Päivän sana

[vaisuliini]

*
Koko painosi kestävä Kulmakivi

"Tulkaa hänen luokseen, elävän kiven luo, jonka ihmiset ovat hylänneet mutta joka on Jumalan valitsema ja hänen silmissään kallisarvoinen" (1. Piet. 2:4)

Tällä kivellä tarkoitetaan Jerusalemin temppelin perustuksissa olevaa kulmakiveä. Kulmakivi oli aina kahden seinän yhtymäkohdassa ja ilman niitä rakennus olisi sortunut. Rakennusta rakennettaessa kulmakivi oli siis rakennuksen tärkein kivi. Siksi se valittiin huolella, jotta se kestäisi koko rakennuksen painon. Jotkut sekoittavat tämän huippukiveen, joka puolestaan holvikaaren ylin kivi. Tämän kiven piti kestää reunakivistä siihen kohdistuva paine.

Jerusalemin temppelissä käytettiin kulmakivinä valtavia, sitä varten kalliosta lohkaistuja kiviä, joiden pituus oli 12 metriä, leveys 3.5 metriä ja paino muistaakseni yli 5000 kg. Näin kerran kuvan tuollaisesta kivestä ja havahduin: tuo kivi on niin valtavan iso, että se kestää meidän koko painomme. Se kivi ei sorru vaikka uskaltaisimme koko painollamme astua sen päälle.

Alitajuntaamme hiipii salakavalasti sellainen ajatus, että jos minä ihan tällaisena kuin tänään olen, laittaisin kaiken luottamukseni yksin Jeesuksen varaan, Hän ei kestäisi minua. Syntini ja pahuuteni painaisivat liikaa. Mutta ajattele tuota valtavaa kulmakiveä, joka on vielä koeteltu ottamaan vastaan rakennuksen koko painon. Tuo rakennus olemme me, kristillinen seurakunta. Me jokainen olemme kiviä Jumalan temppelissä ja kulmakivi kannattaa meidän kaikkien painoa.

Jumala pyytää meitä astumaan Jeesuksen varaan koko painollamme. Ei vain toisella jalalla ja itse pitäen osan painostamme omien voimiemme varassa vaan koko meidän menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus tulee laittaa Hänen kannettavakseen. Koska Jeesus kestää. Ja jos joku päivä uskallat astua Jeesus-kiven päälle, huomaat, että se todella kannattaa sinua. Jotkut tosin epäuskossaan hylkäsivät tämän kiven mutta usko sinä. Sillä se paino, jonka annat Kristukselle, se on sinulta itseltäsi pois.

-Yksin armosta-

[vaisuliini]

*
Ihminen on luontaisesti Jumalan vihollinen, sillä synti erottaa meidät Jumalasta. Aina ei ollut niin, sillä paratiisissa ennen syntiin lankeamusta ihmisellä oli läheinen suhde Jumalan kanssa. Jumalan tahto on ennallistaa suhde Hänen kanssaan, siksi Hän lähetti oman Poikansa kuolemaan meidän puolestamme ristillä ja sovittamaan kaikki meidän syntimme Hänen pyhällä verellänsä, että meillä olisi mahdollisuus päästä läheiseen suhteeseen Jumalan kanssa, purkaa vihollisuus ja tulla Jumalan lapsiksi uudestisyntymisen kautta. Kun me uskomme evankeliumin ja tunnustamme syntimme, Jumala antaa meille meidän syntimme anteeksi. Meidän pitää myös tehdä parannus, eli kääntyä pois synnistä ja otettava upotuskaste, jotta suhde Jumalaan voisi tulla eläväksi.

Roomalaiskirje 5:8-11
Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme.
Paljoa ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään, pelastumme hänen kauttansa vihasta.
Sillä jos me silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta, paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitetut;
emmekä ainoastaan sovitetut, vaan vieläpä on Jumala meidän kerskauksemme meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta me nyt olemme sovituksen saaneet.

-E.R.-

[vaisuliini]

*
Älä unohda evankeliumia!

"Veljet, minä palautan mieleenne se evankeliumin, jonka olen julistanut teille. Te olette ottaneet sen vastaan ja pidätte siitä kiinni, ja sen avulla te myös pelastutte, jos säilytätte sen sellaisena kuin minä sen teille julistin; muuten olette turhaan tulleet uskoviksi." (1. Kor. 15: 1,2)

Rovasti Olavi Peltola kerran sanoi minulle, että evankeliumi on historian valossa hukkunut aina 30 vuoden välein. Hän sanoi, että jokaisen sukupolven pitää löytää se uudelleen. Paavalinkin tuli kirjoittaa nämä herättelevät sanat perustamalleen seurakunnalle, jossa hän oli vaikuttanut pitkiä aikoja ja opetuksellaan sitä rakentanut. Hän herätteli heitä palaamaan evankeliumin perustalle.

