Päivän sana

[vaisuliini]

*
Tässä on lyhyt PP:n aihe 'Jeesus täytti lain meidän puolestamme'.

http://www.kotipetripaavola.com/jeesustayttilainmeidanpuolestamme.html

[vaisuliini]

*
Olen kirjoittanut vuonna 2002 pienen nettikirjan nimeltä: Matkalla kohti Jumalan lupausten täyttymistä. Ajattelin jakaa sen täällä facebookissa pienissä osissa, koska se sisältää paljon opetusta uskovan ihmisen uskonelämän kasvusta. Nettikirjani tekstiä:

Lähdemme vaeltamaan kohti Jumalan lupausten täyttymistä Raamatun kanssa. Tutkimme tätä vaellusta Aabrahamin elämän kautta, joka on kirjoitettu Raamatun kansien väliin. Aabrahamin elämän vaiheista ja hänen vaimonsa sekä veljenpojan Lootin elämän vaiheista nousee meille voimakas opetus Jumalan tahdosta ja lihan tahdosta ja siitä kuinka ihmislapsi saa sittenkin valita osan ihanasta ja hyvästä maasta, joka on vanhurskauden maa.

1. Luonnollisen elämän juuret
Abrahamin elämän juuret alkoivat Kaldean Uurista, joka oli tunnettu Sin kuunjumalan palvonnastaan. Apostolien tekojen 7:ssa luvussa Stefanus sanoi: ”Miehet, veljet ja isät, kuulkaa! Kirkkauden Jumala ilmestyi meidän isällemme Aabrahamille hänen ollessaan Mesopotamiassa, ennenkuin hän oli asettunut asumaan Harraniin, ja sanoi hänelle: 'Lähde maastasi ja suvustasi ja mene siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan.' Silloin hän lähti kaldealaisten maasta ja asettui asumaan Harraniin. Ja kun hänen isänsä oli kuollut, siirsi Jumala hänet tähän maahan, jossa te nyt asutte”.

Kaldean Uurista Aabrahamin tie vei Isänsä mukana Harraniin Kanaanin maahan. Harran oli Sin kuunjumalan keskuspaikka monine temppeleineen, jotka oli omistettu tälle epäjumalan palvonnalle. Aabraham eli keskellä suurta epäjumalan palvontaa. Hän näki ja koki sen kulttuurin, jonka elämän voima nousi tuosta epäjumala Sinin palvonnasta. Tämä oli Aabrahamin elämän lähtöpiste ja hänen luonnollinen perintöosansa. Tämä perintöosa vaikutti siihen mitä hän oli ja se muokkasi hänen ajattelutapaansa ja suhdetta ympärillä oleviin ihmisiin. Aabraham oli aikansa lapsi. Hän kasvoi ja imi elämän voimansa ympärillä olevista asioista mm. aikansa asenteista, käyttäytymissäännöistä, kulttuurista ym.

Ympärillä oleva maailma oli varmasti myös muokannut Aabrahamia ja jättänyt omat jälkensä hänen elämäänsä. Ajattele kuinka hän monia vuosia eli täydellisen pimeyden keskellä, ilman Jumalan rakkautta ja hänen läsnäoloaan. Varmasti Aabrahamille tuli rakkaiksi omaisensa, sukulaisensa ja koko se ilmapiiri missä hän eli ja asui. Hänen sydämensä oli varmasti kiintynyt luonnolliseen perintöosaansa, joka hänellä oli Harranissa. Aabrahamilla oli luonnolliset siteet, jotka pitivät hänet Harranissa, missä oli kaikki se, mikä oli hänelle rakasta. Hänen oli hyvä olla perintöosansa keskellä. Hänellä oli vaimo, jota hän rakasti. Aabrahamilta puuttui ainoastaan vain perillinen ja tieto ja kokemus todellisesta elämästä, jonka lähteenä on elävä, Herra Jumala, Kaikkivaltias.

Sinullakin on luonnollisen elämän juuret, jotka ovat muokanneet sinun sisäistä maailmaasi, niiden vaikutteiden mukaisiksi joiden alla olet kasvanut. Ympärillä oleva maailma sekä synti, mikä on tässä maailmassa on myös koskettanut sinun sydämeesi ja tehnyt asuntonsa sinun sydämeesi. Synti tarjoaa sinullekin oman perintöosasi, jota synti haluaa sinun käyttävän. Synti myös haluaa, että eläisit tämän perintöosan voimasta. Jokainen istutus, jota taivaallinen Isä ei ole istuttanut on juurineen revittävä pois.

Tämä on Jumalan tahto, meidän luonnollisten juurien ja tämän maailman perintöosan pois purkaminen. Annathan Jumalan tehdä sen sinulle? Älä pelkää tuota Jumalan juurihoitoa, sillä hän on rakkaus eikä Hän vahingoita sinua. Kun Jumala purkaa ja perkaa pois synnin sinun elämästäsi, Hän rakentaa sinun sisimpääsi rakkautensa, armonsa ja kirkkautensa valtakunnan, ihanan puutarhan, joka on täynnä kaikkein kauneimpia ja ihanimpia luomuksia. Tuo puutarha tulee sinun sydämeesi uskon kautta. Tässä puutarhassa kasvavat Jumalan rakkaus, armo, kirkkaus, totuus, pyhyys ja laupeus. Näköalat ovat Kristuksessa Jeesuksessa aivan valtavat, tartu siis kiinni Jumalan lupauksiin.

jatkuu huomenna tai ylihuomenna jne.

