Jumalan tunteminen

[Masi]

Hei kaikki! Vaikka uskon, että Jumala on läsnä, kun rukoilen ja yritän nöyrtyä, silti en tunne saavani Jumalalta mitään vastausta. Joskus olen tuntenut rukouksissa jotain ja Jumala on mahdollisesti myös toiminut elämässäni. Olen väsynyt ja haluaisin tuntea Jumalan. Kai se on mahdollista? Eikö Paavali kirjoita että kaikki on roskaa Jumalan tuntemiseen verrattuna. Haluaisin saada elämääni enemmän. Olen kyllä antanut elämäni Jumalalle ja olen ottanut Jeesuksen Herrakseni. Uskon että Jeesus on kuollut syntieni tähden, jotta voisin hänen kauttaan saada yhteyden Isään. Mutta näyttää niinkuin muilla uskovilla olisi jotakin minua enemmän. Yksi juttu myös on mietityttänyt. Raamatussahan sanotaan, että Jumalan Henki todistaa meidän henkemme kanssa, että olemme hänen lapsiaan tai jotain sinne päin. Kuinka voin tietää sen, että Henki todistaa henkeni kanssa, että olen Jumalan lapsi? Ehkä en tiedä vielä kaikkea. Ehkä joku päivä tunnen Jumalan paremmin. Kiitos, jos luit ja/tai vastaat!

[Herman]

Hei kaikki! Vaikka uskon, että Jumala on läsnä, kun rukoilen ja yritän nöyrtyä, silti en tunne saavani Jumalalta mitään vastausta. Joskus olen tuntenut rukouksissa jotain ja Jumala on mahdollisesti myös toiminut elämässäni. Olen väsynyt ja haluaisin tuntea Jumalan. Kai se on mahdollista? Eikö Paavali kirjoita että kaikki on roskaa Jumalan tuntemiseen verrattuna. Haluaisin saada elämääni enemmän. Olen kyllä antanut elämäni Jumalalle ja olen ottanut Jeesuksen Herrakseni. Uskon että Jeesus on kuollut syntieni tähden, jotta voisin hänen kauttaan saada yhteyden Isään. Mutta näyttää niinkuin muilla uskovilla olisi jotakin minua enemmän. Yksi juttu myös on mietityttänyt. Raamatussahan sanotaan, että Jumalan Henki todistaa meidän henkemme kanssa, että olemme hänen lapsiaan tai jotain sinne päin. Kuinka voin tietää sen, että Henki todistaa henkeni kanssa, että olen Jumalan lapsi? Ehkä en tiedä vielä kaikkea. Ehkä joku päivä tunnen Jumalan paremmin. Kiitos, jos luit ja/tai vastaat!

Usko ei ole tunteista kiinni. Lue vain Raamatun sanaa, ja ota uskossa vastaan sen lupauksia. Esimerkiksi psalmit ovat täynnä lupauksia ja rohkaisun sanoja Jumalan huolenpidosta, varjeluksesta, siunauksesta ym. Ei sinun tarvitse tuntea mitään sen kummempaa, uskot vain sen mitä Raamattu sanoo, että Jumala joka lupaa kaikki nämä hyvät asiat Hänen omillensa, on mukana minun elämässäni ja haluaa minulle kaikkea tätä hyvää. Ei kannata katsoa muihin uskoviin. Sinulla on Jeesuksen kautta sama suhde Jumalaan, olet Hänen lapsensa ihan samalla tavalla kuin muutkin uskovat. Kun vain jatkat uskossa, tulet ajallaan saamaan kaiken mitä Isä näkee parhaaksi sinulle antaa. Hän pitää tarpeistamme huolen todella henkilökohtaisesti! Opetuslapsen tie ei kuitenkaan ole inhimillisesti nähden helppo, ja kaikki tuo kipuilu mitä kerrot sinulla olevan, on osa sitä. Mutta kaiken senkin tarkoituksena on saada meidät kiinnittämään katseemme ja toivomme Jeesukseen, Elävään Jumalaan joka on kanssamme. Olemme pelastuksen tiellä, matkalla kohti taivaan iankaikkista iloa. Ja mitä kauemmin kuljemme sillä tiellä, sitä enemmän saamme kaiken maailman murheen ja pimeyden keskellä kokea taivaan iloa jo täällä, sydämessämme! Ole siunattu veljeni, ja muista aina että Jeesus on kanssasi, kuulee rukouksesi, johdattaa askeleesi, varjelee vaelluksesi, puhdistaa sydäntäsi ja mieltäsi, ja tekee paljon paljon muuta, vain Hänen rakkautensa tähden. Isä näkee sinut täydellisenä Poikansa Kristuksen veren tähden, älä pidä itseäsi vähä-arvoisena.

