6. käsky - älä tapa

[todael]

Olen samaa mieltä Tonin kanssa. Fyysinen toisen puolustaminen ei ole uskovan ihmisen tehtävä, tehtävämme on rukoilla ja toimia Jumalan tahdossa kunkin tilanteen vaatimalla tavalla. Itse en edellä kirjoittamassani tekstissä sitä tarkoittanutkaan. Taisin tulla väärin ymmärretyksi.

Jeesus Kristus on Herra, minä uskon Häneen ja haluan elää Hänen tahtonsa mukaisesti, haluan kuolla pois itsekkyydestä ja väärästä tekopyhyydestä - ja sydämessäni oppia rakastamaan lähimmäistäni, julistaa evankeliumia ja todistaa kätteni töillä, että JEESUS ON KUNINGASTEN KUNINGAS ja HERRAIN HERRA.

En ole sanonut että uskovainen saa käyttää väkivaltaa puolustaaksen itseään, olen puhunut Jumalan asettaman esivallan tehtävästä yhteiskunnassa. Yksilö uskovainen EI SAA turvautua väkivaltaan, vaan rukouksessa tulee turvautua Jumalamme voimaan ja Pyhän Hengen kautta koettavaan Herramme läsnäoloon.

Anteeksi en tahdo vääristellä kenenkään sanoja.

- todael

[pekka]

Olen samaa mieltä Tonin kanssa. Fyysinen toisen puolustaminen ei ole uskovan ihmisen tehtävä, tehtävämme on rukoilla ja toimia Jumalan tahdossa kunkin tilanteen vaatimalla tavalla. Itse en edellä kirjoittamassani tekstissä sitä tarkoittanutkaan. Taisin tulla väärin ymmärretyksi.

Jeesus Kristus on Herra, minä uskon Häneen ja haluan elää Hänen tahtonsa mukaisesti, haluan kuolla pois itsekkyydestä ja väärästä tekopyhyydestä - ja sydämessäni oppia rakastamaan lähimmäistäni, julistaa evankeliumia ja todistaa kätteni töillä, että JEESUS ON KUNINGASTEN KUNINGAS ja HERRAIN HERRA.

En ole sanonut että uskovainen saa käyttää väkivaltaa puolustaaksen itseään, olen puhunut Jumalan asettaman esivallan tehtävästä yhteiskunnassa. Yksilö uskovainen EI SAA turvautua väkivaltaan, vaan rukouksessa tulee turvautua Jumalamme voimaan ja Pyhän Hengen kautta koettavaan Herramme läsnäoloon.

Anteeksi en tahdo vääristellä kenenkään sanoja.

- todael

Todael,

Kun olen tässä keskustellut kanssasi jo pitkään, niin minulla on koko ajan ollut sellainen tunne, että keskustelen henkivaltojen ohjaamaa keskustelua tämän "älä tapa" käskyn tiimoilta, sinun kanssasi. Eli en ole keskustellut suoraan kanssasi vaan joku henkivalta on koko ajan tunkenut sinun ja minun keskusteluun väliin.

Rakas uskonystävä, Jumalan Siunausta sinulle.

[Jukka-Pekka]

Jep, noin pikaisesti lukien veljillä on samansuuntaiset ajatukset, mutta ne eivät kohtaa . Otan nyt esimerkiksi tähän pari asiaa, joihin poliisi voi joutua - uskovakin. Kuvitellaan, että perheväkivallan vuoksi on tapahtunut hälytys. Kaksi uskovaa poliisia saapuu paikalle, kun esim. perheen isä hakkaa ja ruoskii perhettään vaikkapa humalapäissään. Uskovat poliisit varmaan rukoilevat ennen paikalle joutumista viisautta Herralta toimia tilanteessa. Herra antaa viisautta toimia tilanteessa ja puhumallakin asiasta voi selvitä. Perheväkivalta ei ole enää nykyisin asianomistajarikos, vaan perheen isä joutuu vastaamaan oikeudessa rikoksestaan huolimatta siitä, että perhe sitä vastustaisi. Hänet jouduttaisiin viemään putkaan ja seurauksena olisi kuulustelut ym. oikeudelliset toimenpiteet, jotka esivalta on säätänyt. Jos perheenisä vastustelisi poliiseja, on kahdella raavaalla miehellä/naisella, poliisilla kyllä helppoa yksi riehuva mies kantaa poliisiautoon. Ja jos ei olisi se mahdollista, niin ainahan saa lisäapua. Minä itse en jäisi kädet ristissä katselemaan, kun perheen isä lyö turpiin ja hakkaa perheensä jäseniä. Väliin voi mennä erottelemaan aivan samoin kuin olen joutunut keskenään tappelevia poikiani erottelemaan pois toisistaan silloin he olivat pieniä. Jos tätä en olisi tehnyt, niin olisi käynyt aika hullusti ja olisin toiminut vastuuttomasti seurauksineen. Poliisilla on kyllä sellaisia keinoja taltuttaa välivallattomasti riehuja, jolle ei jää fyysisiä vammoja. On fyysistä, henkistä ja jopa hengellistä väkivaltaa. Kaikki ne ovat Jumalan Tahdon vastaisia. Muuten, Suomen lain mukaan on rangaistavaa antaa vaikkapa lievä tukkapölly kurittomalle lapselle tai erotella keskenään väkivaltaisesti nahistelevat lapset toisistaan niin, että siitä jää mustelmia - pieniäkin.... Mennään vähän pidemmälle:

