Urheileminen

[lonelyrider]

Toisaalta miten tämä vaimon meikkaus vaikuttaa mieheen ?

Tunteeko mies että vaimo on vetävämmän näköinen meikattuna, eli antaako mies ulkonölle suuremman arvon meikattuna ?

Mies joka rakastaa vaimoaan sellaisena kuin on, ei vaadi siihen meikkaamisia. Ja naisenkaan on turha kuvitella sen muuttavan mitään pysyvästi ulkonäössä tai huijaavansa ketään sillä. Jokainenhan avioliitossa elävä kyllä tulee näkemään ennemmin tai myöhemmin "karun totuuden" vaikka kuinka paljon meikkiä pärstäänsä löisi. Rakkaus on sisäistä rakastamista toisen persoonaa kohtaan, välittämistä toisesta, huolehtimista. Ulkoiset tekijät, niillä ei ole mitään painoarvoa ja sijaa todellisessa rakkaudessa toista kohtaan. Joka rakastaa ulkoisia asioita, ei ole koskaan tyytyväinen toiseen, teki toinen sitten mitä hyvänsä. Jumala muuten voi antaa avioliittoonkin sellaisen Hänen mielenmukaisen rakkauden, Jumalan antamaa rakkautta puolisoa kohtaan ja tätä tulisi jokaisen rukoillakin avioliittoonsa.

Itsestäni en sinänsä kirjoittanut, meikkaaminen ei ole minulle lakiasia, voin meikata, mutta en kerkeä tässä kotielämässä välittää edes moisesta. Kotiäitinä kun on, niin siinä on jo tarpeeksi että talvella saa katsottua itselleen pipon päähän ja hanskat käteen, saati että kerkeäisi meikkailemaan. Mielestäni se on niitä asioita, joista ei tule tehdä lakia itselleen ja sama pätee moniin muihinkin asioihin joita listasit. Joitakin poikkeuksia lukuunottamatta, kuten tatuoinnit esim. kun sen raamattu kieltää.

[JHK]

Minusta näyttää siltä että suurin osa miehistä ei huomaa niitä pieniä asioita joilla naiset itseään kaunistavat, ja itse pidän maalaamattomia kasvoja kaikkein kauniimpina. Naiset itse pitävät itseään ilmeisesti kauniimpina maaliensa kanssa. Osin kaunistautuminen on naisten keskinäistä kilpailua.

[Janne]

Tosiaan, sehän riippuu siitä, miksi jotain tekee. Onko syy, hyvinvointi jne. tekeekö sitä oman hyvinvointinsa vuoksi, vai jonkin muun asian vuoksi. Jos esim. nainen meikkaa siinä tarkoituksessa, että olisi vetävämmän oloinen miesten silmissä, muiden kuin aviomiehen, niin silloin ehdottomasti meikkaaminen on väärin. Mutta jos meikkaa oman hyvinvointinsa vuoksi, eikä se ole häiritsevää muuten, niin miksi ei.

Minua kiinnostaisi suuresti se että miten meikkaamalla voi saada hyvinvointia itselleen ?

Itselläni ei ole käsitystä asiasta koska tulee harvemmin meikattua vaikka kyllähän monet miehetkin meikkaa...

Siunatuin terveisin
Janne.

[PetriFB]

Meikki asiasta tuli mieleen 20 vuoden takainen kokemukseni. Olin juuri tullut uskoon ja kun rukoilin vaimoani itselleni, niin erittäin tärkeänä, että Herra johdattaisi minulle vaimon, joka ei meikkaa, vaan olisi tyytyväinen itseensä luonnollisena. Ajattelin silloin myös, että meikkaamalla nainen haluaa kiinnittää miesten huomion itseensä. Halusin vaimon, joka ei halua korostaa itseään miesten edessä, näin silloin ajattelin.

Kun tapasin tulevan vaimoni Marja-Liisan, niin hän ei ollenkaan käyttänyt meikkiä, eikä ole koskaan käyttänytkään. Kun seurustelimme, niin kysyin häneltä, että miksi hän ei meikkaa, niin hän sanoi, että jos hän ei kelpaa luonnollisena kenellekään, niin hän jää sitten vanhaksi piiaksi. Minä olin tietysti mielissäni ja kiittelin Herraa vaimostani.

[vaisuliini]

Tosiaan, sehän riippuu siitä, miksi jotain tekee. Onko syy, hyvinvointi jne. tekeekö sitä oman hyvinvointinsa vuoksi, vai jonkin muun asian vuoksi. Jos esim. nainen meikkaa siinä tarkoituksessa, että olisi vetävämmän oloinen miesten silmissä, muiden kuin aviomiehen, niin silloin ehdottomasti meikkaaminen on väärin. Mutta jos meikkaa oman hyvinvointinsa vuoksi, eikä se ole häiritsevää muuten, niin miksi ei.

