Päivän sana

Raamatun tutkiminen

Re: Mietinnän aiheet

ViestiKirjoittaja Jukka » 28. Maalis 2018 16:19

vaisuliini kirjoitti:*
Näin se oli. Minusta ei kukaan ihminen olisi koskaan, millään hinnalla saanut kristittyä. Yksinkertaisesti kristinusko oli minulle haisevaa tekopyhyyttä, jota vihasin. Vihasin myös Jumalaa, koska luulin että Hänkin on tekopyhä valehtelija.

Kun kohtasin Jeesuksen kaikki muuttui. Minusta ei tullut kirkollista kristittyä, eikä mallikelpoista helluntailaista hillulia - vaan Jumalan lapsi. Jumalan rakkaus pelasti minut, ei mikään kirkko, lahko tai muut uskonnolliset yhdistykset.

Tämä siunaus on ollut suuri, koska tunnen pelastajani Jeesuksen. En ole sidottu uskonnolliseen valtaan, enkä pelkää heidän vetoomuksiaan: "kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta". Totuus on, että se ihminen joka löytää Raamatun Jumalan ja Jeesuksen omana pelastajanaan, saa sellaisen vapauden ja elämän, mitä kukaan ihminen ei voi häneltä riistää. Oli kyseessä sitten uskonto, saatana, synti tai vain itsestään liikoja kuvitteleva ihminen.

Pysykää Kristuksessa!

P.K.


Pyynnöistä huolimatta ei näytä tekstien päätteeksi ilmestyä näkyviin linkkejä, joista kirjoitukset on poimittu. Aivan kuin kirjoittajissa olisi jotain salamyhkäistä ja totuudelta piilotettavaa. Hävetäänkö Jeesusta vai mistä on kysymys? Jääköön kunkin itsensä arvioitavaksi, mutta ainakin minä tahdon olla ihan julkisesti ja omalla nimelläni Jeesuksen opetuslapsi ja seuraaja.

Yllä oleva lainaus on Petri Kuuselan facebook-sivulta osoitteessa
https://www.facebook.com/permalink.php? ... 8231375262
Hyviä lukuhetkiä.
Itse kirjoitan (kun jaksan) kotisuillani evankeliumista ja vähän myös eksytyksistä, osoitteessa http://www.jukkavirtanen.com
Olen yrittänyt koota sivulleni opetusvideoita ja osa puheista on purettu myös teksteiksi. Yhteystietoni ja puhujien nimet ja linkit ovat näkyvillä. Kiitän Jumalaa, että voimme vielä toimia julkisesti ja omilla nimillämme joutumatta vainottaviksi. Rohkeasti siis todistamaan Herrasta eikä piilouduta vaan vastataan sanoistamme ja kirjoituksistamme. "Pyhittäkää Herra Kristus sydämissänne ja olkaa aina valmiit vastaamaan jokaiselle, joka teiltä kysyy sen toivon perustusta, joka teissä on, kuitenkin sävyisyydellä ja pelolla" 1.Piet. 3:15
Jukka
 

Re: Mietinnän aiheet

ViestiKirjoittaja vaisuliini » 28. Maalis 2018 16:38

*
Anteeksi, Jukka, kun minä nostan esille uskonveljien kirjoituksen meidän luettavaksi - turvautuen Sanalla koettelemiseen, mutta tämä ei todella tarkoita, että se tietty uskonveli, joka on facebookista, olisi salamyhkäinen ja olisi "piilossa" sanojen takana. Älä käsitä väärin, Jukka! Jos sinä haluat kommentoida, sen tulisi tapahtua vain facebookissa.

Sinun olisi hyvä tietää, että facebookissa on tapana kirjoittaa, niinkuin yleensä siellä tehdään, mutta se ei tarkoita, että siellä tehtäisiin oikeaa opetusmateriaalia linkkineen. Hänellä on paljon hyviä ajatuksia ja hyviä kirjoituksia ja hän on raitishenkinen uskonveli, niin siksi haluaisin tuoda esille hänen kirjoituksiaan luettavaksi.

