Päivän sana

[vaisuliini]

*
Herran pelko

Joka ymmärtää herrauden merkityksen kristitylle, ymmärtää myös, mitä on Herran pelko! On kaksi herraa, joista vain toista voimme palvella. Emme koskaan voi palvella kahta herraa samaan aikaan. Palvelemme joko Jumalaa tai tämän maailman ruhtinasta, valheen herraa.

Perkele viettelee Jumalan lapsia synnillä, koska uskovasta, joka astuu ulos herrauden voimasta, ei ole enää mitään haittaa hänelle. Joka valitsee synnissä elämisen, luopuu herrauden siunauksesta. Sen tähden synti vie aina lopulta perikatoon. Ja siksi on hyvä laulaa edelleen sydämestä: "Jeesus on Herramme, nousi kuolleista ja nyt Hän hallitsee!"

Mutta ei ainoastaan laulaa, vaan myös elää sen mukaan. Kun synti astuu elämäämme, on tärkeää tunnustaa se heti ja tehdä parannus. Silloin säilytämme herrauden siunauksen - epäonnistumisestamme huolimatta. Siksi Juudas kirjoitti: "Nämä uneksijat saastuttavat lihan; he halveksivat herrautta."

Joskus ihmiset kysyvät: "Voiko uskova ihminen elää edelleen tietoisesti synnissä? Onko pakko totella? Kristinuskossa ei ole kyse sääntökokoelmasta, jota orjallisesti ja pelossa seuraamme. Kyse on herrauden siunauksesta! Me ihmiset voimme osallistua mihin tahansa, mutta Jeesus ei.

Jos haluamme elää herrauden siunauksessa, kannattaa kysyä: "Oletko, Jeesus, edelleen mukana, jos ryhdyn tähän tai tuohon?" Moni uskova on joutunut vakaviin vaikeuksiin, kun on vuosien terveen vaelluksen jälkeen lähtenyt väärälle tielle ymmärtämättä herrauden merkitystä.

----

"Ettei saatana pääsisi meistä voitolle, sillä hänen juonensa eivät ole meille tuntemattomat." (2Kor. 2:11)

Apu tulee Herralta

"Minä nostan silmäni vuoria kohti. Mistä tulee minulle apu? Apu minulle tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan." (Ps. 121:1-2)

Katselemme usein ongelmien vuoria yksin ja kysymme, mistä tulee minulle apu. Apu on jo olemassa, se tulee Herralta. Sinä tarvitset Jeesuksen Kristuksen herrautta enemmän kuin ymmärrätkään. Hänelle mikään ei ole mahdotonta, sillä Hän on Herrain Herra ja Kuningasten Kuningas.


Jeesus on TIE
Tapani Suonto

[vaisuliini]

*
Synnistäkin pitää puhua

Tunnettu psykiatri Karl Menninger on sanonut: "Eniten ihmiskunnalle toivoa antava käsite on syntikäsite." Hän on sitä mieltä, että synnistä pitää puhua, sillä vain se, joka tunnustaa ja hylkää syntinsä, voi kokea vapautuksen ja anteeksiannon Kristuksessa. parannuksen tie on siksi ainoa tie todelliseen rauhaan, levolliseen elämään ja syvään sisäiseen onneen.

"Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni. Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti, totuuden Hengen." (Joh. 14:16)

Vain ne, jotka vaeltavat totuudessa, voivat tuntea Pyhän Hengn, elää Pyhän Hengen johdatuksessa ja olla Pyhän Hengen käytössä. Siksi totuudessa vaeltaminen on ainoa oikea tie. Askel sille tielle on parannus ja siinä eläminen päivittäin.

Raamattu sanoo, että Jeesus tulee pian noutamaan ne, jotka rakastavat Jumalaa. Hän ei tule noutamaan kaikkia, vaan ainoastaan ne, jotka rakastavat Häntä. Mistä tiedät rakastavasi Jumalaa riittävästi? Siitä, että pidät hänen sanansa ja vaellat parannuksessa. Ja jos joskus erehdyt poikkeamaan pois Hänen tahdostaan, palaat takaisin, tunnustat heti syntisi Hänelle ja uskot ne anteeksi Jeesuksen nimessä. Silloin sinä rakastat totuutta ja rakastat Jeesusta. Se tie ei vie sinua harhaan.

