Masentunut, jota masennetaan... viekää minut Jeesuksen LUO !

[lonelyrider]

Olen sitä mieltä, että masennuksesta Jumala voi ja kykenee nostamaan, siihen ei tarvita lääkkeitä, eikä mitään terapioita. Jos ihminen alkaa luottamaan ihmisen viisauteen, ehkei masennuksesta koskaan selviä.

Oliko kärkkäästi sanottu? Ehkäpä? Mutta ymmärrän kyllä ihmisiä jotka hakevat apua hätäänsä pillereistä. Kuitenkin pillerit eivät koskaan paranna syitä masennukseen, ne eivät ole parannustabuja, ne eivät siis paranna itse sairautta, vaan säätelevät muuten aivojen kemiallista toimintaa, niin ettei tunnereaktiot ole niin voimakkaat. Miksi ihminen ei saisi tuntea? Eikö tunnereaktiot ole merkki jostain patoutuneesta asiasta joka täytyy tulla ihmisestä ulos? Jumala on luonut tunteet ja vääristyneet tunteet ovat seurausta ihmisen rikkinäisyydestä ja patoumista. Jeesuksen tulee saada parantaa ne, tabuilla ne ei parane. Jos Jumala kerran puhuu meille ahdistuksessa, niin miksi ihminen menee hakemaan pilleristä apua? Ajatteleeko kovinkaan moni, että ahdistus voi olla Jumalan puhetta.

Terapiat ovat sinänsä keskustelua ja ihmisen sisimpään tarkastelua, sitä mitä ihminen kokee. Siitä voi olla apua, koska siinähän ihminen käy sisäisiä tunteitaan läpi. Kuitenkin ihminen siinä itse etsii ongelmiinsa apua, sitä ei Hänelle näytetä Pyhän Hengen voimasta, uskon kasvamisen kautta.

Tässä täytyy todeta, että jos ihminen on psykoosissa jne. niin kyse on sen luokan asioista, että en voi sanoa etteikö tulisi lääkkeellistä hoitoa sellaiselle ihmiselle antaa. Sen verran isojen kysymysten äärellä ollaan. Usein vain masennuksesta puhuttaessa, ensisijaisesti ihminen hakee apua lääkkeistä ja lääkärit ensisijaisesti niitä määräävät aivan surutta. Ihmiset syövät vuosikausia lääkkeitä ja kun yksi ei tepsi, haetaan toista. Samalla usein käydään psykologin juttusilla. Tiedän tällaisia tapauksia, joihin ei ole mikään maallinen keino tepsinyt ja ollaan vuosien lääkeriippuvuudessa.

[lonelyrider]

Joo nyt ymmärrän. Kiitos kun sie selitit, JP.

No minulla on ollut kokemusta kaamosmasennuksesta ja olen loppuunpalannut eli burn outissa.
Kaikki voimat on valunut pois. Elämä ei enää maistunut.
Lääkäri on antanut minulle kirkasvalohoidon lähete ja reseptit mutta en niitä käyttänyt olleskaan.

Minun takana on jäänyt kamala kokemus eli on ollut muistikatkoksia ja kiitos Herralle että Hän nosti minut ylös masennuskuopasta kirkkaalla valolla ja lääkitsevällä rakkaudella, ihan oikeasti. Sain nähdä sitä ihmeellistä valoa. Ja sain kylpeä Jumalan lääkitsevässä rakkaudessa joka tuli yllättäen alas täyttämään minua.

En tule leuhkimaan vaan haluaisin todistaa että Jumala voi tehdä ihmeellistä... Kun se tapahtuu vain Raamatun Sanan mukaan. Jumala ei yleensä toimi jokos Sanan alle tai yli tai ulkopuolelle tai sitä Sanaa vastaan vaan Totuuden Sanan mukaisesti ja kaikkialla ja aina.

Kiitos tuosta viestistäsi! Ole siunattu Kristuksessa, JP!

Jer.33:3 Huuda minua avuksesi, niin minä vastaan sinulle ja ilmoitan sinulle suuria ja salattuja asioita, joita sinä et tiedä.

Ps.145:14 Herra tukee kaikkia kaatuvia, ja kaikki alaspainetut hän nostaa.
146:8 Herra avaa sokeain silmät, Herra nostaa alaspainetut, Herra rakastaa vanhurskaita.

Eikö Jumalan töistä ole lupa hieman "leuhkiakin"

[pekka]

Kiitoksia paljon kaikille kirjoittajille.

Minutkin Herra Jeesus on parantanut syvästä masennuksesta. Silloin kun sain uskon Jumalalta lahjaksi sydämeeni niin silloin koin ihmeparantumiset syvästä masennuksesta ja alkoholismista. Tietenkin ensin huusin syvässä ahdistuksessani apuuni Herraamme Jeesusta Kristusta. Olen parantunut sydämeni uskon kautta Herraan Jeesukseen Kristukseen. Joka on siis tietysti lahja Jumalalta minulle syntiselle ihmiselle. Minusta tuli uskoontullessa kuin pieni lapsi, hapuilin kauan aikaa kun kaikki oli niin uutta siihen entiseen elämääni verrattuna. Sain elämälleni silloin jatkoaikaa jolla vaellan vieläkin, Jumalan Armosta niin kauan kuin Herra suo.

