Jeesuksen opettaman rakkauden kaksoiskäskyn oikeanlainen ymmärtäminen on yksi Raamatullisen uskon kulmakivistä. Uskovien monet ongelmat ja kokemus siitä ettei ole onnistuttu saavuttamaan uskon elämässä tasapainoa ja rauhaa johtuvat usein siitä, että ei ole ole oikeata ymmärrystä rakkauden kaksoiskäskyn oikeasta merkityksestä. Tämän asian ymmärtäminen on todella merkittävän tärkeätä, koska sen kautta saamme kasvaa terveeseen ja kypsään uskoon sekä todelliseen Jumalan tuntemiseen. Rakkauden kaksoiskäskyn oikea ymmärtäminen johdattaa meidät tuntemaan ja rakastamaan Jumalaa sekä lähimmäistä ja avaa meille ymmärryksen Kirjoitusten tuntemiseen sekä johdattaa meidät syvälliseen osallisuuteen Pyhän Hengen kanssa. Tämän kirjoituksen tarkoitus ja pyrkimys on koittaa saada selville se mitä Jeesus tarkoitti rakkauden kaksoiskäskyllä.
Esteitä asian ymmärtämiselle
Matteuksen evankeliumin 22 luvussa Jeesus nostaa esille asioita, jotka estävät ymmärtämästä rakkauden kaksoiskäskyä. Näitä asioita ovat; sisäisen Jumalan tuntemisen puuttuminen, Jumalan sanan väärä tulkinta, jossa laista tehdään tukehduttavan kuristava kahle sekä Jumalan sanan väärä tulkinta, jossa lakia käytetään vanhan Aatamin tarpeiden elossa pitämiseen. Seuraavaksi tutkimme näitä motiiveja.
Fariseukset. Fariseukset olivat juutalaisten uskonnolliskansallinen puolue. He koittivat noudattaa vanhinten perinnäissääntöjä jokaista pientä yksityiskohtaa myöten. Fariseukset olivat myös paljon tekemisissä rabbien kanssa, jotka tutkivat lakia. Fariseukset kilpailivat keskenään siitä kuka oli hurskain, kuka kykeni eniten noudattamaan lakia. Vanhimmat ja rabbit tulkitsivat lakia monessa kohden väärin ja samoin fariseukset, jotka uskoivat heidän opetuksena.
Fariseukset tulivat Jeesuksen luokse, sillä motiivilla kuinka saisivat Hänet sanoissa solmituksi. Fariseukset sanoivat Jeesukselle: "Opettaja, me tiedämme, että sinä olet totinen ja opetat Jumalan tietä totuudessa, kenestäkään välittämättä, sillä sinä et katso henkilöön. Sano siis meille: miten arvelet? Onko luvallista antaa keisarille veroa vai ei?"
Jeesus ymmärsi heidän pahuutensa ja sanoi miksi he ulkokullatut kiusasivat Jeesusta. Samoin Jeesus pyysi näyttämään verorahaa ja käski sen antamaan hänelle kenen kuva ja päällekirjoitus siinä on, eli keisarille. Jeesus myös sanoi: "Antakaa siis keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on". Kun he sen kuulivat, ihmettelivät he ja jättivät Jeesuksen ja menivät pois.
Ulkokultaisuus. Ulkokultaisuus on eräs asia, joka estää ymmärtämästä kaksoiskäskyn merkitystä. Uudessa Testamentissa Matt 22:18 on hebreaksi tzevuim (monikko sanasta tzevua), tzevua tarkoittaa tekopyhää ja teeskentelijää. Samoin kreikkalaisessa Uudessa Testamentissa oleva sana hypokrites tarkoittaa tekopyhää ja teeskentelijää. Tekopyhä ei ole aito, vaan teeskentelee, eli esittää jotakin muuta kuin mitä hän todellisuudessa on. Fariseukset ulkokullatut elivät ihmistenperinnäissääntöjen mukaan, joiden he luulivat olevan Jumalan sanan opetusta. Jeesus sanoi ulkokullatun kyllä huulillaan kunnioittavan Jumalaa, mutta koska he olivat hyljänneet Jumalan käskyn ja noudattaneet ihmisten perinnäissääntöjä, siksi heidän sydämensä oli kaukana Jumalasta. Jeesuksen mukaan edellä oleva fariseusten toiminta oli turhaa Jumalan palvelemista, Mark 7:6-8.