Uskon tie

Paavali kirjoittaa Timoteukselle: "Jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa." (2.Tim. 3:15)

Hengellisessä maailmassa kaikki tapahtuu uskon kautta, ja ilman uskoa emme voi saavuttaa mitään. Heprealaiskirjeessä sanotaan: "Uskon kautta me ymmärrämme...." (Hepr. 11:3) Siihenkin, että edes kykenemme ymmärtämään Jumalan maailmoja, tarvitsemme uskoa. Mutta mitä se tarkoittaa käytännössä?

Uskoa korostetaan nykypäivänä erityisesti siellä, missä tavoitellaan suuria ihmeitä. Uskon kautta sairaat parantuvat, kuolleet heräävät ja vuoret siirtyvät paikoiltaan. Niinkin usko voi joskus vaikuttaa, mutta jos rajoitamme uskon vain ihmeiden maailmaan, emme ole ymmärtäneet uskon merkitystä oikein.

Epäusko on kuin sumu

Olin kerran ystävien kanssa purjehtimassa, kun paksu sumu yllätti meidät. Tuon sumun keskellä näköaistilla ei ollut juuri käyttöä, sillä näimme tuskin veneen kokkaa pitemmälle. Oli luotettava kuuloaistiin ja kompassiin. Ympärillä törähtelivät välillä muiden veneiden ja laivojen sireenit lipuessamme hiljalleen eteenpäin.

Sitten alkoi kuulua lokkien kirkuntaa. Se voimistui hetki hetkeltä, ja tiesimme lähestyvämme luotoa, joka oli tähtäimessämme. Lopulta laskimme ankkurin ja jäimme odottamaan. Kun sumu hälveni, aivan edessämme parin kymmenen metrin päässä oli tuo tavoittelemamme luoto. Kuuloaisti esti meitä ajamasta karille.

Epäusko on kuin sumu, joka peittää ihmissilmältä todellisuuden. Usko on kuin kuuloaisti, joka avaa meille sen, mikä on silmille näkymätöntä. Vain uskon kautta voimme ymmärtää Jumalan maailmoja. Siksi usko on välttämätöntä kaikessa hengellisessä elämässä.

Moni ajattelee tänään: "Olen suomalaista älymystöä, korkeasti koulutettu intellektuelli. Meidän älymystön ihmisten on aina ollut vaikea uskoa. Se sujuu helpommin niiltä, jotka ovat vähän yksinkertaisempia." Kun tällainen ihminen astuu kerran ajasta ikuisuuteen, hän sanoo ensimmäisenä: "Kuinka tyhmä olinkaan, kun en nöyrtynyt uskomaan ja turvautumaan Kristukseen."

Usko Jumalaan on taivaallista viisautta. Luonnollinen ihminen vastustaa aina uskoa, sillä se sotii luontoamme vastaan. Usko annetaankin meille ylhäältä, kun käännymme nöyrästi Jumalan puoleen. Se ei ole meistä lähtöisin. On olemassa maallista viisautta ja hengellistä viisautta. Maallinen viisaus muovaa maallisen todellisuuskuvan. Se ei tunne Luojan todellisuutta ja on siksi täysin vääristynyt.

Hengellinen viisaus avaa ihmiselle hengellisen todellisuuden ja auttaa näkemään sen, mikä maalliselle ihmiselle on näkymätöntä. Uskon kautta ihminen alkaa ymmärtää todellisuutta oikein.



Jeesus on TIE
Tapani Suonto

[vaisuliini]

*
Uskon kautta

Kerran eräässä lähetystiimissämme tuli riitaa ja erimielisyyttä. Mukana oli kokenut uskova, joka seurasi hiljaa tapahtumia sivusta. Välillä hän koetti rohkaista tiimin vetäjää kaiken hämmennyksen keskellä. Hän oli uskon ihminen, joka näki uskon silmin, mitä oli tapahtumassa. Hän näki pintaa syvemmälle. Uskon kautta kykenemme olemaan hiljaa oikealla hetkellä ja rakentamaan silloin, kun toiset hajottavat.

Raamattu kertoo, kuinka Aabrahamille ja Lootille tuli kerran riita keskenään. "Silloin Abram sanoi Lootille: 'Älköön olko riitaa meidän välillämme, minun ja sinun, älköönkä minun paimenteni ja sinun paimentesi välillä, sillä olemmehan veljeksiä. Eikö koko maa ole avoinna edessäsi? Eroa minusta. Jos sinä menet vasemmalle, niin minä menen oikealle, tai jos sinä menet oikealle, niin minä menen vasemmalle.'