[Masi]

Kiitos paljon Herman vastauksestasi!

[pekka]

Isän Jumalan siunausta ja Herran Jeesuksen armoa sinulle Masi ja läheisillesi ja kaikille muillekin foorumilaisille tähän armon päivään.

Ensimmäinen Johanneksen kirje 4:

1. Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan.
2. Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta;
3. ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki, jonka olette kuulleet olevan tulossa, ja se on jo nyt maailmassa.
4. Lapsukaiset, te olette Jumalasta ja olette voittaneet heidät; sillä hän, joka teissä on, on suurempi kuin se, joka on maailmassa.
5. He ovat maailmasta; sentähden he puhuvat, niinkuin maailma puhuu, ja maailma kuulee heitä.
6. Me olemme Jumalasta. Joka tuntee Jumalan, se kuulee meitä; joka ei ole Jumalasta, se ei kuule meitä. Siitä me tunnemme totuuden hengen ja eksytyksen hengen.
7. Rakkaani, rakastakaamme toinen toistamme, sillä rakkaus on Jumalasta; ja jokainen, joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan.
8. Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.
9. Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa.
10. Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.
11. Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut, niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toistamme.
12. Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Jos me rakastamme toinen toistamme, niin Jumala pysyy meissä, ja hänen rakkautensa on tullut täydelliseksi meissä.
13. Siitä me tiedämme pysyvämme hänessä ja hänen pysyvän meissä, että hän on antanut meille Henkeänsä.
14. Ja me olemme nähneet ja todistamme, että Isä on lähettänyt Poikansa maailman Vapahtajaksi.
15. Joka tunnustaa, että Jeesus on Jumalan Poika, hänessä Jumala pysyy, ja hän Jumalassa.
16. Ja me olemme oppineet tuntemaan ja me uskomme sen rakkauden, mikä Jumalalla on meihin. Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, se pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä.
17. Näin on rakkaus tullut täydelliseksi meissä, että meillä olisi turva tuomiopäivänä; sillä sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa.
18. Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa.
19. Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä.
20. Jos joku sanoo: "Minä rakastan Jumalaa", mutta vihaa veljeänsä, niin hän on valhettelija. Sillä joka ei rakasta veljeänsä, jonka hän on nähnyt, se ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt.
21. Ja tämä käsky meillä on häneltä, että joka rakastaa Jumalaa, se rakastakoon myös veljeänsä.

[Mr Kerimäki]

Uskon että hyvin harva ymmärtää sitä asiaa ,että Jumala ohjaa omiensa elämää meidän huomaamatta .On ajatuksia joita luulemme omiksi ja jos olisimme vedon lyöjiä löisimme vetoa että se oli Minun oma ajatus tai onneksi varoitin muuten olis voinut käydä köpelösti.Totuus on kuitenkin että meidän Rakas puolustaja toimii ja Enkelit ympärillä koko ajan .Me emme vaan ymmärrä sitä kun luotamme omiin Lihan fyysisiin aisteihin ja hieman kuin pakotamme Henkemme toimimaan samoin vaikka tuo Hengen herkkä maailma on ihan muuta toista.Tässäkin oppi ei ojaan kaada .Jumalalle voi puhua kunnioituksella aivan kuin Isälle jolta haluaa oppia tietoa ja neuvoja ja Uskon vilpittömästi sydämmessäni että itse Jumala Rakastaa sitä että olemme hänen omia Rakkaita lapsia .Eli ei puhuta Virasto kieltä ja liian pitkiä kaavoja vaan olemalla oma itsensä .Uskon että tällä perus asetelmalla Taivaat avautuu ennenpitkään ja pitää olla sitkeä eikä huojua mielessään kahtaalle vaan pitää ajatus että Jumala kuulee ja on lähellä ja Pidä sydän auki eli älä yhtään missään vilpistele Jumalan edessä .Jos on syntiä tullu tehtyä ja se pyörähtää mielessä ni kerro Jumalalle se HETI .Näillä eväillä itse olen pärjänny ja uskon että samalla tavalla pärjää toisetkin .Jokainen on tietysti oma yksilö ja omanlainen Kallis Luomus mutta Kulmakivi on jokaisella uskovalla sama.

[Aamu-Usva]

Mulla on juuri tänään taas kerran rukouksessa ollut mielessä tämä tuttu raamatunpaikka: "...Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi (Fil.2:13)." Siinä on vähän juuri tätä MrKerimäen esiin tuomaa ajatusta. Kuten myös tässä: "Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme (Ef.2:10)."