Siunausta sinun päivään, Jukka! ;gladly:
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.
Avatar
vaisuliini
 
Viestit: 7913
Liittynyt: 09. Marras 2010 20:54

Re: Mietinnän aiheet

ViestiKirjoittaja Jukka » 28. Maalis 2018 19:54

vaisuliini kirjoitti:Anteeksi, Jukka, kun minä nostan esille uskonveljien kirjoituksen meidän luettavaksi - turvautuen Sanalla koettelemiseen, mutta tämä ei todella tarkoita, että se tietty uskonveli, joka on facebookista, olisi salamyhkäinen ja olisi "piilossa" sanojen takana. Älä käsitä väärin, Jukka! Jos sinä haluat kommentoida, sen tulisi tapahtua vain facebookissa.


Sitä ei toki tarvitse anteeksi pyytää, että tuo jonkun uskonveljen tai -sisaren kirjoituksia tännekin luettavaksi. Sensijaan ajatus, että kommentoisin tänne kirjoitettua tekstiä facebookissa ei ole viisas neuvo. Tietenkin kommentoin tekstiä tällä foorumilla koska teksti on julkaistu täällä.

Oikean koettelemisen ja arvion onnistumiseksi on hyvä ja tarpeellista laittaa linkki mistä teksti on lainattu.

Mielestäni kaikki tälle foorumille kirjoitettu teksti ja videot tulee arvioida täällä kaikkien yhteiseksi rakennukseksi ja tarpeelliseksi varoitukseksi -jos varoitukseen aihetta ilmenee.

Olen muuten positiivisesti yllättynyt siitä, että Sinulle Vaisuliini on puhtia ja voimia olla palstan aktiivisin kirjoittaja. Mitä kirjojen tekstien lainaamiseen näille sivuille tulee niin niissä olet laittanut kirjojen nimet ja kirjoittajat näkyviin. Oikein hyvä! Toivon että laittaisit myös muihin lainauksiin linkkejä, sillä tuskin tekijät sellaista vastustavat jos valossa vaeltavat.

Otan vielä lyhyesti tähän erään ongelman joka koskee profetioita. Niitähän on liikkeellä pilvin pimein, mutta aniharvasta käy ilmi kuka, missä ja milloin on profetian saanut. Lisäksi profetian levittäjänkin pitäisi kertoa kuka hän on, sillä meidän tulisi kantaa sen verran vastuu sanoistamme ja teoistamme, että seisomme niiden takana.
Jukka
 

Re: Mietinnän aiheet

ViestiKirjoittaja vaisuliini » 28. Maalis 2018 20:15

*
Jukka, niin täällä foorumissa on tarkoitus rakentua Kristuksessa turvautuen Sanalla koettelemiseen, mutta tunnen häntä jo pitemmältä ajalta ja voin puolesta sanoa, että hän on todella raitishenkinen uskonveli. Minusta olisi vaarallista leimata häntä harhaoppiseksi ilman siitä, että tarvitsisi ensin saada yhteisymmärrystä, mitä hän kirjoituksella tarkoittaa. Mutta se olisi hankalaa tehdä täällä foorumissa, koska hän ei ole täältä foorumista. Minä ajattelen, että olisi hyvä jättää tuomatta hänen kirjoituksiaan, koska täällä ei onnistu kommentoimaan ilman häntä - yhteisymmärryksen kannalta. Pahoittelen. Siunausta sinulle, Jukka.

;gladly:
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.
Avatar
vaisuliini
 
Viestit: 7913
Liittynyt: 09. Marras 2010 20:54

Re: Mietinnän aiheet

ViestiKirjoittaja vaisuliini » 29. Maalis 2018 09:19

*
Ryövärin armo

Kerron nyt nolon tapauksen liittyen itseeni ja siihen miten helposti olen ollut toisten ihmisten yläpuolella (omissa silmissäni) ja ymmärtänyt väärin Jumalan armon.

Eräänä päivänä jokunen vuosi sitten eräs tuntemani vanha alkoholisoitunut mies oli saanut kotonaan sydänkohtauksen. Hän oli juuri saanut soitettua hätäkeskukseen ja kuulemani mukaan lattialla maatessaan huutanut Jeesusta pelastamaan hänet. Hän oli huutanut siis Herraa avuksi hätänsä päivänä - niinhän Raamattu meitä kehottaa ja lupaa, että Jumala kuulee ja auttaa.