Mitään lääkitystä en ole koskaan käyttänyt, enkä terapiassa ole istunut koskaan, en tosin olisi voinut silloin lääkäriin tai terapiaan mennäkään koska ei ollut siihen tarvittavia henkisiä voimavaroja enää jäljellä. Jumala armahti minut silloin kun huusin Jeesusta Kristusta apuuni. Vaikka olin loputtomien syntieni takia itseni ajanut loppuun, mutta en halunnut kuolla vielä, kuitenkaan, vaan huusin Herraa Jeesusta apuuni ja Hän tuli kaikessa kirkkaudessaan ja osoitti minulle Hengessä kirkkaan ja valoisan polun Hänen tykönsä. Se valo tuli Jeesuksen kirkkaudesta.

Kuinka voisin tästä kaikesta koskaan kylliksi Herraa Jeesusta kiittää? En voikaan pienenä ja mitättömänä ihmisenä. Kiitos on koko ajan sydämessä mutta kuitenkin tämä on kaikki ainoastaan Jumalan lahjaa, ei minun omaa aikaansaannostani koska enhän minä ole yhtään mitään. Syntinen uskosta Jeesukseen armahdettu pieni ja heikko ihminen. Parannuksen Tiellä. Hengen johdatuksessa.

[tuomarisimson777]

Olen huomannut että NETTI aiheuttaa masista. Moni joka on masennuksessa on liikaa netissä. Juuri mulla on rukousaiheena eräs täydessä Facebook-koukussa oleva naishenkilö Amen netti aiheuttaa ärtyisyyttä ja masennusta ..Olen kehoittanut seurakunnas jossa käyn uskovia olemaan poissa netistä ja elämään oikeaa elämää..

[Jukka-Pekka]

Olen huomannut että NETTI aiheuttaa masista. Moni joka on masennuksessa on liikaa netissä. Juuri mulla on rukousaiheena eräs täydessä Facebook-koukussa oleva naishenkilö netti aiheuttaa ärtyisyyttä ja masennusta ..Olen kehoittanut seurakunnas jossa käyn uskovia olemaan poissa netistä ja elämään oikeaa elämää..

Rauhaa!

Kirjoitat asiaa! Masennus sairautena ja sen syntymekanismit ovat hyvin monisyiset, joita en käy sen tarkemmin läpi. Liiallinen netissä roikkuminen turruttaa ainakin minua ja jos ei muuta elämään mahdu, niin se masentaa ja voi aiheuttaa addiktion - uskovaisellekin. Tiedän joitain sellaisia tapauksia itsekin. Hyvä on auttaa ja rukoilla heidän puolestaan.

[Jukka-Pekka]

Kiitoksia paljon kaikille kirjoittajille.

Minutkin Herra Jeesus on parantanut syvästä masennuksesta. Silloin kun sain uskon Jumalalta lahjaksi sydämeeni niin silloin koin ihmeparantumiset syvästä masennuksesta ja alkoholismista. Tietenkin ensin huusin syvässä ahdistuksessani apuuni Herraamme Jeesusta Kristusta. Olen parantunut sydämeni uskon kautta Herraan Jeesukseen Kristukseen. Joka on siis tietysti lahja Jumalalta minulle syntiselle ihmiselle. Minusta tuli uskoontullessa kuin pieni lapsi, hapuilin kauan aikaa kun kaikki oli niin uutta siihen entiseen elämääni verrattuna. Sain elämälleni silloin jatkoaikaa jolla vaellan vieläkin, Jumalan Armosta niin kauan kuin Herra suo.

Mitään lääkitystä en ole koskaan käyttänyt, enkä terapiassa ole istunut koskaan, en tosin olisi voinut silloin lääkäriin tai terapiaan mennäkään koska ei ollut siihen tarvittavia henkisiä voimavaroja enää jäljellä. Jumala armahti minut silloin kun huusin Jeesusta Kristusta apuuni. Vaikka olin loputtomien syntieni takia itseni ajanut loppuun, mutta en halunnut kuolla vielä, kuitenkaan, vaan huusin Herraa Jeesusta apuuni ja Hän tuli kaikessa kirkkaudessaan ja osoitti minulle Hengessä kirkkaan ja valoisan polun Hänen tykönsä. Se valo tuli Jeesuksen kirkkaudesta.

Kuinka voisin tästä kaikesta koskaan kylliksi Herraa Jeesusta kiittää? En voikaan pienenä ja mitättömänä ihmisenä. Kiitos on koko ajan sydämessä mutta kuitenkin tämä on kaikki ainoastaan Jumalan lahjaa, ei minun omaa aikaansaannostani koska enhän minä ole yhtään mitään. Syntinen uskosta Jeesukseen armahdettu pieni ja heikko ihminen. Parannuksen Tiellä. Hengen johdatuksessa.

Kiitos Herralle! Monia muitakin on Herra nostanut synnin teiltä ja sitä kautta pelastanut jopa itsetuhoisesta käyttäytymisestä viime metreillä. Mieli on eheytynyt, riippuvuuksista on päästy eroon yms. , mikä On Jumalan hyvyyttä ja suurta ARMOA! Amen

[Jukka-Pekka]

Olen sitä mieltä, että masennuksesta Jumala voi ja kykenee nostamaan, siihen ei tarvita lääkkeitä, eikä mitään terapioita. Jos ihminen alkaa luottamaan ihmisen viisauteen, ehkei masennuksesta koskaan selviä.

