Kirjoittaja PetriFB » 09. Marras 2010 20:57
Raamatun aikana saven valamisessa käytetyissä menetelmissä, ei ollut nykytekniikkaa apuna, jossa saveen lisäämällä tiettyjä lisäaineita sen muokkaaminen on helpompaa. Raamatun aikana käytettiin sen aikaisia menetelmiä ja juuri tätä prosessia Jumala kuvasi prosessiksi miten Hän meitä kasvattaa. Savea ei voi pakottaa muotoonsa, vaan se tulee suostuttaa asettumaan muotoonsa. Kun haluat asettaa saven tiettyyn muotoon, niin se vaatii oman aikansa, että savi asettuu siihen muotoon, siksi sitä pitää suostutella.
Raamatussa pakko ja pakottaminen kuvaa synnin orjuutta. Raamattu opettaa saatanan vanginneen ihmisen pahaa tahtoansa tekemään. Pakko ja pakottaminen on syntiä ja kuvaa väärää toimintaa. Jumala ei kasvata lapsiansa pakolla, vaan rakkaudella suostuttelee ja ohjaa ja neuvoo. Kun Jumalan lapsena opimme ja ymmärrämme jonkin asian, niin usein tuskailemme kun emme onnistu vaeltamaan tämän arvokkaan ja tärkeän opetuksen mukaisesti, joka on sydämellemme avautunut. Se johtuu siitä koska olemme kuten savi, joka ei heti ojentaudu muotoonsa ja jota ei voi pakottaa muodon mukaisesti johon Savenvalaja (Jumala) tahtoo sitä muovata.
Tämä on tärkeätä ymmärtää ja sisäistää, että uskovan kasvuprosessiin kuuluu sanan tutkiminen sen ymmärtäminen ja sitten asian muuttuminen käytännön elämän tasolle vie oman aikansa, eli sen ajan jolloin lihamme suostuu kuoleman prosessiin, jossa haluamme kuolla pois syntitavoille sekä elää ja kasvaa elämään uskovaisena kokonaisvaltaisempaa elämää Pyhässä Hengessä. Pyhän Hengen työ meissä ei ole automaattista napin painallusta, vaan prosessi, jossa kasvamme usein myös kipujen kautta hylkäämään syntiä ja ojentautumaan Jumalan tahdon mukaisella tavalla.
Usein toiset uskovat koittavat pakottaa väkisin toisen kasvamaan opettaen hyviä ja oikeita asioita, mutta homma ei kuitenkaan toimi, sillä uskonkasvulla on aikansa, jota ei voi pakottaa. Tämän pakottamisen kautta rikotaan Jumalan työtä sekä uskovan sydäntä. Samoin pakottaja toimii väärin ja itse asiassa rikkoo enemmän kuin luulee auttavansa muita. Pakottaja voi tuoda ihan oikeita asioita ja Raamatun kohtia toisten elämään, mutta pakottaja on sellainen, joka ei osaa elää käytännöntasolla oikein eikä useinkaan itse tuota kypsää hedelmää, vaan pelkän kirjaviisauden kautta käyttää Raamattua kuin lyömäaseena toisia vastaan.
San 25: 6 Älä tavoittele kunniaa kuninkaan edessä äläkä asetu isoisten sijalle.
7 Sillä parempi on, jos sinulle sanotaan: "Käy tänne ylös," kuin että sinut alennetaan ylhäisen edessä, jonka silmäsi olivat nähneet.
8 ¶ Älä ole kärkäs käräjöimään; muutoin sinulla ei lopulta ole, mitä tehdä, kun vastapuolesi on saattanut sinut häpeään.
9 Riitele oma riitasi (Alkuteksti: asioi tai toimita asiasi) vastapuolesi kanssa, mutta toisen salaisuutta älä ilmaise.
10 Muutoin sinua häpäisee, kuka sen kuuleekin, eikä huono huuto sinusta lakkaa.
11 ¶ Kultaomenia hopeamaljoissa ovat sanat, sanotut aikanansa.
Kol 3:13 kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa.
Matt 24:45 Kuka siis on se uskollinen ja ymmärtäväinen palvelija, jonka hänen herransa on asettanut pitämään huolta palvelusväestään, antamaan heille ruokaa ajallansa?