Ja Loot nosti silmänsä ja näki koko Jordanin lakeuden olevan runsasvetistä seutua; ennen kuin Herra hävitti Sodoman ja Gomorran, oli se Sooariin saakka niinkuin Herran puutarha, niin kuin Egyptin maa. Niin Loot valitsi itselleen koko Jordanin lakeuden ja siirtyi itään päin, ja he erkanivat toisistaan. Abram asettui Kanaanin maahan, Loot asettui lakeuden kaupunkeihin ja siirtyi siirtymistään telttoineen Sodomaan asti." (1.Moos. 13:8-12)

Aabraham uskoi Jumalaan ja antoi Lootin valita. "Ei sillä väliä, mikä arpa minulle lankeaa, kunhan se on tullut Jumalalta." Hän katsoi näkymättömiä, ei näkyväisiä. Uskon kautta hän saattoi aettua tuon riidan yläpuolelle. Uskon kautta hän saavutti luvatun maan, kun ihmisiviisaus vei Lootin Sodomaan, tuomittuun kaupunkiin.

Vain uskon kautta voimme olla rauhan rakentajia ja luopua omastamme. Vain uskon kautta ymmärrämme niin kuin ymmärtää tulee.

Joskus kuulee ihmisten sanovan: "Tässä seurakunnassa pitäisi olla enemmän rakkautta." Rakkauden puutekin on epäuskon hedelmää. "Mutta käskyn päämäärä on rakkaus, joka tulee puhtaasta sydämestä ja hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta." (1. Tim. 1:5)

Vain uskon kautta kykenemme näkemään todellisuuden oikein. Rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, mutta Pyhä Henki kykenee vaikuttamaan vain siellä, missä on todellista uskoa. Ihmisvoimin meistä ei pitkään puserreta rakkautta.

Jeesus on TIE
Tapani Suonto

[vaisuliini]

*
Kaikki tapahtuu uskon kautta

"Uskon kautta uhrasi Aabel Jumalalle paremmin uhrin kuin Kain....
Uskon kautta otettiin Eenok pois, näkemättä kuolemaa, 'eikä häntä enää ollut, koska Jumala oli ottanut hänet pois'....
Uskon kautta rakensi Nooa, saatuaan ilmoituksen siitä, mikä ei vielä näkynyt, pyhässä pelossa arkin perhekuntansa pelastukseksi....
Uskon kautta oli Aabraham kuuliainen....
Uskon kautta uhrasi Aabraham, koetukselle pantuna, Iisakin....
Uskon kautta kieltäytyi Mooses suureksi tultuaan kantamasta faraon tyttären pojan nimeä...
Uskon kautta he kulkivat poikki Punaisen meren ikäänkuin kuivalla maalla...
Sillä minulta loppuisi aika, jos kertoisin Gideonista, Baarakista, Simsonista, Jeftasta, Daavidista ja Samuelista ja profeetoista...." (Hepr. 11)

Uskon kautta nämä Jumalan palvelijat tunsivat hengellisen todellisuuden. Uskon kautta heidän silmänsä olivat avautuneet ja siksi he kykenivät palvelemaan elävää Jumalaa. Se kaikki oli mahdollista vain uskon kautta!

Miten saisin sellaisen uskon?

Raamattu antaa meille muutaman neuvon. "Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta." (Room. 10:17)

Anna Raamatun puhua sydämellesi. Kuuntele päivittäin, mitä Pyhä Henki sen kautta opettaa. Eräs saarnamies sanoi kerran: "Raamattu ei ole kirja, Raamattu on Henki." Raamattu onkin enemmän kuin kirja, jota me luemme. Sen kautta Pyhä Henki tekee salattua työtään sydämissämme. Usko kasvaa siellä, missä janotaan kuulla Herran puhuvan sydämillemme ja halutaan elää Hänen yhteydessään, Häntä lähellä ja Häntä seuraten.

Usko on Jumalan tuntemista. Kasvamme siinä kuuntelemalla ja tottelemalla Häntä. Sen kautta alamme myös ymmärtää ja tuntea Hänen maailmojaan. Hengellistä maailmaa ei voi ymmärtää inhimillisellä ymmärryksellä, siihen tarvitaan uskoa ja Hengen elämää.

Jeesus on TIE
Tapani Suonto

[vaisuliini]

*
Tulevaisuuden tie


"Vielä eräs toinen sanoi: 'Minä tahdon seurata sinua, Herra; mutta salli minun ensin käydä ottamassa jäähyväiset kotiväeltäni." Ei kukaan, joka laskee kätensä auraan ja katsoo taaksensa, ole sovelias Jumalan valtakuntaan.'" (Luuk. 9:61-62)

Jeesus näki tuon ihmisen sydämeen ja tarttui suoraan siihen ongelmaan, mikä oli hänen onnensa esteenä. Hän otti esimerkiksi maanviljelijän. Kyntäjän tuli katsoa eteensä eikä tähyillä taakseen. Hänen tuli keskittyä siihen, mikä vaati kaiken huomion onnistuakseen, ja irrottaa katseensa menneestä.