ämä tuntemani mies ei ollut kristitty - ainakaan sillä tavalla, kuin minä asian mielsin. Hän ei ollut elänyt Raamatun mukaista elämää eikä ollut kiinnostunut Jumalasta vasta kuin siinä vaiheessa kun oli kuolemassa. Onneksi hän pääsi sairaalaan ja sai apua sekä lisää elinpäiviä.

Muistan elävästi sen hetken, kun sain soiton tästä tapahtuneesta. Välitön reaktioni oli "Mitä se tuollainen avunhuuto auttaa?" Mieshän oli elänyt "jumalattomasti" koko elämänsä ja luultavasti jatkoi samaa alkoholistin elämäänsä sairaalareissun jälkeenkin. Mietin mielessäni, että ei tuollaisesta avunpyynnöstä ole mitään apua, jos ei elämässään osoita olevansa tosissaan eli elä kristillistä elämää.

Samassa jouduin syvään puhutteluun. En usein ollenkaan koe Jumalan Hengen ääntä sisälläni enkä ole hyvä erottamaan Hänen ääntään omista ajatuksistani. Ja tiedän, että Jumala puhuu meille pääasiassa Sanansa kautta. Mutta tällä kertaa sain vahvan nuhteen. Mieleeni tuli Jeesuksen vieressä ristillä roikkunut mies, joka viimeisillä voimillaan ennen kuolemaansa pyysi Jeesukselta armoa ja pelastusta. Jeesus lupasi hänelle pelastuksen ilman ehtoja. Toisaalta mitä ehtoja tämä syntinen ja ristiinnaulitsemisen ansainnut rikollinen olisi enää voinutkaan täyttää? Tunsin polttavan kysymyksen rinnassani: "Jaakko, millä perusteella sinä aiot pelastua?"

Sitten aloin pohtimaan, että jos tämä armoa pyytänyt ja sen saanut rikollinen olisi ihmeen kaupalla päässyt alas ristiltä ja jatkanut elämäänsä, olisiko pelastuksen ehdot muuttuneet? Ristillä roikkuessaan hänet pelasti vain avunhuuto ja Jeesuksen Kristuksen armolupaus. Mutta jos hän olisi saanut jatkaa elämäänsä, olisiko hän edelleen saanut luottaa syntisenä tuohon samaan lupaukseen?

Minä tiedän, että Raamatussa löytyy paljon meitä uskovia koskevia kehotuksia. Jumala haluaa meidän ymmärtävän pyhittävän työnsä tärkeyden ja haluaa, että mekin pidämme sitä tärkeänä. Mutta huomaa tämä: pelastuksen ehdot eivät voi muuttua. Me kaikki pelastumme "ryövärin armon" tähden. Pelastus on sitä, että siinä ihminen näkee oman avuttoman tilansa ja huutaa Jeesusta pelastamaan hänet. Ja se riittää. Tämän ymmärtämisen jälkeen (mikä ei ole ollenkaan helppoa), voimme tutkia pyhitystä ja voimme antaa Jumalan Sanan vaatia meiltä erilaisia asioita. Tiedämmehän, että meillä on varma ja kestävä perustus, jonka varassa olemme. Ja tiedämme, että Jeesus itse antaa sen, mitä Hän vaatii.

Lopuksi vielä yksi lyhyt tapaus: vuonna 2010 olin jäänyt trombin seurauksena ison männyn alle, selkärankani oli mennyt poikki ja tein kuolemaa. Ajattelin, että kuolen muutaman minuutin sisällä. Siinä hetkessä silmissäni vilisi kaikki se paha, jota olin elämässäni tehnyt ja kaikki se hyvä, jonka olin jättänyt itsekkyyttäni tekemättä. Ymmärsin lähteväni kohtamaan pyhää Jumalaa ja ainoa päässäni jyskyttävä asia oli se, ettei elämäni riittänyt. Ei, vaikka olin kirjoittanut kirjan armosta ja tehnyt poliisityön ohella hengellistä työtä jopa yli voimieni. Ei, vaikka olin loppuunpalamiseen saakka yrittänyt miellyttää Jumalaa.

Appiukkoni juoksi viereeni, kumartui lähelleni ja sain viimeisiksi sanoikseni pyytää, että hän julistaisi kaikki syntini anteeksi. Ymmärsin, että ainoastaan ryövärin armo pelastaisi minut, muuta toivoa ei ollut. Mutta rakas lukijani, muuta ei tarvitakaan!