Oliko kärkkäästi sanottu? Ehkäpä? Mutta ymmärrän kyllä ihmisiä jotka hakevat apua hätäänsä pillereistä. Kuitenkin pillerit eivät koskaan paranna syitä masennukseen, ne eivät ole parannustabuja, ne eivät siis paranna itse sairautta, vaan säätelevät muuten aivojen kemiallista toimintaa, niin ettei tunnereaktiot ole niin voimakkaat. Miksi ihminen ei saisi tuntea? Eikö tunnereaktiot ole merkki jostain patoutuneesta asiasta joka täytyy tulla ihmisestä ulos? Jumala on luonut tunteet ja vääristyneet tunteet ovat seurausta ihmisen rikkinäisyydestä ja patoumista. Jeesuksen tulee saada parantaa ne, tabuilla ne ei parane. Jos Jumala kerran puhuu meille ahdistuksessa, niin miksi ihminen menee hakemaan pilleristä apua? Ajatteleeko kovinkaan moni, että ahdistus voi olla Jumalan puhetta.

Terapiat ovat sinänsä keskustelua ja ihmisen sisimpään tarkastelua, sitä mitä ihminen kokee. Siitä voi olla apua, koska siinähän ihminen käy sisäisiä tunteitaan läpi. Kuitenkin ihminen siinä itse etsii ongelmiinsa apua, sitä ei Hänelle näytetä Pyhän Hengen voimasta, uskon kasvamisen kautta.

Tässä täytyy todeta, että jos ihminen on psykoosissa jne. niin kyse on sen luokan asioista, että en voi sanoa etteikö tulisi lääkkeellistä hoitoa sellaiselle ihmiselle antaa. Sen verran isojen kysymysten äärellä ollaan. Usein vain masennuksesta puhuttaessa, ensisijaisesti ihminen hakee apua lääkkeistä ja lääkärit ensisijaisesti niitä määräävät aivan surutta. Ihmiset syövät vuosikausia lääkkeitä ja kun yksi ei tepsi, haetaan toista. Samalla usein käydään psykologin juttusilla. Tiedän tällaisia tapauksia, joihin ei ole mikään maallinen keino tepsinyt ja ollaan vuosien lääkeriippuvuudessa.

Olen sitä mieltä, että masennuksesta Jumala voi ja kykenee nostamaan, siihen ei tarvita lääkkeitä, eikä mitään terapioita. Jos ihminen alkaa luottamaan ihmisen viisauteen, ehkei masennuksesta koskaan selviä.

Oliko kärkkäästi sanottu? Ehkäpä? Mutta ymmärrän kyllä ihmisiä jotka hakevat apua hätäänsä pillereistä. Kuitenkin pillerit eivät koskaan paranna syitä masennukseen, ne eivät ole parannustabuja, ne eivät siis paranna itse sairautta, vaan säätelevät muuten aivojen kemiallista toimintaa, niin ettei tunnereaktiot ole niin voimakkaat. Miksi ihminen ei saisi tuntea? Eikö tunnereaktiot ole merkki jostain patoutuneesta asiasta joka täytyy tulla ihmisestä ulos? Jumala on luonut tunteet ja vääristyneet tunteet ovat seurausta ihmisen rikkinäisyydestä ja patoumista. Jeesuksen tulee saada parantaa ne, tabuilla ne ei parane. Jos Jumala kerran puhuu meille ahdistuksessa, niin miksi ihminen menee hakemaan pilleristä apua? Ajatteleeko kovinkaan moni, että ahdistus voi olla Jumalan puhetta.

Terapiat ovat sinänsä keskustelua ja ihmisen sisimpään tarkastelua, sitä mitä ihminen kokee. Siitä voi olla apua, koska siinähän ihminen käy sisäisiä tunteitaan läpi. Kuitenkin ihminen siinä itse etsii ongelmiinsa apua, sitä ei Hänelle näytetä Pyhän Hengen voimasta, uskon kasvamisen kautta.

Tässä täytyy todeta, että jos ihminen on psykoosissa jne. niin kyse on sen luokan asioista, että en voi sanoa etteikö tulisi lääkkeellistä hoitoa sellaiselle ihmiselle antaa. Sen verran isojen kysymysten äärellä ollaan. Usein vain masennuksesta puhuttaessa, ensisijaisesti ihminen hakee apua lääkkeistä ja lääkärit ensisijaisesti niitä määräävät aivan surutta. Ihmiset syövät vuosikausia lääkkeitä ja kun yksi ei tepsi, haetaan toista. Samalla usein käydään psykologin juttusilla. Tiedän tällaisia tapauksia, joihin ei ole mikään maallinen keino tepsinyt ja ollaan vuosien lääkeriippuvuudessa.

