Rakkaus mammonaan

Rukousaiheet

Rakkaus mammonaan

ViestiKirjoittaja lonelyrider » 26. Maalis 2014 14:49

Olen aina inhonnut mammonan palvontaa, en pidä kehumisesta ja sellaisesta meillä on millä mällätä asennetta.. yleensä olen aina suhtautunut järkevästi ja elänyt kohtalaisen vaatimattomasti, tai jos jotain on hankittukin, se on omasta mielestä hankittu tarpeeseen. En siis pidä sinänsä minkään omistamista pahana asiana sinänsä, vasta silloin kun se muodostuu ongelmaksi.

Silti nyt jo pidemmän aikaa, lasten synnyttyä, minulle on muodotunut jokin käsittämätön hamstraus, hankin siis lasten merkkivaatteita.... meidän taloon ei mahdu enempää vaatetta sisään, ulos olen yrittänyt myös saada, mutta ongelmaksi muodostuu silloin se, kun enempi tulee sisään kuin ulos tavaraa... myös lasten leikkitavaroita meillä koti pursuaa...

Koen ihmisenä olevani epäonnistunut, äitinä haluaisin antaa aikaa lapsille ja olla hyvä äiti... mutta kun ongelmasta muodostuu ahdistava kierre, jossa esim. facebook kirppikset pitää tsekata useamman kerran päivässä... en pysty niillä eväillä olemaan se äiti, joka tahtoisin olla. Haluan olla äiti joka on läsnä lapsilleen ja pitää kodin puhtaana ja samalla hänellä on aikaa myös leikkiin ja hauskanpitoon.

Olen miettinyt, lapseni ovat tärkeimmät mitä olen tässä elämässäni saanut lahjaksi. Projisoinko jotain piilevää käsittelemätöntä ongelmaa sisimmässäni tuon kautta, ainakin toisaalta minua suunnattomasti ahdistaa ostelu, mutta silti teen sitä.

En tiedä onko tämä väärä paikka tuoda asiaa esille. Olen usein huomannut, että ihmisten asenne saattaa muuttua, kun kertoo olevansakin aika virheellinen tapaus, ikäänkuin toiset pettyisivät, etten ole sitä mitä he ovat kuvitelleet minun olevan. Mutta enhän elä tätä elämää toisille ihmisille ja heidän mielipiteilleen. Ehkä olisi joku joka haluaisi muistaa minua tässä asiassa, joka todellakin vangitsee minua ja elämääni.
lonelyrider
 

Re: Rakkaus mammonaan

ViestiKirjoittaja Aamu-Usva » 26. Maalis 2014 20:30

Juuri tänään keskustelimme mieheni ja yhden sisaren kanssa mammonasta ja siitä, kun Herra kutsuu jotkut täysipäiväisiksi työntekijöikseen. Puhuttiin siitä, että todellinen Herran palvelija ei kuluta paljon, vaan tarvitsee vain ihan välttämättömän.

Mutta en myöskään pidä ollenkaan kehuskelusta rahoilla tai omaisuudella. Itse asiassa se on hyvin vastenmielistä minullekin ja helposti ajattelen, että jos joku kehuskelee, niin hänellä ei todellisuudessa välttämättä olekaan ihan hyvin asiat taloudellisella rintamalla. En jotenkin näe mitään syytä oikeasti hyvin toimeen tulevan kehuskella rahoillaan. Sananlaskussakin sanotaan: "Toinen on olevinaan rikas, omistamatta mitään, toinen olevinaan köyhä, vaikka on tavaraa paljon (Sananl.13:7)."

Lasten myötä käy kyllä helposti niin, että kaikkea tavaraa on enemmän kuin kukaan tarvitsee... Itse olen saanut kyllä lähes kaikki lapsille milloin mistäkin ihan ilmaiseksi, mutta välillä hankin tarpeellisia tamineita vaikkapa Huutonetistä. Se on kuitenkin hyvä, että hankkii kirppiksiltä vaatteita yms., eikä tue jatkuvaa uuden tavaran tuottamista! Ja kemikaalejakin on vähemmän, kun vaatteet on jo monta kertaa pesty :D

