pekka kirjoitti:Juha, Jasmiini kirjoitti hyvin ja Raamatullisesti, lainaus hänen kirjoituksensa lopusta:
Uskovan kun tulisi erottautua maailmasta, niin silloin ei pitäisi jäljitellä niiden ihmisten musiikkia, jotka ilmentävät musiikillaan maailmallisia elämäntapojaan ja ideologioitaan.
Rock musiikki ilmentää ja sillä on alusta asti haluttu tuoda esiin juuri maailmallisuutta ja kapinallista elämäntapaa. Vapaata seksiä, viinaa, huumeita ja väkivaltaa. Metallimusiikki ja sen synkimmilla muodoilla taas on haluttu tuoda julki sitä kaikista pahinta, pahan olemassaoloa. Monet tuon tyylisuunnan edustajista ovat saaneet sävelensä ja sanansa pahoilta hengiltä ja uskon, että jotkut näistä laulajista, jos heitä voi edes laulajiksi sanoa, ovat laulaneet laulunsa pahassa hengessä.
Miksi siis edes sydämmestänsä laulaisi Herralle kiitosta tällaisella tavalla?
Laulujen laulu rakkaudesta, jonka Pyhä Henki antaa sydämiimme Jeesuksen Kristuksen kautta, ei voi kuulostaa säveliltä, jotka on saatu paholaiselta tai joka yhtä aikaa ilmentää maailman pahaa oloa ilman Jeesusta ja syntiä, josta ei ole tehty parannusta.
Ei mikään musiikkityylilaji itsessään voi olla "maailman omaa" ja olla pahasta. Rock musiikkityylilajina ei ilmennä itsessään mitään arvoja tai arvomaailmoja. Rock-tyylisen musiikin kautta on levitetty synnillistä sanomaa, kyllä, mutta se ei tee itse musiikkityylilajista väärää. Voihan vaikkapa klassisen musiikin kautta levittää pimeyden sanomaa, jonka vuoksi voisi perustella että tulee erottautua maailmasta ja jättää klassinen musiikki pois.
http://www.youtube.com/watch?v=eoD4wOX_98c <- tuo on kristillistä rokkia (tai rokkia, mihin on pistetty kristilliset sanat, miksi sitä nyt haluattekaan sanoa) eikä tuosta biisistä tule minulle ollenkaan mieleen kapinallisuus, vapaaseksi, viina tai muut vastaavat synnillisyydet. Se olisi eri asia jos tuossa laulussa laulettaisiin kyseisistä aiheista, mutta kun ei lauleta. Minulle rock on aina edustanut vain musiikkityylilajia muiden joukossa, ilman mitään sen kummempaa sanomaa. Joku saattaa vaikka haluta ylistää tuon tyylisen musiikin kautta Herraa, jos hän on innokas ja haluaa laulaa kovaa ja mahtipontisesti, ylistää oikein kuuluvasti.
Kaikki tuntuvat hyväksyvän täällä Paul Wilburin ylistysmusiikin. Musiikkityylilaji, jota Wilbur käyttää musiikissaan on nimeltään "Contemporary Christian music" (suom. nykyaikainen kristillinen musiikki). Contemporary Christian music on modernin populaarimusiikin tyylilaji, jossa laulun sanoissa keskitytään kristinuskoon. Contemporary Christian music on saanut tyylillisiä vaikutteita pop-musiikista ja ROCK-MUSIIKISTA.
Sama asia sanottu Jumalan sanassa:
2. kirje korinttilaisille 6:
14. Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä?
15. Ja miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Tai mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa?
16. Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli, niinkuin Jumala on sanonut: "Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellään ja oleva heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani".
17. Sentähden: "Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä saastaiseen koskeko; niin minä otan teidät huostaani
18. ja olen teidän Isänne, ja te tulette minun pojikseni ja tyttärikseni, sanoo Herra, Kaikkivaltias".