Amen Jumala voi ja kykenee parantamaan mistä tahansa oireesta ja sairaudesta. Tiedän tapauksia uskosta osattomien puolelta, jotka ovat ns. ihmisviisauden avulla nousseet syvästä masennuksen suosta takaisin työelämään tulematta kuitenkaan toistaiseksi uskoon. Kun vaikeaa, syvää tai jopa psykoottista masennusta hoidetaan oikein, mihin yhteiskunnassamme ei yksinkertaisesti ole edes riittäviä resursseja, paraneminen on mahdollista. Suomessa ainakin pyritään ensisijaisesti parantamaan masennusta lääkkeillä (resurssipulan takia), joka "hienosti" kansainvälisen ICD-10 tautiluokituksen mukaan jaetaan pääsääntöisesti lievää, keskivaikeaan, vaikeaan ja psykoottiseen masennukseen.
Mutta entäpä tilanne, jossa uskova sairastuu masennukseen, johonkin näistä ICD-10 luokituksen täyttävistä masennuksen muodoista? Tälläistäkin tapahtuu ja uskovia on pysyvällä sairaseläkkeellä erilaisten psyykkisten sairauksien vuoksi. Enpä lähtisi heitä syyllistämään, enkä ketään muutakaan. ICD-10 tautiluokitus on kytköksissä vahvasti lääketeollisuuteen. Asialla on kaksi puolta. Toisaalta ylipäätään Jumala on antanut viisautta ihmiselle kehittää parantavia lääkkeitä tai oireita lievittäviä ja jopa poistavia niin, että ihminen kykenee elämään suhteellisen normaalia elämää. Toisaalta joidenkin sairauksien, oireiden raja on vedetty niin alas, että monet syövät lääkkeitä aivan turhaan. Paraneminen olisi hoidettavissa niin uskovien kuin uskosta osattomien osalta esim. elintapamuutoksilla. Maailma on synnin saastuttama ja sen seurauksena ahneus rehottaa esim. lääketeollisuudessa, joka karkeasti sanottuna myös keksimällä keksii uusia oireyhtymiä ja sairauksia, joihin kehitetään kalliita lääkkeitä ja jotka olisivat hoidettavissa ilman lääkitystäkin. Tämä ottaa kaaliin ja itse elävänä esimerkkinä olen joskus haksahtanut 90-luvulla itse turhaan lääkitykseen, kun diagnoosi perustui sairauteen vaikkapa nimeltä "pöytätuoli", koska riittävä määrä rasteja oli ICD 10- mukaisessa diagnoosi paperissa. Sairastat siis vaikkapa lievää "pöytätuolia", kun täytät muutaman oireen perusteella "pöytätuoli-sairauden" kriteerit.
Tiedän tapauksia joissa Jumala ei ole parantanut "oikeista" sairauksista koskien fyysisiä ja psyykkisiä sairauksia. Enpä lähtisi ainakaan alaspainamaan ketään sairasta tai vähemmän sairasta, varsinkaan masennuspotilasta. Masennus on usein oire jostain ja sitä voi siis esiintyä uskovillakin ja tietty määrä ahdistusta sekä masennusta on aivan normaalia ja normaalin rajoissa. Näinhän Raamatussakin kirjoitetaan monessa kohdin ahdistuksista, masennuksestakin, koettelemuksista jne. Oireiden/tunteiden tietty kirjo kuuluu ihmisen elämään, uskovankin. Missä menee sitten sairauden raja? Tiedän terveessä uskossa olevia, jotka ovat sairastuneet sairauteen nimeltä masennus. Taustalla on ollut esim. kilpirauhasen vajaatoiminta, jota ei Herra jostain syystä ole parantanut, vaikka sitä on rukoiltukin. Lääke on tähän kuitenkin olemassa, synteettinen hormooni nimeltä tyroksiini, jota on popsittava purkista säännöllisesti joka päivä elämän loppuun asti välttyäkseen ikäviltä oireilta ja jopa työkyvöttömyydeltä. Esim. masennusta ja ahdistusta aiheuttavaa esim. kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavaa ei muutoin voi siis parantaa, eikä sitä aina terveydenhuollossa löydetä, kun ei etsitä tai potilas ei hakeudu hoitoon epämääräisten ja kiusallisten oireiden takia. Ihminen on psykofyysiskemiallinen kokonaisuus ja jos jokin osa meistä sairastuu, niin joko Herra parantaa tai ei paranna ja jos ei paranna, niin on oikein ja täysi vapaus turvautua lääkkeisiin tai muuhun mieluummin ihmisen kokonaisvaltaiseen hoitoon, missä otetaan huomioon sairaudesta riippuen ihminen (joka voi siis olla uskovakin) kokonaisvaltaisesti. En pidä ollenkaan pahana asiana esim. vaikean (jossain määrin myös keskivaikean) masennuksen hoidossa ravitsemusterapiaa, fysioterapiaa, kognitiivista psykoterapiaa(joissain tapauksissa) ja tukena lääkehoitoa ainakaan alussa.
Monet kansansairauksistamme ovat itse aiheutettuja. Kakkostyypin diabetes yleistyy vauhdilla ja se taas altistaa monille muille sairauksille. Syynä on useinmiten väärä ruokavalio ja liikkumattomuus. Minun suvussani on ehkäpä suurempi alttius sairastua tähän tautiin. Ja kun tiedän sen, niin kiinnitän huomiota siihen, mitä syön ja koetan liikkua kohtuullisissa määrin. Ja kas kummaa, olen omapäisesti jättänyt pois statiinit (kolesterolia alentavat lääkkeet), verenpaine/kolesteroli on laskenut, paino on laskenut jne, ja vaarana sairastua II-tyypin diabetekseen on pienempi. Em. sairaus taas altistaa esim. sydän- ja verisuonisairauksille, joita suvussani esiintyy niin uskovilla kuin uskosta osattomillakin keskimääräistä enemmän. En ole suojassa ko. sairauksilta varmaan täysin vieläkään, mutta en niitä pelkääkään, vaan kaikki on Herran käsissä. Olemme vastuussa elintavoistamme Jumalalle ja voimme tehdä jotain itsekin ennaltaehkäistääksemme tiettyjä sairauksia. Minä en ainakaan halua tietenkään sairastua ja siksi oman itsensä luonnonmukainen hoitaminen ensisijaisesti hengellisesti, mutta myös ruumiinkin osalta on varmasti Jumalan tahto. Näin minä uskon, enkä pakota muita uskomaan samoin. Myös terveen järjen käyttö, jota Herra on kaikille suonut on sallittua ja jopa suotavaa. Voimme pilata väärillä valinnoillamme terveytemme osittain tai kokonaankin. Vaimoni on fysioterapian ammattilainen ja hänellä on omat vaivansa/sukurasitteensa. Jos hän ei ennaltaehkäisisi ja olisi ennaltaehkäissyt esim. monipuolisella liikunnalla tule-sairauksia, niin hän olisi monisairas työkyvytön jo nyt 45-vuotiaana. Ei ole väärin toimia näin. Jos kuitenkin vahinko olisi päässyt tapahtumaan, niin Herra voi parantaa ihan mistä tahansa. Nyt tullaan taas siihen, että Herra ei aina paranna, mistä on keskusteluketju muistaakseni tällä foorumilla. Jos joku siis sairastaa, eikä Herra siitä paranna, niin älköön kukaan vähäisessäkään määrin syyllistäkö siitä, mitä erityisesti menestysteologisissa piireissä tapahtuu ja mikä on pesiytymässä yhä enemmän Suomen siioniinkin. Seuraavassa otanta Jumalan Sanasta siitä, ettei Herra aina paranna:

