Päivän sana

Raamatun tutkiminen

Re: Mietinnän aiheet

ViestiKirjoittaja vaisuliini » 25. Huhti 2018 20:26

*
Luuk 18:
9 ¶ Niin hän puhui vielä muutamille, jotka luottivat itseensä, luullen olevansa vanhurskaita, ja ylenkatsoivat muita, tämän vertauksen:
10 "Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen publikaani.
11 Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: ‘Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani.
12 Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani.’
13 Mutta publikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: ‘Jumala, ole minulle syntiselle armollinen’.
14 Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen; sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään."

Fariseuksen ongelma ja synti oli siinä, että hän luotti itseensä, eli omaan lihaansa, eikä Jumalaan. Fariseus omassa ylpeydessään luuli olevansa vanhurskas ja muita parempi, siksi hän ylenkatsoi muita. Fariseus keskittyi itseensä ja kun hän piti itseään muita vanhurskaampana sekä parempana, niin koko ajan toi esille muiden virheitä, eikä huomannut omaa syntiään. Fariseus toi myös esille oman "ansioluettelonsa", jonka kautta hän teki itsestään muita "paremman".
Koska fariseus luotti itseensä ja oli ylpeyden vallassa, eikä palvellut ja luottanut Jumalaan, niin siksi hän ei kyennyt näkemään omaa syntiään. Jos fariseus olisi luottanut Jumalaa ja palvellut Jumalaa totisella sydämellä, niin hän olisi kyennyt näkemään oman syntinsä sekä tekemään siitä parannuksen.

Fariseuksen ongelma oli se, että hän toi "ansioluettelonsa" Jumalan eteen ja siten osoitti, että hän oli itsessään hyvä ja Jumalalle kelpaava. Jumalalle kelpaa vain Jumalan armon kautta, ei ihmisen omien "saavutusten" kautta. Siksi fariseus ei edes oikeastaan pyytänyt mitään Jumalalta eikä tarvinnut mitään, vaan esitteli itseään, koska hän oli täynnä omaa syntiänsä ja siksi Jumala ei kuullut häntä. Sairaat tarvitsee Parantajaa ei terveet!

Fariseuksen ongelma oli, että hän ylensi itsensä, siksi Jumala ei kuullut häntä, vaan alensi hänet. Fariseuksen asenne ja toiminta sekä rukouselämä ei nouse Jumalan kasvojen eteen, eikä Jumala kuule tällaisten ihmisten rukouksia.

Publikaani oli taaempana kuin fariseus, joka oli asettautunut etualalle. Publikaani ei pitänyt itsestään meteliä. Publikaani ei edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: ‘Jumala, ole minulle syntiselle armollinen’. Publikaani ymmärsi olevansa syntinen, joka tarvitsee Jumalan armoa, koska hän ei ilman Jumalan armoa kykene elämään ja palvelemaan Jumalaa. Hän tarvitsi Jumalan armoa. Jumala näki publikaanin vanhurskaana, koska hän näki oman syntisyytensä ja ymmärsi tarvitsevansa Jumalan armoa, sillä Jumalan armo tuo ihmisen elämään vanhurskauden.

Jos me ymmärrämme ettei meidän lihassamme ole mitään hyvää ja että me tarvitsemme Jumalan armoa, niin Jumala kuulee meidän rukouksemme. Pieni, heikko ja avuton tarvitsee Jumalan armoa ja Jumala kuulee vain sellaisten ihmisten rukoukset, jotka oikeasti tarvitsevat Jumalan apua ja ovat sitä valmiit vastaanottamaan. Jumalan armo nostaa, kaunistaa ja ylentää sen joka ei luota omaan voimaansa, vaan Jumalan armoon. Vaikka uskova kasvaisi kuinka paljon Herrassa Jeesuksessa, niin silti tarvitsemme joka päivä elämämme loppuun asti Jumalan armoa ja siksi Hän kuulee meitä ja auttaa meitä.

-PP-
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.
Avatar
vaisuliini
 
Viestit: 7913
Liittynyt: 09. Marras 2010 20:54

Re: Mietinnän aiheet

ViestiKirjoittaja vaisuliini » 25. Huhti 2018 20:36

*
Rukouksesta hepreankielen valossa

Vanhassa testamentissa on useita sanoja, jotka kuvaavat rukousta ja rukoilemista. On erittäin tärkeä käydä ne tässä läpi, sillä niiden kautta avautuu todella laaja ja syvällinen näkemys rukoilemiseen.

Halu ja toive

Hepreankielen sana bea (beah) tarkoittaa rukoilla, halu, toive, pyyntö, pyytää ja etsiä.