Evankeliumi on Jumalan sädehtivä kirkkaus, se on Jumalan voima ja Raamatun keskeisin ilmoitus. Evankeliumi on niin yksinkertainen ja vapauttava ilosanoma, että me kristityt aina olemme hukkaamassa sen tai lisäämässä siihen jotakin omaamme. Mutta jos yrität varmistella evankeliumin sanomaa ihmisrajoituksin, menetät sen voiman.

Mitä evankeliumi on? Se on sanoma siitä Jumalan rakkaudesta, joka tuli alas meidän syntisyyteemme ja kärsimykseemme. Me emme päässeet ylös Jumalan luokse, niinpä Hän laskeutui meidän tasollemme. Jumala tuli ihmiseksi Jeesuksessa Kristuksessa ja Hän otti vapaaehtoisesti meille kuuluvan rangaistuksen. Jeesus otti harteilleen kaikki meidän syntimme ja Jumala tuomitsi hänet niiden vuoksi kuolemaan kirotun ja jumalattoman kuoleman.

Evankeliumi julistaa meille tänään: Jumala poisti Hänen ja meidän väliltämme kaikki esteet ja ylitti synnin kuilun puolestamme. Evankeliumi kuuluttaa syntiselle ihmiselle Jumalan anteeksiantamusta, armoa ja rakkautta. Evankeliumi vakuuttaa pimeydessä olevalle ihmiselle: sinun ei tarvitse ottaa askeleita kohti valoa vaan Jumala on tullut sinun pimeyteesi.

Tiedän: Missä on parannuksenteko ja ihmisen kilvoittelu ja osuus? Kun evankeliumi saa loistaa vapaalla ja jumalallisella kirkkaudellaan, JOS se todella saa olla ilman ihmisten tekemiä ehtoja ja rajoituksia ja jos armo todella voi olla todellista Jumalan armoa, niin silloin voidaan ottaa huomioon kaikki muut asiat. Evankeliumi synnyttää halun jatkuvaan parannuksentekoon, kilvoitteluun ja toisten palvelemiseen.

Evankeliumi saa meidän sydämen katseemme meitä rakastavaan Jeesukseen ja siinä yhteydessä armo vaikuttaa meissä Jumalan tahdon mukaisia asioita. Ihminen palvelee ilolla sekä Jumalaa että lähimmäisiään. Vapautettuna ja rakastettuna hän rakastaa toisia.

Emmehän rajoita evankeliumia?

-Yksin armosta-

[vaisuliini]

*
Häpeän kantajat tuovat herätyksen

"Katso, kun tuo aika tulee, minä tuhoan kaikki sortajasi. Minä pelastan sinut, tuon ontuvat ja karkotetut kotiin. Kaikkialla, missä he ovat kantaneet häpeää, minä nostan heidät kunniaan." (Sef. 3:19)

Älä ymmärrä minua niin, että olisin varastamassa Israelin kansan lupauksia Jumalan seurakunnalle. Mutta uskon, että Jumalan olemus heijastelee kirkkauttaan Vanhassa Testamentissa myös meille kristityille ja meillä myös on lupa uskoa hänen lupauksiinsa.

Monet kantavat valtavia syyllisyyden ja häpeän kuormia. Monien kristittyjenkin häpeä on niin suurta, etteivät he uskalla puhua siitä kenellekään. Häpeä on tunnetta, että olen huono, pahempi kuin toiset. Lukuisat kipeät kokemukset tai sisimmässä repivät taistelut ovat saattaneet jättää ihmisen häpeän alle ja sen vangiksi. Heitä on tuhansia kristillisten yhteisöjen ulkopuolella ja valtava määrä myös sisäpuolella. Häpeää kantavat lukemattomat sekä riviseurakuntalaiset että hengellisen työn tekijät. He pelkäävät, että joku päivä joku näkee heidän huonommuuteensa. Kuka pelastaa häpeän kantajat?

Minä vilpittömästi uskon, että Jumala tuo herätyksen ajat vielä Suomenkin kansalle. Se on armoherätys ja siinä Jumala käyttää juuri niitä ihmisiä, jotka ovat ontuvia, karkotettuja ja häpeään vangittuja. Jumala vapauttaa heidät suunnattomalla armollaan. Hän tulee sellaisten ihmisten luokse evankeliumin Sanallaan ja kutsuu heitä ulos vankilastaan. Jeesus vapauttaa heidät sellaisista taakoista, joista he eivät itse olisi voineet päästä irti.

He saavat olla Kristuksen kohdanneina täynnä Hänen armoaan. He eivät tuo esille itseään vaan julistavat sitä, miten suuri ja rakastava on Jeesus ja mitä Hän voi tehdä jokaiselle särkyneelle ja häpeän painamalle ihmisille. Ja kun Jeesus nostetaan esille kuin Mooseksen pronssikäärme, ihmiset katsovat Häneen ja pelastuvat ja uudistuvat.

