*
Tärkein ydinasia on tämä että meidän usko ei perustu ihmisviisauteen vaan Jumalan voimaan [1Kor. 2:5].
Sillä Jumala on säätänyt että pelastuminen tapahtuu vain uskon kautta Jeesukseen - ei ihmisten viisauden kautta että yksikään ei kerskaisi. Usko on Jumalan lahja ja usko on Jumalan aikaansaama työ ihmisessä. Kun uskoontulon jälkeen ihminen on Jumalan armon sisäpuolella niin hän saa armon Jumalan tuntemiseen sillä armo on kaikkinaiseksi viisaudeksi ja ymmärrykseksi [Ef. 1:8].
Järjen päätelmät
Mitä ihmisviisauteen tulee; Ihmisen järki, älyelämä ja ajattelu ovat osa sielumme toimintaa kuten tunne-elämämmekin moninaiset ilmiöt. Ihmissuvun lankeemuksesta lähtien nämä sielun toiminnat ovat jäljitelleet ja synnyttäneet aidolta näyttävää/tuntuvaa uskoa, jumalkokemuksia ja muka hengellistä ymmärtämistä.
Järkemme ja ymmärryksemme ovat tärkeä osa täysipainoista elämää, mutta vain silloin, kun ne palvelevat meitä henkemme alamaisuudessa. Kysymykseen siitä, kuinka voimme erottaa toisistaan sielun ja hengen toiminnat, vastaa Raamattu, että Jumalan Sana erottaa sielun ja hengen, niiden liitokset ja syvimpienkin motiiviemme salat [Hebr. 4:12].
Hengellinen ihminen kykenee tutkistelemaan nämä asiat Pyhän Hengen kautta, joka hänessä asuu. Sielullinen ihminen ei näitä asioita ymmärrä eikä lihallinen uskovainenkaan ihminen [1Kor. 2:14].
Saulus Tarsolainen
Jeesuksen taivaaseenastumisen jälkeen Saulus Tarsolainen oli lakiin katsottuna teologinen fariseus. Fariseuksena hän väitti tuntevansa ne Pyhät Kirjoitukset ja piti paheksuen kristinuskoa häpäistynä. Juutalaiset kääntyivät kristityiksi ja se suututti Saulusta. Saulus piti itseään oikeaoppisena ja piti fariseuksellista uskonnollisuutta oikeana oppina joka tapahtuu ihmisviisauden varassa.
Siten Damaskoa lähestyessään kirkas valo yhtäkkiä leimahti taivaasta ja Saulus kaatui. Jeesus ilmestyi hänelle ja sanoi; 'Saulus, Saulus, miksi sinä vainoat minua?' Saulus kysyi 'Kuka olet, herra?' Jeesus vastasi 'Minä olen Jeesus jota sinä vainoat'. Saulus kysyi 'Mitä minun pitää tekemän?' Jeesus vastasi: Nouse ja mene Damaskoon, niin siellä sinulle sanotaan kaikki, mikä sinulle on tehtäväksi asetettu.'
Niin hänet Jeesus asetti pakanain keskuudelle valkeudeksi. Saulus sai näön ja meni kasteelle ja siten meni erämaahan ja oli siellä kolme vuotta ja Jeesus ilmestyessään opetti häntä tuntemaan Pyhät Kirjoitukset. Saulus tuli "terveeseen uskoon" ja katsoi Kristuksen sisäisen tuntemisen rinnalla farisealaista eli teologista uskonnollisuutta ja Vanhan Liiton lakia tappioksi ja roskaksi [Filip. 3:8].
Niin tällä tavalla Saulus eli Paavali hylkäsi ihmisviisauden, jolla ei voi oppia tuntemaan Herraa. Fariseuksena Saulus eli ihmisviisauden varassa, siksi hän hylkäsi sen ihmisviisauden. Hänen sydämellä oli peite siltä kirkkauden evankeliumilta. Voi sanoa että lihallinen ymmärrys on se peite - siltä kirkkauden evankeliumilta. Siksi ne Pyhät Kirjoitukset eivät avautuneet hänelle ihmisviisauden perusteella.
Fariseuksena hän väitti tuntevansa ne Kirjoitukset. Nyt Paavali totuuteen perehdyttyään kirjoitti sanoen että Jumala saarnauttaa ihmisviisautta hullutuksi, koska ihmisviisaudella ei ole mitään tekemistä Jumalan tuntemisen kanssa.
Niin Paavali sanoi itse olevansa Kristuksen seuraaja sillä Hän löysi Kristuksen sisäisen tuntemisen niin hän kehotti sanoen: 'Olkaa minun seuraajiani, niinkuin minä olen Kristuksen seuraaja' [1Kor. 11:1].