Minua kiinnostaisi suuresti se että miten meikkaamalla voi saada hyvinvointia itselleen ?

Itselläni ei ole käsitystä asiasta koska tulee harvemmin meikattua vaikka kyllähän monet miehetkin meikkaa...

Siunatuin terveisin
Janne.

Joo, olen nähnyt miestä meikattuna. Mutta kuinka uskova mies? Voiko meikata?

[lonelyrider]

Tosiaan, sehän riippuu siitä, miksi jotain tekee. Onko syy, hyvinvointi jne. tekeekö sitä oman hyvinvointinsa vuoksi, vai jonkin muun asian vuoksi. Jos esim. nainen meikkaa siinä tarkoituksessa, että olisi vetävämmän oloinen miesten silmissä, muiden kuin aviomiehen, niin silloin ehdottomasti meikkaaminen on väärin. Mutta jos meikkaa oman hyvinvointinsa vuoksi, eikä se ole häiritsevää muuten, niin miksi ei.

Minua kiinnostaisi suuresti se että miten meikkaamalla voi saada hyvinvointia itselleen ?

Itselläni ei ole käsitystä asiasta koska tulee harvemmin meikattua vaikka kyllähän monet miehetkin meikkaa...

Siunatuin terveisin
Janne.

Lähinnä ajattelin, että jos se tuo mielenvirkeyttä jollainlailla ja toisi samalla sen terveyshyödyn. Se nyt oli vähän sellainen äkkinäinenkin ajatus aiheesta, ei niinkään pitkälle pohdittu. Eli jos ihminen tuntee itsensä nuutuneeksi muuten, tai näin uskon monien naisten kokevan. Mutta onhan sillä tieten silloin myös yhteys siihen, että pitääkö itsestään ihan ilman meikkiä vai ei eli loppupeleissä sillä on tekemistä itsetunnon kanssa.

Tämä maailma perustuu hyvin pitkälti ulkoiseen olemukseen ja sen arvostamiseen ja näin yleisvaikutelmaan. Ajattelen että jos nainen on vaikkapa töissä jossain "korkeammassa virassa", niin kyllä mielletään, että naisen pitäisi olla huoliteltu ja myös meikattu. Nainen ei pärjää tässä maailmassa, ei naisten eikä miesten kesken, jos ei pidä itsestään huolta niinkuin tämän maailman tavat on, heti muuten eroittuu aivan saletisti joukosta ja se sama virka voi jäädä saamatta ihan vain siksi koska on "erinlainen". Mutta eihän se tieten uskovalle kuulu, tämän maailman arvot. Eli itseisarvona en meikkaamista puolusta lainkaan, ei sen pitäisi olla kellekään välttämättömyys, mutta jos joku uskova meikkaa, se on mielestäni myös hänen oma asiansa, eikä arvostukseni riipu siitä, mitä kelläkin on naamariin laitettu eli hurskaus eikä muukaan ihmisen sisäinen olemus, ei ole ulkoisissa tekijöissä.

Lähinnä ajattelen myös tätä asiaa siitä näkökulmasta, että jos tapaa uskovan meikattuna, mitä se minulle kertoo ja onko hänen uskonsa jotenkin huonompi arvoinen?

Uskovillekin voi olla itseisarvo näyttää hurskaalta, joskus voi olla niinkin, eikä senkään pitäisi olla kenenkään uskon mittari, eli pärstäkerroin meikeillä tai ilman ei kerro sekään mitään. Sinänsä kyllä uskovan tulee arvostaa Jumalan antamaa ulkokuorta, vaan tosiaan pitäisi nähdä, että se on Jumalan luoma asia, se mitä olemme.

[lonelyrider]

Tuossa pohdin asiaa ja tuli tällainen kulttuurinen näkökanta mieleen, että sehän on kytköksissä tähän aikaan ja kulttuuriin pitkälti. Ja sitten onhan sitä aina meikattu, tulipa mieleeni jopa tämä asia, että liekö sellaine hurskas mies meikannut kuin Joosef, hän kun eli siellä faaraon hovissa ja tietääkseni kävi ihan ulkoisesti heikäläisistä niin että veljetkin menivät lankaan asiassa. Että kait ne miehetkin voi meikata?

[lonelyrider]

Vaikka nyt täytyy sellainen tunnustus taas käydä tekemässä.