Jos katseemme on menneessä, epäonnistumme helposti elämässä. Moni on tänäänkin kiinni menneessä niin, ettei kyke tarttumaan nykyhetkeen ja Jumalan avaamiin uusiin mahdollisuuksiin. Jumalan maailmoisa olennaista on nykyhetki. Jos tässä hetkessä olet Hänen tahdossaan, kaikki päätyy hyvin - vaikeuksistakin huolimatta. Mutta jos aina elät vain menneessä tai tulevaisuudessa - huomisessa - kaikki päättyy huonosti. Kaikki valuu hukkaan.

Huomisen petos

Huomisen petos vie harhaan miljoonia ihmisiä. Tarina kertoo, kuinka Rooman Caesar oli kerran matkalla senaatin kokoukseen, kun hänelle ojennettiin kirje. Kirjeen antaja sanoi, että siinä on tärkeä sanoma, lukekaa se heti. Caesar työnsi kirjeen povitaskuunsa ja sanoi: "Tärkeät asiat huomiseksi". Hän ei koskaan nähnyt huomista. Hänet murhattiin siinä senaatin kokouksessa, mihin hän oli matkalla. Kirjeessä, joka oli hänen taskussaan, oli varoitus salaliitosta häntä vastaan. Se varoitus ei koskaan tavoittanut häntä. Hän luotti huomiseen, jota ei koskaan tullut.

Eräässä tarinassa pimeyden ruhtinas pitää kokousta palvelijoilleen. "Kuka lähtee voittamaan minulle sieluja?" hän kysyy. Ensimmäinen sanoo: "Minä lähden. Sanon heille, että Jumalaa ei ole olemassa." "Ei kelpaa, se ei tehoa enää", vastaa pimeyden ruhtinas. Toinen sanoo: "Minä sanon heille, että nauttikaa elämästä." Mutta sekään ei kelvannut. Kolmas tulee ja sanoo: "Minä sanon heille: Anna elämäsi Kristukselle, mutta vasta huomenna." Siitä pimeyden ruhtinas innostuu: "Sinä saat lähteä, suunnitelmasi on todella nerokas!"


Huomisen petos vie harhaan miljoonia ihmisiä. Huomenna minä lopetan juomisen, huomenna teen parannuksen. Huomenna minusta tulee suuri esirukoilija. Huomenna ryhdyn auttamaan köyhiä ja kärsiviä.

Jotkut ihmiset uskovat niin tähän huomisen petokseen, että ovat jo ylpeitä siitä, mitä heistä tulee huomenna, vaikka mitään ei ole vielä tapahtunut. Kerron sinulle, mitä sinä olet huomenna: juuri sitä, mitä olet tänäänkin.

Kyse on siitä, ketä sinä kuuntelet. Pyhä Henki puhuu sinulle elämän sanoja. Usko Häntä ja saat periä ikuisen elämän. Saat Jumalalta avun elämääsi. Usko tänään Herraan Jeesukseen, niin pelastut. Tämä on se päivä, joka ratkaisee, ei huominen.

---------------

"Tänä päivänä, jos te kuulette Hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne." (Hepr. 3:7)

Olemme saapumassa pelastushistorian siihen vaiheeseen, jolloin ns. lopun ajan tapahtumat vyöryvät eteenpäin kiihtyvällä vauhdilla. Raamatun profetiat täyttyvät silmiemme edessä. Se tarkoittaa, että aikaa on vähän. Lähellä on yö, jolloin kukaan ei voi enää tehdä työtä. Jos olet ajatellut antaa elämäsi Kristukselle, tee se tänään.

Jos olet ajatellut lähteä mukaan Jumalan valtakunnan työhön, tee se tänään. Jos olet ajatellut ryhtyä rukoilemaan omaisten puolesta, tee se tänään. Jos olet ajatellut antaa omaisuudestasi jotain lähetystyölle, tee se tänään. Älä anna huomisen petoksen viedä sinua harhaan.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että meidän pitäisi lopettaa opiskelu, keskeyttää asuntomme remontit, sanoa itsemme irti työsuhteesta tms. ------------

Meidän tulee elää tässä todellisuudessa niin kauan kuin aikaa on, mutta samalla tiedostaa, että se ei jatku ikuisesti ja että jokainen päivä vie meitä lähemmäs sitä hetkeä, jolloin aikamme on ohi - tavalla tai toisella. Siksi tämä päivä on äärettömän arvokas.

