tanu kirjoitti:Kun vajaat kolme vuotta sitten sain tulla Jumalan armosta uskoon Jeesukseen, niin silloin etsin uskovien yhteyttä ja meni yli vuosi ennen kuin se löytyi. Kiitos Herralle, että löytyi.
Tuolloin kävin ensin kirkossa, mutta sieltä ei Jumalaa löytynyt ja erosin kirkosta.
Kävin myös paikallisessa Helluntaiseurakunnassa, mutta sekään ei tuntunut oikealta.
Olin kuitenkin jollakin tavalla kateellinen noille hellareille, kun heillä oli oma yhteisö, jossa kaikki olivat uudestisyntyneitä uskovia.
Ja heidän sivujaan lukiessa huomasin, että he järjestävät kesäisin lastenleirejä. Ajattelin että voi kun olisi ihanaa jos voisi omatkin lapset joskus
tuollaiselle leirille laittaa. Mutta se asia unohtui ja tulin siihen tulokseen, että koska en ole helluntalainen, niin ei siitä mitään tule.
Mutta ihmeelliset on Herran tiet.
Kesän alussa meille pyöräili vaimon puolituttu, joka on helluntalainen ja toi mukanaan kutsun lastenleirille.
Tänään tuo leiri loppuu ja kohta lähdetään hakemaan 10v poikaa leiriltä. Tytärkin oli menossa, mutta saiarstui juuri ennen leirin alkua. Joku tarkoitus silläkin varmasti oli.
Olen ollut ihan onnesta ja kiitollisuudesta soikeana tässä viime päivinä.
Oma poika pääsi leirille, jossa useat uskovat aikuiset kylvävät Jumalan sanan siementä!
Kiitos Herralle!!!
Olipa kiva kuulla! Toivottavasti kylvivät hyvää Herran siuementä sinne poikasi sydämeen odottamaan oikeaa aikaa jolloin puhjeta kukkaan.
Katsoin elen TV:stä semmoista ohjelmasta joka kaertoi englannissa kadulla elävistä narkomaaneista ja kodittomista.
Ei voi muuta kun kiittää Jumalaa joka on siunannut kaikkia Suomalaisia, että olemme saaneet syntyä tänne maahan, jossa on sosialiturva, maksuton lääkäri, puhdasta vettä ja ennen kaikkea ei ole tarvinut kärsiä elinaikanani sotaa!
Moni vertailee usein vaikkapa tulotasoansa ja varallisuutta naapuriin ja murehtii kun itsellä ei ole niin paljon kuin toisella ja tyhjänpäiväisillä murheilla surustuttaa elämänsä , niin ettei näe mitä siunauksia Jumala on jo meille antanut pelkästään syntymällä maahan jossa ei ole sotaa.
Löytyy murhedittavaa ulkonäöstä, on nököttävät hampaat taikka luomi nenässä, ruostunut auto ja reikäset kengät. Mitä väliä, moisella roskalla sillä kukaan ei uhkaa henkeämme, on kattoa päänpäällä ja leivälle laittaa muutakin kun ylähuuli ?
Kiitetään Jumalaa, että meillä on oikeuksia ja emme ole sodassa, lapsillamme on mahdollisuus koulutukseen ja tulevaisuuteen.
Matt 6.
25 Sentähden minä sanon teille: älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet?
26 Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne?
27 Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa?
28 Ja mitä te murehditte vaatteista? Katselkaa kedon kukkia, kuinka ne kasvavat; eivät ne työtä tee eivätkä kehrää.
29 Kuitenkin minä sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä.
30 Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään, eikö paljoa ennemmin teitä, te vähäuskoiset?
31 Älkää siis murehtiko sanoen: 'Mitä me syömme?' tahi: 'Mitä me juomme?' tahi: 'Millä me itsemme vaatetamme?'
32 Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan.
33 Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.
34 Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa."
Liian monta kertaa tulen itsekin huolehtineeksi huomisesta, vaikka sekin on turhaa sillä Raamattukin opettaa, että riitää kullekkin päivälle oma murheensa. Ei kannata elää huomisessa se ei ole vielä tullut ei ole sen aika, vaan nyt on tänään. Huomenna et saa enään tätä päivää takaisin sillä silloin on jo huomenna, kannattaa ottaa tämä päivä tänään kiitollisena vastaan ja naatiskella vaan siitä .
Ainahan asiat voisivat olla paremmin, mutta aivanpa hyvin voisivat olla huonomminkin, vaan eipähän ole huonomminkaan.
Jumala ei tahdo että vaivumme murheiden ja huolien alle ja katsomme tulevaisuuteen kuin synkkään likakaivoon, keskittyen nimenomaan huoliin ja murheisiin, Herra on päivämme siunaus ja leipämme tae!