Itse en ole todellakaan mikään shoppailija. Ostan mieluumminkin liian vähän mitään... Enkä kuitenkaan ole täydellinen läsnäoleva äiti lapsilleni. Istun niin paljon tässä koneella opiskeluhommissa, minkä töiltäni ehdin, että lapset ei enää edes odota minulta mitään :( Ja rakastan lukemista! En oikeastaan edes ole mikään lasten kanssa leikkijätyyppi. Mun mieheni kyllä leikkii lasten kanssa. Itse menen heidän kanssaan metsään tai puistoon tai uimaan ja pelaan jotain lautapelejä, mutta en leiki. Jos suostun leikkimään nukeilla tai Brätseillä, niin lähinnä mun leikkiminen on sitä, että jollain tavalla oikeasti pyrin vain järjestelemään leluja... :D

Ja vielä tuli lapsista ja mammonasta mieleen, että mun eskarilainen oli ottanut eskarista ilman lupaa kaksi pientä esinettä, mutta oli aivan murtunut, kun tajusi varastaneensa. Pikkuinen luuli, että eskariin soitetaan poliisit, jotka vie hänet :( Mutta kyllä hän sitten oli huojentunut, kun tavarat oli palautettu ja asia sovittu esikoulun opettajan kanssa :D Onneksi selvisi tytölle, että pieniäkään tavaroita ei saa ilman lupaa mistään viedä...
Aamu-Usva
 
Viestit: 3102
Liittynyt: 16. Loka 2011 20:57

Re: Rakkaus mammonaan

ViestiKirjoittaja lonelyrider » 26. Maalis 2014 23:12

Se on jännä että sinut Aamu-usva koen jotenkin samanlaisena tyyppinä kuin itsekin olen, kiitos vastauksestasi... en tarkoita tapoja ja sen sellaista, vaan jotenkin omaat sellaisen katsontakannan asioihin että koen ymmärtäväni mitä tarkoitat :) Jotenkin tiedän sun suhtautuvan näihin mun ongelmiini ihan silleen että sulle voisi varmaan sanoa asioista ja saisi tavallaan läsnäolevaa ymmärtämystä.

Vielä näihin asioihin... helpostihan nykyaikana tavaraan hukkuu, vaikkei tahtoisikaan... en tiedä onko tämä ongelma enemmän nettiongelma kuin vaatehamstrausta sinänsä...

Lapset ovat jotenkin minulle sellainen paikka sisimmässäni, että koen jatkuvaa syyllisyyttä... tuskin olen sen kamalampi äiti kuin kukaan toinenkaan, mutta en yllä johonkin sellaiseen mittapuuhun, jonka olen asettanut itselleni... jos suutun lapsilleni, siitä nousee syyllisyys, käyttämättömästä ajasta nousee syyllisyys... siitäkin jos toinen pyytää leikkikentälle ja itseä ei innosta jos esim. vauva ollut kärttyisällä päällä ja miettii mitä leikkikenttäreissusta tulee... koko äitiyttä varjostaa syyllisyys, en ole täydellinen äiti, näen epäonnistumisia joka päivälle.

Jotenkin koen että omaa lapsuuttani on varjostanut jokin sellainen asia, että olen ollut "näkymätön lapsi"... ylläpito on annettu, mutta kukaan ei koskaan sanonut rakastavansa, en muista että kukaan olisi sylissäkään pahemmin pitänyt(tietenkään en tiedä jos joku joskus pitänyt, varmaan onkin eli en voi täysin toisin väittää)--- mutta kasvatustyyli on ollut vanhemmillani erilainen, lähinnä lasten on pitänyt olla hyvin kilttejä, eikä meillä koskaan saanut lapsena sanoa vastaan vaan vanhempia oli kunnioitettava(tosin teini-ikäisenä minullekin kapina on tullut)...

