Sivu 2/2

Re: Ajatusten umpikuja

ViestiLähetetty: 01. Heinä 2014 13:24
Kirjoittaja Masa
Tänään taas nousi tämä sama Raamatunkohta

1:22 Mutta olkaa sanan tekijöitä, eikä vain sen kuulijoita, pettäen itsenne.
1:23 Sillä jos joku on sanan kuulija eikä sen tekijä, niin hän on miehen kaltainen, joka katselee kuvastimessa luonnollisia kasvojaan;
1:24 hän katselee itseään, lähtee pois ja unhottaa heti, millainen hän oli.
1:25 Mutta joka katsoo täydelliseen lakiin, vapauden lakiin, ja pysyy siinä, eikä ole muistamaton kuulija, vaan todellinen tekijä, hän on oleva autuas tekemisessään.
1:26 Jos joku luulee olevansa jumalanpalvelija, mutta ei hillitse kieltään, vaan pettää sydämensä, niin hänen jumalanpalveluksensa on turha.


Näinä hiljaisina hetkiä sitä katsoo peiliin ja kysyen millainen olen? Vastaus ei ole vielä kertaan ollut mitenkään mairitteleva.
Petänkö itseni sittenkin itseäni, sen vuoksi että olisi toisille tai itselleni kelpaava.
Yhtä lailla tiedä etten koskaan tule kelpaamaan edes itselleni miten siis muille taikka Jumalalle, aina jostain kohtiin vajaa ja oppimaton.

Sitä yrittää etsiä rakastavaa Jumalaa päivä toisensa jälkeen, en kuitenkaan löydä.
Päällimmäisenä en voi uskoa edes hyvään Jumalaan, entä uskonko edes Jeesukseen?
Hyvin ohuesti! En ole löytänyt Hänessä iloa tai mitään rauhaa, päinvastoin
Asioista vääntämistä, tappeluita, kinaa, toraa, toisen kusettamista kaikkea sitä mistä halusin päästä eroon, mutta aina vain löydän itseni sisäisen sekamelskan keskeltä.

Useat puhuvat rakastavasta Jumalasta ja siitä miten Hän rakastaa ja välittää.. mitä on sitten Jumalan rakkaus omalla kohdallani?
Se on jatkuvaa vääntämistä,kääntämistä, mitättömyyttä, kinaa, lakia, epäkelpoisuutta – mikään ei riitä olotila.

Tällä foorumilla, en ole koskaan kokenut kuuluvani joukkoon, irtolainen niin maailmassa kuin uskovien kesken.
Joskus tekisi mieli heittää kaikki nurkkaan ja haudata syvimpään helvettiin ja elää tämä jäljellä oleva aika jossain mistä kukaan ei löydä.

Mutta mitä hyötyä siitä on jos pakenen? Ei mitään, mitä hyötyä on siitä jos jään? Ei mitään.. sama taistelu ja tora uskovien kesken, kaikki uhrataan kaksinaamaisuuden alttarille.
Puhumme muka totta mutta silti valehtelemme, myymme toisen lähimmäisemmekin halvasta hinnasta jottemme jää itse kiinni vääryydestä.

Tämä kaiken löydän myös itsestäni, eli jos syytän Jumalaa vääryydestä, olen itse väärässä, jos taas syytän toisia uskova väärästä, olen siinäkin väärässä – jos syytän itseäni vääryydestä, olen siinäkin väärässä.

Miten joku ihminen voi olla näin väärässä? Eikä missään kohtiin elämäänsä oikeassa? Onko jotkut vain luotu olemaan väärässä?

Seuraava kirjeestä löydän yhä uudestaan itseni

2.Timoteuksen kirje:
3:1 Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja.
3:2 Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita,
3:3 rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä,
3:4 pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia;
3:5 heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta.

Löydän itseni jokaisessa kohtaa, yksikään kohta ei jää täyttämättä ja kun täytän, sisimpääni nousee kysymys, mikä voima saa minut roikkumaan niiden ihmisten joukossa jotka ovat rakkaudellisia, sopuisia, hillitseviä, lempeitä, pahan vihamiehiä, luotettavia, väkivaltaa vihaavia, nöyriä, enemmän Jumalaa rakastavia kuin ihmistä, heissä joissa on jumalisuuden ulko- ja sisäkuori.