Ihmisen sydämellä on haluja, toiveita ja pyyntöjä. Jumala ymmärtää ja näkee toiveemme ja pyyntömme, mutta Hän kasvattaa meitä rukoilemaan, niin että haluamme, toivomme ja pyydämme Jumalan tahdon mukaisia asioita. Terveen kasvun kautta alamme myös rukouksessa etsimään Jumalan tahtoa ja Jumala näyttää meille sen mikä on Hänen tahtonsa.

Armo

Hepreankielen sana chanan tarkoittaa rukoilla, pyytää armoa, armahtaa, antaa lahjaksi.

Rukouksen kautta opimme näkemään Jumalan armoa kuinka Hän armahtaa ja antaa meille lahjaksi asioita. Rukouksen kautta opimme myös pyytämään Jumalan armoa, eli alamme näkemään kuinka tarvitsemme Jumalan armoa.

Anominen

Hepreankielen sana athar tarkoittaa rukoilla, anoa ja esittää anomus. Uskova anoo ja esittää anomuksia Jumalalle. Uskon että kun uskova kasvaa terveessä uskossa, niin hän alkaa anomaan ja esittämään anomuksia lähimmäistensä (kaikkien, ei vain omaisten) puolesta, että Jumalan tahto tapahtuisi heidän elämässään. Terveen uskon kasvun kautta rukouksessa oman elämän anomukset alkavat ojentautumaan Jumalan tahdon mukaisina anomuksina.

Tuska

Hepreankielen sana paga tarkoittaa pyytää, tavata, anoa, osua, sattua. loukata.

Saamme rukouksessa tuoda Jumalalle tuskamme, kun joku on loukannut meitä tai muuten olemme satuttaneet sydämemme. Jumala näkee meidän elämämme kivut ja haluaa hoitaa ja parantaa kipumme. Terveen uskon kasvun kautta opimme antamaan anteeksi sekä rukoilemaan Jumalan armoa niille, jotka ovat tehneet meille pahaa tai loukanneet.

Usko

Hepreankielen sana palal tarkoittaa uskoa, anoa, pyytää, rukoilla, tuomita, olla odotettu, olla tuomittu oikein, olla arvioitu, anoa armoa Jumalalta.
Jumala haluaa rukouksen kautta vahvistaa uskoamme. Rukouksen kautta opimme myös ymmärtämään oikein Jumalan tekoja, että Hän tuomitsee oikein. Opimme myös pyytämään Jumalan armoa itsellemme ja toisillemme kun ymmärrämme Jumalan oikeudenmukaisuuden ja pyhyyden.

Kunnioitus

Hepreankielen sana tsela tarkoittaa rukoilla, kumartua. Raamatun kielessä kumartuminen kuvaa ja tarkoittaa palvomista ja kunnioittamista. Kun palvomme ja kunnioitamme Jumalaa, niin silloin rukouksemme on puhdas ja Jumalan tahdon mukainen.

Vuorovaikutus

Hepreankielen sana siach tarkoittaa keskustelu, valitus, huolien ja tuskien purkaminen.

Rukoileminen ei saisi olla yksipuoleista, jossa ihminen yksin tuo Jumalalle asioitansa. Terve rukouselämä on sellaista, jossa Jumala puhuu ihmiselle ja ihminen puhuu Jumalalle. Terveen uskon kasvun kautta. Todellinen rukous on keskustelua Jumalan ja ihmisen välillä.

Rukouksessa saa myös tuoda omat huolensa ja tuskansa Jumalalle. Uskon elämän alussa huolista voi tulla elämän keskipiste, jonka ympärillä elämä pyörii, mutta onneksi Jumala kasvattaa meitä jättämään huolet kiitoksen kanssa Hänelle. Terveen uskon kasvun kautta opimme jättämään huolemme ja tuskamme Jumalalle kiitoksen kera, että Hän pitää meistä huolta ja auttaa meitä.

Äänetön rukous

Hepreankielen sana lachash tarkoittaa kuiskaus, hiljainen rukous.
Jumala kuulee rukouksemme on sitten rukous sanottu ääneen, kuiskattu tai äänettömästi rukoiltu mielessämme.

Pyyntö

Hepreankielen sana tefillah tarkoittaa pyyntö, rukous.

Rukouksessa saa pyytää asioita Jumalalta. Tässäkin tapauksissa terveen uskon kasvun kautta opimme pyytämään rukouksessa Jumalan tahdon mukaisia asioita.

Huolenpito

Hepreankielen sana chalah tarkoittaa huolehtia, murehtia jostakin, anoa armoa.

Saamme viedä murheemme Jumalalle ja Hän lohduttaa meitä. Rukouksen kautta ja rukousvastausten kautta saamme nähdä kuinka Jumala huolehtii ja pitää hyvää huolta meistä. Silloin ymmärrämme mitä on Jumalan armo ja opimme pyytämään ja haluamaan vielä enemmän Jumalan armon vaikutusta elämäämme.

