*
RISTIN EVANKELIUMI VIE ULKOPUOLELLE LEIRIN, MUUKALAISUUTEEN TÄTÄ MAAILMAA KOHTAAN
1Piet. 1:17-18 "Ja jos te Isänänne huudatte avuksi häntä, joka henkilöön katsomatta tuomitsee kunkin hänen tekojensa mukaan, niin vaeltakaa pelossa tämä muukalaisuutenne aika, tietäen, ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne,"
Ristin evankeliumi vie syntisen ihmisen Jumalan lapseuteen, sen lunastuksen kautta - jossa Jeesuksen veri Golgatan ristillä, on antanut syntiselle ihmiselle kaikki hänen syntinsä anteeksi, ja tässä - Jumala on vanhurskauttanut jumalattoman ihmisen uskon kautta Jeesukseen - pois synnin iankaikkisesta tuomiosta - Jumalan armosta, Jeesuksen sovintouhrin kautta - iankaikkiseen elämään ja Jumalan lapseuteen.
Siksi Jeesuksessa pelastettu tuntee Raamatun Jumalan -
nyt omana Isänään.
Room. 8:15
Sillä te ette ole saaneet
orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa,
vaan te olette saaneet lapseuden hengen,
jossa me huudamme: "Abba! Isä!"
Orjuuden hengestä pois pääseminen merkitsee niin synnin armottoman hallintavallan, kuin lainalaisen armottoman vaatimuksen alta pois pääsemistä Pyhän Hengen kautta tapahtuvaan Jumalan lapseuteen. Pelastettu ihminen Jeesuksessa on saanut lapseuden hengen - olla Jumalan lapsi - joka merkitsee sitä, että Pyhä Henki asuu hänessä, Hengestä uudestisyntymisen ja uskossa Jeesukseen tapahtuneen vanhurskauttamisen kautta. Tässä toteutuu Jumalan lapsen vapaus, pois lain vanhurskauden ikeestä ja sen orjuuttavasta hengestä, Pyhässä Hengessä tapahtuvaan Jumalan lapseuteen.
Uskon vaellusta sävyttää Jumalan pelko, jonka merkitys on Jumalan Isäksi tunnustaminen ja siinä oleva syvä kunnioitus sekä Jumalan arvovallan ja auktoriteetin tunnustaminen.
Jumala on tuomari, vanhurskaudessaan - ja Hän tulee henkilöön katsomatta tuomitsemaan kunkin tekojensa mukaan. Tämän totuuden tulee synnyttää Hengestä syntyneissä oikeaa Jumalan auktoriteetin alle osoitettua alamaisuutta - tietäen juuri tässä sen, että pelastuksemme on täysin Jeesuksen sovintoveren aikaansaaman vanhurskauttavan Jumalan armon varassa.
Emme siis saa alkaa tuomitsemaan toisia ihmisiä oman silmämme mukaan!
Jumala on vanhurskas tuomari, jonka tuomion perusta on yhdenmukainen kaikille ihmisille - se ei katso henkilöön. On vain yksi johon Jumalan tuomio ei kohdistu, ja se on Hänen Poikansa Jeesus.
Olemmeko Hänessä?
Onko elämämme kätketty Jeesuksen kanssa Jumalassa?
Ellemme ole, tulemme tuomituiksi oman itsemme ja omien tekojemme pohjalta käsin - ja tässä, tuomiopäätös Jumalan edessä väistämättä on vain iankaikkinen kadotus.
Tämä ristin evankeliumin dynaaminen jännitteisyys - Jumala on pyhä ja vanhurskas tuomari, sekä Jumala on pyhä ja vanhurskas syntisen pelastaja - keskittää uskon vaelluksemme näkemään, että me emme ole tämän maailman orjuudessa, vaan olemme uloskutsutut seuraamaan Jeesusta ristin kautta, oman ristimme ottaen - muukalaisina tässä nykyisessä maailmanajassa.
Tämä siksi koska elämämme on kätkettynä Jeesuksessa!
Jeesuksen sovintoveri on lunastanut - eli "ulos-ostanut" meidät pois tästä maailmasta. Me elämme maailmassa, mutta emme ole maailmasta.
Maailma vihaa meitä, koska se vihaa Jeesusta. Maailma rakastaa omaansa, mutta Jeesus rakastaa meitä - koska hän on "pois-valinnut" meidät verensä lunastuksen kautta,
Hänen omakseen -
pois maailman, synnin ja perkeleen omaisuutena olemisesta.
Ristin evankeliumi vie aina,
Jeesusta seuraavan ihmisen -
maailman ja uskonnollisen leirin ulkopuolelle!
Muukalaisuus merkitsee vieraana olemista. Pelastunut ihminen Jeesuksessa tietää tämän. Maailma ei anna hänelle mitään. Lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korska eivät ole Isästä Jumalasta. Jumalan lapseus Jeesuksessa vie meidät ulos ja pois maailman orjuudesta, Jumalan lapsen vapauteen!
Muukalaisuus liittyy myös uskonnollisuuteen.
Sanotaanhan tekstissämme:
"lunastetut (pois) turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne."
Veljemme apostoli Pietari kirjoittaa juutalaisille, ja siinä osoittaa että heidän kokemansa "muukalaisuus" omiensa keskellä, merkitsi myös juutalaisen suullisen uskonnollisen tradition alta pois pelastumista. Jeesuksen veri on tuonut heidät ulos juutalaisuuden perinnäissäännöistä ja traditioista, joista Jeesus sanoi - että ne tekivät tyhjäksi Jumalan Sanan. Ne veivät tiedon avaimen ristin evankeliumista ja näin sulkivat oven pelastukselta.
Samaa uskonnollista kirousta on tuottanut roomalaiskatolisuuden ja luterilaisuuden perinnäissäännöt. Kirkkomessut, lapsikasteet, liturgiat ja pappien kuolleet puheet ovat kääntyneet samanlaiseksi "valkeaksi-kalkituksi" haudaksi, mitä uskonnollinen juutalaisuuskin Jeesuksen aikana oli.
Prameaa uskonnollisuutta, johtaen ihmisiä suoraan iankaikkiseen kadotukseen!
Väärää armoa synnin hyväksymiseksi ja ankaraa lakioppia, joka vie syntisen ikuiseen pimeyteen!
Kultaa ja hopeaa - sekä kuolleita luita ja riivaajien oppeja,
samassa kauhistuttavassa eksytyksen muodossa!
Muukalaisuus Jumalan lapseudessa on näistä ulos tulemista. Tähän tarvitaan Jeesuksen lunastusveren voima, sekä Jumalan armo totuudessa. Totuus tekee vapaaksi.
Valheen muurit murtuvat, ja sidottu sekä uskonnollisesti rääkätty ihminen pääsee nyt Jumalan lasten vapauteen, uudestisyntymisen ja Kristuksen lunastusveren kautta.
Hinta pelastuksestamme on suunnaton!
Emme koskaan tässä ajassa voi sitä täysin käsittää!
Mutta me elämme sen todeksi kohdallamme, kun tulemme elävään uskoon. Kahleet katkeavat ja orjuuden henki poistuu.
Gal. 4:4-7
Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen, lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan. Ja koska te olette lapsia, on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme -
Poikansa Hengen,
joka huutaa: "Abba! Isä!"
Niinpä sinä et siis enää ole orja,
vaan lapsi; mutta jos olet lapsi,
olet myös perillinen Jumalan kautta.
Muukalaisuutemme Jumalan lapsina, Jeesuksessa - todistaa perintöosastamme iankaikkisessa elämässä. Siksi tämän ajan "ulkopuoleisuutemme" onkin todistus Jumalan kuningaskunnan "sisällä" olemisesta. Tästä juuri todistaa se iankaikkinen päämäärämme, johon uskon lahja ristin evankeliumissa kiinnittyy!
Matt. 10:39
Joka löytää elämänsä,
kadottaa sen;
ja joka kadottaa elämänsä - minun tähteni,
hän löytää sen.
Jeesuksen tähden! Rakastaen Jumalaa enemmän kuin maailman himoja, synnin rientoja, juoppoutta ja rahan himoa. Rakastaen Jumalaa enemmän kuin omaa uskonnollista kuolleiden luiden kirousta, joka kiiltää kullassa ja sillä on kuin "karitsan"-sarvet, mutta se puhuu kuin lohikäärme.
Ottaa nyt siis ristimme - tulla ulkopuolelle leirin, Jeesuksen nimen pilkkaa ja häpeää kärsien, ja näin - ollen muukalaisia tässä maailmanajassa - todistaa Jeesuksen veren vapauttavasta voimasta, on ristin evankeliumissa osoitettu Jumalan voima.
Tämä on Jumalan rakkautta ja armoa!
Syntisen ihmisen pelastuminen ja vapaus Jumalan lapseudessa!
Vangittu, joka näkee sellinsä oven avoinna, ja kuulee äänen "olette vapaa, voitte lähteä!", tuskin kieltäytyisi vapauden lahjasta, etenkin kuin toinen - Jeesus - olisi Hän, joka olisi maksanut kaikki hänen syntirikkomuksensa ja näin antanut hänelle iankaikkisen elämän vapauden.
Vankiselli voi olla juuri uskonnollinen kirkko!
Se voi olla isiltä peritty turha vaellus, joka ei jätä jälkeensä muuta kuin tien iankaikkiseen kadotukseen.
Vain Jeesuksen veressä on syntisen lunastus, ja vapautus! Jumala vanhurskauttaa syntisen vain sen lunastuksen kautta, joka on Jeesuksen veressä meille armosta osoitettu.
Muukalaisuutemme aika on siis Jeesuksessa siunattua Jumalan lapsen vapautta, - ja silti taistelevaa kaksoiskansalaisuutta (lihassa vielä tässä ajassa, mutta Hengessä jo taivaankansalaisia) nyt kulkea Mestarimme Jeesuksen kanssa, kohti siunattua taivaallista perintöosaa - joka on katoamaton, turmeltumaton ja saastumaton.
Ristin evankeliumi ei ole kaunis uskonnollinen maalaus tai seinällä roikkuva krusifiksi.
Ristin evankeliumi on totinen syntisen pelastuminen - pois niin synnistä kuin maailmasta, sekä perkeleellisen uskonnollisen petoksen kadotukseen vievältä lavealta tieltä.
Lunastuksen hinta Jeesuksen veressä on ostanut sinun vapautesi.
Ristiinnaulittu Jeesus on murtanut perkeleen vallan yltäsi,
ja tahtoo siten johtaa sinut Jumalan Sanan totuuteen, joka tekee sinut vapaaksi - vapaaksi Jumalan lapseksi!
Siunattu muukalaisuus, ristin evankeliumissa!
Siunattu Jumalan lapseus, Kristuksen veressä!
P.K
Päivän sana
Re: Päivän sana
Kirjoittaja vaisuliini » 29. Touko 2020 21:27
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.
-
vaisuliini - Viestit: 7939
- Liittynyt: 09. Marras 2010 20:54
Re: Päivän sana
Kirjoittaja vaisuliini » 29. Touko 2020 21:36
*
Evankeliumi ja sairauksista parantuminen Apostolien teoissa osa 7
Apostoli Paavali
Apostolien tekojen 13 luvussa kerrotaan Antiokian seurakunnasta ja siitä kuinka Jumala kutsui Antiokiassa Paavalin ja Barnabaan apostolin palvelutehtävään. Kun Antiokian seurakunnassa profeetat ja opettajat toimittivat Herralle palvelusta ja paastosivat, niin Pyhä Henki sanoi: Erottakaa Minulle Barnabas ja Saulus (Paavali) siihen työhön, Johon Minä olen heidät kutsunut."
Jumalan Pyhän Hengen ilmoituksen seurauksena Antiokian seurakunnan profeetat ja opettajat (vanhimmat) paastoten rukoilivat ja panivat kätensä Paavalin ja Barnabaan ylle ja laskivat heidät menemään. Raamattu sanoo Paavalin ja Barnabaan Pyhän Hengen lähettämänä menneen Seleukiaan ja he purjehtivat sieltä Kyproon.
Paavali ja Barnabas tapasivat Pafossa juutalaisen miehen Barjeesuksen, joka oli noita ja väärä profeetta. Pafoossa he tapasivat myös käskynhaltija Sergius Pauluksen, jonka luona Barjeesus (toiselta nimeltä Elymas) oleskeli. Sergius Paulus kutsui luokseen Paavalin ja Barnabaan, sillä hän halusi kuulla Jumalan sanaa. Elymas (Barjeesus) noita vastusti Paavalia ja Barnabasta, koettaen kääntää käskynhaltijaa pois uskosta. Tästä syystä Paavali ollen täynnä Pyhää Henkeä sanoi Barjeesuksen olevan kaikkea vilppiä ja kavaluutta täynnä oleva perkeleen sikiö, kaiken vanhurskauden vihollinen ja Herran suoran tien vääristelijä. Paavali sanoi Herran käden olevan Barjeesuksen päällä, niin että hän tulee sokeaksi eikä näe aurinkoa säädettyyn aikaan asti. Barjeesus sokeutui ajaksi ja kävi ympäri etsien taluttajaa. Kun käskynhaltija näki mitä oli tapahtunut, niin hän uskoi ihmetellen Herran oppia.
Tämä tapaus oli ensimmäinen Raamatun ilmoittama Herran ihmeteko, joka tapahtui Paavalin kautta. Aikaisemmin kuin Paavali ei ollut apostoli, niin Raamattu ei kerro hänen kauttaan tapahtuneen yhtään ihmetekoa, mutta kun hänestä tuli apostoli, niin heti sen jälkeen Herra alkoi tehdä hänen kauttaan ihmetekoja.
Todella merkittävää ja huomionarvoista Paavalin apostolin tehtävän alkuajasta on se, mistä Raamattu kertoo, kuinka hän ensin aluksi julisti Jumalan sanaa, eli evankeliumia Herrasta Jeesuksesta, niin että ihmisiä tuli uskoon, mutta aluksi sairaita ei parantunut hänen kauttansa.