Jeesus on TIE
Tapani Suonto

[vaisuliini]

*
Älä elä menneisyydessä

Jumalan maailmoissa olennaista on nykyhetki. Jos tässä hetkellä olet Hänen tahdossaan, kaikki päättyy hyvin. Menneisyys ei ratkaise tulevaisuuttasi. Menneisyyden merkitys romahti Golgatalla. Menneisyyden taakka otettiin meidän harteiltamme ja naulittiin ristiin. Jeesus kantoi sen omilla harteillaan.

-------------------

Jeesusta ei murehduttanut mikään, kun Hän käyskenteli Isän helmassa. Menneisyys oli täysin puhdas ja tahraton. Mikään ei painanut Hänen mieltään. Hän tuli maailmaan lahjoittamaan meille tuon oman rauhansa ja toivonsa. "Minun rauhani, sen minä annan teille." (Joh. 14:27) Tuon Jeesuksen rauhan Hän antaa sisimpäämme.

Monia piinaa jatkuvasti menneisyyden mörkö. Se tekee ihmisestä voimattoman, masentuneen, avuttoman ja epätoivoisen. Älä jää menneisyyden vankilaan, sillä Jeesus on sinun Vapahtajasi.

-------

Meidän vanha ihmisemme - myös kaikkine virheineen - on ristiinnaulittu. Sinä saat elää uutta ylösnousemuselämää Kristuksessa.

-----------

Jumala käyttää myös epäonnistumisia kasvattaakseen meitä. Joosef epäonnistui veljiensä keskellä ja joutui orjaksi, mutta juuri sillä tiellä hän kasvoi tehtävänsä mittaiseksi mieheksi. Mooses epäonnistui a joutui pakenemaan. Pietari epäonnistui, mutta kasvoi siitä lopulta seurakunnan paimeneksi. He eivät jääneet murehtimaan menneitä, vaan olivat kuuliaisia ja käänsivät katseensa eteenpäin. Siksi he saattoivat onnistua ja saada suuria voittoja. Ne voitot olivat niin suuria, että lopulta menneet virheet eivät enää merkinneet mitään.

--------

Jätä mennyt taaksesi ja tartu auraan. Edessäsi on suuri tulevaisuus. Jumala itse sanoo sinulle: "Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon." (Jer. 29:11)


Jeesus on TIE
Tapani Suonto

[vaisuliini]

*
Ylösnousemuksen tie

"Kun Kristus tuli tulevaisen hyvän ylimmäiseksi papiksi, niin hän suuremman ja täydellisemmän majan kautta, joka ei ole käsillä tehty, se on: joka ei ole tätä luomakuntaa, meni, ei kauristen ja vasikkain veren kautta, vaan oman verensä kautta kerta kaikkiaan kaikkein pyhimpään ja sai aikaan iankaikkisen lunastuksen" (Hepr. 10:11-12)

Jeesus Kristus ei vain noussut ylös kuolleista, vaan Hän nousi ylös taivaaseen, vei verensä kaikkein pyhimpään ja sai näin aikaan täydellisen lunastuksen. Vasta silloin tehtävä oli loppuun suoritettu ja lunastus täytetty.

Ristillä ei ole merkitystä ilman ylösnousemusta. Eikä ylösnousemuksella ole merkitystä ilman ristiä. Ne kuuluvat erottamattomasti yhteen. Risti ei ollut vain Jeesuksen kohtalo, vaan se liittää meidät kohtalonyhteyteen hänen kanssaan. Me olemme Hänen kanssaan ristinnaulitut. Jeesus myös sanoi: "Ottakoon kukin ristinsä ja seuratkooon minua." (Matt. 16:24)

Mitä risti tarkoittaa?

A.W. Tozer sanoo rististä: "Risti symboloi kuolemaa. Se edustaa ihmisen äkillistä, väkivaltaista loppua. Ihminen, joka Rooman vallan aikana otti ristinsä ja lähti vaeltamaan ristiään kantaen, oli jo sanonut hyvästit ystävilleen. Hän ei palaisi koskaan takaisin. Hän oli matkalla tiensä päähän. Risti ei tehnyt mitään kompromissia, se ei sovitellut mitään eikä säästänyt mitään; se löi koko ihmisen kuoliaaksi, täydellisesti ja lopullisesti. Se ei yrittänyt pysyä hyvissä väleissä uhrinsa kanssa. Se löi julmasti ja kovaa, ja kun se oli suorittanut työnsä loppuun, ei sitä ihmistä enää ollut olemassa."