Matt.5:21 "Te olette kuulleet sanotuksi vanhoille: 'Älä tapa', ja: 'Joka tappaa, se on ansainnut oikeuden tuomion.'
5:22 Mutta minä sanon teille: jokainen, joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion; ja joka sanoo veljelleen: 'Sinä tyhjänpäiväinen', on ansainnut suuren neuvoston tuomion; ja joka sanoo: 'Sinä hullu', on ansainnut helvetin tulen."

Selvää on, ettei Jeesus, jonka seuraajia olemme, tappaisi ketään sodassa ja poliisinakaan, eikä käyttäisi väkivaltaa, josta on esimerkkejä Sanassa. En millään pystyisi kuvittelemaan Jeesusta tappajana. Sellaista Herraa minä en ole oppinut tuntemaan ja Herran tuntemisessa minä olen vielä keskeneräinen ja Pyhän Hengen kasvuprosessissa oppiakseni tuntemaan Hänet vieläkin paremmin. Jo mielessään vihaaminen, vihastuminen on syntiä.

1.Joh.3:14 "Me tiedämme siirtyneemme kuolemasta elämään, sillä me rakastamme veljiä. Joka ei rakasta, pysyy kuolemassa.
3:15 Jokainen, joka vihaa veljeänsä, on murhaaja; ja te tiedätte, ettei kenessäkään murhaajassa ole iankaikkista elämää, joka hänessä pysyisi.
3:16 Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että hän antoi henkensä meidän edestämme; meidänkin tulee antaa henkemme veljiemme edestä."

Vajavaisia olemme varmasti kaikki ja uskonkasvussa eri ikäisiä ja siten myös näkemyksemme poikkeavat asioista esim. näissä ammattiin liittyvissä kysymyksissä. Vajavaisuutemme ei kuitenkaan koskaan tee tyhjäksi Jumalan Tahtoa, eikä siten myöskään oikeuta tekemään Jumalan Tahdon vastaisesti. Jeesuksen verellä pesty sydän tuottaa yhä enemmän hyviä hedelmiä ja hengelliset silmät aukeavat yhä enemmän suhteen Herraan syventyessä terveessä uskonkasvun prosessissa. Jeesus saa yhä enemmän sijaa lihan kuollessa. Mistä me tunnemme Herran? Ja mistä me tunnemme veljet ja sisaret? Hedelmistä.

1.Joh.5:1 "Jokainen, joka uskoo, että Jeesus on Kristus, on Jumalasta syntynyt; ja jokainen, joka rakastaa häntä, joka on synnyttänyt, rakastaa myöskin sitä, joka hänestä on syntynyt.
5:2 Siitä me tiedämme, että rakastamme Jumalan lapsia, kun rakastamme Jumalaa ja noudatamme hänen käskyjänsä.
5:3 Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat;
5:4 sillä kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman; ja tämä on se voitto, joka on maailman voittanut, meidän uskomme."

Omassa voimassammehan me emme käskyjä siis koskaan pysty noudattamaan, vaan Pyhän Hengen vaikuttaessa sen kuuliaisuudessa. Ja uskon tässä ketjussa eriävistä näkemyksistä huolimatta jokaisen etsivän vilpittömästi Herran Tahtoa.

