Laitan minäkin lusikkani soppaan...
Täydentäkää Raamatunkohtia, jos löydätte. Nämä väitteet saa kumota aivan vapaasti. Nämä väittämät ovat sellaisia, joita minulle on sanottu, ja vain osaan tiedän Raamatun paikat. Tutkikaa, ja tarvittaessa oikaiskaa
Naiset voivat opettaa naisia. Jos on naissolu/ raamattupiiri, niin joku voi "johtaa" kokoontumista. Siellä voidaan rukoilla, tutkia Raamattua ja jutella arkipäivän asioista - sopivassa suhteessa kaikkia. Joissain pienryhmissä naiset kierrättävät vastuuta, joissain on nimetty johtaja.
Olen ollut itse sekä toimivissa että ei-toimivissa naispiireissä. Hyvin toimivissa jokainen saa sanoa mielipiteensä, rakentua, saada opetusta ja vahvistusta. Huonosti toimivassa piirissä saattaa olla kaikki lapset mukana, ja toiminta menee lasten vahtimiseen ja kakkavaippakeskusteluihin. Joissain piireissä myös nimellinen johtaja ei välttämättä opeta oikein, ja tuntuu siltä, että rukouspiiri on hänen keino käyttää ja pönkittää valtaansa.
Naiset voivat opettaa lapsia. En tiedä, missä menee ikäraja tämän suhteen. En näe kuitenkaan huonona asiana sitä, että äiti lukee lapsilleen Raamattua, kertoo Jeesuksesta. He voivat vaikka yhdessä katsoa hengellisiä lastenohjelmia tv7:lta. Kummallakin vanhemmalla (jos sellainen lapsella on), on kasvatusvastuu. Lasten äiti ei voi vältellä vastuuta "hengellisen ruoan" antamisesta. Tyttölapsia äiti voi opettaa lapsen kasvaessa aikuiseksi (nais-nais-asetelma), poikalapsia ei (mies-nais-asetelma).
"Vanha" nainen saa opettaa.1. Tim. 5.
Kun ikää ja elämänkokemusta on tarpeeksi paljon, nainen voi sitoutua opetustyöhön. Hänellä voi olla elämänkokemusta lastenkasvatuksesta. Voi olla, että nainen on tehnyt myös leipätyötä maallisen ammatin parissa, jolloin hänelle on kertynyt paljon ihmissuhdeviisautta. Meille opetetaan Raamatussa kaikki perusperiaatteet, mutta käytännön elämä vahvistaa Sanan todeksi. Iäkkäällä ihmisellä elämänkokemusta on enemmän kuin nuorella.
Nainen voi opettaa ei-uskovia miehiä. En tiedä, missä menee ero opettamisen ja evankeliumin julistamisen välillä. Nainen saa toimia todistajana ja evankeliumin eteenpäin viejänä. Jos paikalla ei ole ketään miestä, "kristityn velvollisuus" (lähetyskäsky) sitoo naista todistamaan Kristuksesta. Lähetyskäskyssä on osuus "julistakaa evankeliumia" ja "opettakaa" - missä menee raja tai ero?!?
Nainen voi opettaa yhtä miestä kahden kesken.Olen kuullut tämän, mutta en tiedä, perustuuko väite Raamattuun vai ei. Tällä käsittääkseni tarkoitetaan kahden keskistä keskustelua.
Kysyminen ei ole opettamista. Jos joku mies opettaa seurakunnan kokouksessa väärin, nainen voi kysyä tarkennusta. Jos tilaisuuden luonto on sellainen, että on paljon ihmisiä, niin kysymysten paikka on kahvipöytäkeskustelussa. Jos tilaisuus on pieni ja vapaampimuotoinen, opettajalta voi kysyä siinä tilanteessa. Kysymällä nainen ei asetu miehen auktoriteetin yläpuolelle. Jos vastaus on väärä, nainen voi (mielestäni, voin olla väärässä) sanoa, olevansa eri mieltä. Kenenkään naisen ei tarvitse ottaa vastaan väärää opetusta sanomatta siitä.
Olen yhden ainoan kerran ollut tilanteessa, jossa tuli konkreettiseksi tullut 1. Kor. 14. teksti.
