missään tapauksessa. Kun Jeesuksen opetuslapset suuttuivat joihinkin, jotka eivät ottaneet Jeesusta vastaan, he sanoivat että tahdotko että tuli taivaasta tulee alas ja kuluttaa heidät. Jeesus ei tahtonut, vaan nuhteli opetuslapsia. Jeesus ei lyönyt pilkkaajiaan, vaan oli ääneti ja antoi heidän pilkata, vaikka hän olisi voinut lyödä heitä. Ajattelen lasten lyömättömyyden tältä pohjalta olevan raamatullista, koska vaikka sanalaskuissa siitä puhutaan ,niin siellä puhutaan myös aikuisten tietyllä tavalla käyttäytyvien ihmisten lyömisestä. Jos joku fyysinen lyömiskehotus olisi vielä uudessa liitossa voimassa, niin mikseivät ne kaikki olisi..? Siispä olen tullut siihen tulokseen, että mikään vanhan liiton lyöminen ei uudessa liitossa voi tarkoittaa fyysistä lyömistä.

[Tirlittan]

Kieltämättä tämä keskustelu tuntuu hieman omituiselta.

Tuntuu kuin tässä olisi kaksi äärinäkemystä. Tonin viestistä tulee kuva, että vitsa on ainoa kurituksen muoto, piiskaa vaan ja seuraavana päivänä voidaan käydä ostamassa vaikka uudet mööpelit, jos muksu on paiskonu edelliset päin seinää ja joidenkin viesteistä
tulee kuva, että jos saa luunapin, niin voi viedä luunäpäyttäjän tai risulla ripsauttajan käräjille ja vaatia kunnon korvaukset kivusta ja särystä ja että he ovat jotain väkivaltaisia petoeläimiä.

Miksi raamatusta ei sitten löydy oikeanlaisia, selkeitä ohjeita siitä piiskan antamisesta? Miksi Raamatussa ei kerrota ohjeita siitä, missä menee raja?
Jos kerrotaan, niin missä?

Sananl. 13:24 Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan; mutta joka häntä rakastaa, se häntä ajoissa kurittaa.

Kol. 3:21 Isät, älkää kiihoittako lapsianne, etteivät he kävisi aroiksi.

Kai tässä pitäisi olla joku raja? Kuitenkaan moni ei rajoja ymmärrä, uskovatkaan?

On jätetty myös kommentoimatta tiettyjä asioita. Höh.

[toni t]

Ok, mutta kuristusta on siis kuitenkin olemassa kahdenlaista (ainakin): Sellaista, joka fyysisesti satuttaa lasta ja sellaista, joka ei satuta. Minä pitäydyn jälkimmäisessä, koska uskon sen oikeaksi ja Jumalan tahdon mukaiseksi tavaksi kohdella itselleni hyvin rakkaita ihmisiä. Voin kurittaa ottamalla pois tietokoneen määräajaksi tai määräämällä arestiin, mutta en voi fyysisesti satuttaa ketään.

Sananlaskuissa kehotetaan lyömään myös pilkkaajaa, mutta uudessa liitossa meidän ei tule pilkkaajiakaan fyysisesti lyödä missään tapauksessa. Kun Jeesuksen opetuslapset suuttuivat joihinkin, jotka eivät ottaneet Jeesusta vastaan, he sanoivat että tahdotko että tuli taivaasta tulee alas ja kuluttaa heidät. Jeesus ei tahtonut, vaan nuhteli opetuslapsia. Jeesus ei lyönyt pilkkaajiaan, vaan oli ääneti ja antoi heidän pilkata, vaikka hän olisi voinut lyödä heitä. Ajattelen lasten lyömättömyyden tältä pohjalta olevan raamatullista, koska vaikka sanalaskuissa siitä puhutaan ,niin siellä puhutaan myös aikuisten tietyllä tavalla käyttäytyvien ihmisten lyömisestä. Jos joku fyysinen lyömiskehotus olisi vielä uudessa liitossa voimassa, niin mikseivät ne kaikki olisi..? Siispä olen tullut siihen tulokseen, että mikään vanhan liiton lyöminen ei uudessa liitossa voi tarkoittaa fyysistä lyömistä.

Mutta sinun esimerkkisi kurituksesta eivät olleet kuristusta vaan ne olivat normaaleja vanhemman käskyjä. Mikäli rinnastat ne kuritukseksi niin voit pitää evankeliumiakin kurituksena lapsille. Se että lapselta otetaan jotain pois tai häntä vain rajoitetaan on nimenomaan tätä maallista humanistista ns; kuritusta. Mitä teet silloin jos lapsi ei tottele silloinkaan. Ei pysy arestissa? Tai ei anna sinulle tietokonetta? Humanistinen kuritus perustuu siihen että vanhempi yrittää "ostaa" lapsen kuuliaisuuden materian tai arestin kautta kun taas Jumalan sanaan perustuva kuritus ei tee kauppaa lapsen kanssa vaan osoittaa vanhemman auktoriteetin vaikka ripirapi piiskalla. Sinä et voi antaa ripirapi piiskaa koska olet inhimillistänyt kurituksen.