Mietin... että jos en käyttäisi niin paljon nettiaikaa, kokisinko vähemmän syyllisyyttä ja kokisinko antavani enemmän aikaa lapsilleni... vauvakinhan vie pakosta minulta aikaa, jolle en mitään voi. Meidän poika aika usein päivän aikana kysyy "tule äiti leikkimään mun kanssa legoilla tai autoilla"... ja koen syyllisyyttä jos joudun kieltäytymään... Sinänsä sanon lapsilleni usein rakastavani heitä ja yritän päivän mittaan leikkiäkin ja antaa aikaa esim. lukemalla satua tai osallistumalla esim. isomman tytön harjoitellessa omia kirjoitusjuttujaan... mutta lähinnä haluaisin mielenrauhan että olen oikeasti hyvä äiti sellaisena kuin olen, enkä mikään mallikasvatuskirjojen sivuilta oleva ihannemielikuva äitiydestä. Mutta siis parempikin äiti varmasti voisin olla antamalla enemmän aikaa lapsilleni, että kasvatukseni tukisi heitä elämässänsä ja kantaisi eteenpäin... koen että lapsena luodaan itsetunnon ja elämänhallinnan avaimet ja koen suurta vastuuta lapsistani... niin suurta vastuuta minulla ei ole mistään elämässäni ollut, kuin lapseni ovat... lapset ovat kuin tyhjä taulu, joihin suurimmalta osin, oma perhe vaikuttaa.
lonelyrider
 

Re: Rakkaus mammonaan

ViestiKirjoittaja lonelyrider » 26. Maalis 2014 23:21

Mua aina on suunnattomasti hävettänyt, kun esim. omat vanhemmat kehuskelivat asioilla... esim. jos oma lapsi on tehnyt jotain tai sitten jollain muulla mammonalla tai ihan millä vaan... mutta siinä usein kävikin niin, että tavallaan petti ne vanhempien odotukset... jolloin vanhemmat joutuivat toteamaan, ei sinusta ollut sitten siihenkään, itsenään ei ollut tarpeeksi arvokas, teot olisivat tuoneet jonkinlaista statusta ja kunniaa... se varjostaa vieläkin... minusta ei yksinkertaisesti ole mihinkään... sitten se muille ihmisille eläminen, sitä en myöskään ymmärrä... että muiden ihmisten mielipide on tärkeämpää kuin se miten omaa lasta loukataan tai miten omille lapsille annetaan aikaa... en ole jotenkin päässyt omasta lapsuudestani jollain tavalla yli... vieläkin vertaan omaa lapsuuttani ja pyrin toimimaan toisin omien lasteni kanssa... ei silti, vaikeaahan vanhemmuus on, eikä syyttelyssä omia vanhempia kohtaan voi elää, anteeksiantamaankin pitäisi pyrkiä, niin ettei muista kärsimäänsä "pahaa"... eikä minunkaan vanhemmat mitään "hirviöitä" ole, oman aikansa kasvatteja vain ja kuinka pajon heidän elämässään vaikutta heidän oma lapsuutensa.
lonelyrider
 

Re: Rakkaus mammonaan

ViestiKirjoittaja Mikko Murpatti » 28. Maalis 2014 10:46

Tunnen kirjoituksistasi välittyvän ahdistuksen ja rukoilen tilanteesi puolesta. Itse en osaa kummoisia neuvoja tähän antaa, mutta Jumala onneksi osaa.

On hyvä kun luoet lapsillesi satuja ja osallistut kirjoitus harastukseen ja annat heille aikaasi ja ennen kaikkea huomiotasi . Teet siinä hyvin ja hienosti!

Usein kun lapsi pyytää jotain tiettyä leikkiä vaikka "Äitee leikitään autoilla" niin lapsen pääasiallinen tarve on huomio eikä ehkä niin paljon leikki autoilla :).

Et ole huono äiti tai huono uskova mielestäni.

Kilvoittele ja vahvista sitä minkä tunnet oikeaksi ja mikä menee hyvin, ja pyydä Herralta vajaavaisuuksiin apua niin hyvin menee.

Olet tekstisi pohjalta rakastava äiti ja se on tärkeintä! Et ole epäonnistunut tai huono, vaikka aina elämässämme löytyy paljon parannettavaa ja poislaitettavaa, olet vain epätäydellinen ja tähän epätäydellisten kerhoon ja clubiin kuuluu hyvin paljon jäseniä.

Tuetaan toisiamme ja rakastetaan toisiamme ja luotetaan Herran käsiin ne asiat joita meillä ei ole voima itse muuttaa niin meille hyvin käy kun kuljemme rukoillen!

Itkien he tulevat, ja minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen. Minä vien heidät vesipuroille, tasaista tietä, jolla he eivät kompastu.
***Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta.***
Avatar
Mikko Murpatti
 
Viestit: 3063
Liittynyt: 16. Marras 2012 12:32


Paluu Rukouspalsta

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa

cron