Uskova, joka elää tekopyhyydessä ja tekopyhyyden kautta on väärän opetuksen alla eikä voi ymmärtää oikein rakkauden kaksoiskäskyä ja siksi hänen elämässään ei vaikuta Jumalan Hengen osallisuuden kautta tulevat siunaukset, johon kuuluu rakkauden kautta palveleminen sekä hengellinen tasapaino ja rauha.
Jumala antoi juutalaisille nimen Israel, joka tulee sanoista El (Jumala) ja sarah (voima, vapauttaa). Israelilaisten tuli edustaa Jumalan voimaa ja vapautusta, eli pois päästämistä synnistä ja kapinasta Jumalaa vastaan. Jeesus joutui kuitenkin sanomaan fariseuksille, että he olivat tekopyhiä teeskentelijöitä, jotka turhaan palvelivat Jumalaa, sillä Jumala oli kaukana heistä. Jumala oli kaukana heistä, koska he olivat kumonneet Jumalan sanan ihmisten uskonnollisilla perinnäissäännöillä sekä he kaiken lisäksi vielä teeskentelivät olevansa vanhurskaita. Jos me olemme uskovina tekopyhiä teeskentelijöitä, niin silloin emme kykene elämään lähellä Jumalaa, vaan olemme kaukana hänestä, vaikka ulkokuoremme onkin jumalisuuden mukainen. Ihminen, jonka ulkokuori on jumalinen, mutta sisus on tyhjä Jumalan rakkaudesta ja totuudesta, ei voi elää lähellä Jumalaa. Tekopyhä teeskentelyn kautta valjastaa itsensä omalla voimallansa, jossa oma minä ja oma voima toimii voimanlähteenä uskon elämälle. Uskon elämää ei voi elää oman voiman varassa, koska Pyhä Henki on voima, joka ylläpitää uskovan hengellistä elämää. Pyhä Henki auttaa ja vaikuttaa uskovassa lihan tekojen kuolettamista sekä auttaa ja vaikuttaa vaeltamaan vanhurskaasti. Tekopyhä uskova joka omalla voimallansa yrittää noudattaa Jumalan sanan opetusta enemmin tai myöhemmin väsyy ja luovuttaa tai sitten jatkaa teeskentelemistä. Tällaisen ihmisen sisäinen maailma on ahdistunut sekä hän on sydämessään usein epävarma uskon asioita kohtaan ja "varmuus" mitä hän viestittää muille onkin teeskentelyä. Usein hän tuntee myös suurta syyllisyyttä sydämessään. Joissakin tapauksissa ylpeys on niin sokaissut tekopyhän, että hän todellakin luulee olevansa "oikeaoppinen" uskova ja siksi hän vahtii muita ja huomauttaa jokaiselle, jonka hän huomaa toimivan niitä perinnäissääntöjä vastaan joita hän itse noudattaa. Usein ulkokultaisuuteen kuuluu todella kiivas oman "oikeaoppisuuden" pönkittäminen. Ulkokultainen myös kilpailee uskon asioilla ja ulkokultainen ei suostu vastaanottamaan neuvoja todella Hengessä vaeltavalta, vaan ulkokultainen vastaanottaa neuvoja mielellään kirjanoppineilta sekä sellaisilta uskovilta, joiden uskon elämä ei ole ankkuroitu rakkauden ja totuuden ankkurilla.
Tekopyhän elämässä voi olla usein monia solmuja, joiden kautta hänen sisäinen maailma on rikki ja haavoitettu. Tekopyhä on sokea omille virheilleen ja synneilleen, mutta varsin innokas analysoimaan toisten tekoja, joista hän usein löytää syntejä sieltäkin missä niitä ei ole. Tekopyhä haluaa aina muuttaa muita, mutta ei ole itse valmis muuttumaan. Tekopyhä luulee oppinsa olevan oikeaa, mutta se on kuitenkin uskonnollisia perinnäissääntöjä, joiden kautta tekopyhä pitää vanhaa Aatamia hengissä, jonka kuitenkin tulisi kuolla. Omat teot ja uskonnolliset perinnäissäännöt ovat siis vanhan Aatamin käyttövoiman voimanlähteenä.