[Sonja]

Monenlaisia epäilyksiä voi nousta mieleen uskoa etsiessä ja luottamusta rakentaessa. Aluksi epäilin ettei Jumala huomaa minua, että en osaa oikeilla sanoilla rukoilla ja että en varmaankaan kelpaa Hänelle. Olen lukenut raamattua ja etsinyt tietoa uskosta. Olen saanut huomata, että rukoksiini on vastattu, ihmisiä ja tapahtumia on ohjattu tielleni, rauhallinen mieli on olla. Uskon että olemme kaikki samanarvoisia Jumalan edessä. Meillä on yhteinen Isä joka pitää meistä huolta ja tietää jokaisen askeleemme. Enkeleitä saamme turvaksemme ja oppaaksemme arjen asioihin, he kulkevat vierellämme ja auttavat, jos Jumala on niin kohdallamme päättänyt.

Matt.10:39 Joka löytää elämänsä, kadottaa sen; ja joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen.

Luukk.12:8 Mutta minä sanon teille: jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, myös Ihmisen Poika tunnustaa Jumalan enkelien edessä.

[Mikko Murpatti]

Hei kaikki! Vaikka uskon, että Jumala on läsnä, kun rukoilen ja yritän nöyrtyä, silti en tunne saavani Jumalalta mitään vastausta. Joskus olen tuntenut rukouksissa jotain ja Jumala on mahdollisesti myös toiminut elämässäni. Olen väsynyt ja haluaisin tuntea Jumalan. Kai se on mahdollista? Eikö Paavali kirjoita että kaikki on roskaa Jumalan tuntemiseen verrattuna. Haluaisin saada elämääni enemmän. Olen kyllä antanut elämäni Jumalalle ja olen ottanut Jeesuksen Herrakseni. Uskon että Jeesus on kuollut syntieni tähden, jotta voisin hänen kauttaan saada yhteyden Isään. Mutta näyttää niinkuin muilla uskovilla olisi jotakin minua enemmän. Yksi juttu myös on mietityttänyt. Raamatussahan sanotaan, että Jumalan Henki todistaa meidän henkemme kanssa, että olemme hänen lapsiaan tai jotain sinne päin. Kuinka voin tietää sen, että Henki todistaa henkeni kanssa, että olen Jumalan lapsi? Ehkä en tiedä vielä kaikkea. Ehkä joku päivä tunnen Jumalan paremmin. Kiitos, jos luit ja/tai vastaat!

Itse huomasin, että minulle oli suotu Pyhä Henki elämääni vasta paljon myöhemmin kun olin sen saanut. Havahduin vain yksipäivä ajattelemaan kuinka radikaalisti arvomaailmani oli muuttunut. Jumala puhdisti päätäni ja laittoi sinne puhtaita hyviä toiveita ja haluja. Jos itse koet näin kohdallasi se on hyvä merkki Pyhän Hengen toimista. Pyhä Henki toimii niin hellävaraisesti ja "hiljaa" että sen ääntä on hyvin vaikea erottaa omastaan. Olen siitä muutamia kertoja täällä avautunut ja saanut hyviä vastauksia mm minulle kerrottiin että juuri Hengen kuuntelun harjoittelu on moneltä vienyt vuosia ja monella jatkuu sen kuuntelun opettelu koko elämänsä.

Itsellä oli myös kova kiire kun tulin uskoon halusin heti nyt olla Herralle kelvollinen, mutta sitten tajusin että tässä hommassa on mentävä Hänen aikataulullaan. Olet nyt kuin karitsa (vasta syntynyt uskova) paimenen sylissä, siinä saat levähtää ja olla ja tukia ja tarkkailla ja sinulla ei ole kiire mihinkään. Kaikkivaltias on sinun paimenesi ja hänen ohjaukseensa (vaikke se välillä hitaanpuoleiselta tuntuukin) voit luottaa aina!

Ja itsekkin ajattelin samoin kuin sinä että muilla uskovilla on jotain enemmän ja että minun pitäisi olla kuin he jotta kelpaisin Isälle, mutta ei se niin mene. Kaikki on Herralle yhtäarvokkaita laumassaan.

Olen ollut oikeassa uskossa vasta alle vuoden, joten jos haluat keskustella toisen "aloittelijan" -kanssa niin nakkaa yksityisviestillä rohkeasti!