Rukouselämä on samanlaista kuin itse uskonelämä, eli sen tulee kasvaa ja kypsyä koko ajan. Siksi älä turhaan syytä itseäsi tai ole murheellinen jos koet ettet osaa rukoilla. Opit kyllä terveen uskon kautta rukoilemaan Jumalan tahdon mukaisesti.

-PP-
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.
Avatar
vaisuliini
 
Viestit: 7913
Liittynyt: 09. Marras 2010 20:54

Re: Mietinnän aiheet

ViestiKirjoittaja vaisuliini » 26. Huhti 2018 16:26

*
Jumalalla on sinua kohtaan hyvät ajatukset!

"Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon" (Jer. 29:11).

Tässä paljon siteeratussa raamatunkohdassa on hyvin syvä sanoma epätoivoisille ja rikki menneille kristityille. Se tulee parhaiten ilmi - kuten aina - kun tutkimme sanoman taustaa.

Jumalan tuomiot olivat käyneet yli Juudan kansan. Niistä profeetta Jeremia oli varoittanut kansaa jo yli kaksi vuosikymmentä. Lopulta Babylonia oli hyökännyt Jerusalemin kimppuun, valloittanut sen ja vienyt ison osan kansasta kauas Babyloniaan. Se oli vangiksi joutuneille ja maansa jättäneille äärimmäisen surun ja särkymisen paikka.

Myöhemmin Jeremia saa tehtäväkseen lähettää kirjeen vankeudessa oleville maanmiehilleen. Nämä olivat siis juuri kokeneet Jumalan tuomiot, heidän oli reväisty irti omasta synnyinmaastaan, sukunsa ja ehkä perheensä keskeltä. Mikä oli monelle pahinta, he eivät enää saaneet olla lähellä Herran temppeliä, eli he kokivat olevansa Jumalan selän takana. Heidän tilanteensa oli heidän omissa silmissään toivoton. Raskainta oli se, että he olivat aivan itse aiheuttaneet koko tilanteensa.

Siihen tilanteeseen Jeremia kirjoittaa: "Herralla on teille hyvät suunnitelmat, Hän antaa teille ihanan tulevaisuuden ja toivon!" Miten käsittämätöntä? Olisiko Jeremia voinut tuona aikana löytää ihmisiä, joilta juuri tulevaisuus ja toivo olivat enemmän kateissa? Olisiko hän voinut tavoittaa kirjeellään enää epätoivoisempia ihmisiä sanomalleen, että Herralla oli heille hyvät suunnitelmat, jotka Hän tulisi toteuttamaan? Jumalan rakastavan sydämen tavoittavatkin useimmiten juuri ne, jotka ovat inhimillisesti toivottomimmassa tilanteessa elämässään.

Yksi asia on vielä pakko sanoa. Jeremia kehotti ihmisiä unohtamaan menneet särkymiset ja elämään tätä päivää (29:5-7). Hän pyysi Herran suulla, että ihmiset nostaisivat päänsä heidän uudessa tilanteessaan ja uskaltaisivat jälleen rohkeasti elää. Se tarkoitti päästämistä irti siitä, mikä oli mennyt rikki ja tuotti häpeää. Mutta myös tietoisuutta siitä, että Herra oli heidän kanssaan kaukana pakkosiirtolaisuudessakin ja tahtoi heidän saavan siellä onnellisen elämän.

Onko sinunkin aika jättää menneet kipeät asiat taaksesi? Me emme saa välttämättä takaisin sitä mitä menetimme mutta Jumala voi siunata meidän tulevaisuutemme. Hän haluaa antaa tulevaisuuden ja toivon juuri niille, jotka ovat ne syvimmin menettäneet!

-Yksin armosta-
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.
Avatar
vaisuliini
 
Viestit: 7913
Liittynyt: 09. Marras 2010 20:54

Re: Mietinnän aiheet

ViestiKirjoittaja vaisuliini » 26. Huhti 2018 16:46

*
Jeesuksen tuhlaileva rakkaus

Jeesuksen ajan juutalaisuudessa ajateltiin olevan kolme ihmisryhmää, jotka olivat pelastuksen ulkopuolella: lapsenmieliset, arvottomat ja syntiset (Eino Sormunen, Jumalan armo - dogmihistoriallinen tutkimus). Jeesuksen ihmeellisestä rakkaudesta kertoo se, että hän käytti maanpäällisen aikansa juuri noiden kolmen ryhmän parissa.

