lonelyrider kirjoitti:... mitätöiminen puetaan, vaikka ei ymmärretäkään... kiihkomielisyys tietyllä tavalla...
Juu juu, mitätöiminen on mitätöintiä ja kiihkomielisyys kiihkomielisyyttä.
En tarkoittakkaan , että asiaa pitäisi hoitaa kiihkomielisesti tai mitätöimällä, sen voi hoitaa toisellakin tapaa, niin kuin yllä kirjoitin.
lonelyrider kirjoitti:Lasten asioissakin pätee se tosi asia, että emme voi paljoa omaa elämäämme emmekä läheistenkään ohjata omin voimin, kaikki siis tulee jättää Jumalan käsiin, uskoen että Jumala pitää huolta... eli näitäkään ei tarvitse etukäteen pelätä ja miettiä liikaa
Olen samaa mieltä, että kaikki tulee jättää Jumalan käsiin....sen jälkeen kun on tehnyt sen mitä Raamattu kehoittaa tekemään! Raamattu rohkaisee opettamaan lapsille Jumalan tuntemusta ja opettamaan (ainakin yrittämään) hänelle Jumalan tiet.
5.Moos 4
8 Ja onko toista suurta kansaa, jolla on niin vanhurskaat käskyt ja säädökset, kuin on koko tämä laki, jonka minä tänä päivänä teille annan?
9 Ole vain varuillasi ja ota itsestäsi tarkka vaari, ettet unhota, mitä omin silmin olet nähnyt, ja ettei se lähde sinun sydämestäsi koko elinaikanasi, vaan että ilmoitat sen lapsillesi ja lastesi lapsille:
10 mitä tapahtui sinä päivänä, jona seisoit Herran, sinun Jumalasi, edessä Hoorebilla, kun Herra sanoi minulle: 'Kokoa kansa, niin minä julistan heille sanani, että he oppisivat pelkäämään minua, niin kauan kuin elävät maan päällä, ja opettaisivat lapsensakin siihen'.
11 Ja te astuitte esille ja jäitte seisomaan vuoren juurelle, ja vuori paloi tulena, joka loimusi sisimpään taivaaseen asti pimeyden ja synkkien pilvien keskellä.
12 Ja Herra puhui teille tulen keskeltä. Sanat te kuulitte, mutta ette nähneet hänen muotoansa, kuulitte vain äänen.
13 Ja hän ilmoitti teille liittonsa, jonka hän käski teidän pitää, nimittäin ne kymmenen käskysanaa; ja hän kirjoitti ne kahteen kivitauluun.
Tuossa ylhäällä puhutaan 10-käskyn opettamisesta ja siksi uskon sen olevan voimassa, sillä 10-käskyä ei ole kumottu , vaan ne sisältyvät rakkauden kaksoiskäskyyn. Uskon, että on viisasta ja Jumalan mielenmukaista opettaa Jumalan tuntemusta ja Hänen tahtonsa meitä kohtaan myös lapsillemme.
Ja tietysti siinä kuuluisassa sävyisyyden ja rakkauden hengessä. Eli ei mitätöiden tai kiihkoillen, vaan silleen oikein.
Toki jos lapsi kieltäytyy, niin ei niitä väkisin voi tuputtaa, siksi pitääkin äkkiä opettaa ennen kuin tulevat teinixixi ja vetäsevät jo "Joo, joo en mä kuule jaksa tota lässytystä taas kuunella , mee johonki temppeliin saarnaa vitsin Gandhi "
Enkä nyt yritä tässä ketään syyllistää taikka torua, vaan tuon vaan sitä esille että mikä olisi varmasti viisasta, kun Raamattukkin siihen suuntaan rohkaisee. Ja jos mukelot ovat jo siinä iässä että "juna meni jo" , niin ei hätää sitten rukousta vaan ja palloa Herralle.