2.Tim.4:20 "Erastus jäi Korinttoon, mutta Trofimuksen minä jätin Miletoon sairastamaan." Emme tiedä sairautta ja sen laatua, mutta se on voinut olla vaikkapa kilpirauhasen vajaatoiminta, joka oireilee hyvinkin kiusallisin oirein, psyykkisinkin...Ja ylipäätään jokin ja jotkut fyysiset sairaudet vaikuttavat mieleenkin, mikä on järkeenkäypää. Pahimmillaan yleistäen seurauksena voi olla KARKEASTI sanottuna vääränlaisen hoidon takia ns. lääkekierre, joka vie potilasta sairauskierteeseen ja lumipalloefekti on valmis Näitäkin tapauksia on niin uskosta osattomien kuin myös uskovien keskuudessa - fyysisesti, psyykkisestikin monisairaita työkyvyttömiä ja joskus työkykyisiäkin henkilöitä. En yleistä kuitenkaan ja ketään syytä. Itse olen sairastellut lähes putkeen 01/06 lähtien ja kaikki alkoi epäonnistuneesta olkapääleikkauksesta tai oikeastaan sitä ennen kolme kuukautta kestäneestä virusperäisestä keuhkokuumeesta. No, olen paljon paremmassa kunnossa nyt sekä fyysisesti että henkisesti. Lääketiede on auttanut. Ihmeparantumisia Herran kautta en ole kokenut kertaakaan. Uskon niihin kyllä ja joitain olen nähnytkin. Ellei Herra paranna minua, niin oikeaan olkapäähän tehdään kolmas leikkaus kiertäjäkalvosimen repeämän takia, joka on osittain aikaisempien samaan olkapäähän kohdistuneiden leikkauksien enemmän tai vähemmän epäonnistumisien seurausta. Olen oikeakätinen ja kuntoutus on pitkähkö sekä toipuminen/paraneminen leikkauksesta perustuu leikkauksen onnistumniseen, mutta myös omaehtoiseen fyisoterapeuttiseen kuntoutukseen, mikä on oleellinen osa em. vamman käypähoitosuositusta, mikäli mielii parantua edes osittain. Näin se vaan menee ja jonot ortopedisiin leikkauksiin ovat raha- ja resurssipulan takia pitkät. Mutta etukäteen en sitä murehdi ja elän päivän ja hetken kerrallaan Herraan uskoen ja luottaen sekä Hänen Armossaan kasvaen vajavaisena kristittynä. Kiitos ja kunnia Herralle näiden vaivojen ja sairauksienkin keskeltä

Siunausta!

[Jukka-Pekka]

Joo nyt ymmärrän. Kiitos kun sie selitit, JP.

No minulla on ollut kokemusta kaamosmasennuksesta ja olen loppuunpalannut eli burn outissa.
Kaikki voimat on valunut pois. Elämä ei enää maistunut.
Lääkäri on antanut minulle kirkasvalohoidon lähete ja reseptit mutta en niitä käyttänyt olleskaan.

Minun takana on jäänyt kamala kokemus eli on ollut muistikatkoksia ja kiitos Herralle että Hän nosti minut ylös masennuskuopasta kirkkaalla valolla ja lääkitsevällä rakkaudella, ihan oikeasti. Sain nähdä sitä ihmeellistä valoa. Ja sain kylpeä Jumalan lääkitsevässä rakkaudessa joka tuli yllättäen alas täyttämään minua.