Jeesuksella tuntui aina olevan aikaa lapsille ja Hän kehotti seuraajiaan ottamaan heistä oppia. Vain kasvamalla lasten kokoisiksi he ymmärtäisivät taivaan salaisuuksia ja pääsisivät sen valtakuntaan. Arvottomien ryhmään kuuluivat muun muassa köyhät ja sairaat - heitä Jeesus palveli lakkaamatta. Huomiota herättävää on muuten, että Jeesuksen opetuksen mukaan viimeisellä tuomiolla meiltä kysytään, miten olemme juuri tähän ihmisryhmään suhtautuneet (Matt. 22: 1-14).

Syntisiin Jeesus loi niin läheisiä yhteyksiä, että Hänen vastustajansa saivat siitä aiheen pilkata Häntä. Häntä herjattiin syntisten ystäväksi, mutta sitä hän juuri halusikin olla. Jeesuksen lähelle tulivat julkisyntiset, epäonnistuneet, huonomaineiset ja ulosheitetyt. Jeesus teki näistä ihmisistä valtakuntansa sanansaattajia. Juuri heille Hän uskoi itsensä käski heitä sitten jakamaan samaa elävää pelastuksen vettä toisillekin.

Koetko kuuluvasi ihmisryhmään, jota leimaa sanat arvoton, köyhä, ulkopuolinen tai syntinen? Silloin olet Jeesuksen rakkauden kohde. Juuri sinut Hän haluaa ottaa syleilyynsä ja jakaa sinulle hyväksyntänsä. Juuri sinun elämästäsi Hän on kiinnostunut ja tahtoo yhteyttä kanssasi. Hän ei odota sinun pystyvän parantamaan tai muuttamaan itseäsi, vaan tahtoo olla sinun Vapahtajasi ja Parantajasi.

-Yksin armosta-
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.
Avatar
vaisuliini
 
Viestit: 7913
Liittynyt: 09. Marras 2010 20:54

Re: Mietinnän aiheet

ViestiKirjoittaja vaisuliini » 26. Huhti 2018 16:56

*
Synti on meissä syvemmällä

"Voiko nubialainen muuttaa ihonsa väriä tai pantteri täpliään? Yhtä mahdotonta on teidän tehdä hyvää, niin syvälle pahaan te olette juurtuneet!" (Jer. 13:23).

Nuorena, 16-vuotiaana uskovana kirjoitin ensimmäisen Raamattuni etukanteen viisi syntiä, joita minun tuli välttää ja joita vastaan taistelin. Ajattelin, että kun pääsen niistä eroon oman tahtoni ja Jumalan armon avulla, voin elää jumalallista, pyhää elämää. Selvennykseksi, nuo samat synnit tahtoisivat upottaa minut vieläkin, yli 20-vuotta myöhemmin.

Syntilistani sisälsi selviä, näkyviä syntejä. Syntikäsitykseni oli pinnallinen. Jotkut opettavat elämäntapasynneistä, tarkoittaen - jos ymmärrän oikein - että kun pääsemme eroon meitä vaivaavista, tietyistä elämäntapaan liittyvistä synneistä, seurauksena on pyhä elämä.

Jeesus opetti Pyhän Hengen tehtävänä olevan synnin ja vanhurskauden osoittaminen (Joh. 16:8). Se tarkoittaa sitä, että mitä enemmän Jumalan Henki pääsee tekemään meissä työtään, sitä syntisempiä ymmärrämme olevamme. Näemme Jumalan valossa, ettei ongelmamme ole korjattavissa pelkästään tiettyjen "elämäntapasyntien" korjaamisella, vaan olemme rikki paljon vakavammin. Jumalan Henki osoittaa meille, miten suurin ongelmamme on jatkuva itseriittoisuus, itsekkyys, oman edun tavoittelu ja ylpeys. Ja miten suurimmat syntimme eivät ehkä olekaan ne, mitä pahaa teemme vaan se hyvä, mitä emme tee toisillemme. Jumalan laki tukkii kaikkien meidän suut, se tekee meistä ihan yhtä syntisiä suhteessa toisiimme.

Mistä siis voimme tietää toimiiko Jumalan Henki elämässämme? Varmin mittari on kysyä, tunnenko itseni syntiseksi? Ihminen tuntee syntisyytensä vain ja ainoastaan Jumalan Pyhän Hengen valossa. Kun pyydät enemmän Jumalaa, saat nähdä syvemmälle itseesi. Saat nähdä olevasi niin musta nubialainen, ettet voi sitä itse koskaan muuttaa.

Pinnallinen syntikäsitys johtaa pinnalliseen armokäsitykseen. Mistä syntyvät kiihkeimmät armon vastustajat kristittyjen piireissä? Varovaisesti luulen, että juuri pinnallisesta syntikäsityksestä? Mutta kuule, pelkäämällä armoa me pelkäämme itse Kristusta. Pelkäämme tulevamme niin köyhiksi, ettei meille ole muuta vaihtoehtoa kuin luottaa Jumalan lupauksiin.