Apostolien luvussa 14 Ikonionissa suuri joukko juutalaisia ja kreikkalaisia tuli uskoon Paavalin ja Barnabaan evankeliumin julistuksen kautta. he viipyivät kauan aikaa Ikonionissa, puhuen rohkeasti Herran sanaa ja luottaen Herraan, sillä seurauksella että Herra antoi armonsa sanan todistukseksi tapahtua tunnustekoja ja ihmeitä (myös sairauksista parantumisia) heidän kättensä kautta. Kaupungin väestö jakaantui osan ollessa juutalaisten puolta ja osan apostolien puolella (tulivat uskoon).
Kun tutkimme Paavalin apostolin palvelutehtävän alkuvaiheita, niin se keskittyy aluksi voimakkaasti pelastuksen evankeliumin julistamiseen eikä heti ihmisiä parantunut. Itse uskon, että Jumala halusi myös näyttää Paavalin apostolin palvelutehtävän kautta, että evankeliumin julistaminen on tärkeintä ja ensimmäisellä sijalla apostolin suorittamassa evankeliumin työssä. Hyvin nopeasti ihmeet ja tunnusteot tulivat mukaan Paavalin apostolin palvelutehtävään, mutta pelastussanoma Herrasta Jeesuksesta on kaiken keskipiste, koska uskon päämäärä on sielujen pelastuminen.
Apt 9:
1 ¶ Mutta Saulus puuskui yhä uhkaa ja murhaa Herran opetuslapsia vastaan ja meni ylimmäisen papin luo
2 ja pyysi häneltä kirjeitä Damaskon synagoogille, että keitä hän vain löytäisi sen tien vaeltajia, miehiä tai naisia, ne hän saisi tuoda sidottuina Jerusalemiin.
3 Ja kun hän oli matkalla, tapahtui hänen lähestyessään Damaskoa, että yhtäkkiä valo taivaasta leimahti hänen ympärillänsä;
4 ja hän kaatui maahan ja kuuli äänen, joka sanoi hänelle: "Saul, Saul, miksi vainoat minua?"
5 Hän sanoi: "Kuka olet, herra?" Hän vastasi: "Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat.
6 Mutta nouse ja mene kaupunkiin, niin sinulle sanotaan, mitä sinun pitää tekemän."
7 Ja miehet, jotka matkustivat hänen kanssansa, seisoivat mykistyneinä: he kuulivat kyllä äänen, mutta eivät ketään nähneet.
8 Niin Saulus nousi maasta; mutta kun hän avasi silmänsä, ei hän nähnyt mitään, vaan he taluttivat häntä kädestä ja veivät hänet Damaskoon.
9 Ja hän oli kolme päivää näkemätönnä, ei syönyt eikä juonut.
10 ¶ Ja Damaskossa oli eräs opetuslapsi, nimeltä Ananias. Hänelle Herra sanoi näyssä: "Ananias!" Hän vastasi: "Katso, tässä olen, Herra".
11 Niin Herra sanoi hänelle: "Nouse ja mene sille kadulle, jota sanotaan Suoraksi kaduksi, ja kysy Juudaan talosta Saulus nimistä tarsolaista miestä. Sillä katso, hän rukoilee;
12 ja hän on nähnyt näyssä miehen, Ananias nimisen, tulevan sisälle ja panevan kätensä hänen päällensä, että hän saisi näkönsä jälleen."
13 Mutta Ananias vastasi: "Herra, minä olen monelta kuullut siitä miehestä, kuinka paljon pahaa hän on tehnyt sinun pyhillesi Jerusalemissa;
14 ja täälläkin hänellä on ylipapeilta valtuus vangita kaikki, jotka sinun nimeäsi avuksi huutavat".
15 Mutta Herra sanoi hänelle: "Mene; sillä hän on minulle valittu ase, kantamaan minun nimeäni pakanain ja kuningasten ja Israelin lasten eteen.
16 Sillä minä tahdon näyttää hänelle, kuinka paljon hänen pitää kärsimän minun nimeni tähden."
17 Niin Ananias meni ja astui huoneeseen, pani molemmat kätensä hänen päälleen ja sanoi: "Veljeni Saul, Herra lähetti minut-Jeesus, joka ilmestyi sinulle tiellä, jota tulit-että saisit näkösi jälleen ja tulisit täytetyksi Pyhällä Hengellä".
18 Ja heti putosivat hänen silmistään ikäänkuin suomukset, ja hän sai näkönsä ja nousi ja otti kasteen.
19 Ja kun hän nautti ruokaa, niin hän vahvistui. Ja hän oli opetuslasten seurassa Damaskossa jonkun aikaa.
20 Ja kohta hän saarnasi synagoogissa Jeesusta, julistaen, että hän on Jumalan Poika.
Paavali (Saulus) sokeutui vainotessaan Herraa Jeesusta ja Hänen opetuslapsiaan, sillä Herra löi häntä sokeudella, mutta myös paransi hänet, antaen hänelle näkönsä takaisin. Kun Paavali tuli Jumalan armosta uskoon ja pelastui sekä täytettiin Pyhällä Hengellä, niin Herra paransi hänet sokeudesta. Tässäkin kohtaa pelastuksen evankeliumi oli tapahtuman keskipiste, joka johti Paavalin sielun pelastumiseen ja sokeudesta parantumiseen Jumalan voiman kautta.
-PP-
Evankeliumi ja sairauksista parantuminen Apostolien teoissa osa 7
Apostoli Paavali
Apostolien tekojen 13 luvussa kerrotaan Antiokian seurakunnasta ja siitä kuinka Jumala kutsui Antiokiassa Paavalin ja Barnabaan apostolin palvelutehtävään. Kun Antiokian seurakunnassa profeetat ja opettajat toimittivat Herralle palvelusta ja paastosivat, niin Pyhä Henki sanoi: Erottakaa Minulle Barnabas ja Saulus (Paavali) siihen työhön, Johon Minä olen heidät kutsunut."
Jumalan Pyhän Hengen ilmoituksen seurauksena Antiokian seurakunnan profeetat ja opettajat (vanhimmat) paastoten rukoilivat ja panivat kätensä Paavalin ja Barnabaan ylle ja laskivat heidät menemään. Raamattu sanoo Paavalin ja Barnabaan Pyhän Hengen lähettämänä menneen Seleukiaan ja he purjehtivat sieltä Kyproon.
Paavali ja Barnabas tapasivat Pafossa juutalaisen miehen Barjeesuksen, joka oli noita ja väärä profeetta. Pafoossa he tapasivat myös käskynhaltija Sergius Pauluksen, jonka luona Barjeesus (toiselta nimeltä Elymas) oleskeli. Sergius Paulus kutsui luokseen Paavalin ja Barnabaan, sillä hän halusi kuulla Jumalan sanaa. Elymas (Barjeesus) noita vastusti Paavalia ja Barnabasta, koettaen kääntää käskynhaltijaa pois uskosta. Tästä syystä Paavali ollen täynnä Pyhää Henkeä sanoi Barjeesuksen olevan kaikkea vilppiä ja kavaluutta täynnä oleva perkeleen sikiö, kaiken vanhurskauden vihollinen ja Herran suoran tien vääristelijä. Paavali sanoi Herran käden olevan Barjeesuksen päällä, niin että hän tulee sokeaksi eikä näe aurinkoa säädettyyn aikaan asti. Barjeesus sokeutui ajaksi ja kävi ympäri etsien taluttajaa. Kun käskynhaltija näki mitä oli tapahtunut, niin hän uskoi ihmetellen Herran oppia.
Tämä tapaus oli ensimmäinen Raamatun ilmoittama Herran ihmeteko, joka tapahtui Paavalin kautta. Aikaisemmin kuin Paavali ei ollut apostoli, niin Raamattu ei kerro hänen kauttaan tapahtuneen yhtään ihmetekoa, mutta kun hänestä tuli apostoli, niin heti sen jälkeen Herra alkoi tehdä hänen kauttaan ihmetekoja.
Todella merkittävää ja huomionarvoista Paavalin apostolin tehtävän alkuajasta on se, mistä Raamattu kertoo, kuinka hän ensin aluksi julisti Jumalan sanaa, eli evankeliumia Herrasta Jeesuksesta, niin että ihmisiä tuli uskoon, mutta aluksi sairaita ei parantunut hänen kauttansa.
Apostolien luvussa 14 Ikonionissa suuri joukko juutalaisia ja kreikkalaisia tuli uskoon Paavalin ja Barnabaan evankeliumin julistuksen kautta. he viipyivät kauan aikaa Ikonionissa, puhuen rohkeasti Herran sanaa ja luottaen Herraan, sillä seurauksella että Herra antoi armonsa sanan todistukseksi tapahtua tunnustekoja ja ihmeitä (myös sairauksista parantumisia) heidän kättensä kautta. Kaupungin väestö jakaantui osan ollessa juutalaisten puolta ja osan apostolien puolella (tulivat uskoon).
Kun tutkimme Paavalin apostolin palvelutehtävän alkuvaiheita, niin se keskittyy aluksi voimakkaasti pelastuksen evankeliumin julistamiseen eikä heti ihmisiä parantunut. Itse uskon, että Jumala halusi myös näyttää Paavalin apostolin palvelutehtävän kautta, että evankeliumin julistaminen on tärkeintä ja ensimmäisellä sijalla apostolin suorittamassa evankeliumin työssä. Hyvin nopeasti ihmeet ja tunnusteot tulivat mukaan Paavalin apostolin palvelutehtävään, mutta pelastussanoma Herrasta Jeesuksesta on kaiken keskipiste, koska uskon päämäärä on sielujen pelastuminen.
Apt 9:
1 ¶ Mutta Saulus puuskui yhä uhkaa ja murhaa Herran opetuslapsia vastaan ja meni ylimmäisen papin luo
2 ja pyysi häneltä kirjeitä Damaskon synagoogille, että keitä hän vain löytäisi sen tien vaeltajia, miehiä tai naisia, ne hän saisi tuoda sidottuina Jerusalemiin.
3 Ja kun hän oli matkalla, tapahtui hänen lähestyessään Damaskoa, että yhtäkkiä valo taivaasta leimahti hänen ympärillänsä;
4 ja hän kaatui maahan ja kuuli äänen, joka sanoi hänelle: "Saul, Saul, miksi vainoat minua?"
5 Hän sanoi: "Kuka olet, herra?" Hän vastasi: "Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat.
6 Mutta nouse ja mene kaupunkiin, niin sinulle sanotaan, mitä sinun pitää tekemän."
7 Ja miehet, jotka matkustivat hänen kanssansa, seisoivat mykistyneinä: he kuulivat kyllä äänen, mutta eivät ketään nähneet.
8 Niin Saulus nousi maasta; mutta kun hän avasi silmänsä, ei hän nähnyt mitään, vaan he taluttivat häntä kädestä ja veivät hänet Damaskoon.
9 Ja hän oli kolme päivää näkemätönnä, ei syönyt eikä juonut.
10 ¶ Ja Damaskossa oli eräs opetuslapsi, nimeltä Ananias. Hänelle Herra sanoi näyssä: "Ananias!" Hän vastasi: "Katso, tässä olen, Herra".
11 Niin Herra sanoi hänelle: "Nouse ja mene sille kadulle, jota sanotaan Suoraksi kaduksi, ja kysy Juudaan talosta Saulus nimistä tarsolaista miestä. Sillä katso, hän rukoilee;
12 ja hän on nähnyt näyssä miehen, Ananias nimisen, tulevan sisälle ja panevan kätensä hänen päällensä, että hän saisi näkönsä jälleen."
13 Mutta Ananias vastasi: "Herra, minä olen monelta kuullut siitä miehestä, kuinka paljon pahaa hän on tehnyt sinun pyhillesi Jerusalemissa;
14 ja täälläkin hänellä on ylipapeilta valtuus vangita kaikki, jotka sinun nimeäsi avuksi huutavat".
15 Mutta Herra sanoi hänelle: "Mene; sillä hän on minulle valittu ase, kantamaan minun nimeäni pakanain ja kuningasten ja Israelin lasten eteen.
16 Sillä minä tahdon näyttää hänelle, kuinka paljon hänen pitää kärsimän minun nimeni tähden."
17 Niin Ananias meni ja astui huoneeseen, pani molemmat kätensä hänen päälleen ja sanoi: "Veljeni Saul, Herra lähetti minut-Jeesus, joka ilmestyi sinulle tiellä, jota tulit-että saisit näkösi jälleen ja tulisit täytetyksi Pyhällä Hengellä".
18 Ja heti putosivat hänen silmistään ikäänkuin suomukset, ja hän sai näkönsä ja nousi ja otti kasteen.
19 Ja kun hän nautti ruokaa, niin hän vahvistui. Ja hän oli opetuslasten seurassa Damaskossa jonkun aikaa.
20 Ja kohta hän saarnasi synagoogissa Jeesusta, julistaen, että hän on Jumalan Poika.
Paavali (Saulus) sokeutui vainotessaan Herraa Jeesusta ja Hänen opetuslapsiaan, sillä Herra löi häntä sokeudella, mutta myös paransi hänet, antaen hänelle näkönsä takaisin. Kun Paavali tuli Jumalan armosta uskoon ja pelastui sekä täytettiin Pyhällä Hengellä, niin Herra paransi hänet sokeudesta. Tässäkin kohtaa pelastuksen evankeliumi oli tapahtuman keskipiste, joka johti Paavalin sielun pelastumiseen ja sokeudesta parantumiseen Jumalan voiman kautta.
-PP-
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.