-PP-

[vaisuliini]

*
Salaista tempausta opettavat eivät välttämättä näe Raamatun ilmoitusta viimeisestä pasuunasta. Tämä "suuri pasuuna"; "Jumalan pasuuna"; "viimeinen pasuuna", osoittaa - milloin Raamattu puhuu vanhurskasten ylösnousemuksesta ja siinä yhteydessä tapahtuvasta HERRAN omien ylösotosta ja muuttumisesta ("silmänräpäyksessä").

(1) Suuri pasuuna:
Matt.24:31 "Ja hän lähettää enkelinsä suuren pasunan pauhatessa, ja he kokoavat hänen valittunsa neljältä ilmalta, taivasten ääristä hamaan toisiin ääriin."

(2) Viimeinen pasuuna:
1Kor.15:52 "..yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme."

(3) Jumalan pasuuna:
1Tess.4:16-17 "Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa."

Kaikissa näissä tapahtuu sama asia:
(1) valitut kootaan taivasten ääristä hamaan toisiin ääriin (ylösnousemus ja ylösotto)

(2) kuolleet nousevat katoamattomina (ylösnousemus) ja me (Paavali liittää itsensä tähän pelastettujen joukkoon) muutumme (ylösotto)

(3) Herra tulee alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasuunan kuuluessa: (sama tapahtuu) - (1) Kristuksessa kuolleet nousevat ensin, sitten me (Paavali liittää itsensä tähän pelastettujen joukkoon), jotka olemme elossa temmataan heidän kanssaan HERRA vastaan yläilmoihin.

Kukaan ei ehdi ennen tätä tapahtumaa ylösnousemukseen, eikä ylösottoon:

1Tess.4:15 "Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, EMME SUINKAAN EHDI ENNEN NIITÄ, jotka ovat nukkuneet."

Täten Matt.24:31 ei puhu ns. juutalaisten pelastumisesta tai kokoamisesta, vaan käyttäen ilmausta "suuri pasuuna", se puhuu samasta hetkestä kuin 1Kor.15:52 "viimeinen pasuuna", sekä 1Tess.4.16-17 "Jumalan pasuuna". Tämä on hetki jossa niin pelastuneet juutalaiset kuin kansoista pelastuneet kaikki kootaan yhdessä hetkessä, ja yhdessä HERRAA vastaan.

Vanhurskasten ylösnousemuksia ei siis tapahdu "asteittain", eikä myöskään elossa olevien uskovien ylösottoja tapahdu "asteittain", vaan tämä on yksi hetki, jota Raamattu kuvaa "suuren pasuunan", "viimeisen pasuunan" ja "Jumalan pasuunan" äänen hetkenä.

P.K.

[vaisuliini]

*
Jatkoa Aabrahamin elämästä ja uskosta:

2. Kutsu todellisille elämän juurille

Aabraham saa kuulla elämässään Jumalan kutsun. Herra sanoo Aabrahamille: "Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. Niin minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinut ja teen sinun nimesi suureksi, ja sinä olet tuleva siunaukseksi. Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä."

Jumala kehotti Aabrahamia jättämään kaiken, joka oli hänelle rakasta. Jumala käski Aabrahamia menemään siihen maahan, jonka Jumala hänelle osoittaa. Jumala kehotti Aabrahamia jättämään koko hänen luonnollisen elämän perintöosansa, joka oli sidottu Mesopotamian maahan. Aabrahamin maa, suku sekä hänen isänsä koti oli epäjumalan palveluksen ympäröimänä. Kaldean Uurin ja Harranin kaupunkien elämä ja koko niiden elämän keskus oli kuunjumalan palvonta, joka oli osoitettu Sin- nimiselle epäjumalalle. Tästä pimeydestä ja epäjumalan palvonnasta, Jumala kutsui Aabrahamin ulos, elävää Jumalaa palvelemaan.

Tämän saman kutsun Jumala antaa jokaiselle ihmiselle, tule ulos turhista isiltä perityistä perinnäissäännöistä sekä tämän maailman epäjumalanpalveluksesta palvelemaan elävää Jumalaa. Jumala lupasi siunata Aabrahamia, jos hän lähtee ja jättää luonnollisen perintöosansa eli Harranin epäjumalanpalveluksen. Tämä sama tie on kaikille, jotka kuulevat Jumalan kutsun. Jumala ei voi siunata epäjumalanpalvelusta, hän siunaa vain sitä ihmistä, joka lähtee ulos epäjumalan palveluksesta ja alkaa palvelemaan elävää Jumalaa. Sinun ei tarvitse lähteä ulos tästä maailmasta, vaan sinun sydämesi tulee tulla ulos tämän maailman synnin harjoittamisesta. Huomaa se, ettei Aabraham voinut tulla ulos tämän maailman epäjumalanpalveluksesta ennen kuin hän kuuli Jumalan kutsun. Jumala aloitti ja vaikutti uskon Aabrahamissa kutsumalla hänet ulos pimeydestä, ihmeelliseen Jumalan valkeuteen.

Aabraham palveli tämän maailman jumalaa monta vuotta, hänen jokainen solunsa oli täynnä tätä maailmaa ja kaikkea mitä siinä on. Aabraham on varmasti puntaroinut mielessään asioita, jätänkö kaiken minulle rakkaan ja lähden seuraamaan Herraa. Aabraham valitsi oikein, hän jätti kaiken ja lähti seuraamaan Herraa, niin kuin Herra oli hänelle puhunut. Aabraham teki viisaasti, kun hän totteli Jumalaa, koska Jumalan siunauksen salaisuus on siinä, että teemme niin kuin Herra Jumala sanoo. Nyt, Aabraham aloitti uuden elämän ja solmi uuden suhteen, jonka keskipiste oli ja on elävä Jumala. Aabraham tuli ulos pimeydestä, Jumalan kirkkauden ja rakkauden vaikutuspiiriin. Jumala sai rakkaudellensa kohteen, Aabrahamin.

Jumala saarnauttaa tänäkin päivänä evankeliumin sanoman tälle maailmalle, joka on pahan vallassa. Paavalin saarna, jonka hän piti vangittuna kuningas Agrippan ja ruhtinasten edessä on vielä tänä päivänäkin voimassa. Paavalin sanoin julistakaamme tälle maailmalle: Nouse ja seiso jaloillasi; sillä sitä varten Minä olen sinulle ilmestynyt, että asettaisin sinut palvelijakseni ja sen todistajaksi, mitä varten sinä olet minut nähnyt, niin myös sen, mitä varten minä sinulle vastedes ilmestyn. Ja minä pelastan sinut sekä oman kansasi että pakanain käsistä, joitten tykö minä sinut lähetän avaamaan heidän silmänsä, että he kääntyisivät pimeydestä valkeuteen ja saatanan vallasta Jumalan tykö ja saisivat uskomalla Jeesukseen synnit anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen joukossa.' Sentähden, kuningas Agrippa, minä en voinut olla tottelematta taivaallista näkyä, vaan saarnasin ensin sekä Damaskon että Jerusalemin asukkaille, ja sitten koko Juudean maalle ja pakanoille parannusta ja kääntymystä Jumalan puoleen, ja että he tekisivät parannuksen soveliaita tekoja.

Rakkaudessaan Jumala kutsuu ihmisiä tekemään parannuksen ja kääntymään Hänen puoleensa. Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemisen kautta on nyt ihmisillä mahdollisuus katua syntejään ja muuttaa mielensä ja näin he voivat aloittaa ajattelemaan uudella Jumalan tahdon mukaisella tavalla. Tähän evankeliumi tähtää. Jos sinut on kutsuttu ulos tästä maailmasta seuraamaan Herraa Jeesusta, niin ala Jumalan Hengen avulla kutsumaan ihmisiä ulos tämän maailman hengestä seuraamaan Herran Henkeä.

-PP-

[vaisuliini]

*
Jatkoa Aabrahamin elämästä ja uskosta:

3. Elävä uhri

Aabraham otti vaimonsa Saarain ja veljensä pojan Lootin sekä kaiken omaisuuden, jonka he olivat koonneet, ja ne palvelijat, jotka he olivat hankkineet Harranissa. He lähtivät vaeltamaan kohti sitä maata, jonka Jumala on heille osoittava. Uskonelämän tärkeimpiä opetuksia on vaeltaa kohti sitä maata, jonka Herra osoittaa, koska siellä on elämä ja siunaus, muualla on kuolema ja kirous. Kun Aabraham näin totteli Jumalaa, niin Herra ilmestyi Aabrahamille Mooren tammistossa, jossa Herra, joka rakasti Aabrahamia uudisti lupauksensa siunauksestaan: "Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan.” Koetko sinä ettei Jumala ilmesty sinulle, eikä anna siunaustaan sinulle. Heti kun Aabraham oli totellut Jumalaa, niin silloin Jumala ilmestyi ja lupasi siunata Aabrahamia. Jumala ilmestyy ja lupaa siunauksensa niille, jotka tottelevat häntä. Jos emme tottele Jumalaa ei Hän voi siunata, eikä ilmestyä meille, koska Jumala ei siunaa syntiä.

Aabraham rakensi alttarin Jumalalle, joka oli hänelle ilmestynyt. Miksi Raamattu kertoo Aabrahamin rakentaneen alttarin Jumalalle? Alttari oli paikka, jossa suoritettiin uhreja Jumalalle. Roomalaiskirjeessä on kehotus, että meidän tulisi antaa itsemme eläväksi uhriksi Jumalalle ja ettei meidän tule mukautua tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttua mielen uudistuksen kautta ja tutkia sitä, mikä on Jumalalle hyvää, otollista ja täydellistä. Alttarin rakentaminen kuvaa sitä, että emme elä tämän maailman epäjumalanpalveluksessa ja uhraamme oman elämämme kaikkine synteineen ja himoineen ja kokonaan sanoudumme irti tämän maailman jumalan vaikuttamista opeista ja elämästä. Ja synnille kuolleina palvelemme Jumalaa Hänen Henkensä vaikutuksesta, jossa meillä on todellinen elämä ja vasta tämän prosessin kautta olemme eläviä Kristuksessa Jeesuksessa. Elämässämme tulee nisun jyvän kuolla, jotta se voi kantaa hedelmää.

Elävä uhri on vehnänjyvän kuoleman tie. Jotta saadaan hyvä sato vehnästä, niin ensin tulee muokata ja pehmittää pelto. Kun hyvä maaperä valmistuu, niin tässä muokkauksessa kaikki kääntyy ylösalaisin. Tämä prosessi on luonnollisen perintöosan ja ihmisen lihan hallinta vallan lopun alkua. Samalla tavalla kuin tuo peltokin pehmitetään, niin vain Jumalan rakkaus voi pehmittää ihmis-sydämen, jos ihminen ei saa kohdata Jumalan rakkautta on hän kuin pelto jota ei ole pehmitetty, joka ei kanna eikä tuota hyvää hedelmää. Kun tuo jyvänen sitten laitetaan syvälle pimeään maaperään, niin jyvässä oleva kova kuori estää elämän hedelmän ulospääsyn.

Tuo jyvänen on kuin ihminen kovassa ja pimeässä maailmassa, jossa kova ja ylpeä sekä paatunut sydän estää todellisen elämän ulospääsyn. Kun tuo jyvänen on maan povessa niin lämpö ja sateen tuoma kosteus rikkoo jyvän kovan ulkokuoren. Näin vehnäjyvä kuolee itsellensä ja elämän hedelmä vapautuu ulos tuottamaan hyvää hedelmää. Lämpö on Jumalan rakkaus, joka lämmittää kovaa ja paatunutta sydäntä. Sateiden tuoma kosteus on Jumalan Sanan ja Hengen sadetta, joka kutsuu ihmisen Jumalan valtakuntaan. Kun tuo vehnänjyvän ulkokuori on rikkoutunut, niin se nousee pienelle oraalle. Aivan niin kuin uskon tien alussa olemme kuin pieniä vauvoja, jotka tarvitsevat terveitä ja kypsiä vanhempia, jotka ajallaan antavat oikean vahvuista ruokaa, jotta vastasyntynyt kasvaisi terveeseen uskoon. Oras vaiheen jälkeen vehnänjyväsestä on kasvanut pitkä ja korkea korsi, joka tavoittelee taivaita.

Uskon tien alussa mekin olemme kuin tuo korsi, tavoittelemme ylpeän sydämen korkeita ajatuksia. Mutta kun tuo vehnänkorsi kypsyy ja tuottaa tähkäpäitä, niin silloin vehnänkorsi tähkien painosta taipuu alaspäin. Silloin kun Hengen hedelmä kypsyy meidän sisimmässämme, niin me kumarrumme ja taivumme rakastamaan uskovina toinen toisiamme, niin kuin vehnänkorretkin tähkäpäiden painosta kumartavat toisiansa. Ja kun tämä tapahtuu vehnäpellossa, niin sato on kypsä ja valmis leikattaviksi. Samoin se on Jumalan seurakunnassakin, jos me rakastamme toisiamme ja olemme yhtä kuin Isä ja Poika, niin tähän rakkauden ykseyteen on Jeesus luvannut, että silloin tämän maailman ihmiset kääntyvät ja uskovat Jeesukseen. Voi kunpa nöyrtyisimme Jumalan kansana tähän rakkauden ykseyteen, koska se on Jumalan itsensä lupaama tie ihmisten pelastumiselle.

Tämä rakkauden ykseys ei ole Jumalan sanasta irti olevien kirkkojen ykseyttä, vaan niiden Jumalan lasten välistä ykseyttä, jotka rakastavat Kristusta teossa ja totuudessa. Sellainen Jumalan rakkaus voi vain valloittaa ihmis-sydämen Jumalalle, jossa on totuus mukana. Jumalan rakkaus ja Jumalan totuus ovat yhtä kuin yksi, ne ovat erottamattomat, jos jompikumpi puuttuu niin silloin kaikki puuttuu. Älä tyydy puolinaiseen evankeliumiin, koska siitä tulee silloin lihan evankeliumia, jossa ei ole voimaa vapauttaa ihmisiä synnin orjuudesta. Valitse rohkeasti koko evankeliumin täyteys, niin silloin näet ihmisten ympärilläsi pelastuvan. Ajattelepas, kun yksi nisunjyvä kuolee itselleen, niin se tuottaa monien uusien jyvien (ihmiset pelastuu) syntymisen. Onkohan se syynä jos ei ihmisiä tule uskoon, ettei ole tarpeeksi niitä uskovia, jotka ovat kuolleet itselleen. Jos sinun elämässäsi ei vielä ole rakennettu alttaria Jumalalle, niin aloita rakentaminen tänään, Hän tulee sinun avuksesi ja auttaa sinua tuon rakkauden ja totuuden alttarin rakentamisessa.

Jatkuu huomenna tai ylihuomenna jne.

-PP-

[vaisuliini]

*
Jatkoa Aabrahamin elämästä ja uskosta:

5. Epäluottamus Herraa kohtaan

Kun tuli kova nälänhätä, niin Aabraham meni Egyptiin. Kun Aabraham lähestyi Egyptiä hänen sanoi vaimolleen: "Katso, minä tiedän, että sinä olet kaunis nainen. Kun egyptiläiset saavat nähdä sinut, niin he sanovat: 'Hän on hänen vaimonsa', ja tappavat minut, mutta antavat sinun elää. Sano siis olevasi minun sisareni, että minun kävisi hyvin sinun tähtesi ja minä sinun takiasi saisin jäädä henkiin."

Aabraham ei uskonut eikä luottanut Jumalan lupaukseen, joka kuului: sinä saat jälkeläisen ja sinusta tulee suuri kansa. Aabraham pelkäsi omaa henkeänsä vaimonsa kauneuden takia. Hän ajatteli, että voisivathan egyptiläiset tappaa hänet sekä ottaa Saaran omakseen. Jumala oli luvannut Aabrahamille, että hän saisi jälkeläisiä ja koska Jumala oli näin Aabrahamille luvannut, niin Jumala kyllä varmasti pitää huolta Aabrahamista ja Saarasta sekä varjelee heitä niin, että Hänen lupauksensa aikanaan varmasti toteutuu.

Epäusko ja ihmispelko saivat Aabrahamin tekemään syntiä, eli valehtelemaan, että Saara ei olekaan hänen vaimonsa. Aabraham ajatteli, että kun Saara näin valehtelee, niin minun käy hyvin. Ihminen ajattelee aina itseään ja sitä, että kunhan minun vain käy hyvin. Mutta tällä minän tiellä käykin aina huonosti. Aabrahamin epäusko ja valhe koituikin kärsimykseksi Saaralle ja hänelle itselleen. Saara vietiin Faaraon hoviin pois miehensä luota vieraan miehen luokse. Aabraham kärsi varmasti tästä tilanteesta ja ajatteli; nyt minun rakas vaimoni joutui toiselle miehelle. Saara oli varmasti tuskissaan, olihan hän joutunut pois rakkaan miehensä luota. Epäusko ja valhe toi Aabrahamin ja Saaran elämään tuskan ja murheen. Meidänkin elämässä voi olla epäuskoa ja valhetta, minkä tähden kärsimme tuskaa ja ahdistusta.

Ajattele jos Aabraham olisi uskonut Jumalaan ja kertonut totuuden, niin hän olisi välttynyt siitä tuskasta, joka varmasti oli hänen sydämessään Saaran ollessa Faaraon hovissa ja Saarankaan ei olisi tarvinnut kokea ahdistusta ja tuskaa Faaraon hovissa. Jos mekin voisimme luottaa Jumalaan, emmekä pelkäisi ihmistä ja panisimme valheen pois elämästämme, niin monet tuskat ja ahdistukset, jotka synti tuo ihmisen elämään jäisivät meiltä kokematta. Jumala antoi kovien vitsausten kohdata Faaraota ja hänen hoviansa Saaran tähden.

Nuo vitsaukset Faaraon elämässä johtuivat siitä, että hänen elämässä oli jotakin mikä ei kuulunut hänelle, eikä ollut hänen omaansa, vaan toisen omaa. Faarao himoitsi Saaraa, joka ei kuitenkaan kuulunut Faaraolle, olihan Saara Aabrahamin vaimo. Jos himoitsemme toisen omaa, vaimoa, rahaa, tavaraa tai ihan mitä vaan, joka kuuluu toiselle, eikä ole meidän omaamme, niin silloin elämäämme tulee kovia vitsauksia. Uskovan tulee tavoitella Jumalan lupauksia ja pysytellä pois meille kuulumattomista asioista, jotta Jumalan siunaus olisi meidän elämässämme. Faaraokin joutui taipumaan Jumalan väkevän käden alla ja antamaan Saaran takaisin miehellensä.

Jatkuu huomenna tai ylihuomenna jne.

-PP-

[vaisuliini]

*
Jatkoa Aabrahamin elämästä ja uskosta:

6. Paluu Beeteliin
Egyptin kokemusten jälkeen Aabraham palasi siihen paikkaan, jossa hän oli aikaisemmin rakentanut alttarin Jumalalle. Beetelissä hän huusi avuksi Herraa. Epäuskon ja ihmispelon ja valheen jälkeen Aabraham joutui palaamaan vanhalle alttari paikalle. Jumala ei nuhdellut Aabrahamia Egyptin tapahtumista, koska Aabraham ei vielä tuntenut armon ja rakkauden Jumalaa. Mutta hän joutui palaamaan takaisin Beeteliin, koska sitä mitä ihminen kylvää hän myös niittää. Epäusko ei vie eteenpäin Jumalan tiellä, vaan epäuskon tähden joudumme palaamaan takaisin Jumalan alttarille, jossa saamme sytyttää uudestaan sydämestämme sammuneen Hengen tulen.

7. Lupauksen uudistaminen
karjapaimenten välille tuli riitaa ja tämän seurauksena Loot siirtyi Sodomaan asti ja Aabraham asettui Kanaanin maahan. Herra sanoi Aabrahamille, sen jälkeen kuin Loot oli hänestä eronnut: "Nosta silmäsi ja katso siitä paikasta, missä olet, pohjoiseen, etelään, itään ja länteen. Sillä kaiken maan, jonka näet, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi ikuisiksi ajoiksi. Ja minä teen sinun jälkeläistesi luvun paljoksi kuin maan tomun. Jos voidaan lukea maan tomu, niin voidaan lukea myöskin sinun jälkeläisesi. Nouse ja vaella maata pitkin ja poikin, sillä sinulle minä sen annan." Armon ja rakkauden Jumala uudisti taas lupauksensa Aabrahamille. Jumala näkee meidän lihamme heikkouden ja siksi hän uudistaa lupauksensa kerta toisensa jälkeen meille, niin kuin Hän myös teki Aabrahamille.

Aabrahamin sydämessä oli varmasti huokaus, että toteutuuko Jumalan lupaus enää hänen elämässään. Aabraham saattoi ajatella sydämessään, että Jumala oli unohtanut hänet sekä lupauksensa ja mahtoiko Jumala enää rakastakaan häntä. Mekin liian usein ajattelemme tällä tavalla. Meidän on kuitenkin hyvä muistaa se, että mitä Jumala on luvannut meille sen Hän myös antaa meille. Jumala näkee meidän kipuilumme ja rakkaudessaan meitä kohtaan Hän uudestaan ja uudestaan antaa meille toivoa ja uskoa, vakuuttaen meille lupauksistaan. Jumala rohkaisee tällä tavalla heikkoa uskoamme, jotta voimme tarttua Hänen lupauksiinsa.

Tämän Herran lupauksen jälkeen Aabraham saa uskoa ja voimaa ja siirtyy siirtymistään kohti Jumalan lupauksia, asettuen Mamren tammistoon, joka on Hebronin luona ja siellä hän rakentaa alttarin Jumalalle. Minne ikinä Jumala meitä kuljettaakin, niin ensimmäiseksi meidän tulee rakentaa alttari Herralle, niin kuin Aabrahamkin teki. Jumalan tahto on se, että siirtymällä siirrymme kohti Hänen sanansa lupauksia. Meidän tulee olla koko ajan liikkeessä uskon tiellä, kohti syvempiä ja rehevimpiä sanan laidunmaita. Jumalan tahto on, että Hänen Henkensä ja sanansa saa muuttaa meidän elämämme, Hänen tahtonsa mukaiseksi.

Sana varoittaa ettemme mukautuisi tähän maailmaan, koska silloin kurssimme muuttuisi kohti kadotuksen maata. Tätähän ei Jumala halua, vaan Hän haluaa auttaa ja viedä meidät perille kirkkauden maahan. Raamattu opettaa, että jatkuva sanan tutkiminen, mikä uskossa sulautuu meidän sisäiseen ihmiseen, muuttaa meidän elämämme Jumalan tahdon mukaiseksi. Siksi Raamattu painottaakin Aabrahamin siirtyvän siirtymistään kohti Jumalan lupausta. Siirry sinäkin eteenpäin kohti Hänen lupauksiaan.

Jatkuu huomenna tai ylihuomenna jne.

-PP-

[vaisuliini]

*
Jatkoa Aabrahamin elämästä ja uskosta:

8. Melkisedekin siunaus

Sodoman ja Gomorran kuninkaat liittolaisineen hyökkäsivät Eelamin kuningas Kedorlaomeria ja hänen neljää liittolais-kuningasta vastaan. Sodoman ja Gomorran kuninkaat jäivät häviölle ja joutuivat pakenemaan Kedorlaomerin joukkoa. Paetessaan he ottivat myös mukaansa Lootin, Aabrahamin veljenpojan ja koko Lootin omaisuuden. Aabrahamin ja Lootin karjapaimenten riidan jälkeen Lootin tie vei Sodomaan. Sodoman henki tempaisi Lootin mukaansa ja hän joutui lähtemään pakomatkalle Sodoman kuninkaan kanssa. Tässä on meille uskoville varoituksen sana, pysykäämme poissa Sodomasta ja sen synneistä, muutoin se tempaa meidät mukaansa.

Kun Aabraham kuuli, että hänen sukulaisensa oli otettu vangiksi, aseisti hän luotettavimmat palvelijansa, jotka olivat hänen kodissaan syntyneet, kolmesataa kahdeksantoista miestä, ja ajoi vihollisia takaa aina Daaniin saakka. Hän jakoi väkensä ja hyökkäsi palvelijoineen yöllä vihollisten kimppuun ja voitti heidät ja ajoi heitä takaa aina Hoobaan saakka, joka on Damaskosta pohjoiseen. Ja hän toi takaisin kaiken tavaran; myöskin sukulaisensa Lootin ja hänen tavaransa hän toi takaisin, myös vaimot ja muun väen. Aabraham otti mukaansa luotettavimmat miehensä, jotta hän voisi vapauttaa Lootin. Luotettava henkilö ei petä eikä haastaa riitaa, sen sijaan hän toimii luotettavasti yhteisen edun mukaisesti ja on uskollinen Jumalalle sekä uskon sisarille ja veljille. Tämän takia Aabraham valitsi nämä luotettavat miehet. Uskon tiellä joudumme kohtaaman monia vaikeuksia matkatessamme kohti luvattua maata. Joudumme myös turvautumaan uskon sisarien ja veljien apuun tällä uskon tiellä. Sen tähden pyri olemaan rehellinen ja luotettava, jotta sodoman hankkeet raukeaisivat tyhjiin ja Jumalan tahto voisi kirkastua tälle maailmalle.

Aabrahamin ollessa paluumatkalla tuli häntä vastaan Melkisedek Saalemin kuningas, joka toi Aabrahamille leipää ja viiniä. Melkisedek oli Raamatun opetuksen mukaan Jumalan, korkeimman pappi. Melkisedek siunasi Aabrahamin sanoen: "Siunatkoon Abramia Jumala, Korkein, taivaan ja maan luoja. Ja kiitetty olkoon Jumala, Korkein, joka antoi vihollisesi sinun käsiisi." Aabraham antoi kaikesta kymmenykset Melkisedekille. Aabraham oli Jumalan koulussa ja hän oli oppinut Raamatullisen opetuksen: koska olette lahjaksi saaneet niin lahjaksi antakaa. Jumala haluaa meidänkin oppivan tämän saman läksyn, että saamme antaa omastamme. Tämä läksy ja sen toimeenpano omassa elämässäsi osoittaa sinulle sen, että luotatko Jumalaan ja Hänen huolenpitoonsa. Jos sinun kaivostasi ei heru kenellekään muulle kuin sinulle itsellesi, niin et luota Herraan etkä siihen, että Hän pitää sinusta huolen. Olet silloin itsekäs sekä kiinni tässä maailmassa ja sen antimissa. Mutta, jos sinun kaivostasi riittää elävää vettä janoiselle ja uupuneelle matkamiehelle, niin se osoittaa sinun luottavan Herraan ja Hänen huolenpitoonsa. Jumalan tahto on, että me olemme sellaisia elävän veden lähteitä, jotka antavat omastansa lähimmäisilleen.

Sodoman kuningas tuli myöskin Aabrahamin luokse sanoen: "Anna minulle väki ja pidä sinä tavara." Se oli kuin käärmeen ääni. Saatanahan on sitonut ihmisen tahtoansa tekemään, hänen hallussaan on tämän maailman väki. Saatana myös synnyttää himon ja ahneuden tämän maailman tavaraan. Aabraham vastaa Sodoman kuninkaalle näin: "Minä nostan käteni Herran, Jumalan, Korkeimman, taivaan ja maan luojan, puoleen ja vannon: En totisesti ota, en langan päätä, en kengän paulaa enkä mitään muuta, mikä on sinun, ettet sanoisi: 'Minä olen tehnyt Abramin rikkaaksi.' En tahdo mitään, paitsi mitä palvelijat ovat kuluttaneet ja mikä on niille miehille tuleva, jotka minua seurasivat, Aanerille, Eskolille ja Mamrelle; he saakoot osansa." Aabrahamin sydän oli Jumalan puolella, eikä hän halunnut sitä mitä Sodoman kuningas hänelle tarjosi, ettei Sodoman kuningas pääsisi sanomaan; minä tein sinut rikkaaksi. Aabraham ei halunnut tämän maailman rikkautta. Älä sinäkään juokse tämä maailman rikkauksien perässä, vaan etsi elämääsi taivaallisia rikkauksia, jotka johdattavat sinut Jumalan valtakuntaan. Aabrahamin elämä oli nyt Jumalan varassa eikä ihmisen. Aabraham ajatteli niitä, jotka olivat seuranneet häntä vapauttamaan Lootin ja sanoi: saakoot he osansa. Tämä on Jumalan tahto, jotta rakastaisit lähimmästäsi niin kuin itseäsi ja tämä opetus sekä sen todeksi eläminen kuuluu tälle uskon tielle.

Jatkuu huomenna tai ylihuomenna jne.

-PP-

[vaisuliini]

*
Palestiina myytti ja petos

Jos tunnet Lähi-idän historiaa ja tutustut siihen mitä ihan oikeasti on tapahtunut, niin silloin tulet huomaamaan kuinka käsite Palestiinan valtio on myytti ja petos, jonka tarkoituksena on valheen kautta saada Israel näyttämään syylliseltä Lähi-idän konfliktiin. Suuri osa länsimaiden mediasta kuten myös valtaosa suomalaisesta mediasta on eksynyt petoksen takia näkemään Lähi-idän tapahtumat täysin väärässä valossa. Asiat ovat todellisuudessa ihan eri tavalla kuinka valtamedia uskottelee asioiden olevan Lähi-idässä.

Juutalaisten uudelleen asuttaminen muinaiseen kotimaahansa Israeliin käynnisti myyttisen operaatio Palestiinan valtion käsitteen, joka ponnisti kaiken maailman tietoisuuteen tyhjästä. Historiassa ei ole olemassa Palestiinan kieltä. Historiassa ei ole ollut olemassa palestiinalaista kulttuuria, joka eroaisi muista arabikulttuureista. Historiassa ennen vuotta 1988 ei ole koskaan ollut olemassa valtiota nimeltä Palestiina, eikä palestiinalaisia hallitsemassa Palestiinaa. Miksi tänä päivänä puhutaan Palestiinasta ja palestiinalaisista?


Palestiinalainen identiteetti on petoksen työkalu

Arabiamerikkalainen Joseph Farah, jonka suku on Syyriasta ja Libanonista on sanonut Palestiinan valtio ja palestiinalaisen identiteetin keksityn yhtäkkiä Israelin voittaessa kuuden päivän sodan vuonna 1967. Joseph Farah on myös sanonut kuinka Lähi-idässä arabien hallussa on 99 prosenttia maa-alasta ja loput on Israelin hallinnassa, mutta se on arabien mielestä liikaa, sillä he haluavat Lähi-idän hallintaansa kokonaan (sata prosenttisesti) ja tästä on kyse tänä päivänä, kun Israelin maalla taistellaan, sillä ei ole väliä kuinka monta maa-alueen myönnytystä Israel tekee, se ei riitä arabeille.

Edesmennyt PLO:n sotilaskomentaja ja PLO:n johtokunnan jäsen Zuhair Muhsin on sanonut: Jordanialaisten, palestiinalaisten, syyrialaisten ja libanonilaisten välillä ei ole eroja. Me olemme kaikki yhtä kansaa. Poliittisten syiden takia korostamme palestiinalaista identiteettiä. Erillisen palestiinalaisen identiteetin olemassaolo toimii vain taktisena tarkoituksena. Palestiinan valtion perustaminen on uusi työkalu jatkuvassa taistelussa Israelia vastaan.

Joseph Farahin ja Zuhair Muhsin lausunnot vastaavat kysymykseen, miksi tänä päivänä puhutaan Palestiinasta ja palestiinalaisista? Toisin sanoen arabit käyttävät Palestiinan valtio ja palestiinalaiset käsitettä pyrkimyksenään tuhota Israelin kansan. Puusilmäinen länsimedia unohtaa arabien taktisen tarkoituksen ja eksyy uskomaan Palestiina propagandaa, jossa Israelista tehdään iso paha poika ja palestiinalaiset esitetään vääryyttä kärsineinä uhreina, vaikka asia on todellisuudessa toisin päin.

-PP-

[vaisuliini]

*
Palestiinan ilmestyminen maailmanhistoriaan

Arabiamerikkalainen Joseph Farah on sanonut Palestiinan olevan yhtä todellinen kuin mikä-mikä-maa (Peter Panin mielikuvitusmaailma). Farah osui asian ytimeen, kun asiaa tutkitaan historian valossa. Palestiina sanan johdannainen ilmestyi ensi kerran historiaan kun antiikin Kreikan historioitsija Herodotus (n. 484-425 eKr.) kutsui Tel-Avivin, Jaffan ja Gazan alueita nimellä Palaistin, jotka filistealaiset valloittivat 1100-luvulla. Filistealaisten hallussa olivat myös Askelon, Ashdod, Ekron ja Gat.

Usein kuultu väite on, että filistealaiset olivat arabeja (Palestiinan arabeja), jonka vuoksi Israel (Palestiina) kuuluu historiallisesti Palestiinan arabeille. Filistealaiset olivat Egeanmeren kansaa, jotka olivat kulkeutuneet todennäköisesti Kreikan (monien tutkijoiden mukaan Kreetalta) alueilta Lähi-itään. Filistealaiset (pelistim) sana tarkoittaa maahanmuuttajaa, joka kertoo myös sen etteivät he olleet alueen alkuperäisiä asukkaita, vaan muualta tulleita valloittajia. Filistealaisilla ei ollut yhteyttä etnisesti, kielellisesti tai historiallisesti arabien kanssa. Historia todistaa etteivät filistealaiset olleet arabeja, joka kumoaa väitteen, että arabit olisivat filistealaisten jälkeläisiä.

Roomalaiset suorittivat juutalaista kansanmurhaa 70 jKr. juutalaisten maalla muinaisessa Israelissa. Suorittaessaan kansanmurhaa roomalaiset julistivat ettei Israelia enää ole, joten kutsuttakoon maata Palestiinaksi. Roomalaisten julistuksesta huolimatta historiassa ei ollut koskaan Palestiinan valtiota ja palestiinalaisten omaa hallintoa ennen vuotta 1988.

Vuoden 70 jKr. Israelin maa on ollut roomalaisten, bysanttilaisten, arabien, seljukkien, ristiretkeläisten, ammelukkien, turkkilaisen ottomaanien ja brittiläisen mandaattihallinnon alaisuudessa. Vuonna 1948 juutalaiset saivat takaisin oman muinaisen ja historiallisen kotimaansa. Kuuden päivän sodan (1967) seurauksena arabit hävisivät sodan Israelia vastaan, jonka jälkeen arabit alkoivat voimakkaasti korostamaan Palestiinan valtio ja Palestiinan arabi käsitteitä.

Jordanian kuningas Abdullah piti Palestiinassa asuvia arabeja ja jordanialaisia yhtenä kansana ja vuonna 1950 kielsi Palestiina sanan käytön virallisissa dokumenteissa. Abdullahin asenne Palestiinaa kohtaan paljastaa sen ettei monien arabien keskuudessa ollut halukkuutta Palestiinan valtion syntymiseen ennen vuotta 1967.

Arabi historioitsija Abd Al-Ghani on sanonut, että ennen Balfourin julistusta 1917, kun ottomaanien hallinto (1517-1917) päättyi, niin silloin ei ollut olemassa nykyajan Palestiinan poliittisia rajoja, eikä silloin ollut olemassa palestiinalaisia sellaisella poliittisella identiteetillä kuin nykyisin on. Abd Al-Ghani on sanonut myös, että Palestiinan hallinnolliset alueet ulottuivat itään ja länteen sisältäen Jordanian ja Länsi-Libanonin ja kun kaikki alueen ihmiset vapautettiin turkkilaisen ottomaanien vallasta, niin heidät siirrettiin välittömästi brittiläisen mandaattihallinnon alaisuuteen, eikä heille muodostunut mandaattihallinnon alaisuudessa palestiinalaisen kansan poliittista identiteettiä.

Arabi historioitsijan lausunto tarkoittaa sitä, että poliittisen Palestiinan kansan identiteetti kehitettiin myöhemmin, Israelin itsenäistymisen aikoina. Palestiinan kansan poliittinen identiteetti on kehitetty sitä varten, että arabit saisivat lyömäaseen, jonka kautta he pyrkivät tuhoamaan juutalaisen kansan ja hävittämään Israelin pois maailmankartalta.

Kuten historia todistaa, niin roomalaisten käyttöön ottama sana Palestiina ei ole ollut koskaan omana valtionaan Lähi-idässä. Roomalaisten 70 jKr. valtaamaa Israelin maa-alueita alettiin kutsumaan nimellä Palestiina, joka oli vuoden 70 jKr. jälkeen monien erilaisten hallintojen alaisena, mutta ei itsenäisenä Palestiinan valtiona. Marraskuussa 1988, Palestiinan kansallisneuvoston PLO:n lainsäädäntöelin julisti Palestiinan valtion perustamisesta. Kuukautta myöhemmin Egypti ja Jordan sekä monet muut maat tunnustivat hyväksyvänsä Palestiinan valtion syntymisen. Vuonna 1967, arabien hävitessä sodan Israelia vastaan keksittiin ja kehitettiin palestiinalainen identiteetti ja Palestiinan valtio, jonka terroristijärjestö julisti valtioksi 1988.

Arabit kehittivät ja loivat Palestiina kysymyksen sitä varten, että heillä olisi syy toteuttaa päämääränsä, joka on Israelin täydellinen tuhoaminen. On hyvä muistaa ja ymmärtää, että vuonna 70 jKr. roomalaiset vallattuaan Israelin maan antoivat Israelin maa-alueelle nimen Palestiina, mutta silloinkaan ei syntynyt Palestiinan valtiota Lähi-itään, vaan Palestiina niminen maa-alue, joka oli monien erilaisten ryhmittymien hallinnassa ennen vuotta 1948, mutta näiden ryhmittymien hallinnan alla ei ollut milloinkaan olemassa Palestiinan valtiota eikä Palestiinan valtiota ollut olemassa ennen vuotta 70 jKr. jolloin roomalaiset valtasivat Israelin maan ja Jerusalemin.

-PP-