Eihän minulla mitään yhteistä!

Re: Ajatusten umpikuja

ViestiLähetetty: 01. Heinä 2014 18:49
Kirjoittaja Jasmiini
:?

Re: Ajatusten umpikuja

ViestiLähetetty: 01. Heinä 2014 18:53
Kirjoittaja Aamu-Usva
Minusta on paljon parempi löytää itsensä tuosta 2. timoteuskirjeen kohdasta kuin kaikki muut ihmiset. :hugehug:

Re: Ajatusten umpikuja

ViestiLähetetty: 02. Heinä 2014 07:06
Kirjoittaja Siivetön
Surullisena Masa luin tuntemuksia itsestäsi ja kova hätä tuli sisimpääni, miten voisi auttaa.

Mutta se, mikä minulle ihmisenä on mahdotonta, on Jumalalle mahdollista!

Ajattelisin, että mitäs jos hakeutuisit keskustelemaan jonkun luotettavan sielunhoitajan kanssa?
Onko sinulla ketään tällaista tai kuulutko johonkin seurakuntaan, jossa voisit sopia keskusteluajan jonkun sielunhoitajan kanssa, jolle saisit purkaa asiasi ja joka voisi rukoilla kanssasi ja julistaa sinulle kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä ja selvittää Sinulle myöskin Jumalan armon todellisuutta.

Silmiini nimittäin osui tekstistäsi kohta:
Petänkö itseni sittenkin itseäni, sen vuoksi että olisi toisille tai itselleni kelpaava.
Yhtä lailla tiedä etten koskaan tule kelpaamaan edes itselleni miten siis muille taikka Jumalalle, aina jostain kohtiin vajaa ja oppimaton.


Kun ihminen pääsee ymmärtämään oikein, mitä on Jumalan armo, hän kykenee myöskin ymmärtämään sen, että me kelpaamme Jumalalle juuri sellaisinaan, kuin olemme ja Hän on sitten se, joka muokkaa meistä sitä, minkä Hän näkee tarpeelliseki!

Olet jo riittävän kauan itse yrittänyt ja pyrkinyt, nyt Sinun tulisi vain heittäytyä Jumalan käsivarsille ja todeta, että tässä olen, enkä muuta voi!
Ja Hän sanoo Sinullekin: Ei sinun tarvitsekaan voida, sillä MINÄ OLEN se joka voin.

Mutta Jumala antaa meidän joskus ajautua umpikujaan, että luovuttaisimme kaiken oman yrittämisemme ja ponnistelumme, koska vasta silloin Hän voi alkaa toimimaan, kun omat yrityksemme on loppuun kalutut.

Erässä laulussa sanotaan näin:

Sinä kaipaatko täyteyttä Hengen sen.
Joka tulvailee uskosta Jeesukseen
Joka vuotavi kädestä Mestarin,
tyhjän tyhjihin sieluihin?

Tämä siunaus armona annetaan,
Omat ansiot turhuutta, roskaa vaan,
Kiinnä katseesi vuorehen voittoisaan,
Pyhän Golgatan kukkulaan.

Yhden ainoan voit sinä tehdä vaan;
Olla Mestarin edessä polvillaan,
kierrä alttarin sarvihin kädet nuo,
Pyydä: "Avaa jo virran vuo"!

Vaivu alttarin juurehen sellaisnaan,
Kiinnä katseesi kuolevaan Karitsaan.
Siellä löytävi voiman sun henkesi
Joka täyttävi toiveesi.

Kerro Herralle voimasi heikkous,
Hälle syntisen syömmesi saastaisuus.
Muista: heikkojen voimana Kristus on
Hän on auttaja verraton.


Tyhjät astiat Herralta saavat vaan,
Lahjan kalliin , mi vuotavi taivaastaan
.
Nardusöljyhän haavoihin lääkkeen tuo
Sielu lähteestä vettä juo.

Hiljaa Henkensä virta nyt aukeaa,
Veren voima jo huuhtoaa, puhdistaa;
Kädet rakkahat arpia kantavat,
Ylivuotaen siunaavat..

Sanat; Hilja Aaltonen

Muistan Sinua rukouksin.