Ristin kantaminen ei ollut aikanaan mikään pikkujuttu, eikä se ole sitä tänäänkään. Jumalan lapsina kokemus siitä on meille kaikille yhteinen. Meille ei luvata helppoa tietä.

--------------

Risti on ainoa tie ylösnousemuksen voimaan. Ilman ristinkuolemaa ei ole ylösnousemusta. Ilman ristiä ei ole yltäkylläistä elämää. Ristissä piilee yksi suurimpia siunauksen salaisuuksia!

Kuolema on hengellisen voiton salaisuus

Tiedätkö, mikä ero on elävällä ja kuolleella? Jos kuollutta kehutaan, haukutaan, arvostellaan tai syytetään, hän ei reagoi siihen koska hän on kuollut. Mutta teepä sama elävälle. Hän paisuu, kun häntä kehutaan. Hän saattaa menettää tasapainonsa kokonaan, jos. häntä arostellaan tai syytetään. Hän on jatkuvassa kaaoksessa kaikkien niiden paineiden keskellä, joita hän joutuu kohtaamaan tässä maailmassa.

Vain "kuollut" säilyttää tasapainonsa. Tässä maailmassa "minä" on kaiken keskipiste. Minä, minä, minä, huutaa jokainen. Tämän minä on kuoltava, jotta Jumala voi käyttää meitä. Tämä minä ei kestä kehumista, arvostelua, vajavaisuutta, puutetta. Se ei tarkoita, että meistä tulee tunteettomia robotteja, jotka kadottavat ihmisyytensä.

Mutta meidän on kuoltava omille pyyteillemme, synnille ja tälle maailmalle, sillä vain siten voimme olla uskollisia ja "kaiken suoritettuamme pysyä pystyssä". Muuten sielunvihollinen saattaa meidät hämminkiin hyvin pian kehumalla, haukkumalla, arvostelemalla ja monilla muilla paineilla, joita kohtaamme ympärillämme.

Paavali kirjoittaa roomalaisille: "Pitäkää itsenne synneille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä..." (Room. 6:11) Meidän tulee hyväksyä ja uskoa kohdallemme se, että meidät on kutsuttu ristille ja ristiinnaulittu Kristuksen kanssa. "En enää elä minä, vaan Kristus elää minussa." (Gal. 2:20) Seurauksena ei ole kuoleman synkkyys, vaan vapaus, ilo ja rauha Kristuksessa. Hän on Golgatalla vapauttanut meidät synnin orjuudesta, itsekkyydestä ja omista pyyteistämme.



Jeesus on TIE
Tapani Suonto

[vaisuliini]

*
Ristinkuolema on tärkeä siksi, että kuolema tekee meistä heikkoja

Tämän maailman ihmisille voitto merkitsee menestystä ja kunniaa. Se merkitsee lihallista voimaa ja valtaa, parrasvaloja ja nimeä lehtien palstoilla. Jumalallinen voitto on jotain aivan muuta. Meille risti merkitsee voittoa ja voitto merkitsee ristiä.

Paavali kirjoittaa tästä: "Minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin Kristuksen tähden; sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä." (2Kor. 12:20)

Jumala sallii perkeleenkin joskus kiusata meitä, ettei meistä tulisi perkeleitä. Helppo ja menestyvä elämä ilman mitään vastoinkäymisiä tekee ihmisestä kovan ja ylpeän. Tässä mielessä ei ole vaikeaa ymmärtää Jumalan aivoituksia. Ylpeä ja kova ihminen on vastenmielinen. Hänen seurassaan tulee paha olo. Sellaisia meistäkin tulee; jos Jumala ei huolehdi meistä. Mutta kuinka kaunis onkaan Jumalan muovaama nöyrä ja murtunut ihminen.

Sellaiseksi ei voi opiskella. Sellaiseksi ei ryhdytä hyvillä päätöksillä. Sellaisia kasvaa vain Jumalan koulussa. Jumala itse muovaa meistä Kristuksen kaltaisia.

Älä aliarvioi itseäsi. Parrasvalot ja inhimillinen menestys eivät ole jumalallista menestystä. Se mikä ihmissilmin on suurta, on Jumalalle usein pientä, joskus jopa kauhistus. Suurta on saada kasvaa Hänen koulussaan ihmiseksi, jota Jumala arvostaa - Kristuksen kaltaiseksi, valmiiksi jaloa käyttöä varten. Se on suurta ja tavoiteltavaa. Sellaista Jumala sinustakin tekee.