-
vaisuliini - Viestit: 7939
- Liittynyt: 09. Marras 2010 20:54
Re: Päivän sana
Kirjoittaja vaisuliini » 01. Kesä 2020 10:13
*
Evankeliumi ja sairauksista parantuminen Apostolien teoissa osa 8
Rampa äitinsä kohdusta saakka
Apt 14:
8 ¶ Ja Lystrassa oli mies, joka istui siellä, hervoton jaloistaan ja rampa äitinsä kohdusta saakka, eikä ollut koskaan kävellyt.
9 Hän kuunteli Paavalin puhetta. Ja kun Paavali loi katseensa häneen ja näki hänellä olevan uskon, että hän voi tulla terveeksi,
10 sanoi hän suurella äänellä: "Nouse pystyyn jaloillesi". Ja hän kavahti ylös ja käveli.
11 Kun kansa näki, mitä Paavali oli tehnyt, korottivat he äänensä ja sanoivat lykaoniankielellä: "Jumalat ovat ihmishahmossa astuneet alas meidän luoksemme".
12 Ja he sanoivat Barnabasta Zeukseksi ja Paavalia Hermeeksi, koska hän oli se, joka puhui.
13 Ja kaupungin edustalla olevan Zeuksen temppelin pappi toi härkiä ja seppeleitä porttien eteen ja tahtoi väkijoukon kanssa uhrata.
14 Mutta kun apostolit Barnabas ja Paavali sen kuulivat, repäisivät he vaatteensa ja juoksivat ulos kansanjoukkoon, huusivat
15 ja sanoivat: "Miehet, miksi te näin teette? Mekin olemme ihmisiä, yhtä vajavaisia kuin te, ja julistamme teille evankeliumia, että te kääntyisitte noista turhista jumalista elävän Jumalan puoleen, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on.
16 Menneitten sukupolvien aikoina hän on sallinut kaikkien pakanain vaeltaa omia teitänsä;
17 ja kuitenkaan hän ei ole ollut antamatta todistusta itsestään, sillä hän on tehnyt teille hyvää, antaen teille taivaasta sateita ja hedelmällisiä aikoja ja raviten teidän sydämenne ruualla ja ilolla."
18 Näin puhuen he vaivoin saivat kansan hillityksi uhraamasta heille.
19 ¶ Mutta sinne tuli Antiokiasta ja Ikonionista juutalaisia, ja he suostuttivat kansan puolellensa ja kivittivät Paavalia ja raastoivat hänet kaupungin ulkopuolelle, luullen hänet kuolleeksi.
20 Mutta kun opetuslapset olivat kokoontuneet hänen ympärilleen, nousi hän ja meni kaupunkiin. Ja seuraavana päivänä hän lähti Barnabaan kanssa Derbeen.
21 Ja julistettuaan evankeliumia siinä kaupungissa ja tehtyään monta opetuslapsiksi he palasivat Lystraan ja Ikonioniin ja Antiokiaan
22 ja vahvistivat opetuslasten sieluja ja kehoittivat heitä pysymään uskossa ja sanoivat: "Monen ahdistuksen kautta meidän pitää menemän sisälle Jumalan valtakuntaan".
Lystrassa oli mies, joka oli voimaton jaloistaan (alkutekstin mukaan) ja ollut rampa äitinsä kohdusta saakka, eikä hän ollut koskaan kävellyt. Rampa mies kuunteli Paavalin puhetta, katsoen Paavaliin uskoen voivansa tulla terveeksi. Paavali sanoi hänelle kovalla äänellä: "Nouse pystyyn jaloillesi." Rampana syntynyt mies hypähti ylös (alkutekstin mukaan) ja käveli.
Miehelle ei olisi voinut syntyä uskoa ellei Paavali olisi julistanut pelastuksen evankeliumia ja kertonut Jumalan voivan parantaa sairaita ihmisiä. Kun tutkimme Raamatun kokonaisopetusta, niin jokaisessa tapauksessa sairaalla ei tarvitse olla uskoa parantumiseen, mutta tässä tapauksessa täytyi olla. Tämäkin ihmeparantuminen johti pelastuksen evankeliumin julistamiseen, joka oli tapahtumien keskipiste ja päämäärä.
-PP-
Evankeliumi ja sairauksista parantuminen Apostolien teoissa osa 8
Rampa äitinsä kohdusta saakka
Apt 14:
8 ¶ Ja Lystrassa oli mies, joka istui siellä, hervoton jaloistaan ja rampa äitinsä kohdusta saakka, eikä ollut koskaan kävellyt.
9 Hän kuunteli Paavalin puhetta. Ja kun Paavali loi katseensa häneen ja näki hänellä olevan uskon, että hän voi tulla terveeksi,
10 sanoi hän suurella äänellä: "Nouse pystyyn jaloillesi". Ja hän kavahti ylös ja käveli.
11 Kun kansa näki, mitä Paavali oli tehnyt, korottivat he äänensä ja sanoivat lykaoniankielellä: "Jumalat ovat ihmishahmossa astuneet alas meidän luoksemme".
12 Ja he sanoivat Barnabasta Zeukseksi ja Paavalia Hermeeksi, koska hän oli se, joka puhui.
13 Ja kaupungin edustalla olevan Zeuksen temppelin pappi toi härkiä ja seppeleitä porttien eteen ja tahtoi väkijoukon kanssa uhrata.
14 Mutta kun apostolit Barnabas ja Paavali sen kuulivat, repäisivät he vaatteensa ja juoksivat ulos kansanjoukkoon, huusivat
15 ja sanoivat: "Miehet, miksi te näin teette? Mekin olemme ihmisiä, yhtä vajavaisia kuin te, ja julistamme teille evankeliumia, että te kääntyisitte noista turhista jumalista elävän Jumalan puoleen, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on.
16 Menneitten sukupolvien aikoina hän on sallinut kaikkien pakanain vaeltaa omia teitänsä;
17 ja kuitenkaan hän ei ole ollut antamatta todistusta itsestään, sillä hän on tehnyt teille hyvää, antaen teille taivaasta sateita ja hedelmällisiä aikoja ja raviten teidän sydämenne ruualla ja ilolla."
18 Näin puhuen he vaivoin saivat kansan hillityksi uhraamasta heille.
19 ¶ Mutta sinne tuli Antiokiasta ja Ikonionista juutalaisia, ja he suostuttivat kansan puolellensa ja kivittivät Paavalia ja raastoivat hänet kaupungin ulkopuolelle, luullen hänet kuolleeksi.
20 Mutta kun opetuslapset olivat kokoontuneet hänen ympärilleen, nousi hän ja meni kaupunkiin. Ja seuraavana päivänä hän lähti Barnabaan kanssa Derbeen.
21 Ja julistettuaan evankeliumia siinä kaupungissa ja tehtyään monta opetuslapsiksi he palasivat Lystraan ja Ikonioniin ja Antiokiaan
22 ja vahvistivat opetuslasten sieluja ja kehoittivat heitä pysymään uskossa ja sanoivat: "Monen ahdistuksen kautta meidän pitää menemän sisälle Jumalan valtakuntaan".
Lystrassa oli mies, joka oli voimaton jaloistaan (alkutekstin mukaan) ja ollut rampa äitinsä kohdusta saakka, eikä hän ollut koskaan kävellyt. Rampa mies kuunteli Paavalin puhetta, katsoen Paavaliin uskoen voivansa tulla terveeksi. Paavali sanoi hänelle kovalla äänellä: "Nouse pystyyn jaloillesi." Rampana syntynyt mies hypähti ylös (alkutekstin mukaan) ja käveli.
Miehelle ei olisi voinut syntyä uskoa ellei Paavali olisi julistanut pelastuksen evankeliumia ja kertonut Jumalan voivan parantaa sairaita ihmisiä. Kun tutkimme Raamatun kokonaisopetusta, niin jokaisessa tapauksessa sairaalla ei tarvitse olla uskoa parantumiseen, mutta tässä tapauksessa täytyi olla. Tämäkin ihmeparantuminen johti pelastuksen evankeliumin julistamiseen, joka oli tapahtumien keskipiste ja päämäärä.
-PP-
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.
-
vaisuliini - Viestit: 7939
- Liittynyt: 09. Marras 2010 20:54
Re: Päivän sana
Kirjoittaja vaisuliini » 02. Kesä 2020 11:13
*
Evankeliumi ja sairauksista parantuminen Apostolien teoissa osa 9
Eutykus herää henkiin
Apt 20:
6 mutta me purjehdimme happamattoman leivän juhlan jälkeen Filippistä ja tulimme viidentenä päivänä heidän luoksensa Trooaaseen ja viivyimme siellä seitsemän päivää.
7 ¶ Ja kun viikon ensimmäisenä päivänä olimme kokoontuneet murtamaan leipää, niin Paavali, joka seuraavana päivänä aikoi matkustaa pois, keskusteli heidän kanssansa ja pitkitti puhettaan puoliyöhön saakka.
8 Ja monta lamppua oli palamassa yläsalissa, jossa me olimme koolla.
9 Niin eräs nuorukainen, nimeltä Eutykus, istui ikkunalla, ja kun Paavalin puhe kesti niin kauan, vaipui hän sikeään uneen ja putosi unen vallassa kolmannesta kerroksesta maahan; ja hänet nostettiin ylös kuolleena.
10 Mutta Paavali meni alas, heittäytyi hänen ylitsensä, kiersi kätensä hänen ympärilleen ja sanoi: "Älkää hätäilkö, sillä hänessä on vielä henki".
11 Niin hän meni jälleen ylös, mursi leipää ja söi; ja hän puhui kauan heidän kanssansa, päivän koittoon asti, ja lähti sitten matkalle.
12 Ja he veivät pojan sieltä elävänä ja tulivat suuresti lohdutetuiksi.
Paavali oli Trooassa ja seurakunta oli kokoontunut murtamaan leipää viikon ensimmäisenä päivänä (alkuseurakunta vietti Herran ateriaa - ehtoollista - lähes joka päivä) pitkittäen puhettaan puoliyöhön saakka. Raamatun opetuksen mukaan Herran aterian keskipiste on Herran Jeesuksen kuolema ja syntien sovitus, Jumalan armosta. Tässäkin kohdassa on keskipiste Herran Jeesuksen evankeliumissa, Jeesuksen murretussa ruumiissa ristillä ja syntien sovitus Herran Jeesuksen veressä. Paavalin puheen kestäessä pitkään, niin eräs nuorukainen, Eutykus vaipui sikeään uneen ja putosi unessa ollessaan kolmannesta kerroksesta maahan ja hänet nostettiin ylös kuolleena. Paavali kiersi kätensä nuorukaisen ympärille, joka heräsi henkiin Jumalan voimasta.
-PP-
Evankeliumi ja sairauksista parantuminen Apostolien teoissa osa 9
Eutykus herää henkiin
Apt 20:
6 mutta me purjehdimme happamattoman leivän juhlan jälkeen Filippistä ja tulimme viidentenä päivänä heidän luoksensa Trooaaseen ja viivyimme siellä seitsemän päivää.
7 ¶ Ja kun viikon ensimmäisenä päivänä olimme kokoontuneet murtamaan leipää, niin Paavali, joka seuraavana päivänä aikoi matkustaa pois, keskusteli heidän kanssansa ja pitkitti puhettaan puoliyöhön saakka.
8 Ja monta lamppua oli palamassa yläsalissa, jossa me olimme koolla.
9 Niin eräs nuorukainen, nimeltä Eutykus, istui ikkunalla, ja kun Paavalin puhe kesti niin kauan, vaipui hän sikeään uneen ja putosi unen vallassa kolmannesta kerroksesta maahan; ja hänet nostettiin ylös kuolleena.
10 Mutta Paavali meni alas, heittäytyi hänen ylitsensä, kiersi kätensä hänen ympärilleen ja sanoi: "Älkää hätäilkö, sillä hänessä on vielä henki".
11 Niin hän meni jälleen ylös, mursi leipää ja söi; ja hän puhui kauan heidän kanssansa, päivän koittoon asti, ja lähti sitten matkalle.
12 Ja he veivät pojan sieltä elävänä ja tulivat suuresti lohdutetuiksi.
Paavali oli Trooassa ja seurakunta oli kokoontunut murtamaan leipää viikon ensimmäisenä päivänä (alkuseurakunta vietti Herran ateriaa - ehtoollista - lähes joka päivä) pitkittäen puhettaan puoliyöhön saakka. Raamatun opetuksen mukaan Herran aterian keskipiste on Herran Jeesuksen kuolema ja syntien sovitus, Jumalan armosta. Tässäkin kohdassa on keskipiste Herran Jeesuksen evankeliumissa, Jeesuksen murretussa ruumiissa ristillä ja syntien sovitus Herran Jeesuksen veressä. Paavalin puheen kestäessä pitkään, niin eräs nuorukainen, Eutykus vaipui sikeään uneen ja putosi unessa ollessaan kolmannesta kerroksesta maahan ja hänet nostettiin ylös kuolleena. Paavali kiersi kätensä nuorukaisen ympärille, joka heräsi henkiin Jumalan voimasta.
-PP-
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.
-
vaisuliini - Viestit: 7939
- Liittynyt: 09. Marras 2010 20:54
Re: Päivän sana
Kirjoittaja vaisuliini » 03. Kesä 2020 13:57
*
Tämän viikon PARASHA "NASSOO" (נָשֹׂ֗א), eli VT:n tekstien lukukappaleessa on mielenkiintoista Jumalan Sanaa.
(1) 4Moos. 4:49 "Sen käskyn mukaisesti, jonka Herra oli Mooseksen kautta antanut, määrättiin jokaiselle heistä oma palvelustehtävänsä ja kantamistyönsä. Tämän katselmuksen Mooses piti, niinkuin Herra oli häntä käskenyt."