Re: Ajatusten umpikuja

ViestiLähetetty: 18. Heinä 2015 19:35
Kirjoittaja _Harri_
[quote="systeri"]En tiedä ennaltamääräämisopista mutta mun käsityksen mukaan Jumalan tahto on se että jokaiselle ihmiselle maailmas julistetaan evankeliumi jotta jokainen ihminen pelastuisi.
....
quote]

Tämä on jo vanha keskusteluketju, mutta uutena keskustelijana tämä pisti silmääni. Itselläni on kovin samanlainen tuska kuin Masalla on ollut, en tiedä onko hän päässyt asiassa jo eteenpäin. Itse kun en ole parin vuosikymmenen aikana päässyt uskossani eteenpäin, vaan olen jumiutunut "kaksoiselämään", tulee minulle aina vain uudestaan ja uudestaan silmille raamatun paikat:
Roo 9:18 "Niin hän siis on armollinen, kenelle tahtoo, ja paaduttaa, kenen tahtoo. "
Mar 4:14 Kylväjä kylvää sanan.
4:15 Mitkä tien oheen putosivat, ovat ne, joihin sana kylvetään, mutta kun he sen kuulevat, niin saatana heti tulee ja ottaa pois heihin kylvetyn sanan.
4:16 Ja mitkä kallioperälle kylvettiin, ovat niinikään ne, jotka, kun kuulevat sanan, heti ottavat sen ilolla vastaan,
4:17 mutta heillä ei ole juurta itsessään, vaan he kestävät ainoastaan jonkun aikaa; kun sitten tulee ahdistus tai vaino sanan tähden, niin he kohta lankeavat pois.
4:18 Ja toisia ovat orjantappuroihin kylvetyt; nämä ovat ne, jotka kuulevat sanan,
4:19 mutta maailman huolet ja rikkauden viettelys ja muut himot pääsevät valtaan ja tukahuttavat sanan, ja se jää hedelmättömäksi.
4:20 Ja mitkä hyvään maahan kylvettiin, ovat ne, jotka kuulevat sanan ja ottavat sen vastaan ja kantavat hedelmän, mikä kolmikymmen-, mikä kuusikymmen-, mikä satakertaisen."

Mat 22:14 Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut."

Tällä hetkellä tiedostan olevani menossa kadotukseen ja haluaisin haluta seurata Jeesusta, mutta en siihen kykene. Tästä syystä itseänikin mietityttää tuo ennaltamääräämisoppi. Vielä kun miettii niitä monia, jotka tulevat uskoon täysin "puskista", ja saavat voiman seurata Jeesusta - en tiedä mitä ajatella, muuta kuin että Jeesuksen seuraaminen on Jumalan tahto hänen valitsemilleen. Ihminen ei tuota valintaa voi tehdä?

Re: Ajatusten umpikuja

ViestiLähetetty: 18. Heinä 2015 21:11
Kirjoittaja systeri
Mat 22:14 Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut."

Luulisin että käsität väärin tämän paikan Harri.Jumala nimenomaan kutsuu monia (jokaista) mutta ihmisen omista valinnoista johtuen saattaa joutua karsimaan "valittujaan"?? Epäusko on paha vihollisen syöttämä valhe.Osataanko me nousta Jeesuksen nimessä esim.tuota valhetta vastaan??Tehdä parannusta siitä että mietitään ja kyseenalaistetaan liikaa asioita.

Re: Ajatusten umpikuja

ViestiLähetetty: 20. Heinä 2015 15:07
Kirjoittaja Mikko Murpatti
_Harri_ kirjoitti:
systeri kirjoitti:En tiedä ennaltamääräämisopista mutta mun käsityksen mukaan Jumalan tahto on se että jokaiselle ihmiselle maailmas julistetaan evankeliumi jotta jokainen ihminen pelastuisi.
....
quote]