Kristus lahjoittaa meille itsensä, tarkoittaen pelastusta, pyhitystä ja kaikkea hengellistä elämää. Elämä Kristuksen kanssa ei ole yhteistyöelämää vaan elämää Kristuksen varassa. Tämän tien löytävät vain syntiset. Jos siis huokailet syntiesi tähden, olet hyvällä tiellä. Vaihe yksi on hyvässä vaiheessa. Vaihe kaksi on edessä: tunnustaa synnit Jeesukselle ja luottaa yksin Jumalan armoon. Siis itseensä Kristukseen.

-Yksin armosta-
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.
Avatar
vaisuliini
 
Viestit: 7913
Liittynyt: 09. Marras 2010 20:54

Re: Mietinnän aiheet

ViestiKirjoittaja vaisuliini » 26. Huhti 2018 21:56

*
Minun osuuteni pelastuksessa?

"Mutta Jumalan armosta minä olen se mikä olen, eikä Hänen armonsa minua kohtaan ole mennyt hukkaan. Olen tehnyt työtä enemmän työtä kuin kukaan heistä, en tosin minä itse, vaan Jumalan armo, joka on ollut voimani" (1. Kor. 15:10).

Tulin uskoon 16-vuotiaana ja olen ollut siis Jeesuksen oma nyt 22 vuotta. Mikä on ollut minun osuuteni hengellisessä elämässäni? Ymmärrämme usein, että pelastus on Jumalan lahja, mutta mikä osuus minulla on ollut hengellisessä elämässä, kasvussa tai uskon säilymisessä? En tohdi kirjoittaa nyt yleisellä tasolla, vaan katson omaan elämääni - aihepiiri on niin tulenarka.

Minun on Jumalan edessä pakko tunnustaa: osuuteni on ollut vastaanhangoittelu ja -rimpuilu. Olen kiinnittänyt sydämeni enemmän luotuun kuin Luojaan, olen kapinoinut, vastustellut Jumalan tahtoa, halunnut puolustella syntejäni ja elää elämäni köydet omissa käsissäni ja petollisesti luottaa itseeni. Olen epäonnistunut ja langennut niin monesti, etten osaa laskea. Olen joutunut tyhmyyteni ja väärien valintojeni takia niin eksyksiin, etten ole osannut löytänyt tietäni takaisin Jumalan luokse. Olen joutunut särkymään lukemattomia kertoja, enkä voi syyttää kaikesta vain olosuhteita tai toisia ihmisiä. Tiedän myös miltä tuntuu elää paatumuksessa ja olen monesti halunnut heittää koko uskon ja Jeesuksen selkäni taakse. Jumalan työtäkin olen tehnyt paljon sillä motiivilla, että minua kiitettäisiin ja ihailtaisiin. Lähimmäisen kärsimykseen olen vain harvoin jaksanut ottaa osaa.

Älä ymmärrä minua väärin, en ole purkamassa tässä Raamatun sisäistä jännitettä pois. Tiedän, että Raamattu kehottaa meitä kilvoitteluun, kasvuun, synnin hylkäämiseen ja Jumalan rakastamiseen. Jumala kehottaa meitä antamaan itsemme Hänelle ja taivuttamaan sydämemme samaan suuntaan Hänen tahtonsa kanssa. Kerron vain, miten itse olen noiden kehotusten kanssa onnistunut. Ja samalla huomaan Raamatussa toisen, syvemmän ulottuvuuden: Jumala vaikuttaa omissaan tahtomisen ja oikein tekemisen. Jännite on tässä: Hän sekä kehottaa meitä elämään oikein ja pyhittymään ja samalla ilmoittaa, ettemme pysty siihen omassa voimassamme.

Paavali kertoi nähneensä evankeliumin asialla enemmän vaivaa kuin kukaan muu. Sitten hän kiirehtii korjaamaan: hän ei itse ollut siihen pystynyt, vaan sen oli tehnyt hänessä vaikuttanut runsas ja aktiivinen Jumalan armo. Työ ja elämä olikin Kristuksen vaikuttamaa ja aikaansaamaa.

Minun osuuteni on todella ollut vastaanhangoittelu. Mutta kuule myös tämä: Jeesus on ollut minua kohtaan yli ymmärryksen käyvällä tavalla uskollinen, hellä, rakastava ja armahtava. Hän on tullut lukemattoman monesti etsimään minut ja kantanut turvaan. Hän on paistanut pimeyteeni armonsa kirkkautta, kun olen ollut hukkumassa pimeyteeni. Hän on rakkaudellaan kerta toisensa jälkeen sulattanut paatuneen sydämeni ja hellästi kutsunut minut jatkamaan matkaa. Se, että ylipäätään tänään saan uskoa Jeesukseen, johtuu siitä, että Hän on ollut tuhat kertaa sitoutuneempi minuun kuin minä Häneen.