Myönnän kyllä kerran ainakin ajatelleeni erään naisen meikkejä, että miten ihmeessä uskova on voinut tuollaisen pakkelikerroksen laittaa naamaansa. Joskus tv7:lla oli jokin sellaine vanhempi evankelista- nainen ja hänellä oli ihan uskomaton kerros meikkiä, ihan tämän maailman mittapuun mukaankin. Se meikki ei, voiko sanoa "ikävä kyllä", siis ainakaan kaunistanut sitä ihmistä lainkaan. Että täytyy myöntää että kait se minun avarakatseisuus loppuu jossain vaiheessa, vaikka sinänsähän sillä ei pitäisi olla kait merkitystä onko sitä meikkiä gramma vai kilo?

No, se tästä aiheesta. Johtuneeko siitä hiukan puolustuskantani, että voisin itse periaatteessa käyttääkin meikkiä, enkä oikeastaan tänä päivänä sitä sen kummemmin ajattelisi, miksi meikkaisin, varmaan tilanne jossa käyttäisin olisi jokin juhlatilanne, ja ihan vaan koska "tuntuu että sellaiseen pitää meikata", ei siksi että kuvittelisin olevani jotenkin yhtään sen kummempi ulkoisesti, en edes osaa muokata meikillä pärstää että muuttuisi miksikään, mutta sellaisiakin ihmisiä kyllä tiedän että on ihan yllätys nähdä ilman meikkikerrosta, kun naama on muuttunut. En nyt ainakaan vielä ole kokenut että ajatteluni olisi kohdallani täysin väärä ja pitäisi hetimmiten muokata käsitystä, mutta tietenkin olen valmis niin tekemäänkin, jos Jumalan sana näin kehoittaisi yksikantaan.

[lonelyrider]

Ja pahoittelen jo nyt jos juttuni vaikuttavat turhilta jorinoilta Hieman pelkään että niin saattoi nyt käydä.

[lonelyrider]

Aloin oikeastaan pohtimaan asiaa. Ja sori että taas ketju menee henkilökohtaisten asioiden purkamiseen. Ja kyllähän minä taidan pitkälti olla puolustuskannalla ihan vain siksi etten osaa luopua hiustenvärjäyksestä. Ei minulle minkäänlaista merkitystä meikkaamisella ole, koska tiedän etten meikkiä edes tarvitse...mutta hiustenvärjäys on sellainen asia, että sen kanssa kyllä pitäisi käydä jokin henkinen prosessi läpi, että osaisin päästää irti. Syy on puhtaasti huonossa itsetunnossa. En tee sitä sen takia, ettäkö katseita keräisi värjätyt hiukseni, päinvastoin haluan sulautua huomaamattomaksi.

Olen kyllä ollut jossain vaiheessa tahdonvoimallani värjäämättä hiuksiani, ensimmäistä lastani odottaessa mm, mutta lapsen saatuani päätin silloin etten enää koskaan olisi värjäämättä. Myös uskon jossain vaiheessa, olin kriisissä ja koin että hurskas uskova ei värjäile hiuksia, hiukseni ja olemukseni oli tuohon aikaan lähinnä epäsiisti. Haluaisinko palata aikaan, jolloin hiukset ovat rasvaisen näköiset vaikka eivät rasvaiset olekaan? Hyviä kokemuksia minulla ei ole yhtään siitä, ettäkö pitäisi hiusten olla sellaiset kuin ovat. Jumalahan ne on luonut ja koen kyllä surua etten voi nähdä sitä rasvalettiä muuta kuin värin tarpeessa olevana, sen väriset ne ihan oikeasti on, jokin harmaansävy.

Koulukiusattu kun voi kuulla omiaan ja kuvitella muiden sanovan asioita mitä ei olekaan ja minkä järjellä ajateltuna pitäisi ymmärtää, itse siis luo kuvitelmia, mutta en haluaisi antaa aihetta sille, että joku loukkaa minua ja satuttaa ja tekee oloni ahdistuneeksi. Normaali-ihminen ei välitä, vaan voi kantaa olemustaan sellaisena kuin on, se on terve itsetunto, minulla on hyvin epäterve itsetunto.

Eli tosiaan, taas jälleen tyypilliseen tapaani kyllä käännän kelkkani, mutta se johtuu siitä, että yleensä prosessointi tapahtuu tässä välissä, tai sitten se on ihan puhtaasti myös Pyhän Hengen työtäkin, että näyttää asioita minulle, en siis saa kerralla kirjoitettua mitään loogisen näköistä asiaa. Ehkä itselleen on hyvä valehdella,jotta saa tehdä asioita jotka ei ole Jumalan mielenmukaisia. En tosiaan tiedä uskallanko olla värjäämättä, tuntuu ihan oikeasti siltä, haluan sentään olla ihan sosiaalinen ihminen, mutta pelkään että tulee jossain vaiheessa takapakkia, jos koetan olla rohkeasti oma itseni ihan hiuksineni päivineni.