Tässä yhä syvenevässä pahuuden vallitsemassa antikristillisessä maailmassa, uskovat poliisit joutuvat varmasti poispotkituksi tai siirtymään toisenlaisiin tehtäviin omantunnon syistä (Ja jos omatunto on ristiriidassa Sanan kanssa, ei ole muuta vaihtoehtoa), joita poliisin ammatissa on laaja kirjo ns. kenttätehtävien ulkopuolella.

Sivillissä olen kyllä mennyt väliin, jos esim. naapurin pojat ovat verissä päin tapelleet ja erottanut heidät toisistaan jne. Väkivaltaa se ei mielestäni ole. Välitunnilla opettaja (esim.uskova) voi joutua samanlaiseen tilanteeseen, eikä siinä silloin ehdi poliiseja hätiin kutsumaan. Pikkuisen perään kuuluttaisin myös terveen järjen käyttöäkin. Ei me eletä ihan "ulkopuolella maailman pumpulissa." Kohtahan tässä ei voi toimia missään ammatissa...

Siunausta!

Siunausta

[tph]

Tuntuu, että tässä keskustelussa on jonkinverran inhimmillisiä väärinymmärryksiä itsekullakin. On varmasti paikallaan pysähtyä ja miettiä onko toisen kirjoitukset ymmärretty niinkuin kirjoittaja on ne tarkoittanut.

[toni t]

Jep, noin pikaisesti lukien veljillä on samansuuntaiset ajatukset, mutta ne eivät kohtaa . Otan nyt esimerkiksi tähän pari asiaa, joihin poliisi voi joutua - uskovakin. Kuvitellaan, että perheväkivallan vuoksi on tapahtunut hälytys. Kaksi uskovaa poliisia saapuu paikalle, kun esim. perheen isä hakkaa ja ruoskii perhettään vaikkapa humalapäissään. Uskovat poliisit varmaan rukoilevat ennen paikalle joutumista viisautta Herralta toimia tilanteessa. Herra antaa viisautta toimia tilanteessa ja puhumallakin asiasta voi selvitä. Perheväkivalta ei ole enää nykyisin asianomistajarikos, vaan perheen isä joutuu vastaamaan oikeudessa rikoksestaan huolimatta siitä, että perhe sitä vastustaisi. Hänet jouduttaisiin viemään putkaan ja seurauksena olisi kuulustelut ym. oikeudelliset toimenpiteet, jotka esivalta on säätänyt. Jos perheenisä vastustelisi poliiseja, on kahdella raavaalla miehellä/naisella, poliisilla kyllä helppoa yksi riehuva mies kantaa poliisiautoon. Ja jos ei olisi se mahdollista, niin ainahan saa lisäapua. Minä itse en jäisi kädet ristissä katselemaan, kun perheen isä lyö turpiin ja hakkaa perheensä jäseniä. Väliin voi mennä erottelemaan aivan samoin kuin olen joutunut keskenään tappelevia poikiani erottelemaan pois toisistaan silloin he olivat pieniä. Jos tätä en olisi tehnyt, niin olisi käynyt aika hullusti ja olisin toiminut vastuuttomasti seurauksineen. Poliisilla on kyllä sellaisia keinoja taltuttaa välivallattomasti riehuja, jolle ei jää fyysisiä vammoja. On fyysistä, henkistä ja jopa hengellistä väkivaltaa. Kaikki ne ovat Jumalan Tahdon vastaisia. Muuten, Suomen lain mukaan on rangaistavaa antaa vaikkapa lievä tukkapölly kurittomalle lapselle tai erotella keskenään väkivaltaisesti nahistelevat lapset toisistaan niin, että siitä jää mustelmia - pieniäkin.... Mennään vähän pidemmälle:

Matt.5:21 "Te olette kuulleet sanotuksi vanhoille: 'Älä tapa', ja: 'Joka tappaa, se on ansainnut oikeuden tuomion.'
5:22 Mutta minä sanon teille: jokainen, joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion; ja joka sanoo veljelleen: 'Sinä tyhjänpäiväinen', on ansainnut suuren neuvoston tuomion; ja joka sanoo: 'Sinä hullu', on ansainnut helvetin tulen."