Tämä on jo vanha keskusteluketju, mutta uutena keskustelijana tämä pisti silmääni. Itselläni on kovin samanlainen tuska kuin Masalla on ollut, en tiedä onko hän päässyt asiassa jo eteenpäin. Itse kun en ole parin vuosikymmenen aikana päässyt uskossani eteenpäin, vaan olen jumiutunut "kaksoiselämään", tulee minulle aina vain uudestaan ja uudestaan silmille raamatun paikat:
Roo 9:18 "Niin hän siis on armollinen, kenelle tahtoo, ja paaduttaa, kenen tahtoo. "
Mar 4:14 Kylväjä kylvää sanan.
4:15 Mitkä tien oheen putosivat, ovat ne, joihin sana kylvetään, mutta kun he sen kuulevat, niin saatana heti tulee ja ottaa pois heihin kylvetyn sanan.
4:16 Ja mitkä kallioperälle kylvettiin, ovat niinikään ne, jotka, kun kuulevat sanan, heti ottavat sen ilolla vastaan,
4:17 mutta heillä ei ole juurta itsessään, vaan he kestävät ainoastaan jonkun aikaa; kun sitten tulee ahdistus tai vaino sanan tähden, niin he kohta lankeavat pois.
4:18 Ja toisia ovat orjantappuroihin kylvetyt; nämä ovat ne, jotka kuulevat sanan,
4:19 mutta maailman huolet ja rikkauden viettelys ja muut himot pääsevät valtaan ja tukahuttavat sanan, ja se jää hedelmättömäksi.
4:20 Ja mitkä hyvään maahan kylvettiin, ovat ne, jotka kuulevat sanan ja ottavat sen vastaan ja kantavat hedelmän, mikä kolmikymmen-, mikä kuusikymmen-, mikä satakertaisen."

Mat 22:14 Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut."

Tällä hetkellä tiedostan olevani menossa kadotukseen ja haluaisin haluta seurata Jeesusta, mutta en siihen kykene. Tästä syystä itseänikin mietityttää tuo ennaltamääräämisoppi. Vielä kun miettii niitä monia, jotka tulevat uskoon täysin "puskista", ja saavat voiman seurata Jeesusta - en tiedä mitä ajatella, muuta kuin että Jeesuksen seuraaminen on Jumalan tahto hänen valitsemilleen. Ihminen ei tuota valintaa voi tehdä?


Tervetuloa foorumeille Harri.

Pikkuhiljaa sielunvihollinen mm. synnin kautta horjuttaa ja hajottaa uskoa, mutta minä sanon sinulle että rukoile sinnikkäästi Jumalaa ja roiku Hänen lupauksissaan kiinni. Pyydä rukousapua itsellesi, taistele hyvä mies! Älä anna sielunvihollisen varastaa pelastustasi!

En tiedä uskoontulostasi ja taustastasi tarpeeksi voidakseni sanoa uskontilastasi paljoakaan, mutta se että tavallaan täältäkin hait apua puhuu sen puolesta että sinua Jumala vetää puoleensa, sinulla on hätä sielusi tähden. Muuten tuskin vaivautuisit kirjoittamaan asiasta.

Olet siinä samassa tilanteessa kuin kaikki muutkin, eli synti houkuttelee/viekottelee/väsyttää sinua ja toivoo että antautuisit kokonaan sen alle sanoen "en ollutkaan Jumalan valittu" ja näin saisit rypeä synnin ojassa nauttien siitä täysin siemauksin...

Näinhän se synti suostuttelee valheellisesti , mutta totuus on se että synninsuossa ei voi rypeä ilman hirvittävää hintaa ja pelkästään nauttien siitä, koska synnin hedelmä on mätä. Synti lupaa iloa ja kemuilua, mutta ei tarjoa sitä ollenkaan!

Jos antaudut synnille on sinulla hetkisen aikaa hauskaa mutta kohta olet masentunut ja surullinen kun huomaat miten se kietoo sinut pauloihinsa. Varas menettää maineensa ja saa rangaistuksen. Aviorikkoja menettää perheensä. Ryyppääjä saa mustan silmän ja jäljelle jää vain ryyppysakki ja viina. Valehtelija menettää luotettavuutensa ja maineensa, väkivaltainen joutuu vahvemman hampaisiin, panettelija saa panettelijan maineen ja menettää ystävänsä jne jne. Jokaisella synnillä on seuraamuksensa jo tässä elämässä, siksi sen houkutus ilosta ja huolettomasta elämästä on petos ja valhe!

En siis sano että ylläolevia harrastat, ne ovat vain esimerkkejä.

Synnillä on aina kova hinta sen viettelys on vain pintakimallusta, synti tuo aina seuraamuksensa (hedelmän) ja se on karvasta kalkkia niellä. Näin huomataan että myös syntiä tekemällä saa kärsiä ja saa pahaa elämäänsä. Huonoin asia on että joskus sitten ihminen luopuu Kristuksesta synnin pettämänä.