Tunnustan myös tämän - tosin pienesti ja varovaisesti: olen alkanut rakastumaan Häneen. Luulen, että sitä Jumalan armo saa aikaan. Jos voit yhtään samaistua elämäni tunnustukseen - edes jossain määrin - voit luottaa siihen, että Jeesus ei jätä sinuakaan. Hänen rakkautensa saa myös sinut rakastumaan.

-Yksin armosta-
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.
Avatar
vaisuliini
 
Viestit: 7913
Liittynyt: 09. Marras 2010 20:54

Re: Mietinnän aiheet

ViestiKirjoittaja vaisuliini » 26. Huhti 2018 22:18

*
Miksei Herra välitä minun elämästäni?

"Miksi valitat, Jakob, Israel, miksi puhut näin: `Ei ole Herra nähnyt elämäni taivalta, minun asiastani ei Jumala välitä.´" (Jes. 40:27)

Elämäämme voi mahtua kristittyinäkin niin kipeitä kokemuksia, että sanat loppuvat kesken niitä ajatellessamme. Olen kokenut niitä omassa elämässäni sekä saanut yhteydenottoja ja lukenut sekä kuullut kertomuksia, joiden äärellä ei voi kuin itkeä. Yksi yhteinen tunne yhdistää kaikkia niitä ihmisiä, jotka joutuvat ylivoimaisten haasteiden eteen ja kulkemaan läpi epäinhimillisten mankeleiden: "Miksi Jumala et välitä etkä puutu asioihin?"

Raamattu vakuuttaa meille, että Rakastavan Isän silmät tarkkaavat elämäämme joka päivä. Jeesus ilmoittaa meille Jumalan, joka on laskenut kaikki hiustemme lukumäärän ja Psalmit puolestaan lupaavat, että Jumala korjaa jopa kyyneleemme talteen. Jokainen vuodattamamme kyynel on mennyt Kolmiyhteisen Jumalan sydämen läpi. Hän tuntee tuskaa kanssasi.

Sinä, joka olet kärsinyt epäinhimillisellä tavalla, minulle on sinulle sanoma: Jumala nousee armahtamaan sinua (Jes. 30:18). Raamattu lupaa sinulle: "Kun huudat Häneltä apua, Hän armahtaa, Hän kuulee ja vastaa sinulle. (Jes. 30: 19).

Olet saattanut menettää kaiken toivosi ahdistustesi keskellä. Sydämesi saattaa olla jähmettynyt kiinni rintaasi ja yrität jaksaa elää vain seuraavaan iltaan saakka. Pelkkä ajatus Jumalan avusta voi tuntua jopa irvokkaalta. Miksei Hän ole auttanut aikaisemmin? En osaa vastata kysymykseen tavalla, jolla haluaisin. Sen kuitenkin tiedän sekä Raamatun opetuksen, että oman kokemukseni kautta, että yli voimiemme käyvät kärsimykset saavat meidän luopumaan vääristä turvistamme, asioista, joista haimme apua ennen Jumalaa. "Niin sinä julistat saastaisiksi hopeoidut jumalakuvasi ja heität menemään kullalla silatut jumalasi..." (Jes. 30: 22).

Menneisyytesi saattaa olla tuhottu ja ennuste jatkolle ei ole inhimillisen katsantokannan mukaan yhtään valoisampi. Mutta tiedätkö mitä? Jumalan mahdollisuudet alkavat silloin, kun meidän loppuvat. Jesaja lupaa, että Herra vain odottaa, että saisi olla meille armollinen (Jes. 29:18).

"Herra, anna anteeksi, että en ole osannut enkä tahtonut hakea turvaa sinusta. Anna anteeksi, että olen kääntänyt sinulle selkäni ja hakenut turvaa asioista, jotka ovat pettäneet altani. Olen sairas ja toivoton ja haluan antaa elämäni pienet sirpaleet Sinun käsiisi. Sinä olet luvannut olla minun Jumalani, sitoa haavani sekä parantaa ruhjeeni ja vammani (Jes. 30: 26). Haluan luottaa sinuun. Aamen."

-Yksin armosta-
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.
Avatar
vaisuliini
 
Viestit: 7913
Liittynyt: 09. Marras 2010 20:54

Re: Mietinnän aiheet

ViestiKirjoittaja vaisuliini » 26. Huhti 2018 22:37

*
Uskallatko antaa elämäsi Jeesukselle?