En tule leuhkimaan vaan haluaisin todistaa että Jumala voi tehdä ihmeellistä... Kun se tapahtuu vain Raamatun Sanan mukaan. Jumala ei yleensä toimi jokos Sanan alle tai yli tai ulkopuolelle tai sitä Sanaa vastaan vaan Totuuden Sanan mukaisesti ja kaikkialla ja aina.

Kiitos tuosta viestistäsi! Ole siunattu Kristuksessa, JP!

Jer.33:3 Huuda minua avuksesi, niin minä vastaan sinulle ja ilmoitan sinulle suuria ja salattuja asioita, joita sinä et tiedä.

Ps.145:14 Herra tukee kaikkia kaatuvia, ja kaikki alaspainetut hän nostaa.
146:8 Herra avaa sokeain silmät, Herra nostaa alaspainetut, Herra rakastaa vanhurskaita.

Amen Herra voi tehdä tässä suomalaisia/pohjoisella pallonpuoliskolla asuvia aika yleisesti vaivaavassa kaamosväsymyksessä/-masennuksessa ihmeitä ja siitäkin parantaa sekä varjella. Itse olen taipuvainen väsymään ja masentumaankin pimeimpään vuodenaikaan. Siihen olen huomannut auttavan liikunnan, terveellisen ruokavalion ja syön ylimääräistä D-vitamiinilisää. Muuten, olen syönyt n. 40 iu/vrk D-vitamiinilisää noin lähes kolme vuotta, enkä sen aikana ole sairastanut minua usein (n.4x/v.) vaivanneisiin hengeitystieinfektioihin, lähinnä nuhakuumeeseen. Muutoinkin vastustuskyky on ollut parempi. Nuo laittamasi Raamatun kohdat ovat erittäin hengellisesti lääkitseviä. Kiitos niistä. Kaikilla lääkkeillä on sivuvaikutuksia. Ihan "tavallisella" Buranallakin, joka on tulehduskipulääke ja tarpeellinen joillekin satunnaisesti käytettynä, on melko hankaliakin sivuvaikutuksia. Itse olen allerginen ko. lääkkeelle ja ylipäätään asetosalisyylille ja sen johdannaisille =ASA-allergia. Kohtuullisesti/oikein/lyhytaikaisesti käytettynä ei lääkkeet yleensä ole vaarallisia. Ihanne olisi, ettei tarvitsisi käyttää mitään kemiallista elimistölle vierasta ainetta, mutta aina se ei ole mahdollista.

Siunausta!

[todael]

Minua kohteliaasti pyydettiin rakkaan veljen puolelta tarkentamaan sanojani joita tämän keskusteluaiheen alussa esitin.

Masennus jakaantuu erilaisiin syy-yhteyksiin. Itse tulin uskoon syvän itsevihan ja ihmispelon keskellä, jonka ohessa olin hautonut syvässä elämän haluttomuudessa muutamia vuosia itsemurhaa. Elämäni "puristettiin" syvään epätoivoon, jonka keskeltä parantuminen - uskossa Jeesukseen, kesti lähes kaksi vuotta. Edelleen kärsin raskasmielisyydestä ja turhaudun sekä passivoidun hyvin helposti vastoinkäymisten edessä. Täten omalla kohdallani masennus on olosuhteiden sekä sisäisen epäonnistumisen kautta syntyvää epätoivoa, jossa jään syyttämään itseäni ja menetän toivon. Tämä "syöskykierre" on sitonut minut "sänkyyni" useiksi viikoiksi, josta fyysinen nuutuneisuus on vain tehnyt oloni vielä pahemmaksi.

Aloitustekstissä kuvasin masentunutta myös ihmisenä joka määrätyissä tilanteissa jopa alkaa antautua "itsesäälin" ja sen kautta saatavan ihmisten huomion hakemisen valtaan. Tällä en tarkoita, että KAIKKI masennus olisi tällaista, mutta olen itse nyt 2 vuotta syvästi masentuneen veljen vierellä huomannut, kuin OSALTAAN (ei ainoana) auttavana tekijänä on ollut "aktivoida" sänkyyn jäänyt lähtemään ulos - vaikka vaan lenkille, kahville jne. Pienet askeleet ovat avanneet hänen "vastakohtaisuuden ymmärtämistä" siitä, että masennus EI parane sänkyyn jäämisellä, vaan varovaisilla askelilla - johon toinen Jumalan rakkauden kautta lähimmäistään auttava - antaa tukea ja mahdollisuuksia. Tämä ei syyllistä masentunutta, vaan tahtoo osoittaa, että parantuminen EDELLYTTÄÄ passiivisuuden sekä aktiivisen elämän eron huomaamista, sekä sitä, että mielenvirkeys on päättäväistä tahdon liikettä - heikossakin muodossa - päästä pois kalvavasta passiiviisuudesta.

