Alkumatkalla kirjoitti:Hei,
Olen uusi tällä sivustolla ja oikeastaan uusi uskossakin. Voisiko joku auttaa minua vähän alkuun?
Olen kyllä kokenut netin käyttäjä, mutta en löydä kohtaa, mihin minun pitäisi esittelyä itsestäni panna Kerron nyt tässä jotain ja otan pois, jos paikka osoittautuu vääräksi. Tai sitten löydän itse sen oikean paikan Myös yp. voinee poistaa tämän.
Olen jäänyt leskeksi jo neljä vuotta sitten. Olimme hyvin paljon keskenämme ja elämä näytti helpolta, kunnes saimme kuulla mieheni sairastavan syöpää. Vietimme vielä kuitenkin kolme ihanaa vuotta yhdessä.
Mieheni kuoleman jälkeen huomasin, että vähäiset ystäväni eivät pidä minuun yhteyttä, joten aloin etsiä uusia ystäviä. Löysinkin sellaisia, mutta ei mitään kestävää ystävyyssuhdetta, vaan ystävät tulivat ja menivät. Löysin joulukuussa netistä ystävän, jonka kanssa aloin jonkin ajan kuluttua seurustella. Tämä mies kertoi kuukauden kuluttua olleensa uskossa jo yli 40 vuotta.
Minäkin olen uskonut Jumalaan jo nuoresta pitäen ja liikkunut paljon uskovien parissa. Tämä mies ilmoitti kuitenkin, että enhän minä ateisti ole, mutta en usko oikeasti Jumalaan. Loukkaannuin siitä, koska minulla ei ollut parempaakaan tietoa asioista. Sen jälkeen aloin intensiivisesti tutkia netistä kaikkea mahdollista aiheeseen liittyvää ja löysin itsekin tietoa, että uskostani ja syntieni tunnustamisesta huolimatta en ole kaikkien mielestä uskossa - en ole saanut Pyhää Henkeä.
Mies yritti opettaa minulle asioita (aika vanhanaikaisesti tosin) ja minä kuuntelin kyllä. Kyselin lisää, mutta omaksuin tietoa. Hän antoi kuitenkin minun ymmärtää, että en ole niin hyvä ihminen kuin hänen edelliset kolme vaimoaan. Itse taas olen pitänyt avioeroa syntinä... Mutta enhän ollut upotuskasteella käynyt, koska olin liikkunut paljon luterilaisten kanssa.
Yhtenä iltana aloin kyselemään aiheesta Fb:n Raamatturyhmässä ja sen seurauksena eräs uskova nainen lähetti minulle yksityisviestin. Hän kysyi, haluaisinko kertoa hänelle tarkemmin asiastani. Yhtäkkiä aloin kirjoittamaan hänelle todella pitkän viestin. Kerroin ihmettelyni, miten minä voin sitten tulla oikeaksi uskovaksi. Hän selitti minulle asiaa ja sanoi, että voin vaikka heti ottaa Jumalan vastaan, jos haluan. No, tietysti halusin! Tunnistin oleva kovin syntinen ja rukoilin armoa. Tämä nainen ilmoitti sitten minulle, että olen saanut syntini anteeksi. Hän kertoi tapauksestani vielä yhteiselle Fb-kaverillemme, joka toimii pappina vapaassa seurakunnassa. Menin seuraavana päivänä heidän kokoukseensa ja siellä minut siunattiin. Tämä pappi lupasi kastaa minut siellä myöhemmin.
Olisin päässyt kasteelle jo vappuaattona, mutta siinä vaiheessa luulin vielä, että seurusteluni alkaisi toimia, joten siirsin kastepäivän tälle miehelle sopivaksi. Vasta sen jälkeen tajusin, että kyllä hän minun kanssani kastetilaisuuteen tulee, mutta riittävän hyvä en hänelle ole vieläkään.
Olen nyt, mikäli mahdollista, vieläkin yksinäisempi. Suurin ongelma yksinäisyydessäni on se, että enää en haluakaan saada ei-uskovia ystäviä. Jään siis hyvin yksinäiseksi, jos en uskovaa ystävää löydä.
Toivoisin neuvoa siihen, mistä voisin niitä saada. Myös rukouksia puolestani pyydän.
Jostain syystä tarinasi ei ole uskottava. Eniten tekstissäsi jäin kaipaamaan Jeesuksesta edes mainintaa. Sinä jäit kaipaamaan eniten uskovaa ystävää? Mitä tulee kasteasiaasi vapun aattona niin mene toki silloin kasteelle jos kerran tahdot (ilman sitä kolmesti eronnutta miestä). Uskon asiat ja ratkaisut ovat aina henkilökohtaisia. Vapaissa suunnissa voi kasteelle ilmoittautua vaikka päivää ennen kastetilaisuutta.
Vaikka kertomuksesi ei minusta ole kaikilta osin uskottava niin toivon sydämestäni, että löydät itsellesi ystäviä. Jeesuksen Kristuksen armo ja varjelus kanssasi.