[Juhani]

Eräs kerjäläinen

En kerro tätä ylpeilläkseni, vaan häpeäkseni. Olin eräänä päivänä kaupungilla kävelyllä ja törmäsin siellä erääseen kerjäläiseen joka kerjäsi rahaa. Kuljin ylpeänä ohitse kuten muutkin tekivät ja ajattelin vain hetken mielessäni siitä kerjäläisestä: Miksi sinä täällä istut ja kerjäät? Mene töihin!
Silloin samalla hetkellä tunsin jotakin, kuin olisin kuullut jonkin äänen sisälläni: Juhani, haluatko vaihtaa paikkaa tämän kerjäläisen kanssa? Varo, tai istut kohta itse myöskin kadulla! Ne sanat iskivät kuin veitsi sydämeeni. Palasin takaisin ja annoin hänelle rahaa. Ajattelin hänen olevan ulkomaalainen ja ettemme ehkä ymmärrä toisiamme, joten piirsin pelkällä sormella ristinmerkin rintaani ja näytin hänelle kädelläni ylöspäin taivasta. Hän ymmärsi minua ja hän tuli siitä hyvin iloiseksi. Silloin syvä lämpö ja kiitollisuus säteili hänestä myös minunkin. Herra oli puhunut meille molemmille ja koskettanut meitä kumpaakin.

'Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle'.

[Maaret]

Minua jo alkoi nolottaa että saavuin tänne taas luulemaan että uskovien kesken olisi jokin yhteys.
Nolottaa että koen kerjääväni uskovien yhteyttä ikuisesti ilman että sitä saa mistään irti.
Toki sitä kokee silloin kun suorassa video-ohjelmassa rukoillaan yhdessä mutta ei se näy koskaan missään oikeissa kohtaamisissa ihmisten tasolla.

Äsken tuli mieleeni lause "miten luodaan henkilökohtainen suhde?" Siis kuinka voi koskaan tietää onko minulla minkälainen suhde esim Jumalaan jos en koskaan sitä opi edes ihmisten kesken? Ei voi tulla kenenkään ystäväksi jos tuo toinen ei halua olla ystävä. Ystävyys kai olisi sellainen henkilökohtainen suhde?
Toki aina hoitaa velvollisuudet perheenjäseniin ja tuttaviin mutta ei ne ole "henkilökohtainen suhde" jos ei oikeasti tunne toista eikä ketään kiinnosta mitä ajattelee tai kokee yhtään mistään.

Onko sitten niin ettei oikeasti voi oppia koskaan kuinka on henkilökohtainen suhde Jumalaan. Totta kai olen minäkin sitä teoriaa kertonut varmaan kymmenille ihmisille mutta en silti tiedä miten henkilökohtainen suhde luodaan, kehenkään.
Avunpyyntösuhde on kuin suhde KELAan että välillä laittaa hakemuksen, jossa kerjää ruokarahaa jotta pysyy elossa.
Miksi Jumala pitää elossa ihmisiä, joilla ei ole mitään virkaa eikä edes osaa elää tai olla suhteessa kehenkään tai ei ketään kiinnosta mitä sanoo tai jättää sanomatta.

Jos olisin yksinkertainen ihminen niin en edes miettisi tällaisia asioita vaan eläisin itsekseni touhuten mutta kun miettii aina likaa kun ei ole paljon muutakaan tekemistä.

Ymmärrän kyllä ettei kukaan ymmärrä tätäkään kysymystä tai edes mieti mikä on totta siis oikeasti totta ja mikä pelkkää teorian toistoa... joten eipä taida tähänkään saada vastausta koskaan.

Jaa a , en tarkoita etten rukoile tai kuule Jumalan ääntä vaan "miten luodaan henkilökohtainen suhde?"
Siis sellainen luottamus joka on isän ja pojan välillä kun heillä on henkilökohtainen suhde. Eikä vain sellainen suhde jossa isoveli pyytää isältä juhlia kun se pikkuvelikin sai juhlat, saisko kerjätä itselleen juhlat?
Siis eihän sillä isolla veljelläkään ollut kauhean henkilökohtainen suhde kun se koki joutuvansa kerjäämään jotain vaikka isä sanoi "kaikki mikä on minun on sinun". Ei oikeasti siitäkään tarinasta käy selville syy miksi heillä oli niin etäinen suhde.
Ehkä siksi että se isoveli oli kiltti ja se pikkuveli on paha, joka rämpimisen kautta nöyrtyi?
Eli onko jotenkin kurjuuden kautta mahdollista saada ystäviä? Henkilökohtainen suhde johonkuhun?

Se taitaa vaan olla salaisuus, joka riippuu luonteesta eikä siihen kukaan koskaan osaa vastata?

Mulle on joskus profetoitu että " sinun ei tarvitse olla kiltti". No saarnaajat kyllä pitää huolen uhkauksillaan, että pysyy kilttinä..