Psykologia

[Jasmiini]

[vaisuliini]

*
Kiitos Hrmn2 No suosittelisin teitä tositilanteeseen eli itse kohtaamaan ihmisiä ja kysymään ihmisiltä kasvokkain siitä "psykologi kokemuksesta". Olen jututtanut muutamia ihmisiä ja heidän mukaan ei mikään auttanut. Yksi heistä ei käytä lääkitystä ja hän on se koulukiusattu ja hänellä on sosiaaliongelmat.

[PetriFB]

Minä uskon että ihminen voi eheytyä ja parantua ilman että hoidettava tai hoitaja on uskossa, yksinkertaisesti noudattamalla Jumalan luomia lainalaisuuksia. Jumala on luonut ihmisen ja maailman niin, että tietyllä tavalla toimimalla kehomme parantuu, ja sama koskee mieltä. Eli kehon ja mielen parantamiseen ei tarvita Pyhän Hengen osallisuutta. Tietysti Pyhän Hengen voiman kautta parantuminen ja eheytyminen on hurjan paljon nopeampaa ja tehokkaampaa, sillä silloin mukaan tulee Jumalan yliluonnollinen parantava voima. Mutta siis Jumalan luomakunnan lainalaisuuksien mukaisesti toimimalla tapahtuu myös parantumista.

Minusta tälläinen ajattelu tapa onkin vaarallinen, koska mihinkä tarvii enää Jumalan parantavaa voimaa jos voisi ilmankin sitä parantua? Jos ajatellaan, että ilman Jumalan voimaa voidaan myös parantua jos vain mennään vain Jumalan lainalaisuuksien mukaan niin mihinkä tarvitaan enää Jumalan parantavaa voimaa?

Uskonnolla kun ei saa loppujen lopuksi muuta kuin pahaa aikaan.

Ihmisen kehossa on kyky Jumalan lainalaisuuksien mukaan parantua. Esimerkiksi jos teen puukolla vahingossa haavan sormeeni, niin haava umpeutuu ja paranee. Ihmisen mieli toimii eri tavalla. Raamattu opettaa, että todellinen muutos tapahtuu Pyhän Hengen voiman kautta, kun ihmisen mieli uudistuu Jumalan sanan totuuden mukaiseen elämään. Suurin osa ihmisen mielenalueen ongelmista johtuu synnistä, joko niin että ihminen on itse tehnyt syntiä tai häntä vastaan on tehty syntiä, joka on saattanut aiheuttaa hänessä vihaa, epäluottamusta, pelkoja, katkeruutta jne. Ainoa lääke näihin asioihin on parannuksen tekeminen uskon kautta Herraan Jeesukseen.

Raamattu opettaa ettei ihminen voi voittaa omassa voimassa synnin voimaa. Jotakin jumalaton ihminen pystyy tekemään ja muuttumaan ilman Jumalan voimaa, mutta se mihin hän jumalattomana pystyy on rajallista ja siitä huolimatta hän jää synnin orjuuteen monessa asiassa, joista suurin on epäuskon synti, josta kumpuaa kaikki muut synnit.

Jumalaton ihminen voi omin voimin vapautua esim. alkoholismista, mutta hän on silti edelleen synnin orja eikä tule koskaan kelpaamaan Jumalalle omien tekojensa kautta. Tiedän jotakin alkoholismista, sillä olen tullut uskoon alkoholistikodissa. Ja väitän, että uskovan vapautuminen alkoholismista Jumalan voiman kautta on todellista vapautta, mutta maallisten terapioiden kautta vapautunut ihminen ei voi mitenkään kokea sellaista vapautta minkä Jumala vaikuttaa.