Miksi et siis kärsisi hyvää tehden ja tehden sitä mikä on Jumalalle otollista ja joka antaa sinulle ikuisen pelastuksen?

1.piet 3

16 pitäen hyvän omantunnon, että ne, jotka parjaavat teidän hyvää vaellustanne Kristuksessa, joutuisivat häpeään siinä, mistä he teitä panettelevat.
17 Sillä parempi on hyvää tehden kärsiä, jos niin on Jumalan tahto, kuin pahaa tehden.


Voimia ja siunausta sinulle!

Re: Ajatusten umpikuja

ViestiLähetetty: 21. Heinä 2015 19:13
Kirjoittaja _Harri_
Tosiaan rukoustaistelu omani & esirukoukset ovat olleet aseena. Kolmisenkymmentä vuotta olen taistelua käynyt ja nyt alan olla melkolailla epätoivoinen - ehkä se on juuri tarkoituksin, sillä ensimmäistä kertaa kirjoitan ajatuksista.

Tilanne on jotakuinkin lyhyesti se, että tulen uskovasta perheestä ja olen Kupittaan jäähallissa n. 10 vuotiaana tuntenut syvää synnin tuntoa ja tahtonut antaa elämäni Jeesukselle. Tästä sitten alkoi näihin päiviin jatkunut taistelu.

Työelämässä ja muusa arjessa en saa tunnustetuksi uskoani ja vaikkakin pyrin kaikin voimin välttelemään tilanteita jotka johtaisivat syntiin. Kuitenkin asiat jotka saava minut edes hetkeksi iloisemmalla mielelle, ovat metallimusiikki, väkivaltaviihde ja sarkastiset puheet, joita kaikki näitä pyrin välttämään -tämä tie on vain loputtoman raskas kulkea. Raamattua lukiessani ahdistun sieluni tilasta ja kaikista niistä ihmisistä jotka ovat matkalla kadotukseen, sillä se joukko on suuri.

Kuten aiemmin kirjoittelinkin, en ole voinut välttyä myöskään ajatukselta, että kaikki eivät raamatunkaan mukaan pelastu ja Jumala paaduttaa kenet haluaa.

Ei minusta Pietarikaan tehnyt kovinkaan harkittua/oman tahdon mukaista päätöstä kieltää Jeesus kolmesti. Minusta näin tapahtui lähes hänen huomaamattaan, sillä niin oli Jeesus sanonut tapahtuvaksi. "Pietari sanoi hänelle: "Herra, sinun kanssasi minä olen valmis menemään vaikka vankilaan tai kuolemaankin." Mutta Jeesus vastasi: "Minä sanon sinulle, Pietari: ennen kuin kukko tänään laulaa, sinä olet kolmesti kieltänyt tuntevasi minut."

Ts. Pietarinkin järki sanoi, että kannattaa olla Jeesuksen puolella, aivan kuten minunkin järkeni sanoo, mutta ihminen ei voi itse teoillaan itseään pelastaa.

Minua ja taisteluani saa mieluusti muistaa rukouksissa, jotta Jumalan tahto tapahtuisi.

Re: Ajatusten umpikuja

ViestiLähetetty: 21. Heinä 2015 21:56
Kirjoittaja Mikko Murpatti
_Harri_ kirjoitti:Tosiaan rukoustaistelu omani & esirukoukset ovat olleet aseena. Kolmisenkymmentä vuotta olen taistelua käynyt ja nyt alan olla melkolailla epätoivoinen - ehkä se on juuri tarkoituksin, sillä ensimmäistä kertaa kirjoitan ajatuksista.

Tilanne on jotakuinkin lyhyesti se, että tulen uskovasta perheestä ja olen Kupittaan jäähallissa n. 10 vuotiaana tuntenut syvää synnin tuntoa ja tahtonut antaa elämäni Jeesukselle. Tästä sitten alkoi näihin päiviin jatkunut taistelu.