"Jumalan armahtavan laupeuteen vedoten kehotan teitä, veljet: `Antakaa elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla.´." (Room. 12:1)

Olen aikoinaan kuunnellut kymmenittäin erilaisia antautumispuheita ja yrittänyt parhaani mukaan olla kuuliainen. Puheiden painotus oli siinä, että kun sinä antaudut Jeesukselle yhä syvemmin, Hän siunaa sinua yhä enemmän. Vaikka tässä on totuuden siemen, tällainen julistus on lähtökohdaltaan lakihenkistä ja se tarkoituksestaan huolimatta vie ihmisiä vain etäämmälle. Miksi? Koska aina kun Jumalan siunaus sidotaan ihmisen toimintaan, ollaan lain alaisuudessa ja lain alaisuus synnyttää kapinaa.

Raamattu kyllä kehottaa meitä antamaan itsemme rakkaalle Vapahtajallemme. Kristus tahtoo olla elämässämme, ei vain sivuroolissa, vaan koko elämämme ydin. Mutta Huomaa Paavalin kehotuksen alku: "Jumalan armahtavaan laupeuteen vedoten kehotan..." Paavali tuo esille Jumalan armon ja kehottaa sen jälkeen. Kristuksen armo ja rakkaus siis vaikuttaa sen, että sen kohteena oleva ihminen haluaa luovuttaa elämänsä Hänelle. Kehotuskin on kyllä monesti meille paikallaan, kunhan järjestys on oikea.

Jeesus pyytää meitä antamaan elämämme ehdoitta ja kokonaan Hänelle, koska Hän haluaa ottaa yksin vastuun meistä. Hän tahtoo näyttää meille, mihin Hän elämässämme pystyy, kun saa olla yksin sen Kapteeni ja määrätä suunnan. On pelottavaa antaa elämänsä lankoja toiselle mutta tässä tapauksessa siihen kätkeytyy suuri siunaus. Mitä enemmän Kristus saa hallita elämäämme, sen enemmän pääsemme sisälle kristilliseen iloon ja lepoon. Nämä ominaisuudet ovat yläpuolella olosuhteita ja arjen realiteetteja.

Jeesus ei koskaan käske eikä vaadi, me ihmiset sorrumme siihen. Ajattelemme edistävämme Hänen asiaansa työntämällä ihmisiä sinne minkä ajattelemme olevan heille hyväksi. Mutta voisimmepa luottaa enemmän. Sillä Jumalalla on meille jokaiselle myös omat aikataulunsa. Ja monesti ihminen on valmis antamaan elämänsä Vapahtajalleen silloin kun käsissä on enää sirpaleet. Ensin on yritetty oman tahdon tie ja sitten on jäljellä Jeesus. Hän armossaan houkuttelee ja kutsuu meitä jatkuvasti luokseen ja antamaan elämämme kaikkine mahdottomuuksineen Hänen käsiinsä.

Jeesus haluaa antaa elämääsi korvikkeiden sijaan syvimmän sydämen täyttymyksen: Hänet itsensä. Korvikkeet voivat tuntua rakkailta ja niitä voi olla vaikea antaa Herralle. Mutta tietäisimmepä, miten valjuja ne ovat aidon Elämän rinnalla! Pyydä Jeesusta "valtaamaan" elämääsi enemmän, Hän tulee tekemään sen. Uskalla kertoa sekin, ettet uskalla. Sinua autetaan.

-Yksin armosta-
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.
Avatar
vaisuliini
 
Viestit: 7913
Liittynyt: 09. Marras 2010 20:54

Re: Mietinnän aiheet

ViestiKirjoittaja vaisuliini » 26. Huhti 2018 22:48

*
Voima keskellä heikkoutta

"Mutta hän on vastannut minulle: `Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa´Sen tähden ylpeilen mieluimmin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima." (2. Kor. 12:9)

Ajattelemme luonnostamme, että saamme kokea Jumalan voimaa sitten, kun olemme itse ensin vahvoja ja onnistuneita. Kun ensin onnistumme kukistamaan syntimme ja harjoittamaan vahvaa hengellistä elämää, sitten saamme Jumalalta kaipaamaamme voimaa ja siunausta.

Raamattu osoittaa meille päinvastaista tietä. Se kertoo meille, että joka tahtoo lähemmäksi Kristusta, joutuu pienentymään. Se, joka tahtoo kokea Jumalan voimaa, saa kokea omaa heikkouttaan. Se, joka tahtoo päästä taivaallisiin korkeuksiin, se painetaan aina vain alemmas.

Paavali kutsui ennen Kristuksen kohtaamista itseään Saulukseksi, joka tarkoittaa "suurta". Kristukseen tutustuttua hän käyttää itsestään mieluummin nimeä Paavali, joka tarkoitti suuren vastakohtaa eli pientä. Hän oli Jumalan kouluissa oppinut, että vain heikkona hän sai kokea Kristuksen voimaa. Vain silloin, kun häntä itseään siirrettiin lukuisien ahdistusten, kipeiden kokemusten ja pistinten kautta sivuun, vain silloin Kristus pääsi esiin. Paavali oppi läksynsä niin syvästi, että hän sanoi jopa mielistyneensä heikkouteen. Se on paljon sanottu.