Jumalaton ihminen voi ainoastaan tiettyyn rajaan asti muuttaa omaa käyttäytymistään, mutta muutoksen rajat tulevat nopeasti vastaan, koska jumalaton on synnin orjuudessa. Kukaan ihminen ei voi pelastua omilla teoillansa, vaan kaikki ovat kuin saastainen vaate Jumalan silmissä:

Tiit 1:
15 Kaikki on puhdasta puhtaille; mutta saastaisille ja uskottomille ei mikään ole puhdasta, vaan heidän sekä mielensä että omatuntonsa on saastainen.
16 He väittävät tuntevansa Jumalan, mutta teoillaan he hänet kieltävät, sillä he ovat inhottavia ja tottelemattomia ja kaikkiin hyviin tekoihin kelvottomia.

Jumalan silmissä ei mikään jumalattoman teko ole Hänelle mieluinen, koska vain Jeesuksen veren puhdistuksen kautta uskossa tehdyt teot kelpaavat Jumalalle:

Olen myös sitä mieltä, että on vaarallista opettaa Jumalan lainalaisuuksien kautta jumalattomien mielen parantumisesta, koska ne teot eivät kelpaa Jumalalle.

Ainoa Jumalalle kelpaava Jumalan lainalaisuus tapahtuu jumalattomalle silloin kun jumalaton tekee parannuksen ja tulee uskoon Herraan Jeesukseen. Uskovan keskipiste tulee olla koko ajan Jumalan teoissa, ei ihmisviisaudessa.

[PetriFB]

Ihmettelen myös Petrin tekstissä tätä kohtaa:

Maallinen terapia opettaa, että ihmisen tulisi antaa anteeksi hänen kokemansa vääryydet. Tämä opetus voi painottaa sitä, että anteeksi voidaan antaa, mutta vääryyksiä ei voi koskaan unohtaa. Maallinen terapia johtaa ihmistä anteeksiantamukseen ihmisen oman voiman kautta, mutta ihminen ei kykene todelliseen anteeksiantamukseen oman voimansa kautta.

Lopputuloksena on se että ihminen tiedostaa anteeksiantamuksen olevan ratkaisu, mutta ihminen ei kykene vapautumaan negatiivisista tuntemuksistaan, koska ihmisellä ei ole kykyä antaa anteeksi toiselle ihmiselle kokemaansa kauhistuttavaa vääryyttä. Ihminen voi omissa voimin antaa ihmiselle anteeksi siten, että hän sanoo antaneensa anteeksi, mutta sydämessään kantaa silti anteeksiantamattomuutta, joka voi esiintyä pelkona väärintekijää kohtaan. Kun sanotaan, että on annettu anteeksi niin se viestittää väärintekijälle, että älä enää koske minuun, koska olen antanut anteeksi. Todellisuudessa ei ole tapahtunut anteeksiantamusta, vaan pelko väärintekijää kohtaan tuo valheellisen kokemuksen anteeksiantamuksesta.

Meinaatko että ei uskova ihminen ei voisi antaa anteeksi kokemiaan vääryyksiä? Että kaikki ei-uskovat elävät hirveissä katkeruuksissa
eri asioiden kanssa? Olen kuitenkin kuullut esim. että jotkut ovat antaneet anteeksi läheisensä tappaneelle ihmiselle ja ovat siten selvinneet asiasta eteenpäin.
Maallinen terapia toki voi ohjata tällaiseen pelkästään sanalliseen anteeksi antoon, mutta että kukaan ei-uskova ei voi antaa anteeksi mitään itsessään kuulostaa omituiselta.
Tiedän kyllä että tarvitaan Jeesusta antamaan voimaa anteeksi antoon, mutta kyllä jotkut sanovat kuitenkin selvinneensä juuri anteeksi antamisen kautta, vaikka eivät Jeesusta tunnekaan.
Siis kuinka voidaan sanoa, että automaattisesti kaikki ei-uskovat elävät katkeruudessa, jos ovat kärsineet jotakin vääryyttä.