-Yksin armosta -blogi/Jaakko Pirttiaho-
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.
Avatar
vaisuliini
 
Viestit: 7913
Liittynyt: 09. Marras 2010 20:54

Re: Mietinnän aiheet

ViestiKirjoittaja vaisuliini » 31. Maalis 2018 10:27

*
Eiväthän minun syntini tule julki?

"Kesken kaiken toivat lainopettajat ja fariseukset paikalle naisen, joka oli joutunut kiinni aviorikoksesta. He asettivat hänet Jeesuksen eteen" (Joh. 8:3).

Monet meistä - ehkä jo pitkäänkin Jeesuksen seurassa olleet - pelkäämme, että jonainen päivänä meidät heitetään tarkimmin salattujen syntiemme kanssa Jeesuksen ja ihmisten eteen. Pelkäämme, että salaiset syntimme, ne syntimme, joista emme ole vielä päässeet irti ja jotka repivät sieluamme joka päivä, tulevat kaikkien nähtäville ja tuomittaviksi. Ehkä sinullakin on sellaista pelkoa?

Haluamme monesti piilottaa Jeesukseltakin arimmat ja kipeimmät asiamme, syntimme ja epäonnistumisemme. Olemme kyllä kuulleet, että Hän tietää meidät läpikotaisin ja tiedämme, että Hän kolkuttaa sydämemme ovelle mutta saatamme kokea liiaksi huonommuutta ja häpeää. Voimme kuitenkin pelätä, että jos todella päästäisimme Hänet katsomaan sydämemme repaleisuutta, meidät torjuttaisiin. Saati, mitä toiset kristityt ajattelisivat?

Tämä kertomuksen nainen heitettiin säälimättä Jeesuksen eteen. Hänellä ei ollut mitään puolusteltavaa, todistusaiheet olivat vääjäämättömiä. Hän ei voinut katsettaan nostaa vaan odotti jo tulevaa tuomiota. Fariseukset olivat nykyajan ihmisten tavoin valmiita kivittämään hänet, mutta mitä sanoisi Jeesus? Hän kirjoitti maahan, ehkä Jeremian kirjan sanoin (Jer. 17:13):"... jotka luopuvat sinusta, häviävät kuin tomuun kirjoitetut nimet" - saadakseen fanaattisen oikeaoppiset moralistit tuntemaan pistoksen sydämessään. Sitten Jeesus kysyi: "Onko teistä kukaan synnitön?"

Vastakohtaisuudet eivät olisi voineet olla suurempia, joukon keskellä olisi täysin julkisyntinen ja ympärillä elämänsä Jumalalla pyhittäneet miehet. Ja Jeesus saa sanoillaan aikaan sen, että jokainen joutuu poistumaan paikalta synnin pistos sydämessään. Paitsi nainen, hän makaa Jeesuksen edessä vieläkin, alastomana ja vailla pakopaikkaa. Hän saa tuomion sijaan nähdä elävän, jumalallisen armon ja rakkauden. "En minäkään sinua tuomitse. Mene, äläkä enää syntiä tee." Armolle ei tullut ehtoa vaan se armahti täydellisesti ihmisen, jolla ei ollut muuta tarjottavaa kuin suuret syntinsä. Uskon, että tämä ehdoton armo antoi naisen elämään aivan uuden suunnan. Niin kohtaamisessa Jeesuksen kanssa aina käy. Armon vaikuttama rakkaus Jeesukseen ja kevytmielinen suhde syntiin eivät sovi yhteen.

Minusta tuntuu siltä, että tuona hetkenä tuo syntinen nainen oli koko joukon autuain eli onnellisin. Ihmisten silmissä hän oli esimerkki pilalle menneestä elämästä, joka ei johtunut vain olosuhteista, vaan naisen omista valinnoista. Mutta itsessään puolustuskyvyttömänä hän sai kohdata Jumalan. Ja se on kristinuskon "se juttu".

Oletko pelännyt, että yhtenä päivänä sinun häpeällisimmät asenteesi, sanasi ja tekosi tulevat julki? Minä olen. Minulla on niin kipeitä epäonnistumisia, joista en voi syyttää ketään toista. Ja olen halunnut piilottaa syntejäni myös Jumalalta. Onneksi Jumala haluaa repiä kulissejamme alas, ei nöyrryyttääkseen meitä vaan voidakseen armahtaa ja luoda uutta. Hän haluaa aukaista haavojamme ja valaista pimeitä kätköjämme, jottei meidän enää tarvitsisi elää pelossa ja häpeässä.

