Kirjoittaja vaisuliini » 15. Joulu 2020 13:50
*
Olemme osa turmeltunutta ihmissukua
Jumala ei oe kääntänyt selkäänsä meille yksilöinä vaan ihmissukuna. Syntiinlankeemuksen seurauksena me turmelluimme - koko ihmissuku - ja siksi meille tuli mahdottomaksi nähdä Pyhää Jumalaa kasvoista kasvoihin. Hän joutuu pyhänä ja täydellisenä pitämään meihin etäisyyttä, sillä me olemme syntisiä ja turmeltuneita. Siksi kukaan ei voi nähdä Häntä ja jäädä eloon.
Moni jumalaton sanoo: "Jos, Jumala, olet olemassa, niin anna minun nähdä sinut." Jos Jumala vastaisi tuohon rukoukseen, se ei olisi rakkautta vaan tuomiota. On suurta armoa, että Jumala ei aina ilmesty, kun sitä Häneltä pyydetään.
Jumala sanoi Moosekselle: "Minä annan kaiken ihanuuteni käydä sinun ohitsesi ja huudan nimen 'Herra' sinun edessäsi. Ja minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, armahda, ketä armahdan."
Kun Jumala kohtasi Mooseksen, se oli suurta armoa. Mutta samalla Mooses oli pimeässä rotkossa. Jumala sanoi: "Minä asetan sinut kallion rotkoon ja peitän sinut kädelläni, kunnes olen kulkenut ohi."
Moni tämän päivän kristitty uskoo, että uskova ei voi koskaan joutua pimeään, sillä Jumala ei salli mitään vaikeuksia omilleen. Ihmiset uskovat tänään taruja, jotka eivät perustu Raamattuun. Siksi moni uskova on paniikissa - suuressa uskon kriisissä - kun kohtaa pimeää. Moni ajattelee ensimmäisenä, että Jumala on hyljännyt minut. Jumala on rangaissut minua, koska olen niin huono ja kelvoton. Ahdistuksen ja kivun lisäksi ihmisellä on vielä pelko Jumalan hylkäämisestä.
Tämä väärä menestysteologinen raamatuntulkinta on lyönyt läpi hyvin laajalti kristillisessä maailmassa. Sen mukaan pimeä on aina Jumalan rangaistus. Kun elämä on helppoa, kun ei ole sairautta, ei köyhyyttä eikä mitään ongelmia, silloin olen rakastettu ja hyväksytty Jumalan lapsi. Mutta jos on vaikeuksia, se on seurausta vakavista synneistä tai epäuskosta.
Miten toimia, kun tie vie pimeään laaksoon?
Pietari kirjoittaa: "Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, että hän ajallansa teidät korottaisi Heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen." (1 Piet. 5:6-7)
Miten meidän tulisi toimia kun on pimeää? Pietari vastaa: "Nöyrry ja heitä murheesi Hänen kannettavakseen." Jumalan käden alla voi joskus olla pimeää, mutta silloinkin olet turvassa. Siksi kaikki, mitä pitää tehdä, on nöyrtyä hiljaa Hänen edessään ja luovuttaa huolet Hänen kannettavakseen, sillä olet aina Hänen huolenpitonsa alla.
Kun Israel lähti aikanaan Egyptistä, se joutui pian suureen hätään. Raamattu kertoo, kuinka Israel pakeni Egyptin sotajoukkoja, mutta joutuikin umpikujaan. Edessä oli meri, ympärillä vuoret ja takana Egyptin sotajoukot. Heillä ei ollut mitään mahdollisuutta paeta. Jumala oli johdattanut Israelin juuri tuohon tilanteeseen. Tuo pimeä ja toivoton hetki oli tullut Herralta, sillä sen kautta Jumala halusi opettaa heitä ja varmasti myös meitä.
Silloin Mooses sanoi: "Herra sotii teidän puolestanne ja te olkaa hiljaa." (2. Moos. 14:14) Israelilaisten ei tarvinnut tehdä mitään muuta tuon pimeyden keskellä kuin olla hiljaa ja odottaa, mitä Herra tekee. Heidän tuli vain edelleen luottaa siihen, että Herra on tässäkin hetkessä heidän kanssaan ja hoitaa tämänkin ongelman. Israel uskoi, mitä Mooses sanoi ja pelastui täysin toivottomasta tilanteesta.
Miten sinun tulee toimia kun on pimeää? 1) Nöyrry odottamaan Jumalaa samassa uskon hengessä kuin silloinkin, kun oli valoisaa. Älä katkeroidu, älä syytä Jumalaa tai itseäsi. Älä anna valtaa itsesäälille tai yliotetta masennukselle. Älä vajoa toivottomuuteen, vaan nöyrry Jumalan väkevä käden alle. "Herra sotii teidän puolestanne ja te olkaa hiljaa."
Näin meidän tulee toimia silloinkin, kun olemme itse aiheuttaneet oman pimeytemme. Joskus sielunvihollinen pettää ihmisen ja hän joutuu pimeyteen omien virheittensä tähden. Mutta silloinkin Jumala auttaa, kun ihminen vain nöyrtyy Jumalan väkevän käden alle.
2) Heitä murheet tästä pimeydestäkin Jeesuksen päälle. Hän on jo kantanut tämänkin taakkasi Golgatalla puolestasi, jopa omat virheesikin. Terve usko on lepoa kaikissa elämän tilanteissa Kristuksessa, sillä Jeesus on jo täyttänyt kaiken. Rangaistus on jo kärsitty ja siksi Herra on juuri pimeässä laaksossa meitä erityisen lähellä.
Golgatan kumpu oli kerran olemassa juuri siksi, että Jumalan apu voisi kohdata syntistä ihmistä, joka kääntyy ahdistuksessaan Jumalan puoleen.
Herra sanoi "Katso, tässä on paikka minun läheisyydessäni; astu tuohon kalliolle." Mikä oli tuo kallio? Se oli ja on edelleen Kristus. Paavali kirjoittaa korintolaisille: "He joivat kaikki samaa hengellistä juomaa. Sillä he joivat hengellisestä kalliosta, joka heitä seurasi; ja se kallio oli Kristus." (1. Kor. 10:4)
Joku saattaa kysyä: "Eikö uskosta sitten olekaan mitään hyötyä, kun Jumalan lapsikin voi joutua pimeään, vaikka turvaakin Jeesukseen?" Raamattu ei lupaa, että emme koskaan kohtaa vaikeuksia tai kärsimyksiä. Mutta Raamattu lupaa, että juuri niissä hetkissä Jeesus on meidän kanssamme ja poikkeuksellisen lähellä meitä. On täysin eri asia olla pimeässä laaksossa yksin tai olla siellä Jeesuksen kanssa, Hänen rauhansa ja leponsa sydämessäsi.
Raamattu sanoo: "Monen ahdistuksen kautta meidän pitää menemän sisälle taivasten valtakuntaan." (Apt. 14:22) Niin on kirjoitettu ja siksi me joudumme sitä myös välillä kokemaan. Älä sen tähden lupaa kenellekään, että et koskaan sairastu, lapsesi ovat aina onnellisia ja taloutesi ei koskaan horju, kunhan vain uskot Jeesukseen. Se on uskottelua ja itsepetosta, jonka seurauksena lopulta koko uskonelämä romahtaa, kun ihminen kohtaa elämän todellisuuden.
Jeesus on TIE
Tapani Suonto
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.