Kuinkas ihmeessä erotetaan tuommoinen anteeksi antamattomuudesta johtuva pelko muusta pelosta?
Kyllä minusta on aika normaalia, että jos joku on raiskattu, niin uhri pelkää tekijää yhä senkin jälkeen, vaikka olisi antanut anteeksi, varsinkin jos
tekijä on läheinen ja on suuri todennäköisyys, että tekijä raiskaa uudelleen. Uskovakin voi tällaista pelätä. Minä ainakin pelkäisin. En väkisin hakeutuisi niiden ihmisten läheisyyteen, jotka voivat tehdä pahaa.
Sitä paitsi ei tuo unohtaminen uskovankaan kohdalla ole ihan läpihuuto juttu. Kestää aikansa, ennenkuin pystyy unohtamaan. Joskus niitä arpia joutuu kantamaan läpi elämänsä kuolemaan asti.

Väitän ettei jumalaton ihminen pysty antamaan täydellisesti anteeksi kokemaansa vääryyttä, jos hän pystyisi, niin mihin enää tarvitaan Jeesusta, jos ihminen kykenee itsessään toteuttamaan Jumalan tahtoa?

Raamattu sanoo, että kaikki jumalattoman ihmisen teot ovat Jumalalle kelpaamattomia. Tämä tarkoittaa ettei kukaan jumalaton pysty tekemään niin hyvää tekoa omassa voimassaan, että se kelpaisi Jumalalle. Tämä tarkoittaa silloin sitä, että jumalattoman ihmisen hyvissäkin teoissa on jotakin sellaista väärää, jonka vain Jumala pystyy näkemään, mitä me emme pysty näkemään.

Ennen kuin jatkan eteenpäin, niin meidän kaikkien olisi hyvä miettiä sitä mitä kirjoitin edellä. Sillä se on lähtökohta miten Jumala katselee asioita ja meidän tulisi myös nähdä niin:

1 Kor 2:16 Sillä: "kuka on tullut tuntemaan Herran mielen, niin että voisi neuvoa häntä?" Mutta meillä on Kristuksen mieli.

[PetriFB]

Raamattu sanoo, että kaikki jumalattoman ihmisen teot ovat Jumalalle kelpaamattomia. Tämä tarkoittaa ettei kukaan jumalaton pysty tekemään niin hyvää tekoa omassa voimassaan, että se kelpaisi Jumalalle. Tämä tarkoittaa silloin sitä, että jumalattoman ihmisen hyvissäkin teoissa on jotakin sellaista väärää, jonka vain Jumala pystyy näkemään, mitä me emme pysty näkemään.

Koska näin on, niin onko psykologia tai jokin muu opetus saanut uskovatkin katselemaan asioita eri tavalla kuin Jumala katselee? Psykologia korostaa ihmisessä olevaa hyvyyttä, mutta Raamattu korostaa, että kaikki jumalattomien teot (hyvätkin) ovat Jumalalle kelpaamattomia. Miten meidän tulisi uskoa?

[Jasmiini]

[hrmn2]

Minä uskon että ihminen voi eheytyä ja parantua ilman että hoidettava tai hoitaja on uskossa, yksinkertaisesti noudattamalla Jumalan luomia lainalaisuuksia. Jumala on luonut ihmisen ja maailman niin, että tietyllä tavalla toimimalla kehomme parantuu, ja sama koskee mieltä. Eli kehon ja mielen parantamiseen ei tarvita Pyhän Hengen osallisuutta. Tietysti Pyhän Hengen voiman kautta parantuminen ja eheytyminen on hurjan paljon nopeampaa ja tehokkaampaa, sillä silloin mukaan tulee Jumalan yliluonnollinen parantava voima. Mutta siis Jumalan luomakunnan lainalaisuuksien mukaisesti toimimalla tapahtuu myös parantumista.

Minusta tälläinen ajattelu tapa onkin vaarallinen, koska mihinkä tarvii enää Jumalan parantavaa voimaa jos voisi ilmankin sitä parantua? Jos ajatellaan, että ilman Jumalan voimaa voidaan myös parantua jos vain mennään vain Jumalan lainalaisuuksien mukaan niin mihinkä tarvitaan enää Jumalan parantavaa voimaa?