Paavali kirjoitti omin käsin - näin:
Teen teille tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmismielen mukaista. Enhän minä ole sitä keneltäkään ihmiseltä saanut eikä sitä ole minulle opetettu, vaan sain sen ilmestyksessä Jeesukselta Kristukselta. Olettehan kuulleet entisestä elämästäni juutalaisuudessa, kuinka kiihkeästi minä vainosin Jumalan seurakuntaa ja hävitin sitä.
Edistyin juutalaisuudessa pitemmälle kuin monet ikäiseni heimostani ja kiivailin muita enemmän isieni perinnäissääntöjen puolesta. Mutta Jumala joka jo äitini kohdusta saakka oli erottanut minut ja kutsunut armossaan, näki hyväksi ilmaista minussa Poikansa, jotta julistaisin evankeliumia Hänestä pakanakansojen keskuudessa.
Niinpä en alun pitäenkään kysynyt neuvoa lihalta ja vereltä enkä lähtenyt ylös Jerusalemiin niiden luo jotka ennen minua olivat apostoleja vaan menin Arabiaan ja Palasin taas Damaskoon.
Sitten kolmen vuoden kuluttua menin Jerusalemiin tutustuakseni Keefakseen [Pietariin] ja viivyin hänen luonaan viisitoista päivää. Muita apostoleja en nähnyt, näin ainoastaan Jaakobin, Herran veljen. Jumalan edessä vakuutan että se mitä teille kirjoitan, ei ole valhetta. Siinä kaikki mitä Paavali omin käsin kirjoitti [Gal. 1:11-20].
Paavalin julistamansa evankeliumi ei ollut ihmismielen mukaista
Niin siksi Paavali pidättäytyi inhimillisestä ja lihallisesta ihmisviisaudesta, joka voi mitätöidä Jumalan voiman siinä evankeliumin julistamisessa. Julistaminen ei tapahdu inhimillisellä ihmisviisaudella, koska Jumala on säätänyt, että pelastuminen tapahtuu uskon kautta, - ei inhimillisen ihmisviisauden kautta ja silloin usko on totisesti Jumalan teko ihmisissä - niin ihmiset eivät kerskaisi.
Paavalin joka oli Pyhässä Hengessä, julistamansa evankeliumi ei ollut ihmismielen mukaista joka tapahtuu ihmisviisauden varassa. Siksi meidän usko perustuu vain ainoastaan Jumalan voimaan - Sanassa. Paavali löydettyään Kristuksen sisäisen tuntemisen sanoi: ‘Olkaa minun seuraajiani, niin kuin minä olen Kristuksen seuraaja’ [1Kor. 11:1].
Takaisin vanhan liiton järjestyksen alle
Mutta siten Paavali sortui takaisin vanhan liiton järjestyksen alle ja siten hänet otettiin kiinni syystä niin sen Jumala salli opettaakseen että vanhan liiton järjestyksen alle ei voi palata sillä me elämme uuden liiton järjestyksen mukaan.
Vaeltakaamme Jumalan armossa jonka sisäpuolella me olemme jo
Kun tulimme uskoon ja olemme jo Jumalan armon sisäpuolella niin me saamme armon Jumalan tuntemiseen sillä armo on kaikkinaiseksi viisaudeksi ja ymmärrykseksi [Ef. 1:8]. Tulkoomme vaeltamaan vain Jumalan armossa.
2Kor. 1:12 Sillä meidän kerskauksemme on tämä: meidän omantuntomme todistus siitä, että me maailmassa ja varsinkin teidän luonanne olemme vaeltaneet Jumalan pyhyydessä ja puhtaudessa, emme lihallisessa viisaudessa, vaan Jumalan armossa.
Varoituksen sana
Raamattu puhuu että ihmisviisauden varassa toimiessaan ihmiset ylpistyvät omasta viisaudesta luullen, että voi oppia tuntemaan Jumalaa ihmisviisauden kautta. He viittaavat Raamatun opetuksen mukaan ylpeisiin ihmisiin, joita Jumala on vastaan [Jaak. 4:6]. Koska Jumala ei saa aikaan ihmisissä hengen hedelmää jotka nojautuvat helppoon ja lihalliseen ymmärrykseen eivätkä anna Jumalan vaikuttaa heissä Sanan kautta ja he viittaavat Raamatun mukaan ylpeisiin ihmisiin joita Jumala on vastaan.
Jaak. 4:6 Mutta hän antaa sitä suuremman armon. Sentähden sanotaan: "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon."
Minä nostan uudelleen tämän aiheen esille ettei pääse taas unohtamaan tärkeintä ydinasiaa. Saulus Tarsolainen on hyvä opetus jonka avulla pystyy ymmärtämään ja hahmottamaan asiaa paremmin.