Minua jo alkoi nolottaa että saavuin tänne taas luulemaan että uskovien kesken olisi jokin yhteys.
Nolottaa että koen kerjääväni uskovien yhteyttä ikuisesti ilman että sitä saa mistään irti.
Toki sitä kokee silloin kun suorassa video-ohjelmassa rukoillaan yhdessä mutta ei se näy koskaan missään oikeissa kohtaamisissa ihmisten tasolla.
Äsken tuli mieleeni lause "miten luodaan henkilökohtainen suhde?" Siis kuinka voi koskaan tietää onko minulla minkälainen suhde esim Jumalaan jos en koskaan sitä opi edes ihmisten kesken? Ei voi tulla kenenkään ystäväksi jos tuo toinen ei halua olla ystävä. Ystävyys kai olisi sellainen henkilökohtainen suhde?
Toki aina hoitaa velvollisuudet perheenjäseniin ja tuttaviin mutta ei ne ole "henkilökohtainen suhde" jos ei oikeasti tunne toista eikä ketään kiinnosta mitä ajattelee tai kokee yhtään mistään.
Onko sitten niin ettei oikeasti voi oppia koskaan kuinka on henkilökohtainen suhde Jumalaan. Totta kai olen minäkin sitä teoriaa kertonut varmaan kymmenille ihmisille mutta en silti tiedä miten henkilökohtainen suhde luodaan, kehenkään.
Avunpyyntösuhde on kuin suhde KELAan että välillä laittaa hakemuksen, jossa kerjää ruokarahaa jotta pysyy elossa.
Miksi Jumala pitää elossa ihmisiä, joilla ei ole mitään virkaa eikä edes osaa elää tai olla suhteessa kehenkään tai ei ketään kiinnosta mitä sanoo tai jättää sanomatta.
Jos olisin yksinkertainen ihminen niin en edes miettisi tällaisia asioita vaan eläisin itsekseni touhuten mutta kun miettii aina likaa kun ei ole paljon muutakaan tekemistä.
Ymmärrän kyllä ettei kukaan ymmärrä tätäkään kysymystä tai edes mieti mikä on totta siis oikeasti totta ja mikä pelkkää teorian toistoa... joten eipä taida tähänkään saada vastausta koskaan.
Jaa a , en tarkoita etten rukoile tai kuule Jumalan ääntä vaan "miten luodaan henkilökohtainen suhde?"
Siis sellainen luottamus joka on isän ja pojan välillä kun heillä on henkilökohtainen suhde. Eikä vain sellainen suhde jossa isoveli pyytää isältä juhlia kun se pikkuvelikin sai juhlat, saisko kerjätä itselleen juhlat?
Siis eihän sillä isolla veljelläkään ollut kauhean henkilökohtainen suhde kun se koki joutuvansa kerjäämään jotain vaikka isä sanoi "kaikki mikä on minun on sinun". Ei oikeasti siitäkään tarinasta käy selville syy miksi heillä oli niin etäinen suhde.
Ehkä siksi että se isoveli oli kiltti ja se pikkuveli on paha, joka rämpimisen kautta nöyrtyi?
Eli onko jotenkin kurjuuden kautta mahdollista saada ystäviä? Henkilökohtainen suhde johonkuhun?
Se taitaa vaan olla salaisuus, joka riippuu luonteesta eikä siihen kukaan koskaan osaa vastata?
Mulle on joskus profetoitu että " sinun ei tarvitse olla kiltti". No saarnaajat kyllä pitää huolen uhkauksillaan, että pysyy kilttinä..