Uskonnolla kun ei saa loppujen lopuksi muuta kuin pahaa aikaan.

PetriFB toikin jo esimerkin siitä, miten keho parantuu "itsestään" eli ilman Jumalan yliluonnollista kosketusta. Toki parantuminen silloinkin tulee Jumalalta, joka on kaiken elämän lähde, mutta se tapahtuu luonnollisella tavalla Hänen luomien lainalaisuuksien kautta.

Sama on nähtävissä ihmismielessä. Esimerkiksi jos ihminen on henkisesti rasittunut, parantuu hän kun hän välttää mieltä rasittavia asioita. Tämä on psykologian aluetta, koska sitä ei välttämättä voi todentaa fyysisesti kuten esimerkiksi haavaa sormessa.

Olen myös sitä mieltä, että on vaarallista opettaa Jumalan lainalaisuuksien kautta jumalattomien mielen parantumisesta, koska ne teot eivät kelpaa Jumalalle.

Kyse ei ole kelpaamisesta. Vanhurskaus on ihan eri asia kuin parantuminen. Ihminen voi elää koko elämänsä ilman Jumalan vanhurskautta ja joutua kadotukseen, mutta silti elää erittäin terveenä sekä kehon että mielen osalta, jos vain on saanut ymmärryksen ja elää sellaista elämää mitä Jumala on ihmisen tarkoittanut elämään. Tietenkin Jumalan yhteydessä sitä voi elää paljon syvemmin ja täydemmin, mutta jumalaton voi silti myös elää terveellisempää elämää kehon ja mielen osalta kuin sellainen uskova joka kohtelee kehoaan ja mieltään kaltoin eli ei elä Jumalan mielen mukaisesti. Uskova voi silti pelastua iankaikkiseen elämään mihin Jeesuksen kieltäjällä ei ole mahdollisuutta, mutta tässä keskustelussa ei varsinaisesti ollut siitä kyse, vaan tämän elämän aikaisesta terveydestä ja parantumisesta, ja siksi en tässä ole puhunut ollenkaan asioista vanhurskauden ja iankaikkisen elämän näkökulmasta.

[PetriFB]

Kyse ei ole kelpaamisesta. Vanhurskaus on ihan eri asia kuin parantuminen. Ihminen voi elää koko elämänsä ilman Jumalan vanhurskautta ja joutua kadotukseen, mutta silti elää erittäin terveenä sekä kehon että mielen osalta, jos vain on saanut ymmärryksen ja elää sellaista elämää mitä Jumala on ihmisen tarkoittanut elämään. Tietenkin Jumalan yhteydessä sitä voi elää paljon syvemmin ja täydemmin, mutta jumalaton voi silti myös elää terveellisempää elämää kehon ja mielen osalta kuin sellainen uskova joka kohtelee kehoaan ja mieltään kaltoin eli ei elä Jumalan mielen mukaisesti. Uskova voi silti pelastua iankaikkiseen elämään mihin Jeesuksen kieltäjällä ei ole mahdollisuutta, mutta tässä keskustelussa ei varsinaisesti ollut siitä kyse, vaan tämän elämän aikaisesta terveydestä ja parantumisesta, ja siksi en tässä ole puhunut ollenkaan asioista vanhurskauden ja iankaikkisen elämän näkökulmasta.