Selvää on, ettei Jeesus, jonka seuraajia olemme, tappaisi ketään sodassa ja poliisinakaan, eikä käyttäisi väkivaltaa, josta on esimerkkejä Sanassa. En millään pystyisi kuvittelemaan Jeesusta tappajana. Sellaista Herraa minä en ole oppinut tuntemaan ja Herran tuntemisessa minä olen vielä keskeneräinen ja Pyhän Hengen kasvuprosessissa oppiakseni tuntemaan Hänet vieläkin paremmin. Jo mielessään vihaaminen, vihastuminen on syntiä.

1.Joh.3:14 "Me tiedämme siirtyneemme kuolemasta elämään, sillä me rakastamme veljiä. Joka ei rakasta, pysyy kuolemassa.
3:15 Jokainen, joka vihaa veljeänsä, on murhaaja; ja te tiedätte, ettei kenessäkään murhaajassa ole iankaikkista elämää, joka hänessä pysyisi.
3:16 Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että hän antoi henkensä meidän edestämme; meidänkin tulee antaa henkemme veljiemme edestä."

Vajavaisia olemme varmasti kaikki ja uskonkasvussa eri ikäisiä ja siten myös näkemyksemme poikkeavat asioista esim. näissä ammattiin liittyvissä kysymyksissä. Vajavaisuutemme ei kuitenkaan koskaan tee tyhjäksi Jumalan Tahtoa, eikä siten myöskään oikeuta tekemään Jumalan Tahdon vastaisesti. Jeesuksen verellä pesty sydän tuottaa yhä enemmän hyviä hedelmiä ja hengelliset silmät aukeavat yhä enemmän suhteen Herraan syventyessä terveessä uskonkasvun prosessissa. Jeesus saa yhä enemmän sijaa lihan kuollessa. Mistä me tunnemme Herran? Ja mistä me tunnemme veljet ja sisaret? Hedelmistä.

1.Joh.5:1 "Jokainen, joka uskoo, että Jeesus on Kristus, on Jumalasta syntynyt; ja jokainen, joka rakastaa häntä, joka on synnyttänyt, rakastaa myöskin sitä, joka hänestä on syntynyt.
5:2 Siitä me tiedämme, että rakastamme Jumalan lapsia, kun rakastamme Jumalaa ja noudatamme hänen käskyjänsä.
5:3 Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat;
5:4 sillä kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman; ja tämä on se voitto, joka on maailman voittanut, meidän uskomme."

Omassa voimassammehan me emme käskyjä siis koskaan pysty noudattamaan, vaan Pyhän Hengen vaikuttaessa sen kuuliaisuudessa. Ja uskon tässä ketjussa eriävistä näkemyksistä huolimatta jokaisen etsivän vilpittömästi Herran Tahtoa.

Tässä yhä syvenevässä pahuuden vallitsemassa antikristillisessä maailmassa, uskovat poliisit joutuvat varmasti poispotkituksi tai siirtymään toisenlaisiin tehtäviin omantunnon syistä (Ja jos omatunto on ristiriidassa Sanan kanssa, ei ole muuta vaihtoehtoa), joita poliisin ammatissa on laaja kirjo ns. kenttätehtävien ulkopuolella.

Sivillissä olen kyllä mennyt väliin, jos esim. naapurin pojat ovat verissä päin tapelleet ja erottanut heidät toisistaan jne. Väkivaltaa se ei mielestäni ole. Välitunnilla opettaja (esim.uskova) voi joutua samanlaiseen tilanteeseen, eikä siinä silloin ehdi poliiseja hätiin kutsumaan. Pikkuisen perään kuuluttaisin myös terveen järjen käyttöäkin. Ei me eletä ihan "ulkopuolella maailman pumpulissa." Kohtahan tässä ei voi toimia missään ammatissa...

Siunausta!

Siunausta

Raamattu antaa vanhemmille luvan kurittaa kasvatuksellisesti lapsia. Kun vanhempi menee tappelevien lapsien väliin ei vanhempi joudu tekemään väkivaltaa eli hakkaamaan lapsia vaan eroittaa heidät. Myöskin piiskan antaminen on sallittua ja sitä kannatan vaikka nykymaailma sen kieltääkin. Olen saanut itsekkin piiskaa ja se teki hyvää käytökselleni. Monet eivät halua nähdä eroa vanhamman kasvatukseen liittyvän kurituksen ja väkivallan kohdalla vaikka niissä on suuri ero. Tarkoitan monilla erityisesti ateisteja joiden kanssa olen keskustellut.

