Kirjoittaja Puolesta » 28. Touko 2012 20:07
Juuri tuo pelko heittäytyä Jumalan voimakkaan käden varaan estää ihmisiä pääsemästä Jumalan kanssa tekemisiin. Ei Jumala ole heikko. Hän pystyy pitämään huolen ihmisistä. Hän kuljettaa omiaan ja nämä seuraavat häntä. Meidän tulisi palata siihen alkuperäiseen raamatun opetukseen, josta Paavali opettaa kirjeissään.
Kyllä ne Israelilaisetkin pelkäsivät, kun he lähtivät autiomaahan Mooseksen kanssa. Vielä enemmän he pelkäsivät, kun alkoi tulla nälkä ja jano. He niskoittelivat ja olivat tottelemattomia. Kun Aabrahamille tuli käsky lähteä isänsä kodista, niin se vaati uskoa, heittäytymistä. Jumalan voimakkaisiin käsivarsiin luottamista. Hän on meidän uskomme isä.
Pelko ei ole Jumalasta. Älköö pelätkö, vaan uskokaa ainoastaan. Vielä, kun miettii sitä vaellusta, niin tuntuu, että se vaellus onkin itseasiassa raamatussa paljon tärkeämpi asia, kuin perille pääsy. Jatkaa urhoollisesti eteenpäin, vaikka vastuksia tulee, eikä tiedä mitä kaikkea siellä edessä on. Se on uskon vaellusta. Siellä kasvatetaan lapsista aikuisia. Siellä syntyy kärsivällisyys, pitkämielisyys ja itsensä hillitseminen. Ihmiset aina puhuvat niinkuin tuollainen olisi tyhjään heittäytymistä, hulluutta tai jotakin sellaista. Ei se sitä ole. Uloslähtö on Jumalan varassa olemista.
Tämä ei silti ole mitään erakoitumista. Meillä on paljon työtä ihmisten parissa. Meillä on vapautuksen sanoma julistettavana. Jumala varustaa meidät uudella tavalla, kun astumme Hänen tahtoonsa. Me saamme voiman.