Haluaisin rohkaista jokaista meitä avaamaan sydämemme salaisimmatkin sopukat Jeesukselle. Antamaan ne Hänelle. Sitä parannuksenteko on. Uskallusta katsoa itseensä Jumalan Sanan peiliä vasten ja tulla köyhäksi. Ja uskallusta maata syntisenä Jeesuksen jalkojen juuressa. Hän ei koskaan paina epäonnistunutta ja särkynyttä alaspäin tai vie meidän ihmisarvoamme. Hän tuntee jo valmiiksi meidät paremmin kuin tiedämmekään. Hän vuodattaa luokseen tulevalle niin syvähoitavaa armoa ja rakkautta, että pelot väistyvät. Voimme seistä ihmistenkin edessä silloin rohkeasti keskeneräisinä, koska Jumala on osoittanut meille hyväksyntänsä.

-Yksin armosta -blogi/Jaakko Pirttiaho-

:hearts:
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.
Avatar
vaisuliini
 
Viestit: 7913
Liittynyt: 09. Marras 2010 20:54

Re: Mietinnän aiheet

ViestiKirjoittaja vaisuliini » 31. Maalis 2018 19:49

*
Isä, voiko se todella riittää?

"Noilla kahdella järkähtämättömällä sanallaan, joissa hän, Jumala ei voi valehdella, hän tahtoi rohkaisesta meitä, hänen turviinsa paenneita, ja kannustaa pitämään kiinni toivosta, joka on edessämme" (Hebr. 6: 18).

Jumala on luvannut, että evankeliumi riittää meille pelastukseksi. Hän on luvannut, että armo riittää jumalattomallekin jumalayhteyden palauttamiseksi ja siinä pysymiseksi. Koska me ihmiset emme millään tahdo uskoa näin hyvää uutista, Jumala on vielä vannonut sen. Hän tahtoo sanoa: "Jaakko (lue oma nimesi), minä todella, todella, vakuutan ja vannon, että minä rakastan sinua, heitän kaikki syntisi meren syvyyksiin ja tuon sinut taivaaseen lopulliseen pelastuksen päämäärään. Vannon, että saat viettää ikuisuuden sylissäni, en ikinä päästä sinusta irti!"

Siteeraamassani raamatunkohdassa on ilmaus "Hänen turviinsa paenneita." Haluaisin piirtää tästä ihanan lohdullisen kuvan eteesi. Pieni lapsi on juossut isänsä turviin ja isä on nostanut hänet syliinsä. Lapsi on ollut aikaisemmin päivällä leikkimässä lähinaapurustossa, mutta illan tultua hän ei olekaan väsymykseltään osannnut löytää kotiin. Hän alkaa olla peloissaan ja vapisee kylmästä etsien tuttuja kotikulmia. Yhtäkkiä hän näkee isänsä turvallisen hahmon kaukaa tien päästä. Isä levittää kätensä ja huutaa iloisesti: "Jaakko, siellähän sinä olet, tule rakas tänne!" Lapsi juoksee isäänsä vastaan ja isä koppaa hänet syliinsä, hellittelee ja hieman toruukin. Lapsi on näännyksissä ja niin isä ottaa tämän syliinsä ja lähtee kantamaan tätä kohti kotia. Lapsi on vieläkin peloissaan tapahtuneesta ja kysyy: "Isä, löydätkö sinä meidät perille?" Isä katsoo lasta lämpöisesti hymyillen ja se riittää vastaukseksi. Hetken kuluttua lasta alkaa vaivata uusi epäilys: "Mutta Iskä, minä taisin eksyä kauas, jaksathan sinä varmasti kantaa minua näin pitkän matkan?" Isä puristaa lastaan tiukemmin kiinni rintaansa ja vakuuttaa: "En mistään maailman hinnasta enää irroita sinusta otettani, kannan sinut kotiin saakka." Lasta alkaa itkettämään. "Isä, anteeksi, aika kului niin siivillä ja minä innostuin. En osannut enää kotiin. Ethän ole vihainen?" Isääkin alkaa itkettää ja hän vastaa: "Jaakko, tiedäthän, että minä rakastan sinua. Mennään nyt kotiin, siellä on kaikki valmista ja pääset lepäämään. Nyt olet turvassa."