Vitsan antaminen ei ole väkivaltaa vaan kasvatusta. Jos vitsalla hakataan täysiä hullunkiilto silmissä ei se tee oikeutta tuolla Raamatun ohjeelle eikä sellainen ole hyväksyttyä vaan vitsalla tarkoitetaan sitä että vanhemman tulee kyetä rakkaudellisesti esim, vitsalla kouluttamaan jos lapsi tekee rikkeen jota on kielletty tekemästä ja sanottu että rangaistus on vitsa.

Vitsa on hyvä kuritusmuoto kun se tehdään rakkaudesta lasta kohtaan jotta lapsi oppisi virheestään. Se ei ole mitään väkivaltaista hakkaamista vaan pari vitsan sivallusta hellästi takapuolelle. Se tilanne on sellainen jonka lapsi muistaa ja oppii varmasti virheestään. Ainakin minä muistan ja opin.

Nykyäänhän ei vitsaa saisi antaa ja mihin suuntaan maailma onkaan mennyt? Lapsia ei saada kuriin ja ne ovat tottelemattomia vanhempiaan kohtaan sillä kun lasta ei saa rangaista niin lapsi oppii huonoille tavoille eli on suurta rakkautta lasta kohtaan hieman kurittaa jotta lapsi ei oppisi huonoille tavoille.

Nykyaikana kun rangaistus on se että lapsen tulee istua paikallaan. Mikä rangaistus se on?? Ei mikään. On tapahtunut ilmiö häntä heiluttaa koiraa eli lapsi sanelee vanhimmilleen säännöt miten homma toimii niin on asiat nykyään kiitos hysteerikkojen jotka eivät salli minkäänlaista lapsen kuristusta (vitsa).

Se ei siis ole väkivaltaa vaan kasvatusta.

Hebr.12:5 ja te olette unhottaneet kehoituksen, joka puhuu teille niinkuin lapsille: "Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee;
12:6 sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa."
12:7 Kuritukseksenne te kärsitte; Jumala kohtelee teitä niinkuin lapsia. Sillä mikä on se lapsi, jota isä ei kurita?
12:8 Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osallisiksi tulleet, silloinhan te olette äpäriä ettekä lapsia.
12:9 Ja vielä: meillä oli ruumiilliset isämme kurittajina, ja heitä me kavahdimme; emmekö paljoa ennemmin olisi alamaiset henkien Isälle, että eläisimme?
12:10 Sillä nuo kurittivat meitä vain muutamia päiviä varten, oman ymmärryksensä mukaan, mutta tämä kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että me pääsisimme osallisiksi hänen pyhyydestään.
12:11 Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut.

Jumala antaa meille taas parhaan esimerkin mitä seurata kasvatuksessakin. Jumala kurittaa omia lapsiaan meidän itsemme hyväksi koska Hän Rakastaa meitä. Samoin se joka vitsaa säästää vihaa lastaan koska ei kurita lasta hänen omaksi parhaakseensa. Sillä mikä on se lapsi jota Isä ei kurita.

Tätä kuritusta ei tule tulkita väärin silmittömäksi hakkaamiseksi eli väkivallaksi vaan lapsen ojentamiseksi ja opettamiseksi ja tällainen kuritus ei ole väkivaltaa vaikka vitsa hieman lasta nipistäisikin takapuoleen. Tässä ei turvata omaan voimaan vaan vanhemman auktoriteetilla kasvatetaan lasta.

Kun lapsi saa vitsasta ei se tunnu kivalta vaan ikävältä mutta se kasvattaa lasta hylkäämään vääryyden. Minä jäin kiinni valehtelusta lapsena josta sain vitsaa ja sen jälkeen valehtelu vanhemmille loppui. Vitsa oli siis minulle todella hyväksi ei ainoastaan siksi että en vanhemmille valehdellut vaan koko elämääni varten. Ei vitsa silloin kivalta tuntunut. Märyhän siinä pääsi mutta ei sen kivun vuoksi vaan itse tilanteen että oli jäänyt kiinni valehtelusta ja joutui siitä kärsimään ja kantamaan vastuun. Kipu joka vitsasta tuli oli loppujen lopuksi mitättömän pieni.