Jos siis haluat kokea syvempää yhteyttä Kristukseen ja maistaa enemmän Hänen täyteyttään, sinuakin odottaa tämä sama tie. Risti tulee murtamaan sinunkin vahvuutesi ja hengellisen itseluottamuksesi. Se on todellinen kuoleman koulu mutta sen käyneet eivät vaihtaisi lopputulosta edes kaikkiin maailman aarteisiin. Ja kun olet tässä koulussa - ehkä tänään - jatka samassa luottamuksessasi Jumalaan, joka sinulla alussa oli. Niinä huolettomina päivinä. Tiedäthän, että olet hyvissä käsissä. Sinut tehdään heikoksi, jotta voisit elää Kristuksen voimasta.

-Yksin armosta-
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.
Avatar
vaisuliini
 
Viestit: 7913
Liittynyt: 09. Marras 2010 20:54

Re: Mietinnän aiheet

ViestiKirjoittaja vaisuliini » 26. Huhti 2018 23:01

*
Sumuinen ja synkkä päivä

"Niin kuin paimen pitää huolta lampaistaan, kun ne ovat hajaantuneet hänen ympäriltään, niin minä huolehdin lampaistani ja haen ne turvaan kaikkialta, minne ne sumuisena ja synkkänä päivänä ovat kaikonneet" (Hes. 34: 12).

Olen aikaisemminkin maininnut, että lampaan luonteeseen kuuluu eksyminen. Siten Jumala on osannut valita oikean kotieläimen kuvatessaan meitä kristittyjä. Olen kuullut, että paimenelta voi hävitä lampaita jopa "yksi per tuntia" -vauhtia, jos hän ei pysy tarkkaavaisena.

Sumuinen ja synkkä päivä on lyönyt Hesekielin kuvauksessa lampaat hajalleen. Voisiko olla osuvampaa yleiskuvausta niistä olosuhteista, joissa Jumalan lapsi tukahtuu kuormansa alle ja joutuu erilleen kristillisestä yhteydestä? Sumuisen ja synkän päivän alle voidaan luetella kaikki ne vastustajamme, jotka haluavat riistää meiltä uskon Vapahtajaamme: synti, sielunvihollinen sekä oma turmeltunut luontomme. Nämä ovat voimia, jotka sokaisevat, kampittavat ja nöyryyttävät meitä tavoitteinaan eristää meidät Hyvästä Paimenestamme. Hän ei koskaan jätä lampaitaan, mutta me monesti pettyneitä ja särkyneinä karkaamme Hänen luotaan.

Jumalan "itkun" voimme kuulla muutamaa jaetta aikaisemmin: "Minun lampaani harhailevat pitkin vuoria, pitkin korkeita kukkuloita, ne ovat hajaantuneet joka puolelle maata, eikä kukaan kaipaa eikä etsi heitä" (34:6). Hyvin ajankohtaiset sanat meidän päiväämme noin 2600 vuoden takaa. Tänäänkin on valtava määrä Jumalan "lampaita" hajaantuneina ympäri maata. He vaeltavat eksyneinä pitkin vuoria, eli ovat vailla suojaa, ravintoa ja vettä. He huutavat epätoivoissaan Paimentaan kuulemaan heidän hätänsä ja tiedätkö mitä? Hän todella kuulee.

Uskon, että Jumala alkaa toimia yhä vahvemmin näiden hajalleen olevien, nääntyneiden ja sairaiden omiensa puolesta. Hänen sydämensä sykkii heille ja Hän on laittanut heidät prioriteettilistansa kärkeen. Sillä listalla ei ole suuria hankkeita, jättikokouksia tai rahoituspalavereja, vaan yksittäisiä nimiä allekkain. Luulenpa että siellä on sinunkin nimesi?

Jumala tulee etsimään sinut missä ikinä oletkin. Vaikka nyyhkyttäisit ihmisten katseilta piilossa, Jumala on kuullut itkusi. Hän tulee luoksesi ja vie sinut turvaan. Hän kokoaa omiaan jälleen yhteen, jotta nämä saisivat rohkaisua ja voimaantumista toisistaan. Pelastuneet turvautuvat Paimeneensa aikaisempaa syvemmin ja he tuoksuvat merkillistä Kristus-tuoksua...

-Yksin armosta-
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.
Avatar
vaisuliini
 
Viestit: 7913
Liittynyt: 09. Marras 2010 20:54

EdellinenSeuraava

Paluu Raamattupalsta

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa

cron