Vaikka tämä oli ontuva vertaus, juuri tällä tavalla Jumala kantaa meitä kohti taivasta. Hän pyytää meitä luottamaan siihen, että Hän sekä osaa, tahtoo että jaksaa viedä meidät perille saakka. Matkan aikana on monta kivikkoa ja suota ja saatat monesti epäillä, mutta etkö silloin todellisuudessa epäile aina omia mahdollisuuksiasi tai vaikeita olosuhteita? Sinua ei ole kuitenkaan pyydetty luottamaan niihin, vaan ikiaikojen Jumalaan. Hän rakastaa sinua ja kantaa sinut kotiin saakka. Hän on sen luvannut ja jopa vannonut.

-Yksin armosta -blogi/Jaakko Pirttiaho-
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.
Avatar
vaisuliini
 
Viestit: 7913
Liittynyt: 09. Marras 2010 20:54

Re: Mietinnän aiheet

ViestiKirjoittaja vaisuliini » 31. Maalis 2018 19:54

*
Rajaton anteeksiantamus

"Seitsemänkymmentä viikkoa on säädetty sinun kansallesi ja pyhälle kaupungillesi. Sitten loppuu lain rikkominen, synnistä tehdään loppu ja pahat teot sovitetaan. Iankaikkinen vanhurskaus saatetaan voimaan..." (Dan. 9: 24).

Eräänä päivänä yli 2500 vuotta sitten Daniel luki profeetta Jeremian kirjaa. Hän ymmärsi, että kansa oli pakkosiirtolaisuudessa tekemiensä syntien tähden ja alkoi rukoilla Jumalalta anteeksiantoa. Sitten Jumalan enkeli ilmestyi hänelle ja ilmoitti huikean sanoman: Kaukana tulevaisuudessa tulisi koittamaan yksi päivä, jolloin synnistä tehtäisiin loppu. Daniel sai erikoisen mutta tarkan laskutavan tuolle päivämäärällä ja tiedätkö mitä? Se hetki, jolloin synnistä tehtiin loppu, oli se hetki kun Jumalan Poika kuoli ristillä!

Ristillä tapahtui jotain paljon suurempaa ja vapauttavampaa kuin me voimme ikinä käsittää. Silloin synnistä tehtiin kokonaisuutena loppu. Siis Jumala laittoi Poikansa päälle kaikkien maailmassa eläneiden kaikki synnit ja ne sovitettiin. Jumalan näkökulmasta koko syntiongelma poistettiin Hänen ja ihmisten väliltä.

Otan toisen esimerkin, Suuren sovituspäivän (3. Moos. 16). Se on mitä syvällisin esikuva Jeesuksen ristinkuolemasta. Suuri sovituspäivä oli yksi päivä vuodessa, jolloin kansan joukosta valittu ylimmäinen pappi uhrasi viattoman uhrieläimen ja vei sen verta kaikkeinpyhimpään, Jumalan läsnäoloon. Perimätiedon mukaan verta tuli vihmoa liitonarkun kannen - armoistuimen - päälle sekä pystyyn että vaakaan, siis ristin muotoon. Tällöin Jumala antoi anteeksi kaikki kansan synnit.

Meillä saattaa olla vaikeuksia uskoa anteeksiantamuksen riittävyyteen omalla kohdallamme. Ja tässä asiassa Saatana hyökkää kimppuumme kuin karjuva leijona ja haluaa hukuttaa meiltä armon. Jos voimmekin uskoa evankeliumin olevan totta yleisellä tasolla, Saatana yrittää Raamatulla perustella, miksei se riitä meille henkilökohtaisesti. Se vetoaa joko syntiemme laatuun tai niiden määrään sanomalla, että "sinun syntisi ovat aivan liian kamalat" tai "olet rikkonut Jumalan tahtoa vastaan jo liian monta kertaa, Jumala ei jaksa enää antaa sinulle anteeksi." Siksi Jumala vakuuttaa suuren sovituspäivän yhteydessä 2 kertaa (j. 16 ja 21), että olipa synnit millaisia tahansa, ne pyyhitään pois.