Työelämässä ja muusa arjessa en saa tunnustetuksi uskoani ja vaikkakin pyrin kaikin voimin välttelemään tilanteita jotka johtaisivat syntiin. Kuitenkin asiat jotka saava minut edes hetkeksi iloisemmalla mielelle, ovat metallimusiikki, väkivaltaviihde ja sarkastiset puheet, joita kaikki näitä pyrin välttämään -tämä tie on vain loputtoman raskas kulkea. Raamattua lukiessani ahdistun sieluni tilasta ja kaikista niistä ihmisistä jotka ovat matkalla kadotukseen, sillä se joukko on suuri.

Kuten aiemmin kirjoittelinkin, en ole voinut välttyä myöskään ajatukselta, että kaikki eivät raamatunkaan mukaan pelastu ja Jumala paaduttaa kenet haluaa.

Ei minusta Pietarikaan tehnyt kovinkaan harkittua/oman tahdon mukaista päätöstä kieltää Jeesus kolmesti. Minusta näin tapahtui lähes hänen huomaamattaan, sillä niin oli Jeesus sanonut tapahtuvaksi. "Pietari sanoi hänelle: "Herra, sinun kanssasi minä olen valmis menemään vaikka vankilaan tai kuolemaankin." Mutta Jeesus vastasi: "Minä sanon sinulle, Pietari: ennen kuin kukko tänään laulaa, sinä olet kolmesti kieltänyt tuntevasi minut."

Ts. Pietarinkin järki sanoi, että kannattaa olla Jeesuksen puolella, aivan kuten minunkin järkeni sanoo, mutta ihminen ei voi itse teoillaan itseään pelastaa.

Minua ja taisteluani saa mieluusti muistaa rukouksissa, jotta Jumalan tahto tapahtuisi.


Kirjoitin sinulle yksityisviestin, jos haluat jutella henkilökohtaisemmalla tasolla. Ei ole pakko vastata jos et halua, mutta tahdoin sinulle yksityisesti kertoa muutaman ajatuksen.

Voit lukea yksityisviestisi klikkaamalla oikeassa yläkulmassa foorumi nimesi viereistä laatikkoa jossa lukee "1 uusi viesti". Hakukentän alla.

Re: Ajatusten umpikuja

ViestiLähetetty: 25. Heinä 2015 12:45
Kirjoittaja paa
Minulle osui silmään jotenkin tuo kohta, missä Harri sanoit, että olet uskonelämässäsi jumiutunut samaan kohtaan jo pariksikymmeneksi vuodeksi. Haluaisinkin kysyä, että mitä sitten toivoisit sinulle tapahtuvan? Mitä Jumalan pitäisi tehdä, jotta voisit jatkaa uskossa vaellustasi jotenkin paremmin tai parempana?

Minä olen törmännyt uskoviin, jotka odottavat kuin kuuta nousevaa omaa suurta ja mahtavaa tehtävää Jumalalta, ja jos sitä ei kuulu, he omasta mielestään junnaavat paikallaan. Ajatteletko sinä näin?

Olet antanut elämäsi Jeesukselle. Asiat ovat silloin mitä parhaiten! :thumbup: Meidän ihmisten aikataulut eivät vain aina käy samalla tavoin Jumalan suunnitelmien mukaan, ja inhimillisesti katsoen 20 vuotta on toki pitkä aika jumittaa paikoillaan, mutta sillekin on syynsä. Jumala on järjestyksen Jumala: voit luottaa täydellisesti siihen mitä Hän tekee, milloin ja miten. Sinä olet Hänen omansa etkä ole unohdettu. Jumala vain tietää meitä paremmin miten toimia. Ja meidän tehtävä on luottaa Häneen.

Olet Jumalan lapsi ja vain sillä on väliä. Unohda kaikki muu. Millaista olet ajatellut uskovan elämän olevan? Rauhaa, taisteluja vai rakkaudessa kellumista? Koen niin, että aika monesti ajatellaan uskossa olemisen olevan sitä, että saamme itsellemme miellyttävän olotilan ja rauhan ja syntiinkään ei enää langettaisi, vaikka tosiasiassa todellinen rauha ei ole mikään (pelkkä) tunne, vaan se on sitä että Jumalan kanssa asiat ovat kunnossa ja jos uskot vilpittömästi koko sydämestäsi Jeesukseen ja Hänen sovitustyöhönsä, niin sitten ne ovat kunnossa. Mitä muuta me voisimme vaatia?