VT:n aikana ilmestysmajan toiminnassa, kaikilla oli oma, tärkeä palvelutehtävänsä, sekä kantamistyönsä. Maja purettiin ja koottiin uudelleen toimivaan muotoonsa, kun Israel leiriytyi eräämaavelluksensa aikana. Uuden liiton Jumalan seurakunta on tässä yhdenmukainen - on YKSI ruumis (Kristuksen ruumis), mutta MONTA jäsentä. Yksi henkilö ei olisi voinut kantaa kaikkia ilmestysmajan osia ja välineitä. Siihen tarvittiin useita. Näin myös uudessa liitossa. Yksi ihminen ei voi johtaa ja hallita seurakuntaa - silloin se on paikalleen jämähtänyt seurakunta. Toimiva ja liikkuva seurakunta on YKSI ruumis, ja MONTA jäsentä.
(2) 4Moos. 7:1 "Kun nyt Mooses oli saanut pystytetyksi asumuksen ja oli voidellut sen ja pyhittänyt sen kaikkine kalustoineen ynnä alttarin kaikkine kalustoineen sekä voidellut ja pyhittänyt ne,"
Mooses toimi tässä Jeesuksen esikuvassa Israelin kansan välimiehenä. Uudessa liitossa Kristus on seurakunnan pää, joka "pystyttää" Jumalan asumuksen ja vie sitä eteenpäin - päämääräänsä asti. Ilmestysmajan välineet voideltiin öljyllä. Tämä kuvaa Pyhän Hengen työtä seurakunnan keskellä. Ihmisvoimaisuus ei ole Jumalan seurakunnan voima. Pyhittäminen myös liittyy juuri tähän. Pyhä Henki erottaa Jumalan seurakunnan "voideltuna" pois maailmasta ja muista uskonnollisista järjestelmistä.
(3) 4Moos. 7:89 "Ja kun Mooses meni ilmestysmajaan puhumaan Herran kanssa, kuuli hän äänen, joka puhutteli häntä lain arkin päällä olevalta armoistuimelta, molempien kerubien väliltä; ja Herra puhui hänelle."
Ilmestysmajan kaikkeinpyhimmässä oli liitonarkki, jonka sisällä oli lain taulut, kultainen mannaa sisältävä astia ja Aaronin viheriöinyt sauva. Tämän päällä oli kansi, joka on käännetty suomeksi sanalla "armoistuin". Hebreaksi vain "kansi". Tämä on paikka johon ylimmäinen pappi vei sovitusveren jokaisena suurena sovituspäivänä. Tämä oli nyt paikka josta HERRA puhutteli Moosesta. Me kuulemme HERRAN äänen vain armoistuimen luota, joka on sovitusveren paikka. Uudessa liitossa tämä merkitsee Jeesuksen täydellistä uhria, sovitusverta, sekä armoa - jonka kautta Jumalan kirkkaus ja sanat tulevat luoksemme. Meillä on Jeesuksen veren kautta pääsy kaikkeinpyhimpään - eli HERRAN neuvotteluun: Hänen pyhien kasvojensa eteen.
PARASHA tekstissä oli paljon muutakin tärkeää - kuten mielenkiintoinen "kirovesi", jota käytettiin luulevaisuuden selvittämiseksi, sekä 12 Israelin heimon lahjat ja uhrit, sekä nasiirisäädökset.
P.K
Tämän viikon PARASHA "NASSOO" (נָשֹׂ֗א), eli VT:n tekstien lukukappaleessa on mielenkiintoista Jumalan Sanaa.
(1) 4Moos. 4:49 "Sen käskyn mukaisesti, jonka Herra oli Mooseksen kautta antanut, määrättiin jokaiselle heistä oma palvelustehtävänsä ja kantamistyönsä. Tämän katselmuksen Mooses piti, niinkuin Herra oli häntä käskenyt."
VT:n aikana ilmestysmajan toiminnassa, kaikilla oli oma, tärkeä palvelutehtävänsä, sekä kantamistyönsä. Maja purettiin ja koottiin uudelleen toimivaan muotoonsa, kun Israel leiriytyi eräämaavelluksensa aikana. Uuden liiton Jumalan seurakunta on tässä yhdenmukainen - on YKSI ruumis (Kristuksen ruumis), mutta MONTA jäsentä. Yksi henkilö ei olisi voinut kantaa kaikkia ilmestysmajan osia ja välineitä. Siihen tarvittiin useita. Näin myös uudessa liitossa. Yksi ihminen ei voi johtaa ja hallita seurakuntaa - silloin se on paikalleen jämähtänyt seurakunta. Toimiva ja liikkuva seurakunta on YKSI ruumis, ja MONTA jäsentä.
(2) 4Moos. 7:1 "Kun nyt Mooses oli saanut pystytetyksi asumuksen ja oli voidellut sen ja pyhittänyt sen kaikkine kalustoineen ynnä alttarin kaikkine kalustoineen sekä voidellut ja pyhittänyt ne,"
Mooses toimi tässä Jeesuksen esikuvassa Israelin kansan välimiehenä. Uudessa liitossa Kristus on seurakunnan pää, joka "pystyttää" Jumalan asumuksen ja vie sitä eteenpäin - päämääräänsä asti. Ilmestysmajan välineet voideltiin öljyllä. Tämä kuvaa Pyhän Hengen työtä seurakunnan keskellä. Ihmisvoimaisuus ei ole Jumalan seurakunnan voima. Pyhittäminen myös liittyy juuri tähän. Pyhä Henki erottaa Jumalan seurakunnan "voideltuna" pois maailmasta ja muista uskonnollisista järjestelmistä.
(3) 4Moos. 7:89 "Ja kun Mooses meni ilmestysmajaan puhumaan Herran kanssa, kuuli hän äänen, joka puhutteli häntä lain arkin päällä olevalta armoistuimelta, molempien kerubien väliltä; ja Herra puhui hänelle."
Ilmestysmajan kaikkeinpyhimmässä oli liitonarkki, jonka sisällä oli lain taulut, kultainen mannaa sisältävä astia ja Aaronin viheriöinyt sauva. Tämän päällä oli kansi, joka on käännetty suomeksi sanalla "armoistuin". Hebreaksi vain "kansi". Tämä on paikka johon ylimmäinen pappi vei sovitusveren jokaisena suurena sovituspäivänä. Tämä oli nyt paikka josta HERRA puhutteli Moosesta. Me kuulemme HERRAN äänen vain armoistuimen luota, joka on sovitusveren paikka. Uudessa liitossa tämä merkitsee Jeesuksen täydellistä uhria, sovitusverta, sekä armoa - jonka kautta Jumalan kirkkaus ja sanat tulevat luoksemme. Meillä on Jeesuksen veren kautta pääsy kaikkeinpyhimpään - eli HERRAN neuvotteluun: Hänen pyhien kasvojensa eteen.
PARASHA tekstissä oli paljon muutakin tärkeää - kuten mielenkiintoinen "kirovesi", jota käytettiin luulevaisuuden selvittämiseksi, sekä 12 Israelin heimon lahjat ja uhrit, sekä nasiirisäädökset.
P.K
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.
-
vaisuliini - Viestit: 7939
- Liittynyt: 09. Marras 2010 20:54
Re: Päivän sana
Kirjoittaja vaisuliini » 03. Kesä 2020 14:13
*
KATSOKAA KEDON KUKKIA - JUMALA VAATETTAA NE TODELLISELLA KAUNEUDELLA
Matt. 5 LUKU - 28 "Ja mitä te murehditte vaatteista? Katselkaa kedon kukkia, kuinka ne kasvavat; eivät ne työtä tee eivätkä kehrää. 29 Kuitenkin minä sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä. 30 Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään, eikö paljoa ennemmin teitä, te vähäuskoiset? 31 Älkää siis murehtiko sanoen: 'Mitä me syömme?' tahi: 'Mitä me juomme?' tahi: 'Millä me itsemme vaatetamme?' 32 Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan. 33 Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.
34 Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa."
Jeesus opettaa meitä Jumalan armosta ja siinä olevasta elämän ylläpitämisestä. Kedon kukat eivät tee itsensä kauniiksi sillä päämäärällä, jota ihminen usein ajattelee. Maailmassa vain rikkaat ovat kauniisti puettuja. He ovat - tavalla tai toisella, totuudella tai vääryydellä - saavuttaneet ansioita, jotka mahdollistavat tämän.
Kukat eivät omista kauneuttaan tällä tavalla. Ne ovat täysin Jumalan elämää ylläpitävän armon alaisuudessa, ja näin saavat siitä kohdalleen oman kauneutensa. Jumala vaatettaa kedon ruhon ja kedon kukat. Tässä ei ole maailmallista eriarvoisuutta, eikä ylpeyttä - vaan Jumalan armon ylistys. Jumala tekee armostaan ja rakkaudestaan käsin luonnollisen kauneuden, näyttääkseen meille siinä elämän todellisen sisällön.
Jeesus täten tahtoo kasvattaa uskoamme. Jos Jumala näin kauniisti kohottaa kedon kukat kauneuteensa, eikö meitä - jotka olemme Jumalan luomistyönä suurempia? Ihminen on Jumalan kuva. Kukka on ihmiseen rinnastettuna "vain" Jumalan luoma kasvi.
Kukkien ja ruohon arvo on siten vähäisempi, mutta silti ne ovat Jumalan antaman kauneuden pukemia. Ihmisinä pidämme kaikkea itsestään selvänä, ja siksi tallaamme kauniit kukat ja poltamme ruohot - ajattelematta niissä olevaa opetusta. Jos tällainen suurenmoinen Jumalan vaatettama luomistyön kauneus on katoavaista, eikö Hän pukisi meitä armonsa kautta annettuun luonnollisen luomistyön ja lunastuksen antamaan kauneuteen?
Pakanat tavoittelevat silmän pyyntöön perustuvaa lihallista kauneutta. He pohtivat herkullisia ja silmää hiveleviä ruokia, ja kauniita muotivaatteita mihin pukeutua. Mutta minkä arvoista tämä kauneus ja elämä on? Se on vain katoavaista.
Raamatullisessa uskossa me omaamme lapsenomaisen, Jumalan armon ja rakkauden osan. Siinä me etsimme Jumalan kuningaskuntaa, emme silmän pyynnön, lihan himon ja elämän korskan osaa - joka ei ole taivallisesta Isästä.
Jeesus opettaa meitä luopumaan maailmallisesta murheesta. Sen sisältö kun on lihan himossa ja katoavaisuudessa. Sen sijaan Jeesus opettaa meitä etsimään ensin Jumalan kuningaskuntaa ja Jumalan vanhurskautta, ja näin kaikki tarvitsemamme tulee osaksemme. Tämä ei merkitse lihan himon mukaista halujen täyttymystä, vaan Jumalan pyhyydessä ja tahdossa annettua elämän kyllyyttä ja tyytyväisyyttä. Jumalan kuningaskunnan etsiminen tuo osaksemme nöyryyden ja oikean elämänarvon - lihallisuuden ja ylpeyden sijasta.
Jumala tietää, että sinä ja minä - tarvitsemme ruokaa ja vaatteet. Jumalan luomistyötä ylläpitävä armo todistaa tästä. Hän ruokkii taivaan linnut ja vaatettaa kedon kukat. Hän antaa elämän, ja ylläpitää sitä. Tämän ymmärtäen, mekin muutumme sydämessämme antamaan niille, joilla ei ole ruokaa eikä vaatteita, ollaksemme tässä Jumalan armosta täydelliset, kuten Isämme on täydellinen.
Jeesus kehottaa meitä luopumaan murehtimisesta. Ihminen jonka mieli ja sydän on sidottu ulkonaiseen ja katoavaiseen onneen sekä materiaan, on hyvin paljon murheen ja huolen valtaama. Tiedämme rikkaita ihmisiä, jotka päivät toisen perästä - elävät jatkuvassa huolessa omaisuutensa säilyttämisestä ja suojelemisesta.
Raamatullinen usko kutsuu lepoon, rauhaan ja luottamukseen. Taivaallinen Isä on elämän antaja. Jumala on rakkaus. Me olemme Jumalan lapsia, uskossa Jeesukseen. Tässä me saamme vapauden jokapäiväisistä murheista, ja opimme elämään päivä kerrallaan - kiittäen taivaallista Isää kaikesta hyvästä minkä Hän meille antaa. Se on todellista taivaallista kauneutta, Jumalan armosta elämistä ja Jeesuksessa olevaa elämän kyllyyttä - jo tässä ajassa.
P.K
KATSOKAA KEDON KUKKIA - JUMALA VAATETTAA NE TODELLISELLA KAUNEUDELLA
Matt. 5 LUKU - 28 "Ja mitä te murehditte vaatteista? Katselkaa kedon kukkia, kuinka ne kasvavat; eivät ne työtä tee eivätkä kehrää. 29 Kuitenkin minä sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä. 30 Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään, eikö paljoa ennemmin teitä, te vähäuskoiset? 31 Älkää siis murehtiko sanoen: 'Mitä me syömme?' tahi: 'Mitä me juomme?' tahi: 'Millä me itsemme vaatetamme?' 32 Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan. 33 Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.
34 Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa."
Jeesus opettaa meitä Jumalan armosta ja siinä olevasta elämän ylläpitämisestä. Kedon kukat eivät tee itsensä kauniiksi sillä päämäärällä, jota ihminen usein ajattelee. Maailmassa vain rikkaat ovat kauniisti puettuja. He ovat - tavalla tai toisella, totuudella tai vääryydellä - saavuttaneet ansioita, jotka mahdollistavat tämän.
Kukat eivät omista kauneuttaan tällä tavalla. Ne ovat täysin Jumalan elämää ylläpitävän armon alaisuudessa, ja näin saavat siitä kohdalleen oman kauneutensa. Jumala vaatettaa kedon ruhon ja kedon kukat. Tässä ei ole maailmallista eriarvoisuutta, eikä ylpeyttä - vaan Jumalan armon ylistys. Jumala tekee armostaan ja rakkaudestaan käsin luonnollisen kauneuden, näyttääkseen meille siinä elämän todellisen sisällön.
