vaisuliini kirjoitti:Siivetön kirjoitti:Voithan toki kertoa äidillesi, että Sinulla on jokin epämääräinen ja
ikävä tunnekokemus kyseisestä kellosta, mutta et tiedä mihin se
liittyy ja mistä tuollainen kokemus tulee.
Jos sitten tarpeen tai jos äitisi tietää jotain sen kellon taustoista,
niin uskon tuon herättävän jo ajattelemaan asiaa.
Niin mutta lapsena minä lakkasin kertomasta äidille enää mitä minulle kaikenlainen juttu tapahtui. Äiti aina sanoi minulle; höpöhöpö. Minä hain veljeni ja pyysin veljeni todistamaan äidille. Veljenikin todisti eikä äiti uskonut meitä. Siitä lähtien en ole koskaan kertonut äidille enää... Äiti ei aina usko minua. Mutta siunattua viikonloppua!
Juu, no sitten ymmärrän, että on todella hankala puhua hänelle näistä asioista.
Joten lienee ainut mahdollisuus tosiaankin turvautua vain ja ainoastaan Jumalaan ja pyytää Häneltä myöskin sitä, että saisit rauhan tämän asian kohdalla ja voisit sen luovuttaa kokonaisuudessaan Jumalan käsiin, koska et voi ihmisenä sen asian eteen mitään tehdä.
Muistan Sinua Vaisuliini rukouksin!
Sydämeni iloitsee vilpittömydestäsi ja nöyryydestäsi!
Herra olkoon kaikessa kanssasi ja rukoillaan, että äitisikin löytäisi Jeesuksen Kristuksen elämäänsä Pelastajanaan ja Vapahtajanaan.