Jos rock on pelkkänä musiikkityylilajina pimeyttä, niin Paul WIlburin musiikki tulee jättää sitten myös pois, sillä hänenkin musiikissaan on vaikutteita rock-musiikista.
Room. 12:2
Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.
Tätäkin jaetta olisi hyvä selittää enemmän eikä vain kopioida samaa jaetta uudestaan selittämättä sitä. Kysyin aiemmassa viestissäni että mitä tämä mukautuminen on? Itse näen sen niin, että uskovan sydän ei saa mukautua syntielämään, mitä maailma harjoittaa. Esimerkiksi nykypäivänä (ainakin maallistuneissa länsimaissa) on hyvin yleistä avioliiton ulkopuoliset seksisuhteet sekä avo"liitot". Nämä maailma näkee normaalina ja hyväksyttävänä, mutta nämä ovat selvästi Sanan vastaisia, joten uskovan tulee jättää tällaiset pois eikä mukautua syntielämään.
Jos tuota mukautumista miettii laajemmassa mielessä, niin silloin pitää jättää pois hyvin monet modernin yhteiskunnan asiat (sellaisetkin jotka eivät itsessään ole syntiä muuta kuin väärinkäytettynä). Amissit tekevät näin:
http://fi.wikipedia.org/wiki/AmissitWikipedia kirjoitti:Amissit (usein myös amishit) ovat noin 200 000 ihmisen kristitty ryhmä. Amisseja asuu etenkin Pennsylvaniassa, Ohiossa ja Indianassa Yhdysvalloissa. Amissit välttävät modernien laitteiden kuten autojen ja sähkölaitteiden käyttöä.
Jos tuon mukautumisen ottaa sillä tavalla, että pelkät musiikkityylit itsessään ovat väärin (musiikkityylit ovat vain laulujen ulkoista olemusta, eivät laulun sydän), niin silloin pitää myös samalla luopua monista muistakin asioista, tai erottautuminen on ainoastaan osittaista. Tässä hieman kuvia amisseista:
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/c ... ish_03.jpghttp://upload.wikimedia.org/wikipedia/c ... aFalls.jpghttp://upload.wikimedia.org/wikipedia/c ... _buggy.jpgKuvista huomaa, miten amissit näkevät tuon erottautumisen. Hevoskärryt, vanhanaikainen pukeutuminen... He näkevät asiat niin, että sen lisäksi että Jeesus asuu sydämessä ja syntielämä tulee hylätä, niin he myös erottautuvat ulkoisesti muusta maailmasta.
Ja kopio kirjoituksestani jonka tein tämän ketjun ensimmäisellä sivulla:
2. Kor. 5:17
Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.
Tuotakin Raamatun kohtaa on hyvä miettiä mitä se tarkoittaa. Minusta se tarkoittaa sitä, että meidän tulee etsiä sitä mikä on Jumalan tahto ja mikä ei sitä ole.
Se joka on Kristuksessa on uusi luomus ja hän hylkää silloin entisen syntielämänsä, antaa sydämensä Jeesukselle ja alkaa seurata Jeesusta. Hänen on myös hyvä jättää asiat, jotka muistuttavat häntä entisestä syntielämästä. Jos pelkästään tietyt musiikkityylit tuovat jollekin mieleen entisen syntielämän, niin silloin on hyvä jättää kyseiset musiikkityylit pois. Itselleni rock musiikkityylilajina ei tuo mieleen entistä elämääni, se on aina ollut minulle vain yksi musiikkilaji muiden joukossa, jonka kautta voi levittää sekä synnillisyyttä että hyvää sanomaa. Sama asia muiden tyylien suhteen.
Musiikin kuuntelussa olen saanut Jumalan armosta hylätä monenlaiset musiikkityylit kuunteluvalikoimastani eli ennen niitä kuuntelin niin kuin aina kulloinkin itseäni huvitti mutta nyt uskonvaelluksellani olen saanut ymmärryksen Sanaa tutkimalla että kaikki ei ole hyväksi ja Jumalan tahdon mukaista vaan tulee jättää monia asioita pois mitä ennen teki kun ei vielä ollut uskossa Herraan Jeesukseen.
Laulut, jotka ovat synnillisiä ja joiden kautta levitetään syntisanomaa, on tietenkin hyvä jättää. Mutta mikään musiikkityyli ei ole itsessään synnillinen. Synnillisiä lauluja löytyy varmasti jokaisen musiikkityylilajin sisältä.
Esimerkiksi rokki tai hevi tai metallimusiikki ei muutu hengelliseksi/kristilliseksi musiikiksi jos siihen laitetaan laulun sanoituksen joukkoon esimerkiksi sanat "Herra" tai "Jeesus Kristus".
Tuo ei koske pelkästään mainitsemiasi musiikin tyylilajeja, vaan aivan kaikkia lajeja mielestäni. Mikään laulu, joka soitetaan millä tahansa musiikkityylilajilla, ei muutu hengelliseksi pelkästään sanoilla, vaan sillä, että se lauletaan aidosti, sydämellä Herralle. Perinteiset virretkään eivät ole hengellisiä, ellei niitä lauleta koko sydämellä Jumalalle. Itse esimerkiksi omalla rippileirillä ja kirkossa konfirmaatiotilaisuudessa tuli lauleskeltua virsiä kyllä, mutta ne eivät olleen minun kohdallani hengellisiä aidosti, sillä en ollut elävässä uskossa vielä silloin, enkä laulanut sydämelläni Herralle. Virsikään ei ole sanojen vuoksi hengellinen, jos siitä puuttuu sydän.
Pimeyttä ja Valkeutta ei voi sekoittaa keskenään vaan on valittava jompi kumpi mutta ei tule sekoittaa hengellisyyteen sitä mikä on pimeydestä syntynyt ja lähtöisin. Semmoinen sekoitus (pimeyttä ja Valkeutta samassa "paketissa") on Jumalan silmissä silloin kauhistus, ei mitään muuta eli myrkytettyä totuutta (eli valhetta) joka täytyy HYLÄTÄ jos haluaa taipua Jumalan tahtoon.
Jos rock on pelkkänä musiikin tyylilajina pimeyttä, niin Paul Wilbur sekoittaa musiikissaan pimeyttä valkeuteen, sillä musiikin tyylilaji, jota hän käyttää (Contemporary Christian music), on saanut rokista vaikutteita. Silti hänen musiikkinsa tuntuu saavan kaikkien hyväksynnän täällä. Tämä laulu häneltä
http://www.youtube.com/watch?feature=pl ... DhIOpnyVZE löytyy Petrin kotisivujen vasemmasta alareunasta.
Jukka-Pekka kirjoitti:Aiemminhan täällä on ollut keskusteluketju kristillisestä heavyrock-musiikista. Palautan nyt raiteille, mistä tässäkin ketjussa on kyse. Samasta asiasta; raskaasta, kovaäänisestä pimeyden henkivalloista peräisin olevasta kristillistetystä MEKKALASTA, joka ei korviini kuulosta musiikiltakaan. Sanoista en saa selvää ja vaikka saisinkin, niin silti uskon Pyhän Hengen olevan Rauhan Hengen, joka tuottaa Hengen hedelmiä:
Gal.5:22 "Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen...."
Eihän mikään musiikkityyli itsessään ole pimeydestä. Erilaisten musiikkityylien kautta voi levittää vaikka millaista sanomaa. Se, mitä joku ei pidä musiikkina niin joku toinen voi pitää sitä musiikkina. Henkilökohtaisesta mausta kysymys tässäkin. Musiikki, minkä sanoista ei saa selvää, on minustakin hullua, mutta ainakin tämän laulun
http://www.youtube.com/watch?v=eoD4wOX_98c sanoista saa mainiosti selvää. Ja jos hengen hedelmiä mietitään niin minulle The Rainin biisit ovat tuoneet iloa kun olen niitä kuunnellut. Iloa on tullut sen sanoman vuoksi, ei musiikkityyli ole siinä vaikuttanut suuntaan tai toiseen.
Mitä tulee mielleyhtymiin, niin rauhaton (sitähän se mielestäni on, ei välttämättä muiden mielestä) HUMPPA-musiikki tuo minulle mainitsemiasi mielleyhtymiä, olipa siinä sitten hengelliset sanatkin. Nyt vaan ei puhuta mielleyhtymistä, vaan keskusteluketjussa on kyse siitä, onko HEAVYMETALLIROCK-musiikki 'kristillistettynä' Pyhästä Hengestä vaiko ei. Sen mitä ymmärrän hengessäni Raamattua, Jumalan Sanaa ja Pyhän Hengen toimintatapoja, niin kaikki HUUTAMINEN ja KAAOS olipa se "musiikkia" tai ei on perkeleestä, joka on liitossa lihamme kanssa ja henkivalloista, jotka koettavat saada meidät lankeamaan pikkuhiljaa, ihan pikkuhiljaa pois kaidalta Tieltä Kristuksesta. Sehän se on ollut saatanan taktiikka kautta aikain; "ensin pirulle pikkusormi ja sitten ollaankin kohta maailmassa." Tässä keskusteluketjussa on selkeästi tuotu useampaan kertaan esille myös Raamatulla perustellen, miksi METAKKA = ROKKI on on pimeyden henkivalloista lähtöisin, joten en niitä tuo uudestaan tähän.
Mikä tuo lauluun Pyhän Hengen mielestäsi? Musiikkityylikö? Jos uskoton ihminen laulaa virttä (hän ei voi laulaa sydämellään Jumalalle koska on uskoton), niin onko sellaisessa laulussa Pyhää Henkeä? Mielestäni ei ole, koska silloin laulusta puuttuu sydän. Eikö laulun sydän ole tärkeämpi kuin se millainen laulu on ulkoisesti? Jos tuon linkkaamani The Rainin biisin laulaja on uskossa ja laulaa tuota laulua sydämellään, niin miksei siinä voisi olla Pyhää Henkeä? Poistaako laulussa käytetty musiikkityyli Pyhän Hengen siitä? Eikä tuossa The Rainin biisissä ainakaan huudeta eikä se ole mitenkään kaoottinen. Siinä on selkeä rytmi ja kappale pysyy suht. samantyylisenä melodisesti lähes koko laulun ajan.
Kumpi on parempi? Sydämellä laulettu rock-gospelbiisi, vaiko perinteinen virsi mitä ei ole laulettu sydämellä?
Jokainen voi lukea edellisestä keskusteluketjusta viestini. Kuuntelen musiikkia ylipäätään vähän. En voi välttyä törmäämästä rokkiin tänäkään päivänä esim. käydessäni kaupassa. Ei se saastuta minua, kun kuuntelen sitä, mutta jos alan kuunnella sitä kotonakin, ylipäätään Kristuksesta poipäin vievää musiikkia, niin kohta meillä on CD-teline täynnä tämän maailman "humpanhömpänpumppaa" ja siitä se maallistuminen, maailman takaisin luisuminen alkaakin. Olen tehnyt kierroksen maailmassa uskoontuloni jälkeen ja tiedän, miten pienestä se voi lähteä ja miten kallis sen kierroksen hinta voi olla. En kehoita kokeilemaan Jumalan pitkämielisyyttä ja kärsivällisyyttä, vaikka paluu tuhlaajapojalla Kotiin on aina, kun omatunto alkaa soimata = Pyhän Hengen ääni.