Paavali sanoi "tahto minulla on, mutta ei voimaa sen toteuttamiseen." Tämä on masentuneen vahvin todistus itsessään. En voi koska en jaksa. Tästä ihminen EI KOSKAAN pääse pois sillä, että toinen ihminen syyllistää häntä esim "laiskuudesta" (jota minullekin tehtiin) VAAN että toinen ihminen NOSTAA tämän voimattoman heikkojenkin askelten kautta aloittamaan hitaan ja joskus pitkäkestoisen parantumisen. Jumala vaikuttaa tahtomista ja tekemistä, Jumala ei passivoita, eikä masenna ihmisen elämää. Jumala ei syyllistä eikä "säti" kärsivää ihmistä, vaan Hän vaikuttaa ihmisen tahtoelämässä halun päästä pois passiivisesta tilasta. Tästä tilasta pois pääseminen on ERÄISSÄ tapauksissa erittäin vaikea ja syvällinen prosessi. Siksi uskovien keskinäinen rakkaus on tärkein osa tekijä passiivisuuden valtaan hautautuneen ylösnostamisessa. Jumala ei vaadi meiltä voimaa tähän, Hän itse vaikuttaa sen, mutta Hän ei tee sitä vastoin tahtoamme - ihminen VOI jättytyä "hoivattavaksi" koska on miellyttävämpää olla kohtaamatta niitä vaikeuksia, joiden kautta tervehtyminen tapahtuu. Itse pakenin vuosia asioita, joihin Jumala tahtoi minut viedä, ja jotka olivat tärkeitä tulla kohdatuksi. Lääkitys VOI olla (HUOMAA VOI OLLA !!) eräs tekijä joka peittelee masentuneen tilaan, jossa hänen ei tarvitse kohdata syyllisyyttä, passiivisuudesta syntynyttä turhautuneisuutta jne. olevia tunteita. Jumala parantaa ihmisen käymällä KANSSAMME läpi nämä tunteet ja auttamalla meitä kasvamaan niiden kautta ulos vääränlaisesta itsesäälistä, epätoivosta sekä passiivisuudesta.

Syyllisyys sekä lainalaisuus ovat hengellisessä elämässä asioita, jotka voivat ajaa ihmisen syvään epätoivoon sekä elämän haluttomuuteen. Jumalan armon löytäminen - jossa olen HYVÄKSYTTY sellaisena kuin olen - on tärkein ensiaskel Jumalan rakkaudessa tapahtuvaan parantumiseen. MInulle tämä TOTUUS - että olen Jumalalle täysin hyväksytty Jeesuksessa Kristuksessa - on kaikki uskon elämässäni, muut juontuvat tästä totuudesta käsin.

Masennus mielestäni on kalvavaa passiivisuutta, joka "suon-silmän-tapaisesti" nielee ihmistä syvempään epätoivoon ja ahdistukseen. Toivo, se että minä voin nousta tästä ja saan Jumalalta elämän voimaa ja halua, sekä ennen kaikkea uskon tietoisuuden että Jumalan rakastaa minua ja kulkee kanssani, nostaa pois upottavasta suon silmästä.

Toivon että aloitustekstin lukijat eivät ymmärtäisi, että syyllistän masentunutta - päin vastoin asetuin masentuneen puolelle, asettaakseni käsivarteni hänen kainaloidensa alle. Kehoitus sanat eivät ole tuomitsemista tai syyllistämistä, vaan ne ovat herätteleviä sanoja, joilla minuakin nostettiin ylös epätoivon, ihmispelon sekä masennuksen pohjalta.

En väitä, että olen "ekspertti" masennuksen alueella, mutta halusin täällä jakaa todistukseni siitä, että lääkitystä on hyvä pohtia Jumalan edessä (kaikessa rauhassa) olisko parantuminen mahdollista ilman niitä. Itse en ole koskaan syönyt masennuslääkkeitä, mutta lähimmäiseni ovat.

Toivon että tämä olisi selkeyttänyt rakkaan veljen pyyntöä selvittää ajatuksiani, ja että silti, minua armahdettaisiin siinä, että en ole asiassa täydellinen - olen vajavainen, mutta haluan syvästi auttaa niitä jotka kärsivät masennuksesta. Jumala voi antaa sen viisauden, ei kukaan muu.

- todael

[PetriFB]

Minua kohteliaasti pyydettiin rakkaan veljen puolelta tarkentamaan sanojani joita tämän keskusteluaiheen alussa esitin.

Masennus jakaantuu erilaisiin syy-yhteyksiin. Itse tulin uskoon syvän itsevihan ja ihmispelon keskellä, jonka ohessa olin hautonut syvässä elämän haluttomuudessa muutamia vuosia itsemurhaa. Elämäni "puristettiin" syvään epätoivoon, jonka keskeltä parantuminen - uskossa Jeesukseen, kesti lähes kaksi vuotta. Edelleen kärsin raskasmielisyydestä ja turhaudun sekä passivoidun hyvin helposti vastoinkäymisten edessä. Täten omalla kohdallani masennus on olosuhteiden sekä sisäisen epäonnistumisen kautta syntyvää epätoivoa, jossa jään syyttämään itseäni ja menetän toivon. Tämä "syöskykierre" on sitonut minut "sänkyyni" useiksi viikoiksi, josta fyysinen nuutuneisuus on vain tehnyt oloni vielä pahemmaksi.