Jumala kurittaa tottelemattomia ihmisiä sallimalla heille tapahtua kivuliaitakin asioita. Jumala käyttää tällaisia asioita herätelläkseensä ihmisiä. Ihminen on nimittäin sellainen että hän ei ahdo uskoa ja muuttaa suuntaansa jos tilanne ei todella sitä vaadi. Siksi Jumala sallii myös kivuliaiden asioiden tapahtuvan ihmisille. Jumala tulee myös tuomitsemaan ne jotka eivät tule uskomaan Herraan Jeesukseen iankaikkiseen helvettiin jossa on iankaikkinen tuska ja kipu. Uskotko tätä? Muista myös että Jumala on itse rakkaus.

Jeesuksen opetuslapsien ei tietenkään tule käyttää väkivaltaa ketään kohtaan mutta niinkuin on jo useasti tullut esille rakkaudellinen kuritus lasta kohtaan ei ole väkivaltaa. Kyse on siitä miten tulkitsemme väkivallan.

San.19:25. Jos pilkkaajaa lyödään, niin taitamatoin tulee viisaaksi; ja jos toimellista lyödään, niin hän tulee toimelliseksi.

Tämä kohta ei suoraan kehoita lyömään pilkkaajaa eikä kohta määrittele tarkemmasti lyöntiä. Sen sijaan vitsa on määritelty. En usko että tämä kohta edes vanhan liiton aikana tulkittiin niin että jos joku oli pilkkaaja niin häntä sai käydä vetämässä turpiin. Kohta saattaa viitata myös lapsen joka pilkkaa rakkaudelliseen ripirapi piiskaan (ei väkivaltaa). Aikuiselle ei voi antaa rakkaudellista ripirapi piiskaa ja siksi kohta tulkittuna niin että tulisi löydä aikuista pilkkaajaa olisi mieletön.

[Tirlittan]

No, mä kehtaan kysyä..

Miksi ne jotkut aikuiset haluavat piiskaa? Olen lukenu netistä tarinoita, että lapsena saatu piiska onkin aiheuttanut
seksuaalisia tuntemuksia.
Mitä jos lapsi kääntää mielessään kokemansa piiskan nautinnoksi ja sen tähden aikuisena tahtoo piiskaa? Mitä jos piiskan saamisesta
on lähtenyt veri kiertämään ja aiheuttaa jotain seksuaalista mielihyvää ja sitten aikuisenakin saada vähän?
Netistä löytyy näitä ihmisten kertomia juttuja, en tiedä, onko ne totta, mutta ihmetyttää hieman, jos on.
Oishan se loogista, jos saa lapsena paljon piiskaa, niin käyttää selviytymiskeinona tehdä siitä nautinnollinen asia, ei sitten niin haittaa.

Ainakin jonkun iltalööppilehden mukaan tämän joulun hittilahja tuote oli jostain netti-anttilasta ostettu sm-alotuspakkaus, joka on sisältänyt piiskan.
Ilmeisen suosittua touhua??
Miksi siitä piiskan saamisesta on sitten aikuisena tehty tämmönen perverssi juttu?
Ootkos ollu tuhma poika, läps läps vaan.
Hyi.

Ällöintä oli, kun luin jonkun nettipapin kyselypalstalta, kun joku vaimo kyseli että onko oikein, kun sen uskova mies käyttää rangaistuskeinona vitsan antamista, siis tälle vaimolle. Kyllä tässä asiassa on rajat hukassa joiltain, aikuisten oikeesti.

[toni t]

Tirlittan ei minulla ole vastauksia kysymyksiisi. Pyydän myös Aamu-Usvalta anteeksi sitä että sanoin lapsiesi olevan osattomia kurituksesta sillä en sitä voi todellisuudessa tietää. Minulla ei ole edes omia lapsia joten minulla ei ole myöskään kokemusta pienten lasten kasvattamisesta omakohtaisesti. Olen itsessäni "tyhmä" mies ja Herra minua armahtakoon. Pyrin uskomaan absoluuttisena auktoriteettina Raamattuun sen ymmärryksen mukaan minkä Herra antaa. Tämän vuoksi kantani voivat nykykulttuurin läpi katseltuna näyttää välillä ihmeellisiltä mutta Jumalan sana ei olekkaan ihmismielen mukainen ja mielistele ihmisten korvasyyhyä.

Uskon kuitenkin myös niin että kun pyrimme nöyrinä Herran sanalle toimimaan Hänen sanansa ohjeiden mukaan rukousessa viisautta ja ymmärrystä anoen niin Herra johdattaa meitä ja ohjaa kohti Hänen tahtoaan ja tuntemistaan. Tämän vuoksi meidän ei ensisijaisesti tulisi pähkäillä mitä se ja se saa aikaan vaan ensin tulisi etsiä Herran tahtoa ja olemaan Hänelle kuuliaisia. Herra Jumala pitää heistä huolen jotka Hänessä riippuvat kiinni vaikka koko maailma kääntyisi vastaan.

[Aamu-Usva]

En ole loukkaantunut mistään mitä olet kirjoittanut toni. Minusta on hienoa että pyrkii pitäytymään Raamatussa ihan sellaisenaan juuri niin kuin sen ymmärtää. Ja Minun kanssa saa käyttää suoria sanoja. Olen vain siinä määrin herkkä että jos minua lyö halolla päähän, niin saattaa tulla kyyneleet silmiin ;-)