Uskonaskel

Ariel, palaan vielä kirjoitteluumme (on olleet voimat vähissä viime päivinä).

Kirjoitit 3.3.2018 klo 21.50 näin: ”Löysin tällaisen vanhan keskustelun jossa hyvin tulee ilmi tämä armon ja tekojen paradoksi. Minusta molemmat ovat tässä oikeassa.” (korostus minun).

Tuolla kommentillasi ymmärrän Sinun tukevan aloituksen tekijän näkemystä ehdollisesta armosta. Aloituksen tekijä kirjoitti mm., että ”Aivan niin kuin presidentti asettaa armahtamiselle ehtoja niin tekee myös Jumala. Raamattua lukemalla nämä ehdot selviavät mutta ainakin sinun pitää tunnustaa Jumala olevaksi ja antautua kuuliaisuuteen häntä kohtaan. Muitakin ehtoja on. Jumalan armo on ehdollinen armo!”

Edelleen aloittajan teksti johtaa (klikkaamalla sinisiksi värjättyjä sanoja ehdollinen armo) sivulle, jossa luetellaan Jumalan armon ehtoja. Avasin jo ylenpänä linkin ja sieltä löytyy teksti, jonka nyt uudelleen kopioin tähän. Jumalan armon osallisuuteen pääset (vähintäin) seuraavat ehdot täytettyäsi:

A--Sinun tulee tunnustaa syntisi synneiksi.
B--Sinun tulee hylätä ne asiat, asenteet, tavat ja teot jotka ovat syntiä.
C--Sinun tulee antaa kaikille kaikki anteeksi.
D--Sinun tulee ehdottomasti totella Herraa Jeesusta.

http://www.totta-on.fi/elama/armo.html

Jumalan armon vastaanottamisella ei ole tuollaisia ehtoja ja jos olisi niin jäisimme jokainen auttamattomasti Jumalan armon ulkopuolelle. Vaikka omassa kirjoituksessasi toteat myös, että ”Armo tulee ensin ja vaikuttaa meissä tekoja, myös sitä että alunperin käännymme Jumalan puoleen”, niin selvästi tuet myös aloittajan näkemystä, että Jumalan armo on ehdollinen. Kukaan meistä ei onnistu täydellisyyteen asti olemaan kuuliainen ajatuksissa, sanoissa ja teoissa.

Kysyn vielä, kun et näyttänyt ymmärtävän aikaisempaa kysymystäni: ”Täytitkö nuo neljä ehtoa (A, B, C ja D) ennen kuin sait vastaanottaa Jumalan armon Kristuksessa?”
Minä tulin uskoon 17.7.1971 kuunnellessani evankeliumista kertovia raamatunpaikkoja puistossa Tampereella. Pelastuin uskomalla Jeesuksen sovitustyöhön Golgatalla eikä minulta vaadittu mitään suorituksia omalta puoleltani. Mitenkähän siinä olisikaan käynyt, jos minulle olisi siellä puiston penkillä istuessani sanottu, että armon omistamisessa on (esim.) nämä ehdot: pitää antaa kaikille kaikki anteeksi ja totella ehdottomasti Herraa.

Tottakai uskoon tullessani ymmärsin, että uskossa eläminen vaatii noita asioita. Onko sinun mielestäsi, Jukka, sellainen ihminen uskossa joka vain sanoo uskovansa Jeesukseen, mutta joka ei halua elää Jumalan tahdon mukaan? Mielestäni raamatun mukaan ei ole. Ja armo tarkoittaa yhtä kuin uskossa elämistä, sillä usko eli pelastus on 100% armosta. Ei kysymys ole omilla teoilla pelastumisesta tai suorittamisesta, tai siitä että pitäisi täydellisesti olla Jumalan mielen mukainen. Parannuksessa eläminen tarkoittaa sellaista mieltä, että tahtoo elää Jumalan tahdossa. Jos joskus siitä lankeaa pois niin sitten tehdää parannusta ja palataan takaisin armoon.

Niinpä.
Pelastus on yksin armosta, mutta kuitenkin ihmiset tuomitaan tekojen mukaan. Jotka ovat hyvä tehneet, pelastuvat, ja jotka ovat pahaa tehneet, joutuvat kadotukseen.
Minusta me kaikki ihmiset ansaitsisimme helvetin tulen, mutta Jeesuksen rakkauden takia emme saa mitä ansaitsisimme. Hänhän jo kärsi syntiemme rangaistuksen. Emme me voi päästä taivaaseen omien hyvien tekojemme vuoksi vaikka kuinka tekisimme hyvää, koska meidän vanhurskautemmekin on kuin saastainen vaate Jumalan pyhyyden edessä.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä ettei meidän kannata tai tarvitse tehdä hyvää. Jumalan Henki jos on ihmisessä, niin emme voi jättää auttamatta jos vain jotenkin voimme auttaa jossain tilanteessa ihmistä tai eläintä.
Äh. En minä nyt osaa kirjoittaa mitä haluaisin sanoa, mutta yritin kuitenkin...

Nii, Eikö me olla pelastettuja vain armosta ilman omien tekojen kautta? Olen ymmärtänyt jotenkin niin, että jos me yritämme tulla vanhurskaaksi omien tekojemme kautta, niin silloin yritämme samalla tehdä mitättömäksi Jeesuksen ristillä tapahtuneen sovitustyön. Herra tekee hyvät työt meissä meidän kauttamme - emme me.

Juuri näin. Jossain kohden Raamatussa sanotaankin, että Hän on edeltäkäsin valmistanut hyvät teot, joissa meidän tulee vaeltaa. Teot ovat Hänen, ei meidän.

Vain armosta uskon kautta olemme Jumalalle kelpaavia Kristuksen sovitusveren kautta.

Mä taas olen ymmärtänyt että Taivaspaikan ja Pelastuksen saa täysin ilman omia ansioita , mutta sitten vielä sen PÄÄLLE, annetaan uskossa tehdyistä hyvistä teoista palakkoo..