Ariel kirjoitti:Mutta armon tunnemme omakohtaisesti vasta kun oikeasti kadumme syntejä, ja se tarkoittaa tietysti että tahdotaan jättää syntielämä.
Mikä on se määrä ja miten se mitata, jotta voimme sanoa, että "nyt oikeasti kadumme syntejämme ja tahdomme jättää syntielämän". Kysyn koska kirjoituksestasi päättelen Sinun kokemuksesta tietävän. Minua kiinnostaa vastaus myös siksi, että olen tavannut useita uskovia, jotka haluavat tehdä uuden uskonratkaisun tultuaan siihen päätelmään, ettei se heidän edellinen (ensimmäinen, toinen, kolmas, ehkä kymmenes) kääntymys synnistä ollutkaan ihan kokosydäminen.
Aloituksessa on linkki
ehdollinen armo , jossa kerrotaan totisen kääntymyksen ehdoista eli ehdollisesta armosta
A--Sinun tulee tunnustaa syntisi synneiksi.
B--Sinun tulee hylätä ne asiat, asenteet, tavat ja teot jotka ovat syntiä.
C--Sinun tulee antaa kaikille kaikki anteeksi.
D--Sinun tulee ehdottomasti totella Herraa Jeesusta.
Kovaa tekstiä jonka tueksi on vielä esitetty raamatunpaikkojakin. Tuollainen opetus vie pelastusta etsivät epätoivoon, sillä kukapa voisi noita "ehdollisen armon" ehdottomia vaatimuksia täyttää täydellisyyteen saakka; hetken voi ehkä kuvitella kykenevänsä, mutta jos on itselle rehellinen niin ne kuvitelmat kyllä murenevat. Noiden ehtojen kirjoittaja onkin joutunut sen verran ahtaalle, että vähän peruuttaa takaisin ja kirjoittaa: "
Kysymys ei ole siitä kuinka hyvin onnistut pyrkimyksissäsi toteuttaa armon ehdot vaan se yritätkö edes!"
Tuollainen opetus on Kristuksen evankeliumille vierasta, koska se rakentuu enemmän tai vähemmän ihmisen oman yrittämisen varaan. Anteeksiantamus taas perustuu Jeesuksen sijaisuhriin Golgatan ristillä, jossa Hän sovitti maailman synnin ja vei sen pois. Pelastus ja pyhitys ovat kokonaan Jumalan teko. Se, että aloimme etsiä Jumalaa ja anteeksiantamusta, oli seurausta siitä, kun Jumala veti meitä luokseen. Hän johdatti meitä monin tavoin, salli kuulla evankeliumin sanan, synnytti meissä uskon ja vie aloittamansa armotyön päätökseen.
...sanoo hän [Jeesus] sitten: "Katso, minä tulen tekemään sinun tahtosi". Hän poistaa ensimmäisen, pystyttääkseen toisen.
Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan.
Ja kaikki papit seisovat päivä päivältä palvelustaan toimittamassa ja usein uhraamassa, aina samoja uhreja, jotka eivät ikinä voi syntejä poistaa;
mutta tämä on, uhrattuaan yhden ainoan uhrin syntien edestä, ainiaaksi istuutunut Jumalan oikealle puolelle,
ja odottaa nyt vain, kunnes hänen vihollisensa pannaan hänen jalkojensa astinlaudaksi.
Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään. Hebrealaiskirje 10:8-10,12-14