San 16:24 Lempeät sanat ovat mesileipää; ne ovat makeat sielulle ja lääkitys luille.
Joh 16:12 Minulla on vielä paljon sanottavaa teille, mutta te ette voi nyt sitä kantaa.
Tuossa on Jumalan sanasta puhuttelevia kohtia, jotka sopivat myös siihen, että pakottaa ei voi, mutta ajallansa saamme kantaa hedelmää. Näissä kaikissa asioissa olemme varmasti kaikki kompastuneet. Riidassa ryvettyy lopulta kaikki. Sanat sanotut oikeaan aikaan ovat kuin kultaomenia hopeamaljassa. Sillä kun ne lempeydellä annetaan oikeaan aikaan ojennuksen, kehotuksen ja lohdutuksen sanat ovat ne kuin mesileipää ja makeat sielulle. Valmistavat kohtamaan sydäntämme itsetutkisteluun ja löytämään omasta sydämestä haavoja, synnin pistokkaita jotka tulee panna pois. Jeesus Kristus sanoi, että olisi paljon sanottavaa ihmissielulle, mutta ei ole vielä kantokykyä ottaa vastaan, niinpä rakkaudessa myös saamme toinen toisiamme kärsiä ja anteeksi antaa ja odottaa kunnes toinen kasvaa vastaanottamaan ja kantamaan sydämessä yhä enenevässä määrin armoa, rakkautta ja totuutta.
Uskovan ihmisen kasvu on hyvin herkkää ja sen tulee koostua oikeista aineksista oikeaan aikaan ja tällaisen kasvun saa aikaan vaan Jumala.
1Kor 11:17 Mutta tätä käskiessäni en kiitä sitä, että kokoontumisenne ei tee teitä paremmiksi, vaan pahemmiksi.
1Tess 1:7 niin että te olette tulleet esikuviksi kaikille uskoville Makedoniassa ja Akaiassa.
Korinton seurakunnasta on mainittu, että ainakin nämä Herran palvelijat olivat siellä auttamassa seurakuntaa alkuun ja opettamassa, neuvomassa ja tukemassa; Paavali, Apollos ja Pietari. Tessalonikan seurakuntaa olivat auttamassa, opettamassa, neuvomassa ja tukemassa Paavali, Silvanus ja Timoteus. Kaiken sen lisäksi itse Herra oli vielä auttamassa seurakuntaa kasvamaan. Edellä olevista Raamatun kohdista käy hyvin ilmi se, että minkälaiseen suuntaan uskova voi kasvaa tullessaan uskoon. Molemmissa tapauksissa auttajat ja tukijat olivat parhaasta päästä, mutta silti lopputulos ei ollut kaikkien kohdalla hyvä, koska jokainen on kuitenkin itse vastuussa siitä suostuuko kasvamaan terveeseen uskoon vai ei. Joskus käy niin, että tukijat ja auttajat ovat hengellisiä puoskareita (pakottajia) tai muuten taitamattomia, mutta Jumala kuitenkin kykenee siitäkin huolimatta auttamaan meitä jos avaamme sydämemme Hänelle.
Korintossa oli paljon uskovia, jotka olivat ylpistyneet, lihan vallassa, arvostivat vain itseään ja nokkivat muita, olivat omien lahjojensa sokaisemia siten, että niillä löivät muita ja pitivät itseään muita parempina, eli sielullisuus ja lihallisuus vaikuttivat sydämessä, mutta he eivät halunneet muuttua omassa sydämessään, että olisivat kantaneet hyvää hedelmää Jumalalle. Siksi heidän kokoontuessa heistä tuli koko ajan pahempia ja he olivat koko ajan toistensa kimpussa. Eli he tulivat pahemmiksi, koska olivat sokeita omille toimilleen ja vahtivat vain muita koko ajan ja sen kautta korottivat itseään. Tessalonikan seurakunnassa oli taas paljon aitoa uskoa, jonka seurauksena he suostuivat kuolemaan itsellensä ja näin he kykenivät rakastamaan toisiaan rakkaudessa ja kasvamaan uskossa terveellä tavalla eteenpäin.
Gal 5:12 Kunpa aivan silpoisivat itsensä, nuo teidän kiihoittajanne!
13 ¶ Te olette näet kutsutut vapauteen, veljet; älkää vain salliko vapauden olla yllykkeeksi lihalle, vaan palvelkaa toisianne rakkaudessa.