Lapsi ei aina ymmärrä puhetta ja pieni kirpaisu iholla vie viestin paremmin perille. Tässä ei siis tehdä väkivaltaa vaan rakkaudellisesti kasvatetaan. Väkivaltaa lasta kohtaan on jättää kurittamatta kun tilanne sitä vaatisi ja näin syyllistymme lapsen oikeanlaisen kasvatuksen laiminlyöntiin ja tämän seurauksena lapsi voi joutua vanhempana todella suuriin vaikeuksiin.

Lisäksi jos lapsi ei kotona opi vanhempiensa kunnioitusta ja tottelemaan heitä niin sitä vaikeampi on aina nöyrtyä Jumalankin edessä. Eli asiassa on myös pelastukseen liittyvä näkökulma. Jos lasta ei saa rangaista ja lapsi on tottunut siihen niin nöyrtymisestä Herran edessä tulee entistä vaikeampaa.

Ei tarvitse mennä kovin paljon ajassa taakseppäin kun yleisesti lapset tottelivat ja kunnioittivat vanhempiaan paljon enemmän kuin nykyään ja silloin lasten kasvatus oli paljon Raamatullisempaa. Kun hylkäämme Raamatun ohjeita niin tulokset ovat nyt nähtävissä esim, siinä minkälaisia lapsia niin sanottu "vapaa kasvatus" tuottaa.

Vanhempien kunnioitus on poissa ja häntä heiluttaa koiraa.

Nyt kiire päivän muihin askareihin. Siunausta kaikille.

[lonelyrider]

kiitos toni kirjoituksesta, lastenkasvatukseen liittyen. Luultavasti olet oikeassa. Itse en kykene fyysiseen nipistelyyn, tukisteluun jne. Mutta ehkä sen hedelmiä me niitetään. Huomaan kyllä, että äänen koroittaminen ei tehoa ja konstit tuntuu olevan vähissä. Ei vaikka kuinka voisi kuvitella että toisen pitäisi nähdä, että olen tosissani, niin välillä tuntuu että se on kuin "tuuleen huutelisi", hetkeksi se voi auttaa, mutta kohta taas jotain. Kaksi vuotiaani on pienemmälle tosi mustikseksi alkanut ja jokapäiväistä on pukkiminen jne., tietenkin tämä voi olla ohi menevä vaihe ja toivon että näin olisi. Koska kyllä tämä äitinä väsyttää ja ahdistaakin, siinä on aina pelko jos jotain tapahtuu ja tuskastuuhan sitä, keinot tuntuu olevan vähissä. Ymmärrän kyllä, että ei tuon ikäinen vielä oikeastaan ymmärrä mitä seurauksia toisen satuttamisesta voi tulla ja siksi ei mene ymmärrykseenkään se että koittaapa siinä sanoa että toiseen sattuu jne..., mutta mikä neuvoksi sitten?

Olen paljon miettinyt sanaa, joka vitsaa säästää se kunniatta kuolee. Mutta entä jos minusta ei ole siihen, en voi tehdä asiaa, josta saisin itse sellaiset syyllisyydet, etten voisi itseni kanssa olla enää sinut. Kyllä kasvatusasiat voivatkin olla vaikeita.

Pyydän jos joku saa asiakseen rukoilla puolestani, että osaisin ainakin olla jollain tavalla jämäkämpi ja saisin Jumalalta siihen eväitä, voihan se olla, ettei Hän vaadikaan minulta mahdottomia ja ylitse sen mihin kykenen. Näen tässä johdatusta, koska äsken oli tilanne lasten kesken ja tänne oli tullut tuota keskustelua aiheesta.

Älkää pliis kivittäkö minua äitinä, vaikka näin joudun kirjoittamaan, ihan oikeasti hieman pelkään kirjoittaa tätä asiaa ja olen tosi aralla tunnolla. Mutta en todellakaan puolustele itseäni, koen epäonnistuneeni kasvatuasioissa, kun kuri ei tunnu meillä olevan, vaikka sitä koittaisin pitääkin yllä.

[pekka]

Lonelyrider, minäkin olen epäonnistunut etäisänä omieni lasteni kasvatusasioissa. Osin antikristillisten yhteiskunnan sääntöjen ja lakien takia. Mutta en ala tästä nyt enempää kommentoimaan. Tietysti itsessänikin on ollut vikaa ja on vikaa edelleenkin. Mutta onneksi saamme viedä kaikki huolemme, tuskamme ja ahdistuksemme Herralle.

