Mietin tänään mikä on uskovan tärkein tehtävä. Eikö se ole sielujen pelastus?
Olen huomannut, että ehkä hukkaamme huomaamatta aikaamme monesti turhuuksiin ja sellaisiin asioihin jotka eivät meille kuulu ja jotka eivät ole Jumalan tahto. Kaikkitietävyys ja liika uteliaisuus lisää tietämisen tuskaa ja oma viisaus vie ylpeyteen sekä ruokkii vain omaa lihaa. Toisinaan uskovat väheksyvät ja kiistelevät keskenään jopa pelkästään oman oikeassa olemisen ja lihallisuuden tähden. Ei aina pidä välittää siitä jos toinen on asioista eri mieltä, vaan tärkeintä on se että ihminen on pelastavassa uskossa ja Herran johdatuksessa. Ei pidä välittää myöskään siitä, jos jollakin on heikompi ulosanti kuin toisella tai ei osaa kertoa asioitaan aina niin fiksusti. Tärkeintä on rakkaus. Me kaikki olemme uskon kasvussamme eri tasolla ja Pyhä Henki on se johtaa kaikkeen totuuteen.
Olen miettinyt myös omaa paikkaani ja tehtävääni. Ehkä minun pitäisi tämä nettikirjoittelu kokonaan lopettaa. Eräs työkaverini sanoi kerran hymyillen minulle: ”Jos sä jotakin teet, niin tee se sitten edes oikein.” Olen itse vielä uskonkasvussani alkutaipaleella ja teen monia virheitä, mutta olen miettinyt esimerkiksi sitä miksi monet juuri uskoon tulleet päättävät heti ryhtyä vaikka opettajiksi tai sananjulistajiksi, vaikka Herra ole heitä siihen tehtävään vielä edes kutsunut tai asettanut? Toki meitä jokaista tarvitaan yhteisen seurakunnan Kristuksen ruumiissa, mutta meidän tulee tietää oma paikkamme ruumiin jäsenenä. Maltti on valttia. Tehtäviä on monia, mutta Jumalan tahto ja sielujen pelastus tulee olla aina ykkösasia.
Ehkä on paras hiljentyä Herran edessä; laittaa tietokone välillä muutamaksi päiväksi kiinni, mennä nöyrästi omaan kammioonsa, lukea Raamattua ja rukoilla sekä kuunnella mitä Herra haluaa meille todella kertoa.
Apt.26
16 Mutta nouse ja seiso jaloillasi; sillä sitä varten minä olen sinulle ilmestynyt, että asettaisin sinut palvelijakseni ja sen todistajaksi, mitä varten sinä olet minut nähnyt, niin myös sen, mitä varten minä sinulle vastedes ilmestyn.
17 Ja minä pelastan sinut sekä oman kansasi että pakanain käsistä, joitten tykö minä sinut lähetän
18 avaamaan heidän silmänsä, että he kääntyisivät pimeydestä valkeuteen ja saatanan vallasta Jumalan tykö ja saisivat uskomalla minuun synnit anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen joukossa.'
19 Sentähden, kuningas Agrippa, minä en voinut olla tottelematta taivaallista näkyä,
20 vaan saarnasin ensin sekä Damaskon että Jerusalemin asukkaille, ja sitten koko Juudean maalle ja pakanoille parannusta ja kääntymystä Jumalan puoleen, ja että he tekisivät parannuksen soveliaita tekoja.

