Ajatuksia parannuksen teosta

[Herman]

Joskus kuulee puhuttavan parannuksen teosta jotenkin negatiiviseen ja synkkään sävyyn. Ikäänkuin se tarkottaisi jonkun rakkaan asian uhraamista. Toki lihamme rakastaa syntiä ja pimeyttä, mutta en siltikään koe että Jumalan mielen mukainen parannuksen teon tulisi olla kokemukseltaan sellaista.

Uskon, että Jumala tahtoo valaista meitä rakkaudellaan ja totuudellaan niin, että alamme yksinkertaisesti nähdä asiat eri valossa. Mikä ennen näytti hyvältä ja houkuttelevalta, näyttääkin siinä valossa siltä mitä se todellisuudessa on, myrkylliseltä ja läpimädältä.

Tässä valossa parannuksen teko on jotain aivan muuta, kuin rakkaan asian uhraamista. Se on enemmänkin roskien ulos viemistä! Vankilasta ja raskaista taakoista vapautumista! Se on pohjimmiltaan itsekäs teko, koska ymmärrämme saavamme jotain PALJON arvokkaampaa kuin mistä saamme luopua (mutta se ei ole itsekäs teko väärällä tavalla, sillä se ei ole keneltäkään pois).

Parannuksen teko on ihana asia!

[systeri]

Parannuksen teko on ihana asia!

Aamen! Jumala kirkastaa itseään meissä ja meidän kautta pala palalta juuri sen verran kuin kestämme sillä hetkellä Mutta lupa on annettu ja oikein pyyntö että tutki minua Herra,puhdista ja paranna että voisin omalla toiminnallani kirkastaa Sinua!

[Herman]

Sama pätee vapaudessa elämiseen ja kaidalla tiellä pysymiseen. Kun Jumalan totuuden ja rakkauden valossa näkee miten valtavan siunattua ja etuoikeutettua on sillä kulkea, ei synti enää näytäkään niin houkuttelevalta.

Meille kirkastuu, kuinka meitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus (1.Kor.10:13), ja kuinka meidät on kutsuttu iankaikkiseen elämään (1.Tim.6:12), ja sen kautta ymmärrämme että meille kuuluva paikka on kuuliaisuuden tiellä. Saamme siinä kulkea täydessä suojassa kaikkea pahan valtaa vastaan, ja Jumalan armosta saamme iloita jopa osaksemme tulevista Kristuksen kärsimyksistä (1.Piet.4:13).

Tarvitsemme siis ennenkaikkea Jumalan totuuden ja rakkauden valoa!