Ariel, palaan vielä kirjoitteluumme (on olleet voimat vähissä viime päivinä).
Kirjoitit 3.3.2018 klo 21.50 näin: ”Löysin tällaisen vanhan keskustelun jossa hyvin tulee ilmi tämä armon ja tekojen paradoksi. Minusta molemmat ovat tässä oikeassa.” (korostus minun).
Tuolla kommentillasi ymmärrän Sinun tukevan aloituksen tekijän näkemystä ehdollisesta armosta. Aloituksen tekijä kirjoitti mm., että ”Aivan niin kuin presidentti asettaa armahtamiselle ehtoja niin tekee myös Jumala. Raamattua lukemalla nämä ehdot selviavät mutta ainakin sinun pitää tunnustaa Jumala olevaksi ja antautua kuuliaisuuteen häntä kohtaan. Muitakin ehtoja on. Jumalan armo on ehdollinen armo!”
Edelleen aloittajan teksti johtaa (klikkaamalla sinisiksi värjättyjä sanoja ehdollinen armo) sivulle, jossa luetellaan Jumalan armon ehtoja. Avasin jo ylenpänä linkin ja sieltä löytyy teksti, jonka nyt uudelleen kopioin tähän. Jumalan armon osallisuuteen pääset (vähintäin) seuraavat ehdot täytettyäsi:
A--Sinun tulee tunnustaa syntisi synneiksi.
B--Sinun tulee hylätä ne asiat, asenteet, tavat ja teot jotka ovat syntiä.
C--Sinun tulee antaa kaikille kaikki anteeksi.
D--Sinun tulee ehdottomasti totella Herraa Jeesusta.
http://www.totta-on.fi/elama/armo.html
Jumalan armon vastaanottamisella ei ole tuollaisia ehtoja ja jos olisi niin jäisimme jokainen auttamattomasti Jumalan armon ulkopuolelle. Vaikka omassa kirjoituksessasi toteat myös, että ”Armo tulee ensin ja vaikuttaa meissä tekoja, myös sitä että alunperin käännymme Jumalan puoleen”, niin selvästi tuet myös aloittajan näkemystä, että Jumalan armo on ehdollinen. Kukaan meistä ei onnistu täydellisyyteen asti olemaan kuuliainen ajatuksissa, sanoissa ja teoissa.
Kysyn vielä, kun et näyttänyt ymmärtävän aikaisempaa kysymystäni: ”Täytitkö nuo neljä ehtoa (A, B, C ja D) ennen kuin sait vastaanottaa Jumalan armon Kristuksessa?”
Minä tulin uskoon 17.7.1971 kuunnellessani evankeliumista kertovia raamatunpaikkoja puistossa Tampereella. Pelastuin uskomalla Jeesuksen sovitustyöhön Golgatalla eikä minulta vaadittu mitään suorituksia omalta puoleltani. Mitenkähän siinä olisikaan käynyt, jos minulle olisi siellä puiston penkillä istuessani sanottu, että armon omistamisessa on (esim.) nämä ehdot: pitää antaa kaikille kaikki anteeksi ja totella ehdottomasti Herraa.