Saddukeukset. Saddukeukset olivat ns. pappispuolue, tämän puolueen käsissä olivat arvoasemat ja hallitsevat virat. Saddukeukset eivät halunneet noudattaa Jumalan lakia kirjaimellisesti, sillä heidän mukaansa oli vastenmielistä alistaa koko elämä lain palvelemiseen. He pitivät lain noudattamista liioitteluna. Saddukeukset halusivat ylläpitää lihan luonnollisia ominaisuuksia ja he nostivat lihan luonnolliset tarpeet ja maalliset arvot Jumalan lakia korkeammalle. Sen tähden saddukeukset vääristivät Jumalan lain merkityksen ja antoivat sille uuden merkityksen, jossa se tuki ja ylläpiti heidän omaa minäänsä, eli luonnollista ihmistä, vanhaa Aatamia.
Saddukeukset tulivat Jeesuksen luokse esittämään kysymyksiä. He kysyivät Jeesukselta vaimosta, jolla oli ollut seitsemän miestä. Saddukeuksien kysymys kuului: "Kenen vaimo noista seitsemästä hän siis ylösnousemuksessa on oleva? Sillä kaikkien vaimona hän on ollut." Jeesus vastasi heille: "Te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa. Sillä ylösnousemuksessa ei naida eikä mennä miehelle; vaan he ovat niinkuin enkelit taivaassa".
Vanhan Aatamin helliminen. Jeesus tietenkin tunsi saddukeuksien mieltymyksen tyydyttää oman lihansa tarpeita sekä heidän inhonsa Jumalan lakia kohtaan. Siksi Jeesus ensimmäiseksi sanoi heille etteivät he tunne kirjoituksia ja Jumalan voimaa. Saddukeuksista voi käyttää nimitystä "oman lihan hellijä". Koska saddukeukset olivat oman lihansa himojen ja halujen vallassa, niin siksi he olivat vääristäneet Jumalan sanan muuttaen sen heidän korvasyyhynsä mukaiseksi opetukseksi. Oman lihan hellijä soveltaa Jumalan sanaa ja muuttaa sen lihalle mieluisaksi, jonka kautta hän voi ylläpitää vanhan Aatamin elämää ja helliä vanhan Aatamin himoja ja haluja. Oman lihan hellijä on usein tunteidensa johdateltavissa. Koska hän on kuitenkin uskonnollinen, niin hän muuttaa Jumalan sanan opetuksen omalle lihalleen mieluisaksi. Oman lihan hellijä vastustaa Jumalan sanan totuutta ja siksi hän valitsee itselleen opettajiksi uskonnollisia ihmisiä tai sellaisia, jotka ovat olleet uskossa vähän aikaa eivätkä ole harjaantuneet totuuden noudattamisessa. Näin tehden oman lihan hellijä pääsee kiertämään todellisen totuuden ja saa "oikeutuksen" vanhan Aatamin hellimiselle. Oman lihan hellijä on myös usein varsin tunteellinen ihminen, jonka seurauksena hän usein pitää Pyhän Hengen työnä sielullisia sekä riivaajahenkien vaikuttamia asioita. Oman lihan hellijä on vihainen ja vainoaa todellista uskoa samalla tavalla kuin saddukeuksetkin vainosivat Jeesusta. Oman lihan hellijä muokkaa sanan lihalle mieluisaksi ja uskottelee itselleen ja muille, että tämä on oikea evankeliumin, samalla hän vastustaa niitä, jotka uskovat evankeliumiin, niin kuin on kirjoitettu.
Fariseukset ja saddukeukset kuvaavat kahta erilaista ääripäätä siitä miten ihminen voi olla uskossaan haaksirikossa. Farisealaisuus on kuva uskovista, jotka "lakihenkisinä" menevät yli kirjoitetun sanan, jossa he lyövät itsensä raskaiden uskonnollisten kahleiden vangeiksi. Farisealaisuus tarkoittaisi korkeushypyssä riman asettamista niin korkealle, että sen yli on mahdotonta hypätä ja sen yli yrittämisessä väsyy ja masentuu. Saddukeukset ovat kuva siitä kuinka ihminen haluaa uskoa alle kirjoitetun sanan, joka tarkoittaa että saddukeus korkeushyppykilpailuissa ei viitsisi hypätä siitä korkeudesta mikä on mahdollista hypätä, vaan hän asettaa riman niin alas, että hän voi ryömiä sen alitse. Saddukeus siis riisuu Jumalan sanan sen totuudesta ja pukee sille uudet "vaatteet", jotka tukevat vanhan Aatamin synnillistä luontoa. Saddukeus kuitenkin luulee uskonsa edustavan oikeata uskoa.