Aloitustekstissä kuvasin masentunutta myös ihmisenä joka määrätyissä tilanteissa jopa alkaa antautua "itsesäälin" ja sen kautta saatavan ihmisten huomion hakemisen valtaan. Tällä en tarkoita, että KAIKKI masennus olisi tällaista, mutta olen itse nyt 2 vuotta syvästi masentuneen veljen vierellä huomannut, kuin OSALTAAN (ei ainoana) auttavana tekijänä on ollut "aktivoida" sänkyyn jäänyt lähtemään ulos - vaikka vaan lenkille, kahville jne. Pienet askeleet ovat avanneet hänen "vastakohtaisuuden ymmärtämistä" siitä, että masennus EI parane sänkyyn jäämisellä, vaan varovaisilla askelilla - johon toinen Jumalan rakkauden kautta lähimmäistään auttava - antaa tukea ja mahdollisuuksia. Tämä ei syyllistä masentunutta, vaan tahtoo osoittaa, että parantuminen EDELLYTTÄÄ passiivisuuden sekä aktiivisen elämän eron huomaamista, sekä sitä, että mielenvirkeys on päättäväistä tahdon liikettä - heikossakin muodossa - päästä pois kalvavasta passiiviisuudesta.

Paavali sanoi "tahto minulla on, mutta ei voimaa sen toteuttamiseen." Tämä on masentuneen vahvin todistus itsessään. En voi koska en jaksa. Tästä ihminen EI KOSKAAN pääse pois sillä, että toinen ihminen syyllistää häntä esim "laiskuudesta" (jota minullekin tehtiin) VAAN että toinen ihminen NOSTAA tämän voimattoman heikkojenkin askelten kautta aloittamaan hitaan ja joskus pitkäkestoisen parantumisen. Jumala vaikuttaa tahtomista ja tekemistä, Jumala ei passivoita, eikä masenna ihmisen elämää. Jumala ei syyllistä eikä "säti" kärsivää ihmistä, vaan Hän vaikuttaa ihmisen tahtoelämässä halun päästä pois passiivisesta tilasta. Tästä tilasta pois pääseminen on ERÄISSÄ tapauksissa erittäin vaikea ja syvällinen prosessi. Siksi uskovien keskinäinen rakkaus on tärkein osa tekijä passiivisuuden valtaan hautautuneen ylösnostamisessa. Jumala ei vaadi meiltä voimaa tähän, Hän itse vaikuttaa sen, mutta Hän ei tee sitä vastoin tahtoamme - ihminen VOI jättytyä "hoivattavaksi" koska on miellyttävämpää olla kohtaamatta niitä vaikeuksia, joiden kautta tervehtyminen tapahtuu. Itse pakenin vuosia asioita, joihin Jumala tahtoi minut viedä, ja jotka olivat tärkeitä tulla kohdatuksi. Lääkitys VOI olla (HUOMAA VOI OLLA !!) eräs tekijä joka peittelee masentuneen tilaan, jossa hänen ei tarvitse kohdata syyllisyyttä, passiivisuudesta syntynyttä turhautuneisuutta jne. olevia tunteita. Jumala parantaa ihmisen käymällä KANSSAMME läpi nämä tunteet ja auttamalla meitä kasvamaan niiden kautta ulos vääränlaisesta itsesäälistä, epätoivosta sekä passiivisuudesta.

Syyllisyys sekä lainalaisuus ovat hengellisessä elämässä asioita, jotka voivat ajaa ihmisen syvään epätoivoon sekä elämän haluttomuuteen. Jumalan armon löytäminen - jossa olen HYVÄKSYTTY sellaisena kuin olen - on tärkein ensiaskel Jumalan rakkaudessa tapahtuvaan parantumiseen. MInulle tämä TOTUUS - että olen Jumalalle täysin hyväksytty Jeesuksessa Kristuksessa - on kaikki uskon elämässäni, muut juontuvat tästä totuudesta käsin.

Masennus mielestäni on kalvavaa passiivisuutta, joka "suon-silmän-tapaisesti" nielee ihmistä syvempään epätoivoon ja ahdistukseen. Toivo, se että minä voin nousta tästä ja saan Jumalalta elämän voimaa ja halua, sekä ennen kaikkea uskon tietoisuuden että Jumalan rakastaa minua ja kulkee kanssani, nostaa pois upottavasta suon silmästä.

Toivon että aloitustekstin lukijat eivät ymmärtäisi, että syyllistän masentunutta - päin vastoin asetuin masentuneen puolelle, asettaakseni käsivarteni hänen kainaloidensa alle. Kehoitus sanat eivät ole tuomitsemista tai syyllistämistä, vaan ne ovat herätteleviä sanoja, joilla minuakin nostettiin ylös epätoivon, ihmispelon sekä masennuksen pohjalta.

En väitä, että olen "ekspertti" masennuksen alueella, mutta halusin täällä jakaa todistukseni siitä, että lääkitystä on hyvä pohtia Jumalan edessä (kaikessa rauhassa) olisko parantuminen mahdollista ilman niitä. Itse en ole koskaan syönyt masennuslääkkeitä, mutta lähimmäiseni ovat.

Toivon että tämä olisi selkeyttänyt rakkaan veljen pyyntöä selvittää ajatuksiani, ja että silti, minua armahdettaisiin siinä, että en ole asiassa täydellinen - olen vajavainen, mutta haluan syvästi auttaa niitä jotka kärsivät masennuksesta. Jumala voi antaa sen viisauden, ei kukaan muu.

- todael

Todella hyvä kirjoitus. Olen itse havainnut myös samoja asioita, joita todael toi esille. Todaelin kirjoituksessa on todella hyviä pointteja, niitä kannattaa mutustella sydämessä.