vaisuliini kirjoitti:*
Minulla ajatus ei vielä sulautunut tämän asian kanssa sori.
Jumala ei siis katso fyysiseen ihmiseen jokos hän on terve tai sairas tai vammainen, voidakseen antaa uskonmäärää.
Esim. sairas tai vammainen uskova nuhtelee niin se mikä sairaus tai vamma tahansa lähtee toisesta ihmisestä.
Uskonmäärä ohittaa oman sairauden tai vamman ja sit se siirtää suuren vuoren. Se ajatus ei minulla sulautunut vielä sori.
Mukavaa ja siunattua alkavaa viikkoa!
Jumalaa voi rukoilla sairaana tai tervenä, ilossa ja surussa ja Hän vastaa rukoukseen jos kokee niin hyväksi. Rukoilijan tulisi uskoa, että Jumala on voimallinen tekemään rukoiltavan asian.
Näin tämän käsitän.
Tästä herää väistämättä kysymys , että miksi rakastava ja meille parasta tahtova Jumala sitten tahtoisi pitää toista sairaudessa?
Koska joskus Jumala joutuu laittamaan ihmisen hyvin pienelle paikalle ja riippuvaiseksi Jumalasta eikä itsestään kasvattaakseen toisen uskoa ja luottamusta Jumalaan tai saadakseen toisen ymmärtämään jonkin toisen pointin taikka pysäyttääkseen ihmisen hetkeksi, että hänellä olisi aikaa ymmärtää joku tärkeä opetus. Sairaus ei Jumalan kädessä ole mikään vaarallinen ja riskaabeli asia mikä voi mennä vikaan vaan Jumala täydellisesti hallitsee tilanteen ja Jumalan kannalta asiassa ei ole mitään riskiä tai vahingon mahdollisuutta.
Esim:
Vaikkapa kiireisen "uraohjuksen" voi Herra joskus joutua pysäyttämään hetkeksi vuoteeseen että tämä viettäisi hetkisen aikaa perheensä kanssa ja huomaisi että maailmassa on tärkeämpiäkin asioita kuin maallinen ura esim perhe.
Esim 2:
Tässä Jumala osoittaa Paavalille, että ilman Jumalaa hän on sokea, ja että Jumala on voimallinen parantamaan sokeuden ja että Jumala ei hylkää vaikka olisi sokeanakin vaan hoivaa ja johdattaa jopa sokeaa, ja että Paavali ei itse lihassaan voi sokeutta poistaa, mutta Jumalalle kaikki on mahdollista ja Jumalan hallinassa on kaikki. Opetus on myös esikuvallinen , sillä ennen uudestisyntymää me olemme sokeita Jumalallisille asioille.
Apostolien teot 9
8 Niin Saulus nousi maasta; mutta kun hän avasi silmänsä, ei hän nähnyt mitään, vaan he taluttivat häntä kädestä ja veivät hänet Damaskoon.
9 Ja hän oli kolme päivää näkemätönnä, ei syönyt eikä juonut.
10 Ja Damaskossa oli eräs opetuslapsi, nimeltä Ananias. Hänelle Herra sanoi näyssä: "Ananias!" Hän vastasi: "Katso, tässä olen, Herra".
11 Niin Herra sanoi hänelle: "Nouse ja mene sille kadulle, jota sanotaan Suoraksi kaduksi, ja kysy Juudaan talosta Saulus nimistä tarsolaista miestä. Sillä katso, hän rukoilee;
12 ja hän on nähnyt näyssä miehen, Ananias nimisen, tulevan sisälle ja panevan kätensä hänen päällensä, että hän saisi näkönsä jälleen."
13 Mutta Ananias vastasi: "Herra, minä olen monelta kuullut siitä miehestä, kuinka paljon pahaa hän on tehnyt sinun pyhillesi Jerusalemissa;
14 ja täälläkin hänellä on ylipapeilta valtuus vangita kaikki, jotka sinun nimeäsi avuksi huutavat".
15 Mutta Herra sanoi hänelle: "Mene; sillä hän on minulle valittu ase, kantamaan minun nimeäni pakanain ja kuningasten ja Israelin lasten eteen.
16 Sillä minä tahdon näyttää hänelle, kuinka paljon hänen pitää kärsimän minun nimeni tähden."
17 Niin Ananias meni ja astui huoneeseen, pani molemmat kätensä hänen päälleen ja sanoi: "Veljeni Saul, Herra lähetti minut-Jeesus, joka ilmestyi sinulle tiellä, jota tulit-että saisit näkösi jälleen ja tulisit täytetyksi Pyhällä Hengellä".
18 Ja heti putosivat hänen silmistään ikäänkuin suomukset, ja hän sai näkönsä ja nousi ja otti kasteen.