Jeesus täten tahtoo kasvattaa uskoamme. Jos Jumala näin kauniisti kohottaa kedon kukat kauneuteensa, eikö meitä - jotka olemme Jumalan luomistyönä suurempia? Ihminen on Jumalan kuva. Kukka on ihmiseen rinnastettuna "vain" Jumalan luoma kasvi.
Kukkien ja ruohon arvo on siten vähäisempi, mutta silti ne ovat Jumalan antaman kauneuden pukemia. Ihmisinä pidämme kaikkea itsestään selvänä, ja siksi tallaamme kauniit kukat ja poltamme ruohot - ajattelematta niissä olevaa opetusta. Jos tällainen suurenmoinen Jumalan vaatettama luomistyön kauneus on katoavaista, eikö Hän pukisi meitä armonsa kautta annettuun luonnollisen luomistyön ja lunastuksen antamaan kauneuteen?
Pakanat tavoittelevat silmän pyyntöön perustuvaa lihallista kauneutta. He pohtivat herkullisia ja silmää hiveleviä ruokia, ja kauniita muotivaatteita mihin pukeutua. Mutta minkä arvoista tämä kauneus ja elämä on? Se on vain katoavaista.
Raamatullisessa uskossa me omaamme lapsenomaisen, Jumalan armon ja rakkauden osan. Siinä me etsimme Jumalan kuningaskuntaa, emme silmän pyynnön, lihan himon ja elämän korskan osaa - joka ei ole taivallisesta Isästä.
Jeesus opettaa meitä luopumaan maailmallisesta murheesta. Sen sisältö kun on lihan himossa ja katoavaisuudessa. Sen sijaan Jeesus opettaa meitä etsimään ensin Jumalan kuningaskuntaa ja Jumalan vanhurskautta, ja näin kaikki tarvitsemamme tulee osaksemme. Tämä ei merkitse lihan himon mukaista halujen täyttymystä, vaan Jumalan pyhyydessä ja tahdossa annettua elämän kyllyyttä ja tyytyväisyyttä. Jumalan kuningaskunnan etsiminen tuo osaksemme nöyryyden ja oikean elämänarvon - lihallisuuden ja ylpeyden sijasta.
Jumala tietää, että sinä ja minä - tarvitsemme ruokaa ja vaatteet. Jumalan luomistyötä ylläpitävä armo todistaa tästä. Hän ruokkii taivaan linnut ja vaatettaa kedon kukat. Hän antaa elämän, ja ylläpitää sitä. Tämän ymmärtäen, mekin muutumme sydämessämme antamaan niille, joilla ei ole ruokaa eikä vaatteita, ollaksemme tässä Jumalan armosta täydelliset, kuten Isämme on täydellinen.
Jeesus kehottaa meitä luopumaan murehtimisesta. Ihminen jonka mieli ja sydän on sidottu ulkonaiseen ja katoavaiseen onneen sekä materiaan, on hyvin paljon murheen ja huolen valtaama. Tiedämme rikkaita ihmisiä, jotka päivät toisen perästä - elävät jatkuvassa huolessa omaisuutensa säilyttämisestä ja suojelemisesta.
Raamatullinen usko kutsuu lepoon, rauhaan ja luottamukseen. Taivaallinen Isä on elämän antaja. Jumala on rakkaus. Me olemme Jumalan lapsia, uskossa Jeesukseen. Tässä me saamme vapauden jokapäiväisistä murheista, ja opimme elämään päivä kerrallaan - kiittäen taivaallista Isää kaikesta hyvästä minkä Hän meille antaa. Se on todellista taivaallista kauneutta, Jumalan armosta elämistä ja Jeesuksessa olevaa elämän kyllyyttä - jo tässä ajassa.
P.K
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.
-
vaisuliini - Viestit: 7939
- Liittynyt: 09. Marras 2010 20:54
Re: Päivän sana
Kirjoittaja vaisuliini » 04. Kesä 2020 10:14
*
Evankeliumi ja sairauksista parantuminen Apostolien teoissa viimeinen osa 10
Apt 28:
30 ¶ Ja Paavali asui omassa vuokra-asunnossaan kaksi täyttä vuotta ja otti vastaan kaikki, jotka hänen tykönsä tulivat;
31 ja hän julisti Jumalan valtakuntaa ja opetti Herran Jeesuksen Kristuksen tuntemista kaikella rohkeudella, kenenkään estämättä.
Paavalin ollessa vankina matkalla Roomaan ja laivan upottua hän ja merestä pelastautuneet rantautuivat Meliten saarelle (nykyinen Malta). Apostolin teot 28 luvussa kertovat sairasten parantumisista Jumalan voiman kautta, mutta samassa yhteydessä ei kerrota evankeliumin julistamisesta, joka ei kuitenkaan tarkoita sitä etteikö Paavali olisi julistanut evankeliumia Meliten saarella. Kun tutkimme Raamatun kokonaisopetuksen Uuden Liiton järjestyksen mukaan, niin näemme evankeliumin julistamisen olleen apostolien työn keskipisteenä, kun he olivat jumalattomien keskuudessa. Koska uskon päämäärä on sielujen pelastus, niin on selvää, että Paavali julisti pelastuksen evankeliumia Meliten saarella ja sairauksista parantumiset olivat seurausta evankeliumin julistamisesta, niin kuin Raamattukin sen todistaa monessa kohdassa.
Apostolien teot päättyy jakeeseen, joka kertoo Paavalin julistaneen pelastuksen evankeliumia sekä opettaneen Herran Jeesuksen tuntemista, koska siinä on uskon ydin ja keskipiste.
Room 8:
18 Sillä minä päätän, että tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavat siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin.
19 Sillä luomakunnan harras ikävöitseminen odottaa Jumalan lasten ilmestymistä.
20 Sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle-ei omasta tahdostaan, vaan alistajan-kuitenkin toivon varaan,
21 koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen.
22 Sillä me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti;
23 eikä ainoastaan se, vaan myös me, joilla on Hengen esikoislahja, mekin huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi-ottamista, meidän ruumiimme lunastusta.
24 Sillä toivossa me olemme pelastetut, mutta toivo, jonka näkee täyttyneen, ei ole mikään toivo; kuinka kukaan sitä toivoo, minkä näkee?
25 Mutta jos toivomme, mitä emme näe, niin me odotamme sitä kärsivällisyydellä.
Roomalaiskirjeen 8 luvussa on opetus ruumiin lunastuksesta (täysi terveys), joka tulee tapahtumaan vasta sen jälkeen kun koko luomakunta on vapautettu turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen, tarkoittaen uuden taivaallisen kirkastuneen ruumiin saamista kuolleitten ylösnousemuksessa ja ylöstempauksessa (1 Kor 15:35-54).
Jumala ei ole luvannut täyttä ja täydellistä terveyttä, eikä parantaa jokaista sairauttamme tässä armontalouskaudessa, mutta Hän on luvannut kansalleen täyden terveyden, joka tulee tapahtumaan tämän armotalouskauden jälkeen.
Todellisuus näyttää ettei ruumiimme lunastusta ole vielä tapahtunut, sillä ruumiimme on vajavaisuuden alaisena rappeutuman tilassa, vanhenee, heikkenee ja on sairauksille altis, jonka Room 8 luku vahvistaa todeksi. Jos sairautemme olisi yhdistetty ristintyöhön automaattisena parantumisena tässä maailmanajassa, niin silloin myös ruumiimme olisi jo lunastettu, emmekä olisi sairaita, eikä ruumiimme rappeutuisi, mutta ruumiimme rappeutuu sekä olemme osallisia sairauksista luomakunnassa vaikuttavan turmeluksen (synti) tähden. Toki Jumala parantaa fyysisiä sairauksia ja saamme rukoilla parantumista ja ruumiin terveyttä, kunhan emme vain luule ja usko, että uskova ei voisi koskaan tässä ajassa sairastua mihinkään sairauteen.
Fil 3:
20 Mutta meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi,
21 joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi.
Filippiläiskirjeen kolmas luku opettaa myös, että tässä nykyisessä maailmanajassa meidän ruumiimme on alennustilassa, mutta Herra tulee muuttamaan alennustilamme ruumiin Jeesuksen kirkkauden ruumiin kaltaiseksi, jossa ei ole kuolemaa, eikä sairautta. Tämä muuttuminen ei ole vielä tapahtunut, mutta tulee tapahtumaan kun Herramme Jeesus tulee.
2 Tim 4:20 Erastus jäi Korinttoon, mutta Trofimuksen minä jätin Miletoon sairastamaan.
Tämäkin kohta todistaa sen ettei ristintyö poista automaattisesti sairauksia uskon kautta tai estä sairauksien puhkeamista. Jos ristintyö aina automaattisesti poistaisi sairaudet, niin silloin Paavali ja Trofimus olisivat eläneet epäuskossa ja vastoin Jumalan tahtoa. Me tiedämme ettei Paavali tässä kohden elänyt epäuskossa, vaan uskossa Herraan Jeesukseen.
Uskon parantumiseen sairauksista uskon kautta Herraan Jeesukseen, sillä se on selkeä ja kiistaton Raamatun opetus, mutta Jeesuksen risti ei ole automaatti uskon kautta sairauksista parantumiseen. Tämä olisi tärkeä ymmärtää oikein, koska jos uskomme Jeesuksen ristin aina automaattisesti parantavan sairauksia, niin se johtaa epäterveeseen uskoon sekä täysin epäraamatulliseen uskoon, joka tekee tuhoisaa jälkeä uskovan ihmisen sydämessä. Epätervekristillisyys keskittyy väärällä tavalla fyysisiin parantumisiin ja varsinkin silloin kun se kytketään ristintyöhön siten, että uskovan pitäisi aina parantua sairauksista tai olla terve tässä maailmanajassa ristintyön perusteella. Tällainen oppi syyttää ja syyllistää sairaita uskovia sekä taakoittaa ja saa sairaan uskovan kokemaan olevansa huono uskova tai b-luokan uskovaisen. Onneksi meidän ei tarvitse uskoa epäterveitä opetuksia, eikä sairaus ole aina merkki epäuskosta, koska silloin myös Paavali sekä Trofimus olisivat syyllistyneet epäuskoon, sillä Paavali ei kiirehtinyt eikä nähnyt tarvetta parantaa Trofimusta, eikä Trofimus käyttänyt "uskon auktoriteettia" tullakseen terveeksi sairaudestaan.
Apt 14:
1 ¶ Ikonionissa he samoin menivät juutalaisten synagoogaan ja puhuivat niin, että suuri joukko sekä juutalaisia että kreikkalaisia uskoi.
2 Mutta ne juutalaiset, jotka eivät uskoneet, yllyttivät ja kiihdyttivät pakanain mieltä veljiä vastaan.
3 Niin he oleskelivat siellä kauan aikaa ja puhuivat rohkeasti, luottaen Herraan, joka armonsa sanan todistukseksi antoi tapahtua tunnustekoja ja ihmeitä heidän kättensä kautta.
Apt 20:24 En minä kuitenkaan pidä henkeäni itselleni minkään arvoisena, kunhan vain täytän juoksuni ja sen viran, jonka minä Herralta Jeesukselta olen saanut: Jumalan armon evankeliumin todistamisen.
Raamatun marssijärjestys on selkeä koskien pelastuksen evankeliumia ja fyysisistä sairauksista parantumista. Raamattu sanoo Apostolien tekojen 14 luvussa, että Jumala armonsa sanan todistukseksi antaa tapahtua tunnustekoja ja ihmeitä, joihin myös sairauksista parantumiset kuuluvat. Armon sana on armon evankeliumi, eli pelastuksen evankeliumi Herrasta Jeesuksesta, jonka tähden ja jonka seuraamuksena Jumala parantaa ruumiin sairauksia. Herran Jeesuksen kuolema, veri ja ylösnousemus syntien anteeksisaamiseksi ja iankaikkiseksi elämäksi on pelastuksen evankeliumin ydintä, jonka tulee olla esillä korostuneesti sekä sen tulee olla kaiken hengellisen työnteon keskipiste.
-PP-
Evankeliumi ja sairauksista parantuminen Apostolien teoissa viimeinen osa 10
Apt 28:
30 ¶ Ja Paavali asui omassa vuokra-asunnossaan kaksi täyttä vuotta ja otti vastaan kaikki, jotka hänen tykönsä tulivat;
31 ja hän julisti Jumalan valtakuntaa ja opetti Herran Jeesuksen Kristuksen tuntemista kaikella rohkeudella, kenenkään estämättä.
Paavalin ollessa vankina matkalla Roomaan ja laivan upottua hän ja merestä pelastautuneet rantautuivat Meliten saarelle (nykyinen Malta). Apostolin teot 28 luvussa kertovat sairasten parantumisista Jumalan voiman kautta, mutta samassa yhteydessä ei kerrota evankeliumin julistamisesta, joka ei kuitenkaan tarkoita sitä etteikö Paavali olisi julistanut evankeliumia Meliten saarella. Kun tutkimme Raamatun kokonaisopetuksen Uuden Liiton järjestyksen mukaan, niin näemme evankeliumin julistamisen olleen apostolien työn keskipisteenä, kun he olivat jumalattomien keskuudessa. Koska uskon päämäärä on sielujen pelastus, niin on selvää, että Paavali julisti pelastuksen evankeliumia Meliten saarella ja sairauksista parantumiset olivat seurausta evankeliumin julistamisesta, niin kuin Raamattukin sen todistaa monessa kohdassa.
Apostolien teot päättyy jakeeseen, joka kertoo Paavalin julistaneen pelastuksen evankeliumia sekä opettaneen Herran Jeesuksen tuntemista, koska siinä on uskon ydin ja keskipiste.
Room 8:
18 Sillä minä päätän, että tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavat siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin.