14 Sillä kaikki laki on täytetty yhdessä käskysanassa, tässä: "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi".
15 Mutta jos te purette ja syötte toisianne, katsokaa, ettette toinen toistanne perin hävitä.
16 Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä.
17 Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan, niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte.
18 Mutta jos te olette Hengen kuljetettavina, niin ette ole lain alla.
19 Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus,
20 epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot,
21 kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.
22 Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.
Seurakunnassa on usein sellaisia ihmisiä, jotka kiihottavat toista jotakin toista vastaan, milloin milläkin syyllä ja verukkeella. Usein tämän takana on lihallinen toisen pakottaminen ja halveksunta. Kristuksen vapaus on vapautta kuolla pois synneistä ja elää ja kasvaa Jumalan vanhurskaudessa, pyhyydessä, totuudessa ja rakkaudessa. Siksi meidän tulisi oppia ymmärtämään, että seurakunnassa ja uskovien ollessa koolla, meidän tehtävänä on palvella toinen toisiamme rakkaudessa, ei purra ja syödä toinen toisiamme. Jos me vaellamme Hengessä, emme täytä lihan himoa, joka on kaikenlaisen synnin tekemistä. Katkeruus on myös himoa, eli voimakas halu lyödä toista ja tästä himosta, eli voimakkaasta halusta satuttaa toista, ei pääse irti omassa voimassaan, vaan Jumalan avulla. Anteeksiantamus sammuttaa katkeruuden ikävät ja kavalat toimet.
Tuntomerkki lihallisesta uskovasta on anteeksiantamattomuus sekä toisten syyttäminen ja sokeus omia toimia kohtaan. Sinulla voi olla sydämessäsi tieto ja halu hyvään, mutta jos ei lihasi ole kuoleman prosessissa syntiä vastaan, et voi itsellesi mitään, vaan aina lankeat ja elät synnissä. Siksi meidän tulee kuolla synneille Pyhän Hengen voiman avulla.
Kerron asiaa havainnollistavan esimerkin:
Vanhan liiton monet asiat ja opetukset olivat esikuvia, jotka toteutuvat Uudessa Liitossa. Ilmestysmajassa oli kultainen lampunjalka, josta esim. Ilmestyskirja opettaa, että kultainen lampunjalka on seurakunta. Kultainen lampunjalka on siis seurakunta. Kultainen lampunjalka paloi pimeässä pyhäkössä öljyn voimasta ja lampunjalassa tuli aina palaa tuli. Öljy kuvaa Pyhän Hengen voimaa meissä uskovissa, jonka voimasta myös meidän kautta saa Jumalan valo loistaa pimeässä maailmassa. Se että miten tuli paloi koko ajan lampunjalassa on oleellista meidän kasvumme kannalta ja sen kannalta, että seurakuntana kokoontuessamme emme tulisi pahemmiksi, vaan saisimme koko ajan kasvaa vanhurskaudessa ja jumalisuudessa.
Öljy saatiin oliiveista, mutta ne olivat niin kovia, että ne täytyi murskata ensin, että ne menivät rikki ja vasta sitten niistä saatiin öljy talteen. Koska öljyä piti olla yötä päivää saatavilla, että lampunjalassa olisi koko ajan tuli, niin siksi koko ajan oli käynnissä tämä oliivien murskausoperaatio, että öljyä saatiin koko ajan lampunjalkaan.
Samoin myös nyt meissä Uuden Liiton palvelijoissa on koko ajan prosessi käynnissä lihan synnillisiä toimia vastaan, jossa Pyhä Henki auttaa meissä kuolettamaan lihan tekoja ja näin sitten saamme elää ja kasvaa terveessä uskossa. Eli uskon elämä on jatkuva kasvamisen prosessi, eli meistä ei tule täydellisiä täällä ajassa, mutta Jumalan armosta saamme kuitenkin kasvaa ja kypsyä uskossa. Tämä kasvunprosessi ei sisällä pakottamista, vaan rakkauden ja totuuden suostuttelua.
Sisarille ja veljille, jotka ovat Isässä Jumalassa rakastetut ja Jeesuksessa Kristuksessa pelastetut, lisääntyköön teille laupeus, rauha, armo, totuus ja rakkaus Pyhässä Hengessä!