Kaikki edellä sanomani tarkoittaa tätä: Jeesus Kristus on sovittanut kaikki meidän syntimme. Anteeksiantamuksen piirissä ovat siis sekä pienet että suuret, valkoiset että mustat, vahingossa tai tahallaan tehdyt, harvoin tapahtuvat tai usein toistuvat synnit. Synti on kokonaisuutena poistettu Jumalan ja ihmisten väliltä ja siksi Jumala kutsuu meitä ottamaan tämän uskomattoman lahjan vastaan. Suurille syntisille Paavali huudahtaa, että missä synti on tullut suureksi, armo on tullut ylenpalttiseksi (Room. 5:20). Hebrealaiskirjeen kirjoittaja puolestaan vakuuttaa, että Kristus on kuolemallaan "tehnyt pysyvästi täydelliseksi ne, jotka pyhitetään" (Hebr. 10:14). "Pysyvästi" tarkoittaa jokaista päivää elämässämme ja sanaan "täydellinen" ei voida lisätä enää mitään.

Jos tämän luettuasi mielessäsi alkaa pyöriä kysymykset tyyliin, että jos "armo on noin suurta, niin onko sitten mitään väliä...", niin olet tavoittanut hitusen evankeliumin kirkkaudesta. Ja jos sitä tavoitamme, on kuin kätemme osuisi voimavirtajohtoon. Kaiken väärinymmärryksenkin uhalla lopetan kirjoitukseni Paavalin rakkaudelliseen pyyntöön (2. Kor. 6:1): "Jumalan työtovereina me kehotamme teitä ottamaan vastaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi." Ihmeellistä, että tämä pyyntö lausuttiin uskoville? Hyvää pitkäperjantaita!

-Yksin armosta -blogi/Jaakko Pirttiaho-
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.
Avatar
vaisuliini
 
Viestit: 7913
Liittynyt: 09. Marras 2010 20:54

Re: Mietinnän aiheet

ViestiKirjoittaja vaisuliini » 01. Huhti 2018 09:47

*
Isä meidän rukouksen keskipiste on Jumalassa ja Hänen valtasuuruudessaan. Isä meidän rukous opettaa meitä Jumala keskeisyyteen, eli katsomaan, ylistämään, kirkastamaan sekä luottamaan Jumalaan ja näkemään, että Hän on Kaikkivaltias, joka voi auttaa meitä.

Kun tarkastelemme Isä meidän rukousta, niin se ei keskity meidän ongelmiin, vaan Jumalaan joka voi ratkaista meidän ongelmat. Kun omaamme tällaisen näkökyvyn, niin silloin ongelmat ratkeavat, koska emme ole keskittyneet pyörimään ongelmiemme keskellä, vaan tulemme kohtaamaan rukouksessa Jumalaa, joka Kaikkivaltiaana auttaa meitä meidän ongelmissamme.

Isä meidän rukouksen ydinopetus on se, että keskittyisimme Jumalan hyvyyteen, armoon, rakkauteen ja totuuteen, koska silloin pääsemme eteenpäin uskontiellä. Jos keskitymme ja pyörimme vain ongelmiemme keskellä, emme pääse eteenpäin uskontiellä, vaan huolet ja ongelmat kaatavat meidät sekä vaurioittavat meitä.

Tähän täytyy tuoda taas eräs hyvin tärkeä näkökulma. Kukaan uskova ei heti pysty luottamaan Jumalaan ja Hänen huolenpitoonsa, vaan kipuilee ja huolehtii ja kamppailee oman elämän ongelmien ja asioiden kanssa. Terveen uskon kasvun kautta opimme kuitenkin koko ajan enemmän luottamaan Jumalaan ja Hänen hyvään huolenpitoonsa.

Ongelmia ja huolia saa tietenkin tuoda rukouksessa Jumalalle, mutta terveen kasvun kautta opimme suhtautumaan niihin oikealla tavalla. Uskovan uskonelämän alussa huolet ja ongelmat ahdistavat meitä ja ne koittavat kaataa meidät ja järkyttää meitä. Mutta terveen kasvun kautta opimme tuomaan huolet ja ongelmat Jumalalle siten, että kiitoksen kautta tuomme ne Herralle luottaen, että Hän auttaa ja tapahtukoon Hänen hyvä tahtonsa. Terve kasvu ei poista tiettyjä huolia ja ongelmia, joita kohtaamme elämässämme, mutta terve uskon kasvu auttaa suhtautumaan niihin, niin etteivät ne järkytä ja kaada meidän maailmaamme, vaan voimme tuoda ne kiitoksen kanssa Jumalalle, että Hän auttaa ja Hänen hyvä tahtonsa tapahtukoon.