Minä olen koko ajan keskustellut Jumalan näkökulmasta, en ihmisviisaudesta käsin. Meidät on kutsuttu Jumalan armosta julistamaan Jumalan hyviä ja täydellisiä tekoja, ei ihmisviisautta. Koska kaikki jumalattomien teot ne hyvätkin ovat Jumalalle kelpaamattomia, niin se kertoo mitä psykologia edustaa. Olen ollut sitä mieltä koko ajan, että uskovien olisi hyvä etsiä mielenalueen ongelmiin apua Jumalalta ja Hän varmasti auttaa. Minulla itselläni on siitä kokemusta, koska olen ollut ihan rikki, pelkotilojen vanki, ahdistunut sekä vainoharhoja ja kaikkea muuta negatiivista. Minut opetettiin luottamaan Jumalaan ja Häneen apuunsa ja sanottiin, että koska Jumala on luonut ihmisen, niin Hän osaa myös korjata sen mikä on mennyt rikki. Uskoin sen, vaikka alussa olikin kaikenlaista ja välillä tuntui että mitäköhän tästä tulee, mutta hyvää seurasi ja Jumala on pystynyt auttamaan minua siitä huolimatta, että olin todella rikki sisäisesti. Ainoa ehto on uskoa ja antaa Jumalan auttaa niin kuin Hän haluaa ja auttaa vaihe vaiheelta eteenpäin ja Hän varmasti auttaa ja hoitaa meidän mielemme kuntoon.

[PetriFB]

Minä kun luulin, ettei mikään hyvä teko ei kelpaa Jumalalle muuten kuin Jeesuksen kautta.

Jos ja kun jumalattomat ihmiset osaavatkin tehdä hyviä tekoja, ne eivät kelpaa Jumalalle sen tähden, että niitä ei ole tehty Jeesuksen kautta.

Osaavathan juutalaisetkin tehdä hyviä tekoja ja hyvin osaavatkin, mutta eiväthän heidänkään teot kelpaa Jumalalle, jos he eivät tunnusta Jeesusta Herraksi, vapahtajaksi ja Messiaaksi.
vai pelastuvatko he ilman Jeesusta tekojensa perusteella?

Näin se on ettei mikään hyvä teko kelpaa Jumalalle muuten kuin Jeesuksen kautta.

Kukaan ei pelastu ilman Jeesusta ja kaikki, jotka pelastuvat, pelastuvat Herran Jeesuksen kautta.

[pekka]

Herman kirjoitti, lainaus:

”Minä oletan aina, että sanat tarkoittavat sitä mitä ne todella tarkoittavat. Jos sitten tulee epäselvyyksiä, tarkistan sanakirjasta että olenko itse mahdollisesti ymmärtänyt väärin, vai toinen keskustelija. Ei kai meidän tarvitse lopettaa sanojen käyttämistä vain siksi, että joku mahdollisesti ymmärtää väärin mitä sanat tarkoittavat... Varsinkin kun netistä löytyy käsittääkseni ihan kelvollisia sanakirjoja joista sanojen merkitykset voi kätevästi tarkistaa.”


No, mitä sitten psykologia tarkoittaa, loppujen lopuksi? Eikö se tarkoita maallista ihmisviisautta ihmismielestä, erilaisia oppeja mitä psykologiassa opetetaan johon ei kuulu mukaan Jumalan antama todellinen parantava voima, uskon kautta Herraan Jeesukseen.

Kun minua ahdistaa niin miksi ihmeessä valitsisin psykologian ja terapeutille menemisen kun voin uskovana ihmisenä valita rukouksen ja näin turvautua Jumalan apuun joka on minulle kaikki kaikessa. Niin, uskon uskovana ihmisenä Jumalan antamiin lupauksiin jotka Hän on Raamatussa meille uskoville ilmoittanut. Me saamme heittää kaikki murheemme Hänelle ja Hän on luvannut meitä auttaa:

”Heitä murheesi Herran huomaan, hän pitää sinusta huolen, ei hän salli vanhurskaan ikinä horjua.” (Ps. 55:22)


Jos halutaan puhua Raamatullisista/hengellisistä asioista niin minusta silloin ei tule käyttää ollenkaan sanaa psykologia koska se viittaa välittömästi ei Raamatun totuudesta nouseviin asioihin eli maalliseen ihmisviisauteen kuinka ahdistuksesta voi vapautua joka on kuitenkin aina petollinen olotila koska omin voimin ja psykologian/terapian kautta ei voi vapautua saatanan ja synnin orjuudesta.


1. Korinttolaiskirje 2:

12 Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut;

13 ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti.

14 Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti.