Itse en ole ollut montaakaan kuukautta aidossa elävässä uskossa eli uudesti syntyneenä. Matkan alussa onkin kaikenlaisia kompastuskiviä joista haluaisin uutta etsijää varoittaa.
Älä syö liian vahvaa ruokaa.
Eli ei kannata pohtia uskon vaikeimpia asioita ja ristiriitoja ja täyttää itseään maailmanlopun merkeillä, eksytyksillä , antikristuksen tulemisilla ja demoneilla.
Tämä on aivan liian vahvaa ruokaa "vastasyntyneelle". Itse meinasin jo ajautua epätoivoon kun söin edellämainittua ravintoa. Minun pitäisi lukea Uutta testamenttia ja opia tuntemaan Raamatun Jumala ja Jeesus sekä Pyhä Henki ja vahvistua Jumalan sanassa. Jumala kasvattaa meitä vahvempaan ravintoon hellästi ja hissukseen. Kun tunnet Jumalan ja luotat hänen hyvyyteensä ja siihen että Herra kantaa voit pikkuhiljaa edetä vaikeampiin asioihin.
Esim.
Koulussakin aloitetaan ensin 1+1=2 tyylisistä helpoista asioista. Jos uudelle oppilaalle lyödään naaman eteen origon derivaattaa ja muita vaikeita tehtäviä ei hänellä ole mitään mahdollisuuksia niitä ratkaista ennen kuin perusteet on kunnossa. Jos uusi oppilas joutuu heti ratkomaan vaikeita tehtäviä mitä ei vielä yksin voi osata ratkaista rupeaa matematikkakin tuntumaan mahdottomalta ja vaikealta. Kun taas opetamme perusteet ensin kuntoon voi hän uusien tietojen varassa edetä vaikeampiin asioihin.
Esim 2.
Menin foorumeille jossa kokeneet ateistit ja muiden uskonnon edustajat keskustelivat uskosta.
Eipä mennyt kauaakaan kun ateistit ketjussa kaivoivat kristinuskon hirveimmät luurangot kaapista ja haastoivat minua ratkomaan asiat ja pyytelivät selityksiä asioihin joita itse olivat märehtineet ja miettineet vuosikausia toisten ateistien tuella. Heikko uskovainen voikin menettää uskonsa tai joutua sivupoluille kun joutuvat kokeneen ateistin hampaisiin.
Jumalasta ei voi eroittaa
Jumala näkee nuoren uskovan sydämmeen ja ymmärtää ettet ole valmis ja antaa anteeksi vaikka suutut Hänelle ja kyseenalaistat. Vaikka teet virheitä ja syntiä antaa Jumala ne sinulle anteeksi eikä käännä selkää ja hylkää vaikka alussa sinulla olisi vaikeuksia hylätä syntejäsi. Tällä tarkoitan sitä että tietysti synnistä pitää luopua mutta ei tarvitse muuttua täydelliseksi viikossa ja omin voimin , vaan Jumala muuttaa Pyhän Hengen avulla sydämmesi niin että näet synnit elämässäsi ja tahdot niistä eroon jossain vaiheessa.
Usein vihollinen uskottelee nuorelle uskovalle , että nyt rikoit taas Jumalaa vastaan tässä ja tässä ja nyt on yhteys Jumalaan sulkeutunut ja olet taas yksin ja epäonnistunut. Älä luovuta ja usko moiseen vaan pysy vahvana sillä Jumalasta ei voi erottaa.
Room. 8:1
35 Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta? Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka?
36 Niinkuin kirjoitettu on: "Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää; meitä pidetään teuraslampaina".
37 Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut.
38 Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat,
39 ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.
Tasapainota uskonelämäsi
Joku on sanonut, että uskonelämä on kuin pöytä jonka neljä jalkaa tulee olla tasapainossa, ja ne jalat ovat: Raamatun lukeminen, rukoileminen, uskovien yhteys, sekä Jeesuksesta todistaminen (tai yleensäkin palveleminen). Mutta on tärkeää muistaa, ettei koita missään näistä haukata liian suurta palasta, vaan edetä sen mukaan kuin on luontevaa. Toki sitä saa ja on erittäin suotavaa janota lisää, mutta muistaa myös ettei omin voimin voi tehdä mitään. Jos on jano suurempaan, kannattaa lähestyä sen kanssa Jumalaa ja pyytää Häneltä armoa kulkea edemmäs Hänen kanssaan.
Raamatun lukeminen on tosiaan kaiken A ja O. Ja kannattaa tosiaan lukea sellaisia kohtia, jotka ovat yksinkertaisia ymmärtää, eikä yrittää pähkäillä vaikeampien asioiden kanssa tai saada paljon tietoa asioista. Jumalan sanan tarkoitus on vahvistaa uskoamme ja ravita meitä hengellisesti, ei tehdä meistä kirjanoppineita käveleviä raamatuntietosanakirjoja.
Rukoileminen on myös tosi tärkeää. On sanottu, että rukous ei ole työtä, vaan se on hengitystä. Rukoileminen ei ole mitään seremoniaa tai suoritusta, vaan yhteydenpitoa Elävään Jumalaan. Jumala haluaa, että olemme Hänelle aitoja ja rehellisiä, ja meidän itsemme parhaaksi on hyvä oppia vuodattamaan kaikki asiat Hänelle. Tärkeää on myös olla avoin kuuntelemaan Jumalaa. Mutta kannattaa varoa, ettei siitäkään yritä tehdä omaa suoritusta. Jumala puhuu ajallaan ja tavallaan, silloin kun Hänellä on meille asiaa. Mutta jos täytämme elämämme kiireillä ja maailman asioilla, emme välttämättä kuule Jumalaa silloin kun Hän tahtoisi puhua.
Uskon kestämisen kannalta olisi myös hyvä päästä uskovien yhteyteen. Sellaiseen, jossa voi olla oma itsensä toistensa ja Jumalan edessä, ja mielellään myös jossa olisi kokeneempia, paimenen sydämellä varustettuja uskovia. Me olemme Kristuksen ruumiin jäseniä, Hänen laumansa lampaita. Ruumiinjäsen ei voi olla yksin, eikä lammas pärjää pitkään ilman laumaa. Mutta kannattaa olla varovainen, ettei eksy väärään seuraan. Jos kokee yhteyden ahdistavana ja painostavana, lakihenkisenä tai muulla tavalla suorittamista ja väärää pelkoa aiheuttavana, kannattaa ehkä etsiä toinen porukka, kunnes on itse vahvistunut tarpeeksi. Myöskin liian liberaaleja seurakuntia, jossa ei enää pidetä Raamattua Jumalan sanana eikä julisteta Jeesuksen ristiä ja parannuksentekoa, kannattaa vältellä.
Todista uskostasi
Jeesuksesta todistaminen olisi hyvä aloittaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa uskoontulon jälkeen. Sanotaanhan Raamatussa, että sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi, ja suun tunnustuksella pelastutaan. Mutta kuten muitakaan asioita, ei tästäkään tule tehdä suoritusta, vaan ymmärtää että se on nimenomaan meidän itsemme parhaaksi tarkoitettu. Kun todistamme Jeesuksesta, me ollaan kanavia jonka kautta Pyhä Henki toimii. Ja "joka muita virvottaa, se itse kostuu" (Snl.11:25). Omien kokemusteni perusteella Jeesuksesta todistaminen kasvattaa ja vahvistaa uskoa todella paljon.
Tietenkin kannattaa rukoilla Jumalalta johdatusta ja viisautta, kenelle todistaa ja milloin. Ei välttämättä kannata mennä paatuneimpien ateistien tai vaikka saatananpalvojien kanssa Jeesuksesta puhumaan. Parasta on kun todistaminen tapahtuu luontevasti, vaikkapa sukulaisille ja ystäville, työtovereille ja koulukavereille jne jne. Mielestäni kannattaa tehdä mahdollisimman pian selväksi, että uskoo Jeesukseen, sillä mitä kauemmin sitä jahkailee, sitä vaikeammaksi se muuttuu. Myös kannattaa muistaa, että pelkät sanamme eivät todista Jeesuksesta, vaan koko elämämme. Sitä ei edes välttämättä tarvitse niin paljon sanoja, jos ihmiset vaan tietävät että olet uskova ja he näkevät että elät pyhää elämää ja olet armollinen ja laupias, niin se on jo itsessään todistus. Itse odotan usein, että toiset alkavat puhua uskonasioista tai kyselemään niistä, sillä monet ovat "allergisia" uskonasioille ja kokevat tuputtamisena jos itse alkaa niistä puhumaan. Kuitenkin he ovat sisimmässään kiinnostuneita, ja usein ajan myötä alkavat itse niistä puhua, kun huomaavat ensin että sinuun voi luottaa ja että sinua ehkä kannattaa kuunnella.
Vielä yksi asia todistamiseen liittyen, eli kannattaa puhua vaan siitä minkä itse tietää tai mitä itse on kokenut todeksi. Ei kannata yrittää esittää kaikkitietävää, vaan myöntää rehellisesti jos ei jotain asiaa tiedä. Sitähän voi vaikka ehdottaa toiselle, että tutkittaisko yhdessä mitä Raamattu tästä sanoo
Saat kaatua ja erehtyä. Ei tarvitse olla täydellinen
Vielä haluan korostaa ja painottaa sitä, että mikään näistä asioista ei tee meistä pelastuneempia tai pyhempiä. Jeesuksen veri yksin riittää pelastamaan ja pyhittämään ihmisen, ja olemme uskon kautta täydellisesti pyhitettyjä ja pelastettuja. Emme lopullisesti pelastettuja, mutta kokonaan pelastuksen tiellä. Nuo asiat ovat niitä, joita Jumala sitten johdattaa meitä tekemään, kädestä kiinni pitäen kuin pientä rakasta lasta, jotta meidän kulkemisemme pelastuksen tiellä vahvistuisi ja pysyisimme siinä loppuun asti. Lapset kompuroivat ja satuttavat itsensä usein opetellessaan kävelemistä, joten siihen on hyvä varautua eikä menettää toivoaan kun ei heti onnistu. Jeesuksen armo ja rakkaus on suurta, se peittää kaikki virheet kun meillä vain on vilpitön sydän. Voimme Jeesuksen nimessä käskeä kaikkia syyttäjän valheita väistymään, ja keskittyä siihen hyvään mitä Jumala meidän elämäämme tuo ja antaa, ja opettaa meitä tekemään. Hän iloitsee meistä ja rakastaa meitä! Kiinnitetään katse vain Häneen, Hän pitää meistä huolen!
ÄLÄ VERTAA ITSEÄSI MUIHIN USKOVIIN!
Tähän on varmaan kaikilla vastasyntyneillä uskovilla suuri kiusaus. Tietysti on luonnollista, että uskovana olemisen mallia otetaan myös muista, pidempään uskossa olleista, mutta tämä voi vääristää pahasti näkemystä itsestään ja johdattaa masennuksen ja riittämättömyyden tunteisiin, tai sitten itseään kasvaneempana esiintymiseen. Uskoontulo on uudestisyntymistä, eli vasta uskoontullut on hengellisesti nähden pikkuvauva. Ja saa ollakin! Kukaan ei vaadi juuri mitään, kaikista vähiten Jumala joka parhaiten ymmärtää että olet pikkuvauva.
Saattaa tuntua nöyrryttävältä olla yhtäkkiä "vauvatasolla", varsinkin kun ympärillä on hengellisesti kypsempiä jotka inhimillisesti nähden saattavat olla sinua paljonkin nuorempia, tai alemmassa asemassa olevia, maailmassa kaikin tavoin heikompia. Mutta jokainen meistä aloittaa uskonvaelluksen samasta pisteestä, ja siihen on vaan nöyrryttävä. Mutta nöyrtymisen myötä saamme kokea valtavaa lepoa, kuinka Taivaan Isä kantaa meitä ja kuinka Hän lähettää meille isoveljiä ja -sisaria meitä hoitamaan ja kasvattamaan. Jos mielimme kasvaa, on meidän vain otettava vastaan tuo kaikki, niinkuin pieni lapsi.
Toisiin vertaaminen voi johtaa myös siihen, että yritämme olla samanlaisia kuin he. Ja koska olemme vasta tulleet uskoon, emmekä todellisuudessa voi olla sellaisia, on se pelkkää ulkokohtaista esiintymistä. Saatamme vaikkapa ottaa jonkun saarnaajan omaksi "idoliksi" ja alkaa käyttäytymään ja puhumaan samalla tavalla. Silloin kadotamme oman persoonamme ja otamme tilalle toisen ihmisen näköisen naamarin. Lisäksi saatamme alkaa puhumaan sellaista, mikä ei ole vielä tullut omassa elämässämme todeksi ja mistä Pyhä Henki ei ole meille itsellemme vielä antanut omakohtaisesti viisautta, ymmärrystä ja ilmestystä, ja sanamme jäävät myös ulkokohtaiseksi ja ulkoa opituksi toistamiseksi ilman voitelua ja voimaa.
Jumalan valtakunnassa ei ole asemaan tai kykyihin perustuvaa arvonantoa, vaan arvo perustuu sille kuinka alttiisti ihminen palvelee. Jos siis haluaa menestyä Jumalan tiellä, ei ole syytä kopioida jonkun asemassa olevan tai kyvykkään uskovan toimintaa, vaan olla altis palvelemaan omilla lahjoilla, omana itsenään, sen armon ja voiman mukaan kuin Jumala vaikuttaa