Kuolema on tärkeä myös siksi, että ilman kuolemaa ei ole ylösnousemusta

Jumala sanoi kerran Abrahamille: "Minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinut ja teen sinun nimesi suureksi ja sinä olet tuleva siunaukseksi." (1.Moos. 12:2)

Jumala antoi Abrahamille suuret ja ihmeelliset lupaukset. Abraham rakensi koko elämänsä niiden varaan uskoen, että mitä Jumala on luvannut, sen Hän myös tekee. Aika kului ja Abraha ja Saara tulivat vanhoiksi. Abraham oli 100- ja Saara 90-vuotias, kun kuolema näytti olevansa lupauksia voimakkaapi. Abrahamin ruumis ja Saaran kohtu olivat kuolleet Luonnollisen ihmisen mahdollisuudet näyttivät olevan lopussa.

Silloin Jumala uudisti lupauksensa. Hän ei muuttanut yhtäkkiä Saaran ja Abrahamin kohtaloa, vaan antoi uuden sanan, johon he voivat jälleen ankkuroitua uskon kautta. Hän ei säälitellyt tai lohdutellut heitä, vaan sanoi: "Katso taivaalle ja lue tähdet jos taidat ne lukea. Niin paljon on sinulla oleva jälkeläisiä." (1.Moos. 15:5)

Jumala, joka kuolleista herättää, käytti kuollutta ruumista. Oli tullut ylösnousemuksen Jumalan aika ilmestyä. Se oli mahdollista vain kuoleman keskellä. Ilman kuolemaa ei ole ylösnousemusta. Enää lupaukset eivät perustuneet inhimillisiin mahdollisuuksiin vaan ylösnousemuksen Jumalaan.

Kun katseemme on kiinnittynyt Häneen, joka kuolleet herättää, alamme ymmärtää, että meillä on Jumala, jolle kaikki on mahdollista. Juuri sellaisena Hän haluaa meidän tuntevan itsensä. Se on mahdollista vain keskellä kuoleman varjoja. "Abraham uskoi Jumalaa ja se luettiin Hänelle vanhurskaudeksi." (Room. 4:3)


Jeesus on TIE
Tapani Suonto

[vaisuliini]

*
Ylösnousemususko tekee meistä kuuliaisia

Ilman ylösnousemususkoa emme kykene olemaan kuuliaisia todella kovassa paikassa.

"Iisak puhui isällensä Aabrahamille sanoen: 'Isäni!' Tämä vastasi: 'Tässä on tuli ja halot, mutta missä on lammas polttouhriksi? Aabraham vastasi: 'Jumala on katsova itselleen lampaan polttouhriksi, poikani.' Ja he astuivat molemmat yhdessä. Ja kun he olivat tulleet siihen paikkaan, jonka Jumala oli hänelle sanonut, rakensi Aabraham siihen alttarin, latoi sille halot, sitoi poikansa Iisakin ja pai hänet alttarille halkojen päälle.

Ja Aabraham ojensi kätensä ja tarttui veitseen teurastaakseen poikansa. Silloin Herran enkeli huusi hänelle taivaasta sanoen: 'Aabraham, Aabraham!' Hän vastasi: 'Tässä olen.' Niin hän sanoi: 'Älä satuta kättäsi poikaan äläkä tee hänelle mitään, sillä nyt minä tiedän, että sinä pelkäät Jumalaa, kun et kieltänyt minulta ainokaista poikaasi.'" (1.Moos. 22:7-12)

Aabraham nosti veitsen ja oli valmis tappamaan oman poikansa. Miten se oli mahdollista? Hän uskoi ylösnousemukseen. Hän uskoi, että Jumala voi kuolleistakin herättää, sanotaan Raamatussa.

"... sillä hän päätti, että Jumala on voimallinen kuolleistakin herättämään; ja sen vertauskuvana hän saikin hänet takaisin." (Hepr. 11:19)

Ilman ylösnousemususkoa meidän on vaikea olla uskollisia, kun näemme ympärillämme pelkkää tappiota. Vain se, joka uskoo ylösnousemukseen ja ymmärtää, että se on koko kristinuskon suurimpia "salaisuuksia" - koko voittomme ydin - voi turvallisin mielen katsella jopa rakkaimpansa menetystä. Hänen toivonsa on ylösnousemuksen voimassa ja tulevassa Jumalan valtakunnassa.