19 Sillä luomakunnan harras ikävöitseminen odottaa Jumalan lasten ilmestymistä.
20 Sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle-ei omasta tahdostaan, vaan alistajan-kuitenkin toivon varaan,
21 koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen.
22 Sillä me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti;
23 eikä ainoastaan se, vaan myös me, joilla on Hengen esikoislahja, mekin huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi-ottamista, meidän ruumiimme lunastusta.
24 Sillä toivossa me olemme pelastetut, mutta toivo, jonka näkee täyttyneen, ei ole mikään toivo; kuinka kukaan sitä toivoo, minkä näkee?
25 Mutta jos toivomme, mitä emme näe, niin me odotamme sitä kärsivällisyydellä.
Roomalaiskirjeen 8 luvussa on opetus ruumiin lunastuksesta (täysi terveys), joka tulee tapahtumaan vasta sen jälkeen kun koko luomakunta on vapautettu turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen, tarkoittaen uuden taivaallisen kirkastuneen ruumiin saamista kuolleitten ylösnousemuksessa ja ylöstempauksessa (1 Kor 15:35-54).
Jumala ei ole luvannut täyttä ja täydellistä terveyttä, eikä parantaa jokaista sairauttamme tässä armontalouskaudessa, mutta Hän on luvannut kansalleen täyden terveyden, joka tulee tapahtumaan tämän armotalouskauden jälkeen.
Todellisuus näyttää ettei ruumiimme lunastusta ole vielä tapahtunut, sillä ruumiimme on vajavaisuuden alaisena rappeutuman tilassa, vanhenee, heikkenee ja on sairauksille altis, jonka Room 8 luku vahvistaa todeksi. Jos sairautemme olisi yhdistetty ristintyöhön automaattisena parantumisena tässä maailmanajassa, niin silloin myös ruumiimme olisi jo lunastettu, emmekä olisi sairaita, eikä ruumiimme rappeutuisi, mutta ruumiimme rappeutuu sekä olemme osallisia sairauksista luomakunnassa vaikuttavan turmeluksen (synti) tähden. Toki Jumala parantaa fyysisiä sairauksia ja saamme rukoilla parantumista ja ruumiin terveyttä, kunhan emme vain luule ja usko, että uskova ei voisi koskaan tässä ajassa sairastua mihinkään sairauteen.
Fil 3:
20 Mutta meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi,
21 joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi.
Filippiläiskirjeen kolmas luku opettaa myös, että tässä nykyisessä maailmanajassa meidän ruumiimme on alennustilassa, mutta Herra tulee muuttamaan alennustilamme ruumiin Jeesuksen kirkkauden ruumiin kaltaiseksi, jossa ei ole kuolemaa, eikä sairautta. Tämä muuttuminen ei ole vielä tapahtunut, mutta tulee tapahtumaan kun Herramme Jeesus tulee.
2 Tim 4:20 Erastus jäi Korinttoon, mutta Trofimuksen minä jätin Miletoon sairastamaan.
Tämäkin kohta todistaa sen ettei ristintyö poista automaattisesti sairauksia uskon kautta tai estä sairauksien puhkeamista. Jos ristintyö aina automaattisesti poistaisi sairaudet, niin silloin Paavali ja Trofimus olisivat eläneet epäuskossa ja vastoin Jumalan tahtoa. Me tiedämme ettei Paavali tässä kohden elänyt epäuskossa, vaan uskossa Herraan Jeesukseen.
Uskon parantumiseen sairauksista uskon kautta Herraan Jeesukseen, sillä se on selkeä ja kiistaton Raamatun opetus, mutta Jeesuksen risti ei ole automaatti uskon kautta sairauksista parantumiseen. Tämä olisi tärkeä ymmärtää oikein, koska jos uskomme Jeesuksen ristin aina automaattisesti parantavan sairauksia, niin se johtaa epäterveeseen uskoon sekä täysin epäraamatulliseen uskoon, joka tekee tuhoisaa jälkeä uskovan ihmisen sydämessä. Epätervekristillisyys keskittyy väärällä tavalla fyysisiin parantumisiin ja varsinkin silloin kun se kytketään ristintyöhön siten, että uskovan pitäisi aina parantua sairauksista tai olla terve tässä maailmanajassa ristintyön perusteella. Tällainen oppi syyttää ja syyllistää sairaita uskovia sekä taakoittaa ja saa sairaan uskovan kokemaan olevansa huono uskova tai b-luokan uskovaisen. Onneksi meidän ei tarvitse uskoa epäterveitä opetuksia, eikä sairaus ole aina merkki epäuskosta, koska silloin myös Paavali sekä Trofimus olisivat syyllistyneet epäuskoon, sillä Paavali ei kiirehtinyt eikä nähnyt tarvetta parantaa Trofimusta, eikä Trofimus käyttänyt "uskon auktoriteettia" tullakseen terveeksi sairaudestaan.
Apt 14:
1 ¶ Ikonionissa he samoin menivät juutalaisten synagoogaan ja puhuivat niin, että suuri joukko sekä juutalaisia että kreikkalaisia uskoi.
2 Mutta ne juutalaiset, jotka eivät uskoneet, yllyttivät ja kiihdyttivät pakanain mieltä veljiä vastaan.
3 Niin he oleskelivat siellä kauan aikaa ja puhuivat rohkeasti, luottaen Herraan, joka armonsa sanan todistukseksi antoi tapahtua tunnustekoja ja ihmeitä heidän kättensä kautta.
Apt 20:24 En minä kuitenkaan pidä henkeäni itselleni minkään arvoisena, kunhan vain täytän juoksuni ja sen viran, jonka minä Herralta Jeesukselta olen saanut: Jumalan armon evankeliumin todistamisen.
Raamatun marssijärjestys on selkeä koskien pelastuksen evankeliumia ja fyysisistä sairauksista parantumista. Raamattu sanoo Apostolien tekojen 14 luvussa, että Jumala armonsa sanan todistukseksi antaa tapahtua tunnustekoja ja ihmeitä, joihin myös sairauksista parantumiset kuuluvat. Armon sana on armon evankeliumi, eli pelastuksen evankeliumi Herrasta Jeesuksesta, jonka tähden ja jonka seuraamuksena Jumala parantaa ruumiin sairauksia. Herran Jeesuksen kuolema, veri ja ylösnousemus syntien anteeksisaamiseksi ja iankaikkiseksi elämäksi on pelastuksen evankeliumin ydintä, jonka tulee olla esillä korostuneesti sekä sen tulee olla kaiken hengellisen työnteon keskipiste.
-PP-
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.
-
vaisuliini - Viestit: 7939
- Liittynyt: 09. Marras 2010 20:54
Re: Päivän sana
Kirjoittaja vaisuliini » 05. Kesä 2020 12:22
*
Nikolaiittain oppi ja teot
Ilm 2:
15 Niin on myös sinulla niitä, jotka samoin pitävät kiinni nikolaiittain opista.
16 Tee siis parannus; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi pian ja sodin heitä vastaan suuni miekalla.
Ilm 2:6 Mutta se sinulla on, että sinä vihaat nikolaiittain tekoja, joita myös minä vihaan.
Kun luet ilmestyskirjan 2 luvun jakeet 14 ja 15, niin huomaat kuinka nikolaiittain oppi yhdistetään samaksi asiaksi Bileamin opin kanssa, eli epäjumalille uhratun ja haureuden harjoittamisen kanssa. Jeesus sanoi vihaavansa nikolaiittain tekoja. Miksi Jeesus nimenomaan sanoi vihaavansa nikolaiittain tekoja ja tuliko viha ainoastaan sen takia, että nikolaiitat opettivat Bileamin oppia? Itse uskon, että Jeesuksen viha nikolaiittain tekoja kohtaan tuli nimenomaan Bileamin opin takia. Ennen kuin tutkimme sitä miksi Jeesus vihaa nikolaiittain tekoja, niin on syytä tutkia ja käydä lävitse mitä nikolaiitat edustivat ja opettivat.
Alkuseurakunnan jälkeen vaikuttaneet henkilöt kuten esim Irenaeus (n. 120-202 jKr.) sanoi nikolaiitta sanan tulevan Nikolauksesta, joka oli eräs alkuseurakunnan seitsemästä seurakuntapalvelijasta (Apt 6:5). Jotkut ovat sanoneet Nikolauksen luopuneen uskosta sekä perustaneen nikolaiittojen lahkon. Edellä oleva on pelkkä olettamus, mutta ei varma tieto, eikä Raamattu opeta Nikolauksen uskosta luopumista saati oman lahkon perustamista. Irenaeus sanoi nikolaiittain oppien olleen laittomuutta ja rietasta sukupuoliyhteyttä naisten kanssa ja epäjumalille uhratun syömistä. Tertullianus (n. 155-230 jKr.) sanoi Nikolaiitojen olleen gnostilainen lahko.
Jotkut opettavat nikolaitta nimen olevan vertauskuvallinen, joka tarkoittaisi samaa kuin bileamilaiset, koska kreikankielen nikos tarkoittaa voittoa ja laos ihmisiä (kansa), joka vastaisi hepreankielen Bileam sanaa Bilam, joka tarkoittaa ihmisten tuho. Tämän opetuksen mukaan nikolaiitat olivat bileamilaisia, eli ihmisten tuhoajia haureuden ja epäjumalien palvonnan tähden.
Nikolaiitta sana on kreikaksi nikolaites, joka tarkoittaa ihmisten tuho sekä ihmisten valloittaminen tai voittaminen. Nikolaites tulee sanoista nikos (voitto, voittaa) ja laos (ihmiset, kansa). Minä uskon, että nikolaiitta sana tarkoittaa samaa asiaa kuin bileamilaisuus, siitäkin huolimatta, että nikolaiittoja olisi johtanut Nikolaos niminen mies, koska ilmestyskirja 2:14,15 rinnastaa Bileamin opin nikolaiittojen teoiksi. Nikolaiitta sana antaa meille vihjeen siitä, että kyseessä on toiminta, jonka kautta ihminen voitetaan ja alistetaan voiton ja vallan alaisuuteen. Bileam (bilam) hepreankielellä tulee sanoista bal (ei) ja am (kansa). Ilmestyskirjan luvussa 2 kerrotaan Pergamossa olevan saatanan valtaistuin, joka tarkoitti maailman ensimmäisen uskonnon, eli Babylonian uskonnon harjoittamista, johon kuului auringonpalvonta. Ilmestyskirjan 2 luku kertoo Bileamin opista, joka johdatti Israelin kumartamaan (palvomaan) mooabilaisten epäjumalia. Mooabilaiset palvoivat muun muassa aurinkojumalaa ja harrastivat auringonpalvontaa.
Nikolaiittojen teot olivat lihallista ja hengellistä haureutta, johon kuului myös Bileamin oppeja ja Babylonian uskonnon oppeja ja auringonpalvontaa. Tämän lisäksi nikolaiitta sana tulee sanoista nikos (voitto) ja laos (kansa) ja sen lisäksi nikolaites sanan merkitys on ihmisten tuho sekä ihmisten valloittaminen tai voittaminen, joka tarkoittaa, että nikolaiittojen keskuudessa vaikutti oppi, jonka mukaan kansa joutui tottelemaan ja oli alistettu uskomaan väärää pappeutta ja johtajuutta. Kun tutkimme Babyloniasta alkuisin olevaa auringonpalvonta ja taivaan kuningatar kulttia ja uskontoa, niin sen eräs merkittävä piirre oli papisto, joka harjoitti kontrollia ihmiseen nähden, hallitsi ihmisiä uskonnolla sekä alisti ihmiset uskomaan ja palvomaan auringonjumalaa ja muita epäjumalia. Nikolaiitta (nikolaites) sana antaa meille selkeän vihjeen ihmisten alistamisesta uskonnollisten oppien ja tekojen kautta.
Herra Jeesus käski Pergamon seurakuntaa tekemään parannusta, joka tarkoitti nikolaiittojen tekojen oppien ja vallassa olevien parannuksen tekemistä sekä myös seurakunnan tulee poistaa keskuudestaan ne jotka eivät tahdo tehdä parannusta nikolaiittojen teoista ja opista.
2 Kun 23:5 Hän pani myös viralta epäjumalain papit, jotka Juudan kuninkaat olivat asettaneet polttamaan uhreja uhrikukkuloilla Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin ympäristössä ja jotka polttivat uhreja Baalille, auringolle, kuulle, eläinradan tähdille ja kaikelle taivaan joukolle.
Raamatusta tulee esille kuinka Baalin palvontaan kuului myös auringonpalvonta jne. Raamatun opetuksen mukaan Bileam johdatti Israelin uskottomuuteen Herraa kohtaan, jonka seurauksena Israelin kansa rupesi irstailemaan Mooabin tyttärien kanssa sekä palvomaan ja kumartamaan mooabilaisten epäjumalia, jotka palvoivat Baalia ja aurinkoa.
Vuonna 1967 Jordaniasta paikasta nimeltä Deir-Alla tehtiin arkeologinen löydös, tekstikaiverrus, joka on noin 700-luvulta eKr. Löydös paikan arvellaan olleen "pyhän" temppeliprostituution harjoittamisen keskuspaikka. Tekstikaiverruksessa sanotaan seuraavasti:
1. Bileamin Peorin pojan kirjakäärö, miehen joka näkee jumalat: katso, jumalat tulivat yöllä hänen luokseen ja puhuivat hänelle. 2. Näiden sanojen mukaisesti, ja he sanoivat Bileamille Peorin pojalle näin: viimeinen liekki on ilmestynyt; tuomion tuli on ilmestynyt. 3. Bileam nousi aamulla ... eikä kyennyt syömään ja hän itki. 4. Runsaasti. Hänen kansansa tuli hänen luoksensa ja he sanoivat Bileamille Peorin pojalle: miksi paastoat ja miksi itket? Ja hän 5. sanoi heille: Istukaa, minä näytän teille mitä kaikkivaltias ......... tulkaa miettikää jumalien tekoja. 6. Jumalat ovat kokoontuneet yhteen ja kaikkivaltias piti kokouksen, ja he sanoivat Shamashille: Sulje taivas pilvelläsi! Olkoon siellä pimeys, ei valoa. 7. varjo ei kirkkautta; sillä sinä isket kauhulla pimeyden pilvellä .......
