*
MINÄ HALAJAN JUMALAA JA HÄNEN ARMONSA SEKÄ RAKKAUTENSA VOIMAA PYHÄSSÄ HENGESSÄ: ERÄMAA, HEIKKOUS JA KUTSU....Psalmi 42:1 "Niinkuin peura halajaa vesipuroille, niin minun sieluni halajaa sinua, Jumala."
Hepreassa "halajaminen" tässä on עָרַג ("a'rag") joka on sanansa lukuarvossa 273. Hengellinen Jumalan janoaminen ja kaipaaminen on terve osa, ja pysyvä(kin) osa Jumalan lapsen elämää. Se suuntauttaa sydämemme etsimään HERRAA uudelleen ja uudelleen, ja syvemmin ja syvemmin.
Jumalan luomakuntakin halajaa vapautuksen päivää:
Room.8:19 "Sillä luomakunnan harras ikävöitseminen (עָרַג) odottaa Jumalan lasten ilmestymistä." (Delitzsch käännös)
Lukuarvona 273 > עָרַג "halajaminen" osoittaa kolmeen kreikankielen sanaan UT:ssa:
(1) ερημον = erämaahan (akkusatiivi) (Matt.4:1). Jumalan Henki vei Jeesuksen erämaahan perkeleen kiusattavaksi. Jumalan Hengen työ joka synnyttää halajamista HERRAN puoleen, omaa kiusausten keskelle tulemista ja erämaan kokemista. Jumala ilmestyy heikkoudessamme, ei omassa voimassamme. Jumalan elävän veden virrat avautuvat kuivuudessa ja Jumalan voima ilmestyy aina heikkoudessamme (jopa perkeleen kiusattavana).
(2) ασθενη = heikkona (akkusatiivi) (1Kor.1:27). Jumala valitsee sen mikä maailman silmissä on heikkoa. Jumalan halajaminen ja janoaminen syntyy ja elää oman heikkoutemme tunnustamisessa; me tarvitsemme HERRAA. Me emme voi mitään ilman HÄNTÄ. Jumalan valinta kohdistuu juuri niihin, joilla ei ole itsessään mitään voimaa - vaan jotka halajavat HERRAA koko ajan, ja elävät tästä syvästä hengellisestä halajamisesta käsin.
(3) κλησει = kutsumuksessa (datiivi) (2Tim.1:9) Jumalan kutsu kohdistuu hengellisen janon ja halajamisen kautta tapahtuvaan HÄNEN armonsa kautta elämiseen. Jumalan kutsuma ei elä omasta voimasta, eikä omasta riittävyydestä - vaan hengellisestä janosta ja halajamisesta käsin.
Hengellinen jano Jumalaa kohtaan on uskovan normaali, ja voidaan sanoa - jokapäiväinen tila. Jos lankeamme itseriittoisuuteen ja voimaisuuteen, lankeamme pois Jumalan armosta, ja Pyhän Hengen voimasta. Jos ylpistymme, ja kuvittelemme itsestämme suuria, lankeamme pois Jumalan antamasta kutsumuksesta - itsemme esittelemiseen ja vallan himoon.
Uskovan ei tule koskaan hävetä heikkouttaan Jumalan edessä; eikä hävetä janoaan Jumalan puoleen. Nämä ovat välttämättömiä edellytyksiä voimallisen uskonelämän keskellä; janoaminen sekä halajaminen ja oma heikkous. Meidän ei tulisi jäädä heikkoutemme keskelle, eikä janoisuuden keskelle, vaan niiden kautta etsiä Jumalan kasvoja ja Jumalan Hengen eläviä vesiä.
Jumalan lupaus pysyy:
JESAJA 12 LUKU ---
2 "Katso, Jumala on minun pelastukseni; minä olen turvassa enkä pelkää, sillä Herra, Herra on minun väkevyyteni ja ylistysvirteni, hän tuli minulle pelastukseksi."
3 Te saatte ilolla ammentaa vettä pelastuksen lähteistä.
4 Ja sinä päivänä te sanotte: "Kiittäkää Herraa, julistakaa hänen nimeänsä, tehkää hänen suuret tekonsa tiettäviksi kansain keskuudessa, tunnustakaa, että hänen nimensä on korkea.
5 Veisatkaa ylistystä Herralle, sillä jaloja töitä hän on tehnyt; tulkoot ne tunnetuiksi kaikessa maassa.
6 Huutakaa ja riemuitkaa, Siionin asukkaat, sillä suuri on teidän keskellänne Israelin Pyhä."
Jumala ON MINUN pelastukseni ("jeshu'a"); OLEN turvassa, enkä pelkää. Tähän tulee lupaus: "Te saatte ilolla ammentaa vettä pelastuksen lähteistä".
P.K
alla kuvassa:
[url]https://www.sefaria.org/Klein_Dictionary%2C_עֵרו%D6%BCת?lang=bi[/url]
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.