Tie ylösnousemusvoimaan kulkee erämaan kautta

Israelin oli kuljettava erämaahan saadakseen kokea ylösnousemuksen ihmeen. Kaislameri oli pelottava askel kuoleman tielle. Siinä Israel sai kasteen kautta tuntea kuoleman voiman ja nousta vastarannalla uudessa ylösnousemususkossa. Tästä Uusi testamentti sanoo: "Uskon kautta he kulkivat poikki Punaisen meren ikään kuin kuivalla maalla; jota yrittäessään egyptiläiset hukkuivat." (Hepr. 11:29)

Olemme usein kuin tienhaarassa. Toinen tie näyttää vievän iloon, nautintoon, menestykseen ja toinen erämaahan, kuten Israelin. Ilman ylösnousemususkoa valitsemme väärin.

Todelliset Jumalan miehet ovat aina kasvaneet erämaassa, eivät menestyksen ja onnen kukkuloilla. Joskus, kun jotain ihmistä oikean suositellaan ja kehutaan, tekisi mieli kysyä, onko hän koskaan käynyt erämaassa. Jos ei, kannattaa olla varovainen. Ihminen ei voi olla suuri Jumalan silmissä ilman erämaata.

Erämaassa voii levätä, kun tietää että Jumala on ylösnousemuksen Jumala. Siellä ihminen oppii tuntemaan ylösnousemuksen Jumalan. Siellä oppii lepäämään Jumalassa, sillä uskovan lepo perustuu ylösnousemususkoon.

Voimme rauhassa katsella syksyllä koivujen kellastumista ja lehtien putoamista maahan, sillä uskomme ylösnousemukseen; uuteen kevääseen, joka muuttaa kaiken. Voimme rauhassa katsella kehomme rapistumista, sairaudenkin runtelemaa ruumista, sillä uskomme ylösnousemukseen. Emme ole epäonnistuneet, jos kaikki ei tapahdu kuten elokuvissa, vaikka rukoilemmekin. Vasta ylösnousemus on lopullinen voitto.



Jeesus on TIE
Tapani Suonto

[vaisuliini]

*
Odottajan tie

"Kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi." (2Tim. 3:12)

Meitä uskovaisia on aina parjattu, mustamaalattu, vihattu ja vainottu. Tulevaisuudessa uskovista puhutaan yhä enemmän pahaa ja meitä parjataan ja haukutaan. Siksi on tärkeä ymmärtää, mistä siinä kaikessa on kysymys.

"Teidät vedetään oikeuksiin, ja teitä piestään synagoogissa, ja teidät asetetaan maaherrain ja kuningasten eteen, minun tähtei, todistukseksi heille:" (Mark. 13:9)

Kun meitä syrjitään ja parjataan uskomme tähden, olemme niissä tilanteissa erityisellä tavalla Kristukse todistajia. Se on aina ollut osa seurakunnan tehtävää tämän pimeän maailman keskellä.

Jeesus ei luvannut meille helppoa tietä. "Jos he ovat minua vainonneet niin he teitäkin vainoavat." (Joh. 15:20) Vainotun tie on kutsumuksemme. Se kuuluu kristityn vaellukseen. Mutta kun Jeesus puhui vainoista, Hän ei siinä yhteydessä puhunut tappiosta vaan onnesta.

"Autuaita (onnellisia) olette te, kun ihmiset teitä solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa." (Matt. 5:11-12, lisäys TS)

Jeesus katsoi kärsivän kristityn osaa iankaikkisuudesta käsin ja todisti siitä, miten suuri palkka on kerran oleva niillä, joiden osana on olla Kristuksen kärsiviä todistajia täällä maan päällä. Se on etuoikeus, ei onnettomuus. Jesus antoi myös tarkat ohjeet siitä, miten meidän pitäisi ajatella ja asennoitua silloin kun meitä vainotaan.

1) Iloitse ja riemuitse. "Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa." (Matt. 5:12) Aina kun kuulet Jeesuksen tähden puhuttavan pahaa itsestäsi tai muista uskovista, kiitä ensimmäisenä Herraa ja iloitse Hänessä.

2) Rukoile niiden puolesta, jotka vainoavat sinua. Jeesus sanoi: "Rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat, että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa." (Matt. 5:45-46)

Älä anna katkeruudelle sijaa, vaan varjele sydämesi puhtaana. Viha ja katkeruus ovat sielunvihollisen ansoja. Hän koettaa tehdä meistä käyttökelvottomia. Jos sydämemme valtaa viha ja katkeruus, emme ole enää kykeneviä palvelemaan Herraa ja toimimaan Hänen todistajinaan. Siksi on tärkeää, että opettelemme rukoilemaan vainoojiemmekin puolesta.


Jeesus on TIE
Tapani Suonto