Arkeologinen löydös paljastaa Bileamin olleen Shamash auringonjumalan palvoja. Babylonialainen teos Gilgamesh kertoo Shamashin siunauksesta. Shamash tarkoittaa aurinkoa. Edellä olevasta arkeologisen löydöksen tekstistä on myös kiistaa siitä puhuuko teksti jostakin muusta kuin Shamashista. Tekstilöydös kuitenkin viittaa selkeästi aurinkojumalaan, jonka tuli sulkea valo pimeydellä. Tekstilöydös kertoo Bileamin olleen Peorin poika, joka palvoi epäjumalia. Raamattu sanoo Bileamin olleen Peorin poika, joka johdatti Israelin kansan palvomaan mooabilaisten epäjumalia, jotka palvoivat aurinkoa. Niin tekstilöydös kuin Raamattukin tuo esille sen, että Bileam oli tekemisissä auringonpalvonnan kanssa. Koska Herra Jeesus ilmestyskirjassa rinnastaa nikolaiittain teot Bileamin oppiin, niin sen perusteella voimme sanoa nikolaiittojen oppiin kuuluneen myös auringonpalvontaa sekä lihallista ja hengellistä haureutta.
Rooman katolinen kirkko (RKK) on Babylonian uskonnon perillinen ja katolinen kirkko tuo esille avoimesti auringonpalvontaan liittyviä tunnuksia ja symboleita. Vatikaanissa pyhän Pietarin aukioon on kuvattu suuri kahdeksansäteinen auringonpyörä, joka on pakanallinen symboli. Auringonpyörän keskellä on suuri obeliski, jonka keisari Galigula toi Heliopoliksesta Roomaan. Obeliksejä käytettiin myös auringon palvontaan. Pietarin aukion keskellä on myös pieni nelisäteinen auringonpyörä, joka on samanmuotoinen ja samanlainen kuin on löydetty alttari kivestä Hasorista Baalin temppelistä. Shamash oli mesopotamialainen aurinkojumala, jota palvottiin Akkadiassa, Assyriassa ja Babylonissa. Tähän auringonpalvonnan kulttiin liittyi juomauhri epäjumala Shamashille. RKK:n eukaristiassa (ehtoollinen) kannetaan aurinkosymbolia sekä uhrataan uudestaan Jeesus viinin ja leivän uhrissa.
Babylonian auringonjumala kulttiin liittyi myös papisto, joka hallitsi kansaa uskonnon kautta sekä alisti kansaa uskonnolla. Katolinen kirkko opettaa kirkkonsa papin toimivan vihkimyksen sakramentin kautta Kristuksen persoonassa, joka tarkoittaa sitä, että katolisella papilla on kirkon opetuksen mukaan valta toimia itse Kristuksen voimassa ja persoonassa (kat.katekismus 1548, 1563). Nikolaiitta sana antaa meille vihjeen siitä, että nikolaiittojen keskuudessa oli oppi ja näkemys johtajuudesta, jonka kautta seurakunta alistettiin ja pakotettiin hyväksymään johtajien opetukset. Kreikankielen sana nikolaites (nikolaiitta) tarkoittaa ihmisten voittaja, kukistaja, valloittaja ja tuhoaja. Nikolaites tulee sanoista nikos (voitto, voittaa) ja laos (kansa). Kaiken edellä kirjoitetun perusteella voidaan sanoa nikolaiittojen olleen tekemisissä auringonpalvonnan kanssa sekä heidän johtajansa hallitsivat ja pakottivat seurakunnan uskomaan samalla tavalla kuin johtajat uskoivat ja opettivat.
1 Piet 5:
1 ¶ Vanhimpia teidän joukossanne minä siis kehoitan, minä, joka myös olen vanhin ja Kristuksen kärsimysten todistaja ja osallinen myös siihen kirkkauteen, joka vastedes on ilmestyvä:
2 kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, ei häpeällisen voiton tähden, vaan sydämen halusta,
3 ei herroina halliten niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina,
4 niin te, ylipaimenen ilmestyessä, saatte kirkkauden kuihtumattoman seppeleen.
Raamattu opettaa ettei seurakunnan johtajat (vanhimmat) saa herroina hallita seurakuntaa. Tämän lisäksi Raamattu kehottaa koettelemaan kaiken, joka tarkoittaa myös sitä, että seurakunnan pitää Raamatun sanan kautta koetella seurakunnan johtajien opetus. Seurakunnan hallitseminen johtajan tai johtajien kautta on väärää toimintaa, joka johdattaa seurakunnan pois Ylipaimen Herran Jeesuksen hallintavallan alta ihmisen kontrollin ja hallintavallan alaisuuteen.
Herra Jeesus vihasi nikolaiittojen tekoja, koska he opettivat Bileamin oppeja (auringonpalvontaa, lihallista ja hengellistä haureutta) sekä syrjäyttivät Jeesuksen Ylipaimenen paikalta johtamalla itse seurakuntaa sitä kontrolloiden ja alistaen. Nikolaiittojen tunnusmerkkinä on myös väärä pappeus ja johtaminen, joka tulee selkeimmin esille Rooman katolisessa kirkossa, mutta vaikuttaa myös niissäkin uskovien yhteyksissä, missä yksi mies johtaa seurakuntaa vanhinten yläpuolella, koska tällä tavalla tämä yksi ihminen asettuu Ylipaimen Jeesuksen paikalle. Nikolaiittojen tekojen ja oppien perusta on Babylonian saatanallisessa uskonnossa, jota Herra Jeesus vihaa, koska se on kaikkien uskontojen ja eksytysten äiti.
-PP-
Nikolaiittain oppi ja teot
Ilm 2:
15 Niin on myös sinulla niitä, jotka samoin pitävät kiinni nikolaiittain opista.
16 Tee siis parannus; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi pian ja sodin heitä vastaan suuni miekalla.
Ilm 2:6 Mutta se sinulla on, että sinä vihaat nikolaiittain tekoja, joita myös minä vihaan.
Kun luet ilmestyskirjan 2 luvun jakeet 14 ja 15, niin huomaat kuinka nikolaiittain oppi yhdistetään samaksi asiaksi Bileamin opin kanssa, eli epäjumalille uhratun ja haureuden harjoittamisen kanssa. Jeesus sanoi vihaavansa nikolaiittain tekoja. Miksi Jeesus nimenomaan sanoi vihaavansa nikolaiittain tekoja ja tuliko viha ainoastaan sen takia, että nikolaiitat opettivat Bileamin oppia? Itse uskon, että Jeesuksen viha nikolaiittain tekoja kohtaan tuli nimenomaan Bileamin opin takia. Ennen kuin tutkimme sitä miksi Jeesus vihaa nikolaiittain tekoja, niin on syytä tutkia ja käydä lävitse mitä nikolaiitat edustivat ja opettivat.
Alkuseurakunnan jälkeen vaikuttaneet henkilöt kuten esim Irenaeus (n. 120-202 jKr.) sanoi nikolaiitta sanan tulevan Nikolauksesta, joka oli eräs alkuseurakunnan seitsemästä seurakuntapalvelijasta (Apt 6:5). Jotkut ovat sanoneet Nikolauksen luopuneen uskosta sekä perustaneen nikolaiittojen lahkon. Edellä oleva on pelkkä olettamus, mutta ei varma tieto, eikä Raamattu opeta Nikolauksen uskosta luopumista saati oman lahkon perustamista. Irenaeus sanoi nikolaiittain oppien olleen laittomuutta ja rietasta sukupuoliyhteyttä naisten kanssa ja epäjumalille uhratun syömistä. Tertullianus (n. 155-230 jKr.) sanoi Nikolaiitojen olleen gnostilainen lahko.
Jotkut opettavat nikolaitta nimen olevan vertauskuvallinen, joka tarkoittaisi samaa kuin bileamilaiset, koska kreikankielen nikos tarkoittaa voittoa ja laos ihmisiä (kansa), joka vastaisi hepreankielen Bileam sanaa Bilam, joka tarkoittaa ihmisten tuho. Tämän opetuksen mukaan nikolaiitat olivat bileamilaisia, eli ihmisten tuhoajia haureuden ja epäjumalien palvonnan tähden.
Nikolaiitta sana on kreikaksi nikolaites, joka tarkoittaa ihmisten tuho sekä ihmisten valloittaminen tai voittaminen. Nikolaites tulee sanoista nikos (voitto, voittaa) ja laos (ihmiset, kansa). Minä uskon, että nikolaiitta sana tarkoittaa samaa asiaa kuin bileamilaisuus, siitäkin huolimatta, että nikolaiittoja olisi johtanut Nikolaos niminen mies, koska ilmestyskirja 2:14,15 rinnastaa Bileamin opin nikolaiittojen teoiksi. Nikolaiitta sana antaa meille vihjeen siitä, että kyseessä on toiminta, jonka kautta ihminen voitetaan ja alistetaan voiton ja vallan alaisuuteen. Bileam (bilam) hepreankielellä tulee sanoista bal (ei) ja am (kansa). Ilmestyskirjan luvussa 2 kerrotaan Pergamossa olevan saatanan valtaistuin, joka tarkoitti maailman ensimmäisen uskonnon, eli Babylonian uskonnon harjoittamista, johon kuului auringonpalvonta. Ilmestyskirjan 2 luku kertoo Bileamin opista, joka johdatti Israelin kumartamaan (palvomaan) mooabilaisten epäjumalia. Mooabilaiset palvoivat muun muassa aurinkojumalaa ja harrastivat auringonpalvontaa.
Nikolaiittojen teot olivat lihallista ja hengellistä haureutta, johon kuului myös Bileamin oppeja ja Babylonian uskonnon oppeja ja auringonpalvontaa. Tämän lisäksi nikolaiitta sana tulee sanoista nikos (voitto) ja laos (kansa) ja sen lisäksi nikolaites sanan merkitys on ihmisten tuho sekä ihmisten valloittaminen tai voittaminen, joka tarkoittaa, että nikolaiittojen keskuudessa vaikutti oppi, jonka mukaan kansa joutui tottelemaan ja oli alistettu uskomaan väärää pappeutta ja johtajuutta. Kun tutkimme Babyloniasta alkuisin olevaa auringonpalvonta ja taivaan kuningatar kulttia ja uskontoa, niin sen eräs merkittävä piirre oli papisto, joka harjoitti kontrollia ihmiseen nähden, hallitsi ihmisiä uskonnolla sekä alisti ihmiset uskomaan ja palvomaan auringonjumalaa ja muita epäjumalia. Nikolaiitta (nikolaites) sana antaa meille selkeän vihjeen ihmisten alistamisesta uskonnollisten oppien ja tekojen kautta.
Herra Jeesus käski Pergamon seurakuntaa tekemään parannusta, joka tarkoitti nikolaiittojen tekojen oppien ja vallassa olevien parannuksen tekemistä sekä myös seurakunnan tulee poistaa keskuudestaan ne jotka eivät tahdo tehdä parannusta nikolaiittojen teoista ja opista.
2 Kun 23:5 Hän pani myös viralta epäjumalain papit, jotka Juudan kuninkaat olivat asettaneet polttamaan uhreja uhrikukkuloilla Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin ympäristössä ja jotka polttivat uhreja Baalille, auringolle, kuulle, eläinradan tähdille ja kaikelle taivaan joukolle.
Raamatusta tulee esille kuinka Baalin palvontaan kuului myös auringonpalvonta jne. Raamatun opetuksen mukaan Bileam johdatti Israelin uskottomuuteen Herraa kohtaan, jonka seurauksena Israelin kansa rupesi irstailemaan Mooabin tyttärien kanssa sekä palvomaan ja kumartamaan mooabilaisten epäjumalia, jotka palvoivat Baalia ja aurinkoa.
Vuonna 1967 Jordaniasta paikasta nimeltä Deir-Alla tehtiin arkeologinen löydös, tekstikaiverrus, joka on noin 700-luvulta eKr. Löydös paikan arvellaan olleen "pyhän" temppeliprostituution harjoittamisen keskuspaikka. Tekstikaiverruksessa sanotaan seuraavasti:
1. Bileamin Peorin pojan kirjakäärö, miehen joka näkee jumalat: katso, jumalat tulivat yöllä hänen luokseen ja puhuivat hänelle. 2. Näiden sanojen mukaisesti, ja he sanoivat Bileamille Peorin pojalle näin: viimeinen liekki on ilmestynyt; tuomion tuli on ilmestynyt. 3. Bileam nousi aamulla ... eikä kyennyt syömään ja hän itki. 4. Runsaasti. Hänen kansansa tuli hänen luoksensa ja he sanoivat Bileamille Peorin pojalle: miksi paastoat ja miksi itket? Ja hän 5. sanoi heille: Istukaa, minä näytän teille mitä kaikkivaltias ......... tulkaa miettikää jumalien tekoja. 6. Jumalat ovat kokoontuneet yhteen ja kaikkivaltias piti kokouksen, ja he sanoivat Shamashille: Sulje taivas pilvelläsi! Olkoon siellä pimeys, ei valoa. 7. varjo ei kirkkautta; sillä sinä isket kauhulla pimeyden pilvellä .......
