Joel.A kirjoitti:lonelyrider kirjoitti:Voitko selventää vielä käsitteitäsi, mitä sinulle merkitsee.
Parannus rakkauden ja sävyisyyden hengessä? ja mitä totuus sinulle merkitsee ja miksi se oli tekstissäsi hipsukoissa?
Matt.11
28 "Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.
29 Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon.
30 Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt."
Kysymykset olivat siis joelA:lle...
Hipsukoissa olevalla" totuudella" tarkoitan kaikkea sitä kaikkea mikä Luojamme Jumalisuuteen sisältyy.
Eli minulle totuus merkitsee kaikkea sitä mitä Luojamme Jumalisuuteen kuuluu.
Parannuksen julistamista rakkauden ja sävyisyyden hengessä tarkoitaa minulle sitä, että julistamme evankeliumia ilman vihan kiihkoa, hyötymis tarkoituksessa tai, että yritämme saada taas yhden käännynnäisen.
Jotenkin tuo kuulostaa "jargonilta", joka ei sano periaatteessa yhtään mitään, tai sanoohan se, ei mitään. Tuota samaahan kaikki sanovat tekevänsä ja tekevät yhden käännynnäisen lisää. Esittäisit oman versiosi "totuudesta", joka tekisi vain yhden käännynnäisen lisää, sellaisen millaiseksi olet saanut jumalisuuden tulkattua.
Totuus on siellä, mistä sen kerrotaan löytyvän, se on sitä lasten kaltaista uskoa, että senkin voi ottaa sellaisenaan. Totuudesta käsin näkee myös Isän todellisen luonteen, koska Totuuden kautta, on pääsy myös Isän luokse.
Näen totuuden sellaisena, että se vapauttaa täydellisesti, ei kahlitse ketään, ikävä kyllä uskonnot/uskonnollisuus kahlitsevat, ihmismieltä, ne eivät todellisesti vapauta rakastamaan ja välittämään, vaan istuttavat oman lohkonsa ja lahkonsa toimintatapoihin ja kulttuureihin, joissa ihmistä kahlitsevat lukemattomat sitovat säännöstöt, jotka ovat ihmisten toinen toisilleen luomia. Todellinen Totuus, joka on rakkaudesta lähtevää, se vapauttaa, parantaa, se on Totista Leipää, jonka jälkeen ihmisen ei tarvitse olla enää nälissään. Sen jälkeen ei tarvitse miettiä, ketä uskaltaa auttaa tai olla auttamatta tai mihin rahansa laittaa, kaiken turhan miettimisen voi unohtaa, koska tietää, että Jumala ei vaadi omakohtaisia suoritteita, vain odottaa, että ihminen uskaltaisi tulla Hänen luokseen omana itsenään, ilman ulkokultaisia pyrkimyksiä olla enemmän kuin on.