Ei minua ainakaan The Rainin musiikki ole vienyt pois Herrasta eikä tule viemäänkään. Enkä minä luisu maailmaan takaisin vaikka kuuntelisin joka päivä The Rainia. The Rainin biiseissä lauletaan uskosta, en ymmärrä kuinka se voisi minua saada maailmaan päin luisumaan, ei ole tähänkään mennessä saanut. Rock-musiikki missä lauletaan maallisista asioista on toki asia erikseen. Minulle rock on musiikin tyylilajina ollut aina vain tyylilaji muiden joukossa, jonka kautta voi levittää sekä hyvää että pahaa sanomaa.
Tiedän useita uskovia henkilöitä, jotka ovat saaneet laulun sanat ja sävelen suoraan Jumalalta ja todella ne ovat musiikkia sanoineen made by heaven ja kestävätpä Jumalan Sanan koettelunkin ja Hengen niiden takana. Joku päivä sitten yksi uskova nainen sai sävelen psalmiin. Melodia oli rauhallinen.
Eihän tuo silti todista että musiikin täytyy olla aina rauhallista että se on Jumalalle mieluista. Wilburin The shout of El-Shaddai ja Days of Elijah- biiseissäkin on kohtia jotka eivät ole rauhallisia. Raamattu ei sano että musiikin tulee olla aina rauhallista.
Elämme ajassa, jossa kaikki maailmasta oleva syntikin pyritään korvasyyhysaarnaajien toimesta kristillistämään. Kaikki lihallisuus selitetään yhdessä saatanan kanssa Jumalan Tahdoksi, vaikka kuinka selkeästi TIKKUKIRJAIMIN asia olisi Sanassa synniksi sanottu. Ja kun ei haluta tehdä parannusta, niin etsitään korvasyyhysaarnaaja, joka selittää kaikki lihan mielen mukaan. Tätä on yleensä kristikunta täynnä ja sydäntäni särkee!
Ei Raamattu opeta että mikään musiikkityylilaji olisi itsessään väärin. Se on kyllä totta että nykyään monet Sanassa synniksi sanotut asiat yritetään saada hyväksytyiksi. Tunnettuna esimerkkinä homous. Sekin on totta että monet eivät halua tehdä synneistä parannusta. Omalla rippileirilläni annettiin ymmärtää että ei haittaa vaikka tekee syntiä kun Jeesus antaa kaikki synnit anteeksi. Särkeehän se minunkin sydäntäni että asioita opetetaan väärin, jos en olisi ymmärtänyt tuota että rippileirilläni opetettiin väärin, niin tuskin olisin nyt uudestisyntynyt ylhäältä, elävässä uskossa Jeesukseen Kristukseen.
Kyse on tässäkin asiassa, suostummeko lihan kuolemisprosessiin vaiko emme. Antaudummeko KOKONAAN Jeesukselle vai 'jätämmekö sen pikkurillin piiloon.'
Olemme Armosta pelastetut elämään uusina luomuksina uuden luomuksen mukaista elämää ja Pyhän Hengen Voimassa kuolemaan tälle maailmalle, lihallemme, joka on siis liitossa saatanan kanssa. Eikö niin?
Jos rock pelkkänä musiikin tyylilajina tuo jollekin vahvasti mieleen entisen elämän, niin silloin siitä on hyvä luopua luonnollisesti. Itse olen koko sydämeni antanut Jeesukselle, ilman mitään taka-ajatuksia tai pikkurillejä piilossa. Olen tehnyt sellaisista synneistä parannuksen, joista en olisi voinut kuvitellakaan luopuvani silloin kun vaelsin jumalattoman tietä. Mutta rock ei ole minulle ollut ikinä muuta kuin pelkkä musiikin tyylilaji, ei mikään arvomaailma kuten joillekin muille.
Kuka on noussut taivaaseen ja astunut sieltä alas? Kuka on koonnut kouriinsa tuulen? Kuka on käärinyt vedet viitan sisään? Kuka on asettanut kohdalleen kaikki maan ääret? Mikä on hänen nimensä ja mikä hänen poikansa nimi, sinähän sen tiedät? Sananl. 30:4