Arkeologinen löydös paljastaa Bileamin olleen Shamash auringonjumalan palvoja. Babylonialainen teos Gilgamesh kertoo Shamashin siunauksesta. Shamash tarkoittaa aurinkoa. Edellä olevasta arkeologisen löydöksen tekstistä on myös kiistaa siitä puhuuko teksti jostakin muusta kuin Shamashista. Tekstilöydös kuitenkin viittaa selkeästi aurinkojumalaan, jonka tuli sulkea valo pimeydellä. Tekstilöydös kertoo Bileamin olleen Peorin poika, joka palvoi epäjumalia. Raamattu sanoo Bileamin olleen Peorin poika, joka johdatti Israelin kansan palvomaan mooabilaisten epäjumalia, jotka palvoivat aurinkoa. Niin tekstilöydös kuin Raamattukin tuo esille sen, että Bileam oli tekemisissä auringonpalvonnan kanssa. Koska Herra Jeesus ilmestyskirjassa rinnastaa nikolaiittain teot Bileamin oppiin, niin sen perusteella voimme sanoa nikolaiittojen oppiin kuuluneen myös auringonpalvontaa sekä lihallista ja hengellistä haureutta.
Rooman katolinen kirkko (RKK) on Babylonian uskonnon perillinen ja katolinen kirkko tuo esille avoimesti auringonpalvontaan liittyviä tunnuksia ja symboleita. Vatikaanissa pyhän Pietarin aukioon on kuvattu suuri kahdeksansäteinen auringonpyörä, joka on pakanallinen symboli. Auringonpyörän keskellä on suuri obeliski, jonka keisari Galigula toi Heliopoliksesta Roomaan. Obeliksejä käytettiin myös auringon palvontaan. Pietarin aukion keskellä on myös pieni nelisäteinen auringonpyörä, joka on samanmuotoinen ja samanlainen kuin on löydetty alttari kivestä Hasorista Baalin temppelistä. Shamash oli mesopotamialainen aurinkojumala, jota palvottiin Akkadiassa, Assyriassa ja Babylonissa. Tähän auringonpalvonnan kulttiin liittyi juomauhri epäjumala Shamashille. RKK:n eukaristiassa (ehtoollinen) kannetaan aurinkosymbolia sekä uhrataan uudestaan Jeesus viinin ja leivän uhrissa.
Babylonian auringonjumala kulttiin liittyi myös papisto, joka hallitsi kansaa uskonnon kautta sekä alisti kansaa uskonnolla. Katolinen kirkko opettaa kirkkonsa papin toimivan vihkimyksen sakramentin kautta Kristuksen persoonassa, joka tarkoittaa sitä, että katolisella papilla on kirkon opetuksen mukaan valta toimia itse Kristuksen voimassa ja persoonassa (kat.katekismus 1548, 1563). Nikolaiitta sana antaa meille vihjeen siitä, että nikolaiittojen keskuudessa oli oppi ja näkemys johtajuudesta, jonka kautta seurakunta alistettiin ja pakotettiin hyväksymään johtajien opetukset. Kreikankielen sana nikolaites (nikolaiitta) tarkoittaa ihmisten voittaja, kukistaja, valloittaja ja tuhoaja. Nikolaites tulee sanoista nikos (voitto, voittaa) ja laos (kansa). Kaiken edellä kirjoitetun perusteella voidaan sanoa nikolaiittojen olleen tekemisissä auringonpalvonnan kanssa sekä heidän johtajansa hallitsivat ja pakottivat seurakunnan uskomaan samalla tavalla kuin johtajat uskoivat ja opettivat.
1 Piet 5:
1 ¶ Vanhimpia teidän joukossanne minä siis kehoitan, minä, joka myös olen vanhin ja Kristuksen kärsimysten todistaja ja osallinen myös siihen kirkkauteen, joka vastedes on ilmestyvä:
2 kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, ei häpeällisen voiton tähden, vaan sydämen halusta,
3 ei herroina halliten niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina,
4 niin te, ylipaimenen ilmestyessä, saatte kirkkauden kuihtumattoman seppeleen.
Raamattu opettaa ettei seurakunnan johtajat (vanhimmat) saa herroina hallita seurakuntaa. Tämän lisäksi Raamattu kehottaa koettelemaan kaiken, joka tarkoittaa myös sitä, että seurakunnan pitää Raamatun sanan kautta koetella seurakunnan johtajien opetus. Seurakunnan hallitseminen johtajan tai johtajien kautta on väärää toimintaa, joka johdattaa seurakunnan pois Ylipaimen Herran Jeesuksen hallintavallan alta ihmisen kontrollin ja hallintavallan alaisuuteen.
Herra Jeesus vihasi nikolaiittojen tekoja, koska he opettivat Bileamin oppeja (auringonpalvontaa, lihallista ja hengellistä haureutta) sekä syrjäyttivät Jeesuksen Ylipaimenen paikalta johtamalla itse seurakuntaa sitä kontrolloiden ja alistaen. Nikolaiittojen tunnusmerkkinä on myös väärä pappeus ja johtaminen, joka tulee selkeimmin esille Rooman katolisessa kirkossa, mutta vaikuttaa myös niissäkin uskovien yhteyksissä, missä yksi mies johtaa seurakuntaa vanhinten yläpuolella, koska tällä tavalla tämä yksi ihminen asettuu Ylipaimen Jeesuksen paikalle. Nikolaiittojen tekojen ja oppien perusta on Babylonian saatanallisessa uskonnossa, jota Herra Jeesus vihaa, koska se on kaikkien uskontojen ja eksytysten äiti.
-PP-
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.
-
vaisuliini - Viestit: 7939
- Liittynyt: 09. Marras 2010 20:54
Re: Päivän sana
Kirjoittaja vaisuliini » 08. Kesä 2020 09:06
*
Room 1:4 ja pyhyyden hengen puolesta kuolleistanousemisen kautta asetettu Jumalan Pojaksi voimassa-Jeesuksesta Kristuksesta, meidän Herrastamme, 33/38
Room 1:4 Ja on wäkewästi ilmoitettu Jumalan Pojaxi sildä Hengeldä joca pyhittä/ että hän on ylösnosnut cuolluista/ se on/ Jesus Christus meidän HERram: 1642
33/38 käännös ja monet muut käännökset kääntävät väärin Room 1:4 sanoen, että Jeesus on asetettu Jumalan Pojaksi kuolleistanousemisen kautta. Oikea käännös on, että Jeesus on tunnettu (tiedetty) Jumalan Pojaksi, koska Jeesus on Jumalan Poika, joka on ollut aina Jumalan Poika, jo ennen kuolleistanousemistaan, jo ennen lihaksi tulemistaan, koska Jeesus on ollut aina olemassa Jumalan Poikana.
Suomenkielen ensimmäinen koko Raamattu vuodelta 1642 kääntää Room 1:4:n hyvin samalla tavalla kuin miten arameankielen tekstit ovat sen kääntäneet. Vuoden 1642 suomalainen Raamattu on käännetty kreikankielen tekstistä eikä se juurikaan poikkea arameankielen teksteistä, vaan on käännetty lähes samalla tavalla, koska Room 1:4 voidaan kääntää kreikasta (kääntäisin sen itse näin) seuraavasti: Osoitettu (tunnettu) Jumalan Pojaksi voimassa, Hengen pyhyyden (mukaan) kautta Jeesus Kristus noussut kuolleista, meidän Herramme.
Vuoden 1942 Raamatunkäännös on käännetty hyvin samalla tavalla kuin miten itse sen kääntäisin, koska se voidaan kääntää juuri tällä tavalla, vaikka harva Raamatunkäännös on sen niin kääntänyt. Tässä kohden monet Raamatunkäännökset ovat varmaankin kääntäneet Room 1:4 seuraamalla muita käännöksiä. Koska Jeesus on ollut aina Jumalan Poika (on Sana, joka oli ja on Jumala), niin siksi Raamattu ei opeta, että Jeesuksesta olisi tullut Jumalan Poika vasta kuolleista nousemisen jälkeen. Jeesuksen ylösnousemus kuolleista todisti Hänen olevan Jumalan Poika, mutta ei tehnyt Hänestä Jumalan Poika, koska Hän on ollut aina Jumalan Poika.
Jeesus on Jumalan Poika, ja Hän on pyhyyden Hengen kautta noussut kuolleista, sillä Hän on meidän Herramme (Jumala), joka on se mitä Room 1:4 sanoo ja opettaa.
-PP-
Room 1:4 ja pyhyyden hengen puolesta kuolleistanousemisen kautta asetettu Jumalan Pojaksi voimassa-Jeesuksesta Kristuksesta, meidän Herrastamme, 33/38
Room 1:4 Ja on wäkewästi ilmoitettu Jumalan Pojaxi sildä Hengeldä joca pyhittä/ että hän on ylösnosnut cuolluista/ se on/ Jesus Christus meidän HERram: 1642
33/38 käännös ja monet muut käännökset kääntävät väärin Room 1:4 sanoen, että Jeesus on asetettu Jumalan Pojaksi kuolleistanousemisen kautta. Oikea käännös on, että Jeesus on tunnettu (tiedetty) Jumalan Pojaksi, koska Jeesus on Jumalan Poika, joka on ollut aina Jumalan Poika, jo ennen kuolleistanousemistaan, jo ennen lihaksi tulemistaan, koska Jeesus on ollut aina olemassa Jumalan Poikana.
Suomenkielen ensimmäinen koko Raamattu vuodelta 1642 kääntää Room 1:4:n hyvin samalla tavalla kuin miten arameankielen tekstit ovat sen kääntäneet. Vuoden 1642 suomalainen Raamattu on käännetty kreikankielen tekstistä eikä se juurikaan poikkea arameankielen teksteistä, vaan on käännetty lähes samalla tavalla, koska Room 1:4 voidaan kääntää kreikasta (kääntäisin sen itse näin) seuraavasti: Osoitettu (tunnettu) Jumalan Pojaksi voimassa, Hengen pyhyyden (mukaan) kautta Jeesus Kristus noussut kuolleista, meidän Herramme.
Vuoden 1942 Raamatunkäännös on käännetty hyvin samalla tavalla kuin miten itse sen kääntäisin, koska se voidaan kääntää juuri tällä tavalla, vaikka harva Raamatunkäännös on sen niin kääntänyt. Tässä kohden monet Raamatunkäännökset ovat varmaankin kääntäneet Room 1:4 seuraamalla muita käännöksiä. Koska Jeesus on ollut aina Jumalan Poika (on Sana, joka oli ja on Jumala), niin siksi Raamattu ei opeta, että Jeesuksesta olisi tullut Jumalan Poika vasta kuolleista nousemisen jälkeen. Jeesuksen ylösnousemus kuolleista todisti Hänen olevan Jumalan Poika, mutta ei tehnyt Hänestä Jumalan Poika, koska Hän on ollut aina Jumalan Poika.
Jeesus on Jumalan Poika, ja Hän on pyhyyden Hengen kautta noussut kuolleista, sillä Hän on meidän Herramme (Jumala), joka on se mitä Room 1:4 sanoo ja opettaa.
-PP-
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.
-
vaisuliini - Viestit: 7939
- Liittynyt: 09. Marras 2010 20:54
Re: Päivän sana
Kirjoittaja vaisuliini » 08. Kesä 2020 09:31
*
Arameankielen UT:n teksti Khabouris Codex Gal 2:16 ettei ihminen vanhurskaudu (pelastu) lain tekojen kautta, vaan Jeesuksen uskon kautta, ja me Hänessä Jeesus Messiaassa, uskomme, että Messiaan uskon kautta meidät vanhurskautetaan, eikä lain teoista, koska mikään liha ei vanhurskaudu lain teoista.
Tämä Khabouris Codexin teksti Gal 2:16:sta on todellinen helmi ja jalokivi, koska monet käännökset kuten myös 33/38 ja Raamattu kansalle käännökset kääntävät tämän jakeen väärin.
Kreikankielen alkuteksti sanoo myös samalla tavalla kuin arameankielen Khabouris Codex teksti, sillä kyse on Jeesuksen uskosta ja ansiosta, jonka tähden me pelastumme.
Gal 2:16 Mutta koska tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi lain tekojen nojalla, vaan Jeesuksen Kristuksen uskolla, mekin olemme uskoneet Kristukseen Jeesukseen tullaksemme vanhurskaiksi Kristuksen uskon ansiosta eikä lain tekojen perusteella, koska mikään liha ei tule vanhurskaaksi lain tekojen avulla. Toivo Koilo UT
Toivo Koilo on kääntänyt tämän jakeen oikein. Aapeli Saarisalo kääntää myös Gal 2:16 jakeen oikeansuuntaisesti.
-PP-
Arameankielen UT:n teksti Khabouris Codex Gal 2:16 ettei ihminen vanhurskaudu (pelastu) lain tekojen kautta, vaan Jeesuksen uskon kautta, ja me Hänessä Jeesus Messiaassa, uskomme, että Messiaan uskon kautta meidät vanhurskautetaan, eikä lain teoista, koska mikään liha ei vanhurskaudu lain teoista.
Tämä Khabouris Codexin teksti Gal 2:16:sta on todellinen helmi ja jalokivi, koska monet käännökset kuten myös 33/38 ja Raamattu kansalle käännökset kääntävät tämän jakeen väärin.
Kreikankielen alkuteksti sanoo myös samalla tavalla kuin arameankielen Khabouris Codex teksti, sillä kyse on Jeesuksen uskosta ja ansiosta, jonka tähden me pelastumme.
Gal 2:16 Mutta koska tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi lain tekojen nojalla, vaan Jeesuksen Kristuksen uskolla, mekin olemme uskoneet Kristukseen Jeesukseen tullaksemme vanhurskaiksi Kristuksen uskon ansiosta eikä lain tekojen perusteella, koska mikään liha ei tule vanhurskaaksi lain tekojen avulla. Toivo Koilo UT
Toivo Koilo on kääntänyt tämän jakeen oikein. Aapeli Saarisalo kääntää myös Gal 2:16 jakeen oikeansuuntaisesti.
-PP-
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.
-
vaisuliini - Viestit: 7939
- Liittynyt: 09. Marras 2010 20:54
Paikallaolijat
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 7 vierailijaa