Aamu-usva.
Luin juuri vähän aikaa sitten jostain liittyen tähän toisten kohtelemiseen niin kuin haluaisi itseään kohdeltavan, että oikeasti tulee kohdella toista niin kuin ajattelee tämän haluavan itseään kohdeltavan. Minä voin esimerkiksi hätätilanteessa haluta verensiirron henkeni pitimiksi, mutta Jehovan todistaja taas ei. Tällöin minun olisi kuitenkin oikein toimia niin kuin tämä toinen toivoo itseään kohdeltavan eikä niin kuin itse haluaisin itseäni tuossa tilanteessa kohdeltavan. Mutta Jeesus tarkoittaakin varmaan sitä, että minä haluaisin itseäni kohdeltavan omien mieltymyksieni mukaan ja niin minun tulee myös kohdella toisia heidän mieltymystensä mukaan.
Hyvää kuuluu muuten tehdä myös niille, joiden kanssa muuten ei tulisi kauheasti olla tekemisissä. Jos joku jonka kanssa sinun ei kuuluisi olla muuten tekemisissä, pyytää sinulta jotain apua esimerkiksi kyytiä jonnekin tai rahaa lainaksi tms., niin sinun tulee auttaa empimättä.
Joissain tapauksissa ehkä meille annetaan vastuu toisesta ihmisestä ja kun se tilanne tulee eteen, niin me olemme se "päättäjä" mitä teemme.
Ehkä toisen tahtoa ei tule aina ottaa huomioon.
Joku voi pyytää rahaa ja kyytiä viinakauppaa varten.
Minulla on sellainen mieltymä asiaan, että menköön viinakauppaan ja ostakoon, mutta jos on tuloja sen edestä, eikä pullo vie leivän sijaa eikä heitä kadulle, eikä vie elämää kuralle.
Jehovan todistajat on sitten hieman mutkikkaampi juttu, antaako hengen mennä hänen uskomuksensa vuoksi vai pelastaa se?
Vaa-alla on toisessa kupissa henki ja toisessa säännöt.
Itse antaisin verta ihan sillä verukkeella, etten tahdo katsoa toisen kuolevan silloin kun tiedän millä voi pelastaa.
Kiittämättömyys voi olla maailman palkka, mutta jos hänet sitten erotetaan lahkosta, niin hän voi tulla oikeaksi uskovaksi ja silloin hän varmasti ymmärtää missä oli ennen.
Tajuaa että todellinen Jumala ottaa vastaan säännöistä huolimatta ja hän voi palata väärästä kodista oikeaan kotiin.
Viimeksi muokannut Minä vain päivämäärä 02. Heinä 2014 13:32, muokattu yhteensä 1 kerran