vaisuliini kirjoitti:"Hengen tehtävänä ja armollisena tarkoituksena on tuoda Kristus ihmisen elämään. Mutta tämä ei käy päinsä, ennen kuin ihminen on saanut nähdä oman sydämensä syntisyyden ja turmeluksen. Siksi Henki paljastaa synnin ennen vanhurskautta. Kristuksen kirkkautta ei saa kukaan nähdä ennen kuin on nähnyt oman sydämensä rumuuden. Ensin hän haavoittaa, sitten parantaa. Ensin hän kuolettaa, sitten tekee eläväksi. Ensin hän osoittaa synnin, sitten vanhurskauden - ensin syntisen, sitten Kristuksen."
-Fredrik Wislöff/Minä uskon Pyhään Henkeen-
Näin on asia kuin veljemme Fredrik kirjoitti. Tähän tahtoisin tosin lisätä, että kääntyessämme Kristuksen puoleen ja turvatessamme Hänen sovitustyöhönsä, näemme syntiemme kauheuden, mutta tosiasiassa usein vain tekosyntiemme kauheuden pintaa. Tuo on kuitenkin autuas hetki -kun syntinen huutaa ensimmäisen kerran avukseen Herraa ja uskoo Häneen- sillä hän saa silloin syntinsä anteeksi ja syntyy Jumalan lapseksi. Se, että Pyhä Henki vie meitä siitä alkaen yhä syvempään ja omakohtaisempaan Jeesuksen tuntemiseen, johtaa myös ihmisen kauhistumaan hänessä olevaa synnin syvyyttä ja turmelluksen pohjattomia syövereitä. Näissä kipuiluissa aidosti tosiuskoon tullut voi epäillä, ettei ole koskaan tosiuskoon tullutkaan ja "ryhtyy toimiin tullakseen oikeasti uskoon". Olen tavannut ihmisiä, jotka kertovat tulleensa uskoon monta kertaa, vaikka kysymys on todellisuudessa parannuksen tekeminen ja Jumalan tahdon hyväksyminen jollakin elämän alueella. Onko tällaiseen "moninkertaiseen uskoontuloon" syynä sitten puutteellinen tai väärä opetus vai vanhan aatun uusi ponnistus vai uuden luomuksen yritys omin voimin täyttää Jumalan tahtoa.
Toivottavasti nämä välihuomautukseni eivät kiusaa Sinua tai ketään. Nimittäin, kun Wislöff kirjoitti:
"Hengen tehtävänä ja armollisena tarkoituksena on tuoda Kristus ihmisen elämään. Mutta tämä ei käy päinsä, ennen kuin ihminen on saanut nähdä oman sydämensä syntisyyden ja turmeluksen...Kristuksen kirkkautta ei saa kukaan nähdä ennen kuin on nähnyt oman sydämensä rumuuden." niin tätä ei saa ymmärtää niin, että ihmisen tulisi nähdä pahuutensa pohjaan saakka ennen kuin hän saa nähdä Kristuksen armon kirkkauden, joka loistaa meille ristinpuulta.
Näin kaikki he kyllä opettavatkin, joiden hyvistä kirjoita olet tekstejä lainannut. Herran tulee kasvaa ja meidän vähetä. Paavali on meille hyvänä esimerkkinä tässä(kin) asiassa. Nuorena uskovana hän kirjoitti
"minä olen apostoleista pienin", myöhemmin matkaa jo pidempään tehtyään
"minä olen pyhistä halvin" ja ennen kuolemaansa
"minä olen syntisistä suurin". Paavali oli todella pitkälle kilvoituksessaan ehtinyt mies.