-PP-

:hearts:
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.
Avatar
vaisuliini
 
Viestit: 7913
Liittynyt: 09. Marras 2010 20:54

Re: Mietinnän aiheet

ViestiKirjoittaja vaisuliini » 03. Huhti 2018 09:59

*
Mark 11:25 Ja kun te seisotte ja rukoilette, niin antakaa anteeksi, jos kenellä teistä on jotakin toistansa vastaan, että myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antaisi teille anteeksi teidän rikkomuksenne."
33/38 käännöksestä puuttuu jae 26, joka on Bibliassa alkutekstin mukaisesti näin:
26 Mutta jos ette anteeksi anna, ei myös teidän Isänne, joka on taivaissa, anna anteeksi teidän rikoksianne.

Jos meillä on sydämellä anteeksiantamattomuutta, niin Jumala ei kuule rukouksiamme eikä anna anteeksi meidän syntejämme. Liian moni uskova elää anteeksiantamattomuudessa lähimmäisiänsä tai jopa itseään kohtaan. Anteeksiantamattomuus estää rukouksen kuulemisen sekä koko uskon elämän kasvun. On tärkeätä antaa anteeksi, vaikka meillä voi olla todella syvät haavat ja joku on voinut satuttaa meitä todella pahasti. On hyvä muistaa se, että Jumala kykenee auttamaan meitä ja vaikuttaa meissä Pyhän Hengen kautta tahtomista ja tekemistä, eli myös anteeksiantavaa mielenlaatua. Ihmisen liha ei kykene antamaan anteeksi, siksi Jumala on antanut meille Pyhän Henkensä, jossa meillä on myös voima Jumalan armosta antaa anteeksi ja elää anteeksiantamuksessa.

Sitten tuon tähän anteeksiantamisen aiheeseen erään todella tärkeän näkökulman. Uskovan ihmisen anteeksiantaminen ei ole aina heti paikalla tapahtuva asia, vaan se on monissa tapauksissa prosessi, jossa ihminen kypsyy ja kasvaa antamaan anteeksi, eli anteeksiantamus joissakin tapauksissa vie oman aikansa. Anteeksiantamus voi siis olla prosessi, joka tapahtuu ajan kanssa.

Jos joku on anteeksiantamuksen prosessissa, eli sydämessään Jumalan armosta lähestyy anteeksiantamusta, niin missään nimessä emme saa syyllistää häntä tai pakottaa häntä anteeksiantamukseen, vaan olla tukemassa, rohkaisemassa ja auttamassa anteeksiantamukseen. Muistaen sen, että hän on hyväksynyt ottaa askeleita eteenpäin anteeksiantamisen tiellä. Joskus asiat ovat vaikeita sekä kipeitä ja syvät haavat paranevat ajan kanssa. On myös hyvä ymmärtää, että anteeksiantamuksen prosessissa olevan rukoukset Jumala kuulee, sillä kun ihminen lähestyy anteeksiantamusta askel askeleelta, niin totta kai Jumala kuulee häntä.

Anteeksiantamus sydämestä

Matt 18:35 Näin myös minun taivaallinen Isäni tekee teille, ellette anna kukin veljellenne sydämestänne anteeksi."

Olen huomannut, että kun joku tekee väärin jotakin kohtaan ja kun hänet on opetettu antamaan anteeksi, niin hän antaa anteeksi suunsa kautta sanallisesti, mutta ei sydämessään. Jos et ole antanut sydämestäsi anteeksi ja sanot, että olet antanut anteeksi, niin silloin valehtelet ja teet syntiä. Raamattu opettaa, että anteeksiantamuksen tulee ensin tapahtua sydämessä ennen kuin se voidaan sanoa sanoina. Siksi anteeksiantaminen on usein prosessi, koska se tapahtuu sydämentasolla, ei huulten tasolla.

-PP-
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.
Avatar
vaisuliini
 
Viestit: 7913
Liittynyt: 09. Marras 2010 20:54

EdellinenSeuraava

Paluu Raamattupalsta

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron