Päivän sana

[Juhani]

Kiitos kommenteistasi Jukka!

Tarkoitukseni ei ollut kylvää lustetta viljan sekaan, vaan toivoin että se kaikki olisi rakennukseksi ja lohdutukseksi. Kirjoituksen lähteet unohdin mainita ja en tähän hätään enää löydä niitä, mutta toivon että kirjoitus silti puhuttelisi edes jotakuta. Juuri nyt tapahtuu seurakunnissa luopumusta Kristuksen opista ja apostolien opetuksesta, kuten muinaisessa Efeson seurakunnassakin. Jyvät erotellaan akanoista...

[Jukka]

Kiitos kommenteistasi Jukka!

Tarkoitukseni ei ollut kylvää lustetta viljan sekaan, vaan toivoin että se kaikki olisi rakennukseksi ja lohdutukseksi. Kirjoituksen lähteet unohdin mainita ja en tähän hätään enää löydä niitä, mutta toivon että kirjoitus silti puhuttelisi edes jotakuta. Juuri nyt tapahtuu seurakunnissa luopumusta Kristuksen opista ja apostolien opetuksesta, kuten muinaisessa Efeson seurakunnassakin. Jyvät erotellaan akanoista...

Et toki lustetta kylvänyt. Pikemminkin minä taisin ilmaista itseni ja ajatukseni puutteellisesti ja huolimattomasti. Tuo kirkkoisältä lainaamasi teksti ei käsittääkseni sisältänyt Raamatun ilmoituksesta poikkeavaa. Tarkoitukseni oli sanoa, että kartan yleisesti kirkkoisien laatimia oppeja, joiden varaan monet kirkon traditiot näyttävät rakentuvan. Olen käynyt oppikysymyksistä lukemattomia keskusteluja uskovien kanssa, jotka perustavat näkemyksensä enemmän kirkon perimään traditioon kuin Raamatusta selkeästi löytyvään opetukseen... olen ilmeisesti tullut vuosien saatossa yliherkäksi osalle kirkon perimätietoa, toisinaan kun keskustelut katkeavat siihen, että vastapuoli ei perustelekaan näkemyksiään Raamatun sanalla vaan vetoa kirkon traditioon.

[ninni]

Tänään tuskailin taas tätä uskon vaellustani ja yleensä elämää. Mielessäni siinä juttelin Jeesukselle, että mikä merkitys ja tarkoitus minunkin elämälläni on. Onko minulla joku tehtävä? Istahdin alas ja otin käteeni kännykän ja luin Päivän Sanan suomen raamattuopiston sivuilta ja häkellyin aivan. Teksti kuului näin:

Isäntä sanoi hänelle: ”Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!” Matt. 25:21.

Palvelemiseen liittyy väsymisen vaara, tulee kiusaus luovuttaa. Oma tehtävä voi tuntua niin kovin pieneltä ja turhalta. Taidot tai voimat eivät tahdo riittää. Väsymys käy ylivoimaiseksi ja tehtävä puuduttavaksi. Ehkä emme saa tarvitsemaamme kiitosta ja rohkaisua. Monet seikat voivat syödä intomme Jumalan valtakunnan työssä. Kun kutsumustamme koetellaan, olkaamme sitkeästi, innottominakin, vähässä uskollisia. Herramme ei katsele tehtävän merkityksellisyyttä ihmisen silmin, vaan aivan toisin. Valtakunnassa vaatimattomalta näyttävä on usein se kaikkein tärkein lenkki. Kaikkiaan evankeliumin sanoman eteenpäin vieminen on monen pienen ja vaatimattoman toiminnan
summa. Yhdessä moni pieni toimi muuttuu suuren, maailman merkittävimmän tehtävän täyttämiseksi.

Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta Joka päivä lapsen lailla.
© Juha Vähäsarja & Perussanoma Oy

Ja taas sain voimia jatkaa. Jumala puhuu tavalla jos toisella...
(Minulle Hän on useinkin puhunut juuri päivittäishartauskirjojen kautta!)

[vaisuliini]

*
Tuo on ihmeellinen Jumalan johdatus - lohdutukseksi ja vahvistukseksi sinulle, Ninni!

-------------------------------------------------

Auta minua näkemään erheeni, että ottaisin opikseni ja niistä kääntyisin pois.
Opeta minut pelkäämään Sinua, että noudattaisin käskyjäsi, enkä tekisi vääryyttä,
vaan tekisin sen mikä oikein on, mikä on hyvää ja vanhurskasta.

Vaikuta minussa rakkautta, jotta muut voisivat tuntea Sinut kauttani.
Anna valkeutesi loistaa minussa, että muutkin voisivat nähdä totuutesi.

Suojele minua vääryydestä ja käännä mieleni Sinua kohti, jotta voisin nähdä kirkkautesi.
Pidä minusta vilppi kaukana, äläkä anna minun paatua, niin ylistän pyhää nimeäsi.

E.R.

[vaisuliini]

*
Fariseus ja publikaani

Luukkaan evankeliumi 18:9-14

Niin hän puhui vielä muutamille, jotka luottivat itseensä, luullen olevansa vanhurskaita, ja ylenkatsoivat muita, tämän vertauksen:
"Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen publikaani.

Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani.

Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani.'

Mutta publikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen.'
Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen; sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään."

Mitä väärää on siinä, ettei ole kuin riistäjät, väärämieliset ja huorintekijät? Ei mitään väärää. Itseasiassa meidän tulisi tehdä parannus sellaisesta, mutta jos vertailee itseään muihin ja pitää itseään parempana ja vanhurskaampana kuin toistaan, silloin on kyse ylpeyden synnistä. Mitä väärää on siinä, että paastoaa kahdesti viikossa ja antaa kaikista tuloistaan kymmenykset? Siinä ei ole mitään väärää, että paastoaa kahdesti viikossa ja antaa kaikista tuloistaan kymmenykset, siinä olisi meillekin opittavaa ja otettava vaari, mutta jos ihminen pitää itseään sentähden parempana ja vanhurskaampana kuin muita tekojensa tähden, silloin on kyse ylpeyden synnistä.

Fariseuksen rukous oli ylpeän sydämen rukous, missä hän osoitti olevansa parempi kuin muut. Jumala ei kuuntele tälläisiä rukouksia, vaan ne ovat Hänelle kauhistus.

Raamattu sanoo: ''Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille Hän antaa armon.''

Publikaanin rukous oli nöyrän sydämen rukous, missä hän tiedosti oman syyllisyytensä Pyhän Jumalan edessä ja synnintunnossa anoi armoa. Jumala kuuli publikaanin rukouksen, koska se ei ollut ylpeä rukous, vaan tuli nöyrältä sydämeltä.

Meidän ei tulisi verrata itseämme toisiin ihmisiin, vaan meidän tulisi verrata itseämme Kristukseen ja nähdä itseämme verrattuna Kristukseen, näin huomaamme olevamme täysin riippuvaisia Hänestä ja Hänen armostansa ja tällöin turha ylpeily jää pois, kun nöyrrymme Hänen edessään.

E.R.

[Juhani]

MIKSI USKO JA UUSI ELÄMÄ?

Tätä maailman menoa seuratessa sitä väkisinkin ajattelee, että ihminen haluaa tehdä itsestään Jumalan taikka yrittää vähintäänkin olla se. Hän haluaa nerokkuudessaan ja älykkyydessään tehdä kaikki asiat hyvin ja paremmin sekä haluaa luoda itselleen uuden hienon maailman. Kuitenkin ihminen on unohtanut usein yhden tärkeimmän eli lähimmäisensä. Muilla ihmisillä ei ole useinkaan mitään väliä, pääasia on vain se että itsellä on kaikki hyvin. Toisista ihmisistä tulee monille vain välineellinen arvo oman edun tavoittelussa. On nälänhätää ja köyhyyttä, rikkautta ja yltäkylläisyyttä sekä sotaa ja sairauksia. Ihmisiä tapetaan ja maailmaa tuhotaan. Miksi Jumala sitten sallii kaiken tämän? Ei Hän haluisikaan sallia, mutta Hän antoi ihmisille vapauden valita mitä he itse haluavat tehdä. Hän ei ole mikään diktaattori, eikä siksi päätä ihmisten puolesta mihin he haluavat uskoa ja miten he elävät maan päällä. Miksi syyttää siitä Jumalaa, kun ihmiset itse sen tekevät ja haluavat seurata pahuutta?

Pahuus on myös konkreettinen asia. Sitä ei voi kukaan kieltää, etteikö sitä ole ja sen tuntevat kaikki. Ymmärrän silti hyvin miksi Jumalan on täytynyt puuttua muutaman kerran hyvinkin konkreettisesti peliin. Kuten alussa ihmisten tekemä pahuus kasvoi niin suureksi, että Jumala katui ihmisten tekojen takia koko luomistyötään. Ihmiset uhrasivat jopa omia lapsiaan sekä muita ihmisiä jumalilleen. Olivat saatanallinen voimien vallassa. Sotivat, tuhosivat ja tappoivat toisiaan. Elivät kuten villi-ihmiset. Sen tähden Jumala päätti lopulta hukuttaa vedenpaisumuksella kaikki ihmiset ja eläimet sekä hävittää koko maailman, vaikka säästikin lopulta Nooan ja hänen perheensä. Pahuus oli saavuttanut liialliset mittasuhteet ja sen tähden maailma oli vaarassa kokonaan tuhoutua.

Historiaa tutkiessa on rehellisesti myönnettävä, että kristinuskon ”nimissä” on tehty paljon hyvää, mutta myöskin pahaa, vääryyttä ja veritekoja. Uskonsotien, ristiretkien ja katolisen kirkon inkvisition kautta tapettiin hyvin paljon ns. ”vääräuskoisia ja noitia”. Julmuuden tekijät olivat mielestään ns.” oikeaoppisia kristittyjä”, mutta he eivätkä olleet todellakaan mitään vilpittömiä rauhaa rakastavia uskovia, vaan ”julmia susia lammasten vaatteissa” joista Raamattu on ennustuksissaan kertonut. Kautta aikojen on ollut myös monenlaisia maailmanlopun ennustajia ja kiihkomielisiä fariseuksia, jotka ovat tehneet paljon hallaa kristinuskolle ja sen maineelle. On ollut myös vääriä profeettoja ja eksyttäjiä, joista Raamattu on nimenomaan varoittanut ja heistä kertonut. Vilpittömät uskovat tunnistaa heidän aidosta rakkaudestaan ja hyvistä teoistaan, ei tyhjänpäiväisestä puheistaan ilman tekoja – näin sanoo Jumalan sana.

Kristinuskon piirissä on myös ihmisiä, jotka eivät ole rehellisiä ja eivätkä erota totuutta valheesta. Joukko eksyneitä lampaita, jotka juoksevat ihmeiden, merkkien ja profetioiden perässä ja hakevat vain hurmosta sekä siunauksia vain omalle itselleen. On vaikka mitä supersaarnaajia, jotka jakavat kaikille hurmosta ja kaatavat rukouksen voimalla ihmisiä sekä parantavat sairaita. Juuri nämä ”supervoitelijat” ovat niitä suuria eksyttäjiä joiden yksityiselämä ja pankkitili ei kestä päivänvaloa. Tutkittaessa tarkemmin näiden massakokouksien ihmeparantumisia, todetaan yleensä että ne väitetyt parantumiset eivät pitäneetkään lopulta paikkaansa. Ihmiset ovat kokouksissa kaatuneet, päästäneet suustaan ihmeellisiä ääniä ja jopa leijuneet ilmassa. Näissä kokouksissa on ollut kyseessä täysin väärät henkivallat kuten noituus ja valhehenget. Sanotaan niin, että saatana tekeytyy jopa valkeuden enkeliksi.

Raamatussa ei kerrota yhtään tapausta, jossa ihmisiä olisi kaadettu selälleen rukouksen voimasta. Ihmeparantumisia on toki tapahtunut, mutta ne on tehnyt Jumala, ei joku väärä profeetta hänen nimissään. Näistä lopun ajan eksyttäjistä juuri varoitetaan ja kehotetaan seuraamaan puun hedelmiä ”hedelmistään puu tunnetaan”.
Terve uskova ihminen on mielestäni ns. ”jalat maassa” olevaa tyyppiä. Ei mikään hurmoksillinen kiihkoilija, vaan sellainen jolla on rakkaus lähimmäisiään kohtaa ja hänen elämästään sekä myös hänen vaelluksestaan näkyy myös hänen uskonsa. Sellainen, joka luottaa Jumalaan ja Häneen sanaansa, eikä mihinkään tunteisiin tai kokemuksiin. Huolimatta siitä mitä kaikkea on koko historian aikana tapahtunut, aina on ollut ajan puristuksessa se pieni ja vilpitön, rauhaa rakastava uskovien joukko, jotka ovat kunnioittaneet Jumalaa sekä muita ihmisiä. Kuitenkin maailma on aina heitä silti vihannut ja vainonnut.


Mitä ajattelen muista uskonnoista kuten Islam? Tätä aihetta olen hieman myös tutkinut ja lukenut, mutta tähän asiaan en halua nyt syvemmin paneutua. Näen islamin tulevaisuuden tuomaksi yhdeksi hyvin suureksi vaaraksi. Muslimit ovat nopeimmin kasvava uskonnollinen ryhmä. Pääosin siksi, koska heillä on korkea syntyvyysaste ja nuorin väestörakenne. Muslimien perheisiin syntyy joka vuosi paljon lapsia ja siten myös joka vuosi yhä lisää uusia muslimeja. Islaminuskoisten määrän on ennustettu kasvavan nopeammin kuin koko maailman väestön. Muslimit ovat tällä hetkellä suurin ryhmä, jotka vainoavat ja tappavat kristittyjä.

Pari kaunistelematonta fakta-asiaa:
Islamin mukaan muslimeilla on oikeus (vääräuskoisia kohtaan) tappaa teidät, raiskata, ottaa omaisuutenne, maanne ja rahanne.
JIHAD tarkoittaa SOTAA EI-MUSLIMEJA vastaan ja on määritelty Islamin yhteisölliseksi VELVOLLISUUDEKSI.
Tämä on mielestäni ehkä yksi Raamatun ilmoittamista Ilmestyskirjan pedoista jotka tulevat vainoamaan vääräuskoisia eli kristittyjä aikojen lopulla. Islam tulee lopulta nousemaan monissa maissa valtaan. Jos et suostu Allahin tahtoon niin...


Nämä ovat minun mielipiteitäni ja näin olen nämä asiat ymmärtänyt. Tarkoitukseni ei ole ketään loukata, vaikka ihmiset olisivat asioista eri mieltä. Minä en tuomitse tai syytä ketään, vaan sen tekee Jumala ja Raamatun sana – en minä! Kunnioitan ja arvostan myös niitä kaikkia lähimmäisiäni joiden näkemys poikkeaa omastani. Myönnän sen, että olen itse myös erehtyväinen ja vajavainen ihminen. Uskovia ihmisiä löytyy varmasti myös monista kirkoista ja seurakunnista kuten myös paljon jumalattomia ihmisiä maailmasta. Toivon vain, että Raamatun sanan tuoma totuus paljastuisi monille sekä kirjoitukseni herättäisi ihmisiä miettimään ja kiinnostustumaan enemmän hengellisistä asioista.

Itse en kuulu mihinkään uskonlahkoon, kirkkoon, kirkkokuntaan tai herätysliikkeeseen, enkä edusta minkään uskonsuunnan näkemystä tai oppia. Tulkitsen Raamatun sanaa vain oman näkemykseni ja ymmärrykseni mukaan. Eriseurat ja lahkot ovat Raamatun sanan mukaan syntiä sekä kirkko-sanaa ei Raamatustani löydy, joten kuulun ilmeisesti näkymättömään kansainväliseen uskovien yhteiseen seurakuntaan ilman kirkkoa, jonka pää on ainoastaan Jeesus Kristus. Jäsenkirjaani en voi näyttää, koska se on kirjoitettu vain sydämeeni. Liittyminen ei maksa mitään ja kulut ovat ilmaiset – kaikki on maksettu jo kertaalleen Golgatan ristillä sekä sen voimassaoloaika on iänkaikkisesti!

Ehkä olet ateisti ja ajattelet että ei ole olemassa mitään Jumalaa tai mitään luotua. Kaikki on vain oman vilkkaan mielikuvituksen tuotetta. Mielestäsi maailmankaikkeus on syntynyt vain sattumalta jonkin alkuräjähdyksen seurauksena, koska alussa sattui olemaan jotain, joka aiheutti alkuräjähdyksen. Galaksit ja muut avaruuden järjestykset syntyivät vain sattumalta ja maakin syntyi sattumalta ilman mitään tarkoitusta ja elämäkin syntyi sattumalta, koska maa sattui asettumaan sopivaan kohtaan aurinkoon nähden kun elämälle tarvittavia aineita ja olosuhteita oli vaan sopivasti tarjolla.

Missä olit silloin, kun minä maan perustin? Ilmoita se, jos ymmärryksesi riittää.
Kuka on määrännyt sen mitat - tottapa sen tiedät - tahi kuka on vetänyt mittanuoran sen ylitse? Mihin upotettiin sen perustukset, tahi kuka laski sen kulmakiven, (Jumala puhui Jobille, Job. 38:4-6).


Ihmiset haluavat tekevän mielellään vaikka kaikkea muuta, kunhan ei vain tarvitsisi ajatella iäisyysasioita tai elämän tarkoitusta. Monet haluavat fanaattisesti todistaa kaikille muille, ettei mitään ole. Vain usko tyhjyyteen on omasta mielestään parasta ja oikeaa, taikka sitten olet vain joku tyhmä uskovainen hihhuli!
Sillä Jumala puhuu tavalla ja puhuu toisella; sitä vain ei huomata.
Unessa, öisessä näyssä, kun raskas uni valtaa ihmiset ja he nukkuvat vuoteillansa, (Job. 33:14-15).

Jokainen tajuaa, että emme ole vain keho vaan sielu kehossa. Sielunmaailmassasi on tunteet ja kaikki. Tietenkin on myös ihmisiä, jotka eivät usko mihinkään muuhun kuin sen, että olemme vain keho joka kuolee ja maatuu. Uskominen, että kuoleman jälkeen ei ole enää mitään elämää ja kaikki päättyy lopulta siihen pitää myös siten osittain paikkansa. Ruumis kuolee ja muuttuu maaksi, mutta sielu ei. Kuitenkaan sokea eksyttävä usko tyhjyyteen ja asioiden poissulkeminen ei ketään pelasta tai tee ihmistä yhtään sen viisaammaksi. Silti sen (ateismi) uskon varjolla ihmiset kieltävät uskomasta mihinkään kuoleman jälkeiseen elämään. Sekö tuo sitten paremman sisällön elämään ja tekee ihmiset fiksummiksi tai onnellisemmaksi, kuin usko sielun kuolemattomuuteen, elämän tarkoitukseen ja iänkaikkiseen elämään?
Ja tomu palajaa maahan, niinkuin on ollutkin, ja henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin.(Saarn. 12:7).

Kysyn kuitenkin sinulta tämän, ja toivon sinun vastaavan siihen rehellisesti: Jos varmasti tietäisit taivaan ja helvetin olevan olemassa, etkö haluaisi silloin itsekin päästä taivaaseen ikuisen tulen sijasta?" Jos kävisi kuoleman jälkeen ilmi, että kristinuskon opit olivatkin totta, niin joutuisit silloin tosi hankalaan tilanteeseen. Et nimittäin pääsisi enää taivaaseen, vaikka mitä tekisit.

Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon? Taikka mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi? (Matt. 16:26).

Ehkä ajattelet että Jumalaa ei ole olemassa. Mistä tiedät, että Jumalaa ei ole olemassa? Mikä todistaa sen, että Jumalaa ei ole olemassa? Maailmassa ei ole yhtään sellaista todistetta, joka todistaisi, että Jumalaa ei ole olemassa. On olemassa usko ja epäusko sekä hyvä ja paha. Sen tien saa itse vapaasti valita.
Ovatko kaikki sodat Jumalan ja kristinuskon syytä? Eikö sotia ja tappamista ole pääasiassa pakanat tehneet kautta aikojen ympäri maapalloa?

Raamattu on ihmisten kirjoittama kirja. Kukaan järkevä kristitty ei muuta väitäkään. Se on Jumalan puhetta ihmisille, jonka ihmiset kirjoittivat Pyhän Hengen opastamana.

Miksi Jumala ei puutu maailman pahuuteen? Hän on jo monta kertaa puuttunut, mutta ihmiset eivät ole häntä kuunnelleet. Hän on antanut ihmisille vapaan tahdon valita, haluammeko tehdä elämässämme hyvää vai pahaa. Tottelemmeko Jumalaa ja hänen tahtoaan vai ei.

Miksi Jumala sallii julmia asioita viattomille ihmisille? Jos Jumala poistaisi tänään pahan maailmasta, niin miten asiat olisivat taas huomenna? Ihminen jolla ei olisi yhteyttä Jumalaan, jatkaisi todennäköisesti silti jälleen pahan tekoa.

Me tunnistamme hyvän ja pahan. Ihminen haluaisi lopettaa maailman pahuuden - sodat, väkivallan, sorron, hyväksikäytön, orjuutuksen, varkaudet, nälän, köyhyyden, maapallon saastumisen, kuivuuden… mutta miksi ihminen ei sitten tee niin? Sen tähden, koska ihminen ei omissa voimissaan voi sitä tehdä vaikka haluaisi tehdä niin, koska paha sitoo ja kahlitsee häntä. Vain Jumala voi sen tehdä, mutta monet ihmiset eivät halua kääntyä silti hänen puoleensa.

Toiset pitävät Raamattua pelkkänä satukirjana ja siihen on olemassa monia syitä. Eräs syy on se, että he eivät usko tuonpuoleiseen ja henkimaailmaan tai heitä ei se yksinkertaisesti vain kiinnosta. Kaikki eivät halua taivaaseen ja kaikkien ei ole pakko tulla sinne. Ketään ei saa painostaa. Se on täysin oma valinta.
Vaikka ei uskoisikaan Raamatun sanaan, niin se on silti totta ja sen ikivanhat profetiat ovat osoittautumassa hämmästyttävän tarkoiksi ja ajankohtaisiksi. Ne toteutuvat siitä huolimatta.


On myös olemassa suuri joukko ihmisiä, jotka turvautuvat kasteen armoon ja kirkon jäsenyyteen ajatellen kaiken siten olevan kunnossa. Tekevät joskus hyviä tekoja tai lukevat säännöllisesti iltarukouksen. Valitettavasti se ei ole elävää uskoa ja oikeaa yhteyttä Jumalaan, eikä se yksinään tuo pelastusta. Joidenkin mielestä uskoon tulo on tarpeetonta, jos ihminen on kastettu ja konfirmoitu kirkon jäsen, koska kaste kantaa taivaaseen. Tämä ei ole Raamatun opetuksen mukaista. Jos vain kastamalla tehdään uskovia, niin miksi ihmisiä sitten lähetetään julistamaan evankeliumia? Eikö olisi helpompaa lähettää lähetystyöntekijöitä vain kastamaan eikä pelastusta julistamaan? Tarvitaanko vielä pelastussaarnaa ihmisten pelastukseksi vai pitäisikö ne vaihtaa ”kastesaarnoihin”? Usko pelastaa, eikä kaste.
Sylivauvat ovat viattomia ja synnittömiä, ei niitä synnin takia tarvitse kastaa. Perisyntiä ei ole olemassa, sen ovat kirkonisät keksineet. Perisynti- sanaa ei löydy edes Raamatusta. Raamatun sanan mukaan kaikki ihmiset ovat itse vastuussa teoistaan, siksi synnit ei periydy. Poika ei kanna isän syntivelkaa, eikä isä kanna pojan syntivelkaa. (Hes. 18:20). Ihminen tuomitaan vain omien tekojensa mukaan. Ei ihonvärin, ei rodun, ei kielen, ei muiden tekemien tekojen ja eikä edes perisynnin mukaan!

Onko meidät tehty huijaamalla sekä meiltä lupaa kysymättä taivaskelpoisiksi?
”Olemme taanneet ihmisille heidän iankaikkisuutensa siksi, että heidät on kerran kastettu. Olemme taanneet, että etsivät sielut on syntyneet Hengestä, vaikka he ovat syntyneet vain ihmisen vaikutuksesta. Olemme sanoneet, että he ovat Jumalan lapsia vain siitä syystä, että he ovat "kilttejä". Meistä on tullut uskonnollisia puoskareita, jotka olemme etukäteen vakuuttaneet hengellisille etsijöille, että he ovat syntyneet Jumalasta. Vaikka he ovat vasta heränneet. Ja me olemme joskus juuri tämän kautta rikkoneet hengellisen syntymäprosessin.

Tämän tuloksena löytyy tänään joukoittain ihmisiä, jotka luulevat olevansa matkalla taivaaseen, vaikkeivät he sitä olekaan. Mutta Jeesus sanoi, että niin tulisi olemaan tämän aikakauden ilta”. Lähde: Frank Mangs
Yleinen harhaluulo on, että uskomalla pelkkään Jumalan olemassaoloon saa automaattisesti kaikki synnit anteeksi ja tekemällä hyviä tekoja pääsee varmasti taivaaseen. Myöskään papin siunaama ruumisarkku ei ole mikään takuuvarma hissi taivaaseen. Monet pitävät itseään kristittyinä, mutta todellisuudessa Suomi on täynnä uuspakanoita. He käyvät kirkossa jouluna ja joskus pääsiäisenäkin. He käyvät rippikoulun, menevät kirkossa avioliittoon, kastattavat lapsensa ja viettävät kirkossa hautajaisia. Käyvät kirkossa joskus myös omatuntoaan pönkittämässä ja muotojumalanpalvelusta tekemässä sekä Isä meidän rukousta hokemassa. Sieltä poistuessaan unohtavat heti Jumalan kirkkoonsa. Sekö sitten riittää ? Ei se riitä, sillä Jumala on kaikkialla! Pitää olla rehellinen itselleen, muille ja ennen kaikkea Jumalalle!

Raamattu sanoo, että teidän on synnyttävä uudesti ylhäältä. Uudesti syntyminen ei tarkoita uudelleen syntymistä tai jälleensyntymistä vaan sitä kun tunnustamme syntimme ja teemme parannuksen, niin uskon kautta synnymme Pyhän Hengen voimasta uudelleen. Ihmisestä tulee silloin uusi luomus, Jumalan lapsi ja häneen lyödään siitä todistuksena Pyhän Hengen sinetti. Kyseessä on hengellinen syntymä.
Kun ihminen uudestisyntyy Pyhän Hengen voimasta (”tulee uskoon”), niin hän alkaa näkemään ja erottamaan valheen totuudesta sekä Raamatun sana alkaa elämään ja avautumaan hänelle. Hän saa siihen Pyhän Hengen voiman ja hänen silmänsä avautuvat.

On olemassa ihmisiä, jotka kieltävät jyrkästi ja itsepintaisesti Jumalan olemassaolon sekä yrittävät kiihkeästi todistaa sen. Miksi sitten taistella sellaista vastaan, johon ei usko ja jota ei mielestään olekaan olemassa? Siinä ei voi menettää mitään jos uskoo Jumalaan, vaikka se ei olisikaan totta. Mutta jos se on totta ja siihen ei usko, silloin voi menettää koko elämänsä ja kadottaa sielunsa.

Muutamat uskovat, että kuoleman jälkeen ei ole enää mitään ja siihen kaikki lopullisesti päättyy. Kyllä, se pitää paikkansa – uskosta osattomille ihmisille, ehkä he tuntevat ja aavistavat sen jo sydämessään. Kuolema on lopullinen ero Jumalasta ja vain Jumala on elämä. On olemassa myös ihmisiä jotka eivät halua kuulla mitään Jeesuksesta ja tuonpuoleisesta, vaan torjuvat, pilkkaavat ja kiistävät sen heti. Ehkä he pelkäävät ja jotenkin sydämessään aavistavat sen, että ovat väärällä tiellä ja kuoleman jälkeen tulee tuomio ja loppu.

On myös ihmisiä, jotka eivät ymmärrä miksi he tarvitsevat pelastusta. He eivät ole omasta mielestään niin syntisiä, että tarvitsisivat pelastusta tai toisten apua. Haluavat olla vain oman itsensä herroja. Näin he torjuvat ainoan pelastuksen tien ja iäisyyden, Jeesuksen Kristuksen. Valitettavasti mitään välimuotoa tai keskitietä ei ole olemassa, olet Jumalan puolella tai Häntä vastaan. Olet koko sydämesesti mukana tai et ole ollenkaan. Jos on tehnyt yhden synnin, niin on tehnyt ne kaikki Raamatun mukaan. Uskoontulo ei ole ihmisen oma teko, vaan lahja siihen päätökseen miten reagoimme - vastaammeko Jumalan kutsuun vai ei.

Toisilla on syntynyt jostakin sellainen ennakkoluulo tai väärä kuva asiasta, että elämä muuttuu ihmisen tullessa uskoon ilottomaksi ja murheelliseksi, ja sen jälkeen ei olisi olemassa enää mitään nautintoja. Aivan kuin niskaan lyötäisi jokin raskas taakka käskyjä ja kieltoja, joilla ihmisiä yritettäisiin sitoa ja kahlehtia. Todellisuus on juuri päinvastainen. Se vapauttaa ihmiset kahleista ja synnin orjuudesta. Se on vapauttanut monet riippuvuudesta huumeisiin, alkoholiin, rahan ahneuteen, vihaan, itsekkyyteen, saatanan palvontaan, nimikristillisyyteen ja muihin asioihin jotka ovat ottaneet vallan monissa ihmisissä, hallinneet ja orjuuttaneet heitä. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Myös näkymättömät voimat voivat sitoa ihmistä aivan hänen tietämättään. Monet ovat tehneet yllättävänkin pahoja asioita ja todenneet sen jälkeen että: ”en tiedä mikä minulle tuli” tai ”en tiedä mikä minuun meni”. Eli menettivät itsensä hallinnan, joku muu tuli ja ohjasi heitä. Vasta vapautuessaan he ovat alkaneet iloita ja nauttia vapaasta uudesta elämästään.

Mutta usko ei tee ihmistä täydelliseksi ja sitä ei meiltä edes vaadita. Virtaahan meissä vieläkin se Aatamin ja Eevan veri ja käärme luikertelee aina jaloissamme. Sitä emme pääse maallisen vaelluksemme aikana koskaan eroon, mutta… Kysymys kuuluukin: Haluammeko ottaa Kristuksen vastaan Herraksemme ja alkaa seurata häntä sekä kulkea hänen opastamaansa tietä vai annammeko toisten voimien viedä ja hallita meitä? Kahta tietä ei ole, vain kyllä tai ei. Raamattu kertoo profeetta Eliasta: Elia astui kansan eteen ja sanoi: ”Kuinka kauan te onnutte molemmille puolille? Jos Herra on Jumala, seuratkaa häntä; mutta jos Baal on Jumala, seuratkaa häntä.” (1. Kun. 18:21).

Jos Jumala ei rakastaisi ihmistä niin meitä ei enää olisi olemassa, eikä Hän olisi lähettänyt ainokaistaan poikaansa meitä pelastamaan. Syntikö on vain ihmisten keksintöjä? Niin minäkin ennen ajattelin, ennen kuin huomasin että syntihän (pimeyden voimat) hallitsee ihmistä ja mieltä. Luulin aina ennen että olen itseni herra, mutta se ei pitänytkään paikkaansa. ”Ei kukaan voi palvella kahta herraa; sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava.” (Matt. 6:24).

Ihminen, jolla ei ole todellista yhteyttä Jumalaan kokee kuoleman pelkoa ja rauhattomuutta. Hän etsii alituiseen jostakin onnea ja rakkautta sisäiseen tyhjyyteensä. Jumalattomilla ei ole rauhaa, sanoo Herra. Haluatko nukkua yösi rauhassa tietäen totuuden Jumalan sanasta ja pelastuksesta? Haluatko saada rauhan tekemästäsi vääryydestä ja synneistäsi, jotka pyörivät yhä mielessäsi ja joita olet elämäsi aikana tehnyt? Haluatko painaa pääsi illalla rauhassa tyynyyn ja olla varma pelastuksesta, syntien anteeksiantamuksesta ja ikuisesta elämästä?
Ja sinun elämäsi näyttää sinusta olevan hiuskarvan varassa, yöt ja päivät sinä olet pelon vallassa etkä ole varma hengestäsi. Aamulla sinä sanot: 'Jospa olisi ilta!' ja illalla sanot: 'Jospa olisi aamu!' - sellaista pelkoa sinä tunnet sydämessäsi, ja sellaisia näkyjä sinä näet silmissäsi. (5. Moos. 28:66-67).

Pelko ja rauhattomuus on todellista, tiedät sen itsekin. Ehkä yrität etsiä elämääsi jotakin tarkoitusta, lohtua tai lieventää sisäistä tuskaasi. Ehkä vedät pääsi täyteen, ehkä uppoudut viihdeteollisuuteen ja tuijotat vain telkkaria. Ehkä pelaat tietokonepelejä tai rakastat kännykkäänsä yli kaiken. Ehkä urheilet, joogaat tai mitä vaan. Vaihtoehtoja on hyvin monia. Ehkä haluat kaiken ongelmasi ja itsesi hetkeksi vain unohtaa ja tehdä siksi aivan jotakin muuta. Niin, kaikkea muuta, mutta ei missään nimessä sovi miettiä elämän tarkoitusta tai iäisyysasioita. Kaikki muut asiat ovat sinulle ilmeisesti tärkeimpiä? Ajattele, elät koko elämäsi ilman tarkoitusta ja päämäärää. Elämän tarkoitus on Raamatun mukaan se, että ihminen löytää elämäänsä Jumalan ja pelastuu sekä voittaa itselleen iänkaikkisen elämän.

Jokainen ihminen en on maan päällä vain läpikulkumatkalla. Me kaikki unelmoimme paremmasta elämästä ja haluaisimme olla aina terveitä ja kauniita. Emme haluaisi koskaan vanheta tai kuolla. Tavoittelemme kuolemattomuutta ja iäisyyttä. Meillä on sisäinen kaipuu johonkin parempaan – etsimme todellisuudessa tietämättämme ainoastaan vain Jumalaa. Hän on pannut ihmiseen ikuisen elämän kaipuun. Toivomme ettei elämä olisikaan vain tämä lyhyt hetki maan päällä, vaan se jatkuisi ikuisesti.
Monet ihmiset etsivät onnea ja rakkautta elämäänsä. He haluavat rahaa, valtaa ja kunnioitusta. Tahtovat olla parempia ja fiksumpia kuin muut ihmiset. Kuitenkin tämä kaikki on katoavaista, sillä et saa mitään täältä mukaasi kun aika täältä koittaa.
Ja sanon sielulleni: sielu, sinulla on paljon hyvää tallessa moneksi vuodeksi; nauti lepoa, syö, juo ja iloitse'. Mutta Jumala sanoi hänelle: 'Sinä mieletön, tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta pois; kenelle sitten joutuu se, minkä sinä olet hankkinut?’ Näin käy sen, joka kokoaa aarteita itselleen, mutta jolla ei ole rikkautta Jumalan tykönä." (Luuk. 12:19-21).


Elämän tarkoitus?
Elämän tarkoitus on se, että ihminen löytäisi Jumalan elämäänsä ja tulisi pelastettua Vapahtajansa Jeesuksen Kristuksen kautta iänkaikkiseen elämään.
Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi. (Joh.3:16-17).

J.V.

[vaisuliini]

*
Juhani,
-------------------------------------------------------------------------------------------------

Olin eilen rukouksessa, kun minua kehoitettiin ottamaan kynä ja paperia esille ja kirjoittamaan ylös tämä sanoma: Minä olen teidän Herranne, Vapahtajanne ja Luojanne; pysykää kestävinä ja valvokaa koska aika on paha. Älkää antako kenenkään eksyttää teitä älkääkä menkö takaisin entiseen elämään. Minä annan Euroopan kärventyä kuumudesta sen syntien ja juopumuksen ja sen luopumuksen tähden. VALVOKAA, VALVOKAA, VALVOKAA, sillä mikään saastainen ei pääse perille Taivasten valtakuntaan.

Olkaa vahvoja, koska Minä tulen pian. Älkää peljätkö todistaa Minusta, koska joka ei todista Minusta hän häpeää minua. Minä tulen käyttämään omiani, niitä jotka ei omasta mielestään mitään ole sekä niitä, jotka eivät itsestään mitään ajattele. Kunnia kuuluu vain HERRALLE, eikä kenellekään ihmiselle, eiväthän enkelitkään saa minun kunniaani, he ovat vain palvelijoita.

Marjo Raatikaisen saama sanoma:

[Jukka]

Se olikin pitkä kirjoitus, Juhani. Lainaan siitä yhden kohdan johon toivon Sinulta tarkempaa selitystä.

Sylivauvat ovat viattomia ja synnittömiä, ei niitä synnin takia tarvitse kastaa. Perisyntiä ei ole olemassa, sen ovat kirkonisät keksineet. Perisynti- sanaa ei löydy edes Raamatusta. Raamatun sanan mukaan kaikki ihmiset ovat itse vastuussa teoistaan, siksi synnit ei periydy. Poika ei kanna isän syntivelkaa, eikä isä kanna pojan syntivelkaa. (Hes. 18:20). Ihminen tuomitaan vain omien tekojensa mukaan. Ei ihonvärin, ei rodun, ei kielen, ei muiden tekemien tekojen ja eikä edes perisynnin mukaan!

Minulla olisi isosisko Arja-Helena jos Jumala olisi sallinut hänen elää. Arja-Helena oli vanhempieni ensimmäinen lapsi, mutta kävi niin, että "Herra antoi ja Herra otti" hänet kahden päivän ikäisenä. Raamatusta luemme, että "se sielu, joka syntiä tekee-sen on kuoltava" (Hes. 18:19 ja "jokaisen on kuoltava oman syntivelkansa tähden" (Jer. 31:30). Mitä syntiä siskoni oli tehnyt, kun kuoli kahden päivän ikäisenä. Eikä vain hän vaan joka päivä kuolee maailmassa tuhansia pieniä lapsia ennen kuin oppivat puhumaan ja kävelemään.

Vuoden 2010 tilaston mukaan alle viikon ikäisiä vauvoja kuoli Suomessa noin 4 jokaista tuhatta syntynyttä kohden. Lapsia syntyi ko vuonna noin 60.000 eli laskutoimituksesta 60000/1000x4 = 240=kuolleina tai alle viikon ikäisenä kuolleiden määrä.

https://www.stat.fi/til/ksyyt/2010/ksyy ... 07_fi.html


Pyydän, että mietit tätä asiaa. Joku syyhän siihen on, että aivan pienet vauvat kuolevat. Minäkin vierastan monia kirkkoisien opetuksia ja varsinkin Augustiinuksen mielestäni selviä harhaoppeja sekä joitakin teologisia termejä, mutta tahdon kohdata ongelmamme ihmiskunnassa totuudenmukaisesti ja itseäni huijaamatta. Miksi Paavali ylipäätään synnistä ja sen olemuksesta opettaessaan mainitsee siihen liittyen Aadamin. Miksi hän puhuu Aadamista jos hänen elämällään ja teoillaan ei ole ulottuvuutta meidän elämäämme?

Itse olen miettinyt usein sellaista asiaa, että Aadam luotiin Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi, mutta syntiin langettuaan hän menetti peruuttamattomasti jotain. Hänen pojastaan Seetistä ei enää sanota, että hän syntyessään oli "jumalan kuva ja kaltainen" vaan sanotaan aivan muuta. (1.Moos. 5:3) "Kun Aadam oli sadan kolmenkymmenen vuoden vanha, syntyi hänelle poika, joka oli hänen kaltaisensa, hänen kuvansa, ja hän antoi hänelle nimen Seet." "Hänen kaltaisensa, hänen kuvansa". Aadamin turmellus näytti periytyvän hänen poikaansa. Jeesus tuli palauttamaan Aadamissa turmeltuneen ihmissuvun takaisin Jumalan yhteyteen. Se tapahtui Golgatalla. Toinen asia sitten on se, ketkä ottavat tämän evankeliumin vastaan, mutta se ei kuulu käsiteltävän aiheen piiriin. Joka tapauksessa niille, jotka ottavat tämän evankeliumin vastaan, siinä on voima siirtää heidät pimeydestä valoon ja synnyttää Jumalan lapsiksi. Itse asiassa Jumalan evankeliumi personoituu Jeesuksessa Kristuksessa ja Hänen sovitustyössään. Hänen ulkopuolellaan ei ole pelastusta eikä toivoa...
HYVÄÄ YÖTÄ, JEESUS MYÖTÄ.

[Juhani]

Jukka, olen yrittänyt miettiä kysymystäsi ja siihen oikeaa vastausta, mutta en ole varma olenko löytänyt sitä. Ymmärsin kysymyksesi suunnilleen näin:

Mitä pienet vauvat ovat tehneet, koska monet heistä kuolevat varhain?
Se on ainakin varmaa, että he eivät ole entineet tehdä syntiä, joten heille heille ei ole vielä ehtinyt kertyä yhtään syntivelkaa joka johtaisi kuolemaan eli eroon Jumalasta ja Hänen yhteydestään. Eikä mielestäni siten pienten vauvojen- ja lasten osalta voi soveltaa heihin näitä mainitsemasiasi Raamatun kohtia:

Minkätähden ei poika kanna isän syntivelkaa?' Kun poika on tehnyt oikeuden ja vanhurskauden, noudattanut kaikkia minun käskyjäni ja tehnyt niitten mukaan, hän totisesti saa elää. Se sielu, joka syntiä tekee - sen on kuoltava. (Hes.18:19)
Niinä päivinä ei enää sanota: 'Isät söivät raakoja rypäleitä, lasten hampaat heltyivät';
vaan jokaisen on kuoltava oman syntivelkansa tähden. Jokaiselta ihmiseltä, joka syö raakoja rypäleitä, heltyvät hänen omat hampaansa. (Jer.31:29-30).

Miksi sitten monet pienet vauvat kuolevat varhain ja toiset elävät kauan maan päällä?
Se on mielestäni Jumalan suuri salaisuus kuten ihmisen syntyminenkin. Siihen emme saa tässä ajassa ehkä koskaan riittävää vastausta.

Olen tänään miettinyt, että voisiko kuoleman määritellä jotenkin myös kahdella eri tavalla?
Hengellinen kuolema (ero Jumalasta), Ruumiillinen kuolema (ruumis kuolee ja maatuu).

"Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista, mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman".(1.Moos.16-17).

'Kunnioita isääsi ja äitiäsi', ja: 'Joka kiroaa isäänsä tai äitiänsä, sen pitää kuolemalla kuoleman'. (Mark.7:10).

"Kunnioita isääsi ja äitiäsi" - tämä on ensimmäinen käsky, jota seuraa lupaus -
"että menestyisit ja kauan eläisit maan päällä". (EF.6:2-3).

[vaisuliini]

*
1 Kor 13:13 Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus.

Kolme uskon asian elementtiä pysyvät iankaikkisesti myös tulevassa maailmassa Uudessa Jerusalemissa. Nämä kolme asiaa ovat usko, toivo ja rakkaus, joista rakkaus on suurin. Alkutekstin mukaan toivo sana tarkoittaa myös hyvän odotusta. Raamatullinen käsite toivo ei ole pelkkä toive hyvien asioiden toteutumisista, vaan myös usko ja varmuus siitä, että ihmiselle tapahtuu hyviä asioita Jumalan hyvän huolenpidon alaisuudessa.

Raamattu sanoo rakkauden olevan kaikkein suurin Jumalan vaikuttamista asioista. Alkutekstissä on kreikaksi sana agape, joka tarkoittaa nimenomaan Jumalan rakkautta ihmistä kohtaan. Jumalan rakkaus ihmistä kohtaan ei koskaan häviä ja se vaikuttaa suurimpana tekijänä tässä nykyisessä maailmassa sekä tulevassa iankaikkisessa maailmassa. Voi kunpa Jumala saisi rakastaa enemmän lähimmäisiämme meidän uskovien kautta. Jumalan rakkauden edessä joudun itse hyvin pienelle paikalle ja näen sekä ymmärrän oman vajavaisuuteni. Onneksi Jumalan armosta minulla ja meillä uskovilla on mahdollisuus mennä itseemme ja tehdä parannusta sekä ojentautua ja kasvaa uskossa ja Jumalan rakkaudessa.

-PP-