Jumala sinuakin auttakoon ja armahtakoon näissä lasten kasvatusasioissa.

[JHK]

Siunausta kaikille, en halua jatkaa tällä foorumilla tätä keskustelua. Otan aikaa, mietin, rukoilen, sitten kenties puhun asiasa kasvokkain.

[PetriFB]

kiitos toni kirjoituksesta, lastenkasvatukseen liittyen. Luultavasti olet oikeassa. Itse en kykene fyysiseen nipistelyyn, tukisteluun jne. Mutta ehkä sen hedelmiä me niitetään. Huomaan kyllä, että äänen koroittaminen ei tehoa ja konstit tuntuu olevan vähissä. Ei vaikka kuinka voisi kuvitella että toisen pitäisi nähdä, että olen tosissani, niin välillä tuntuu että se on kuin "tuuleen huutelisi", hetkeksi se voi auttaa, mutta kohta taas jotain. Kaksi vuotiaani on pienemmälle tosi mustikseksi alkanut ja jokapäiväistä on pukkiminen jne., tietenkin tämä voi olla ohi menevä vaihe ja toivon että näin olisi. Koska kyllä tämä äitinä väsyttää ja ahdistaakin, siinä on aina pelko jos jotain tapahtuu ja tuskastuuhan sitä, keinot tuntuu olevan vähissä. Ymmärrän kyllä, että ei tuon ikäinen vielä oikeastaan ymmärrä mitä seurauksia toisen satuttamisesta voi tulla ja siksi ei mene ymmärrykseenkään se että koittaapa siinä sanoa että toiseen sattuu jne..., mutta mikä neuvoksi sitten?

Olen paljon miettinyt sanaa, joka vitsaa säästää se kunniatta kuolee. Mutta entä jos minusta ei ole siihen, en voi tehdä asiaa, josta saisin itse sellaiset syyllisyydet, etten voisi itseni kanssa olla enää sinut. Kyllä kasvatusasiat voivatkin olla vaikeita.

Pyydän jos joku saa asiakseen rukoilla puolestani, että osaisin ainakin olla jollain tavalla jämäkämpi ja saisin Jumalalta siihen eväitä, voihan se olla, ettei Hän vaadikaan minulta mahdottomia ja ylitse sen mihin kykenen. Näen tässä johdatusta, koska äsken oli tilanne lasten kesken ja tänne oli tullut tuota keskustelua aiheesta.

Älkää pliis kivittäkö minua äitinä, vaikka näin joudun kirjoittamaan, ihan oikeasti hieman pelkään kirjoittaa tätä asiaa ja olen tosi aralla tunnolla. Mutta en todellakaan puolustele itseäni, koen epäonnistuneeni kasvatuasioissa, kun kuri ei tunnu meillä olevan, vaikka sitä koittaisin pitääkin yllä.

Lastenkasvatus ei ole kenellekään helppoa. Jokainen vastuullinen vanhempi kipuilee tämän asian kanssa kuten sinäkin olet tehnyt.

Meidän lapset on nyt jo aika isoja 15,16 ja 18v), mutta muistuu mieleeni aika kun lapset oli ihan pieniä. Meillä oli myös kova kipuilu siitä millä tavalla lapsia kasvatamme. Vaimoni luuli että minä olen liian ankara ja minä luulin vaimoni olevan liian lepsu. Siinä oli sitten myös jännitettä meidän kesken. Kun sitten yhdessä tutkimme Raamattua, niin opimme ymmärtämään, että meillä molemmilla oli pois pantavaa sekä hyviä puolia tässä kasvatusasiassa. Pääsimme siis yhteisymmärrykseen. Silti asiat eivät ole aina niin helppoja, vaan olemme molemmat kokeneet epäonnistumisen hetkiä kasvatusasioissa.

Kaikkein tärkeintä on kuitenkin turvautua Jumalan apuuun ja pyytää rakkautta sekä viisautta kasvatusasioissa. Epäonnistumisistamme huolimatta lapsistamme näkyy todellinen kunnioitus ja rakkaus vanhempiansa kohtaan.

[JoKi]

Kysyin tätä asiaa alunperin, koska olen tilanteessa jossa olen vaihtamassa alaa. Poliisin kohdalta itselleni ainakin selkeni, etten halua poliisiksi.





Luulen myös että olen keksinyt sen mille alalle kouluttaudun.