Se oli opetustilanne, jossa hengellisesti kypsymättömät naiset puhuivat opettajan "päälle". Tilaisuudessa kuulijoista suurin osa oli naisia, pieni osa miehiä - yhteensä alle 20 ihmistä paikalla. He eivät odottaneet vuoroaan vaan kiistelivät. Heiltä unohtui täysin hyvät käytöstavat, ja he jopa osittain riitelivät.
Jos nainen ei saisi puhua seurakunnan kokouksissa, hän ei saisi laulaa tai profetoida. Seurakunta on koolla siellä, missä 2 tai 3 kokoontuu. Minun ei-uskova mieheni ei minua voi opettaa, ja ehkä tilanne on eri niillä naisilla, joilla mies on uskossa. Olen tällä hetkellä hengellisesti mieheni yläpuolella, mutta tilanne muuttuu hänen uskoon tulonsa myötä!
Naiset eivät osanneet tuohon aikaan lukea. Nyt tilanne on ehkä eri kuin 2000 vuotta sitten, koska jokainen suomalainen nainen voi lukea Raamattua niin halutessaan.
Jotkut ovat sanoneet, etteivät naiset voi toimia opettajina missään muotoa. Olen eri mieltä. Jotkut sanovat, ettei nainen voi toimia johtajana, mutta olen siitäkin eri mieltä.
Missä menee raja sen suhteen, minkä tasoinen johtaja nainen voi tai ei voi olla? Voiko nainen olla ylilääkäri, rehtori, firman puheenjohtaja? Voiko nainen olla kaupunginjohtaja? Missä menee raja??? Ja jos nainen voi opettaa, niin mitä hän voi opettaa? Missä krisityn elämässä menee raja sen suhteen, mikä on hengellistä ja mikä maallista opetusta? Meidän tulee tehdä kaikki Herralle, elää tätä elämää niin hyvin kuin mahdollista ja elää usko todeksi. En voi ohittaa tätä omassa ammatissa
opettaessani. Omassa työssä asia on ilmiselvä: se johtaa, kummalla on enemmän kokemusta ja taitoa. Siihen vaikuttaa ikä ja kokemus. Mutta olen sanonut myös minua ylempänä olevalle "johtajalle", etten suostu alistamiseen tai polkemiseen. Auktoriteettiongelmaa minulla ei ole, koska opin siitä armeijassa kaiken oleellisen maallisen työn tekemisen kannalta.
Raamatussa annetaan auktoriteettiasetelma. Kristus on kaiken pää, ja kaikki ihmiset ovat hänen alapuolellaan samanarvoisia. Silti mies on naisen yläpuolella. Se voi ilmetä kotona vaikka niin, että mies tekee viimeisen päätöksen, ja näin ollen naisella on vastuuvapaus. En sitten tiedä, jos mies on tekemässä virheen, saako nainen korjata suuntaa. Lapset ovat miehen ja naisen alapuolella. Vanhemmilla on vastuu lapsista. Lapset eivät määrää perheessä, mutta he saavat lisää vaikutusmahdollisuuksia kasvaessaan ja kehittyessään. Ehkä osa parisuhdeongelmista (varsinkin ei-uskovien parisuhteessa) johtuu siitä, että lapset tulevat vanhempien väliin ja heille jaetaan se huomio, mikä kuuluisi ensisijaisesti puolisolle. Uskovien ihmisten alapuolella on ei-uskovat ihmiset. Tarkoitan tällä sitä, että vaikka mies on perheen pää, minun kuuluu sanoa ääneen Raamatullinen perustelu. Minun ei tarvitse myöskään ottaa noudattaa sellaisia ohjeita, jotka sotivat Raamattua tai omaatuntoani vastaan.
Joku viisaampi osaa ehkä vastata siihen,
mikä on profetoimista, mikä opettamista, mikä puhumista. Itseäni ärsyttää kakkavaippakeskustelut ja sellainen turha höpöttäminen opetuksen päälle. Sellaiselle sosiaaliselle kanssakäymiselle on aikansa ja paikkansa - esimerkiksi kirkkokahvilla messun jälkeen.