Jumala tuntuu läpi Raamatun ilmoittavan: "Minä painan ylhäiset alas ja korotan alhaiset ylös." Jos olet yksi häpeän kantaja, Jumala tulee nostamaan sinut kunniaan. Hänen armonsa evankeliumi tekee sen. Ja luulen, että tulet julistamaan elämälläsi Jumalan suunnatonta kirkkautta.

-Yksin armosta-

[vaisuliini]

*
Jumalan nimen voima

"Pyhä Isä, suojele heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä" (Joh. 17:11).

Jumala ilmoitti Moosekselle nimensä "Ehjee", kun hän oli saanut kehotuksen viedä Israelin kansa pois Egyptin orjuudesta. Mooses näki oman kelvottomuutensa ja kysyi tarkalleen ottaen "MITÄ Sinun nimesi on? Kaikki tiesivät silloin Jumalan nimen, mutta Mooses kysyi siis: "Jumala, asetat minut mahdottomaan tilanteeseen ja tehtävään. Kerro minulle ja meille millainen olet!" Mooses sai vastauksen, joka suomennetaan sanoilla "Minä olen se, joka olen. Tämä vastaus tarkoitti: "Mooses, Minä olen Jumala, Minä olen aina ollut, olen kaiken inhimillisen laskelmoinnin yläpuolella ja pystyn tekemään mitä vain. Voit luottaa Minuun."

On tärkeää huomata, että Johanneksen evankeliumissa Jeesus käyttää itsestään tätä samaa Jumalan nimeä "EHJEE" tai toista, "ANI HU", eli Minä olen. Ne toistuvat evankeliumissa peräti 24 kertaa. Hän ilmoitti olevansa ihmisen lisäksi se sama Vanhan Testamentin Jumala, jota juutalaiset palvelivat.

Jumalan nimi edustaa sitä millainen Hän on ja mihin Hän pystyy. Hänen nimensä on annettu meille lohduttamaan meitä. Juutalaiset varoivat Jumalan nimen käyttöä niin, että Jumalan ominaisuudet unohtuivat ja sijaan jäivät kirjanopettajien opetus käskyjen täyttämisestä ja ihmisen osuudesta.

Jeesus tuli jälleen ilmoittamaan Jumalan nimen (j. 6) eli ilmoittamaan kuka Jumala on ja millainen Hän on suhteessaan ihmiseen. Nimittäin Hän on laupias ja armahtava. Hänen luokseen saa tulla epäonnistunut ja syntinen ihminen. Ja kun näemme elämämme pelkkänä ongelmakasana, niin Pyhä Henki osoittaa meille Jumalan nimeä ja vakuuttaa, että Hän on paljon enemmän kuin tarvitsemme ja voi tehdä paljon suurempia kuin pystymme kuvittelemaan.

Lainaan lopuksi Per-Olof Malkin suurenmoista kirjaa nimeltä Jeesuksen jäähyväisrukous: "Jumalan nimessä oleminen on verrattavissa talossa olemiseen tai huoneessa olemiseen. Et sinä muutu miksikään, kun astut kotiovestasi sisään. Mutta yhtäkkiä sinulla on vain katto, seinät ja lattia ympärilläsi. Ne suojaavat tuulilta ja pakkasilta. Ilman niitä sinä kuolisit kylmyyteen. Näin Jumalan nimi on kuin huone, jossa ollaan turvassa. Hän on ja Hänen omansa ovat Hänessä."

- Yksin armosta -

[vaisuliini]

*
Halvaantunut hyppää jaloilleen

"Mies istui kuuntelemassa Paavalin puhetta, kun Paavalin katse pysähtyi häneen. Paavali huomasi, että mies uskoi voivansa parantua. Hän sanoi kovalla äänellä: `Nouse seisomaan! Oikaise jalkasi.´Mies hypähti pystyyn ja käveli" (Apt. 14:9,10).

Otan nyt kantaa vaikeaan ja mielipiteitä jakavaan aiheeseen. Tarkoitus on kysyä, voiko Jumala parantaa ja jos voi, niin millä edellytyksillä? Tästä aiheesta on saatavilla niin kirjavaa opetusta, ettei mukana meinaa pysyä.

Siteeraamaani raamatunkohtaa muutaman muun ohella käytetään sen näkemyksen tukemiseksi, että ihmisessä itsessään tulee olla usko parantua, jotta Jumala voi toimia. Mutta lue tarkasti mitä tapahtui: Paavali julisti Sanaa, mies kuuli sen ja uskoi. Mitä Paavali opetti? Sitä samaa evankeliumia, josta meillä on puhenäytteitä sekä hänen että Pietarin opettamana koko apostolien tekojen pituudelta! Paavali opetti sitä Jeesus-keskeistä armon evankeliumia, josta Pietari puhui Korneliuksen talossa ja jonka johdosta Pyhä Henki laskeutui kuulijoiden päälle. Ajattele: Pietari kertoi Jeesuksesta ja Henki synnytti herätyksen.

Apostolien tekoja käytetään joskus perusteena erilaisten parantumiskokousten markkinoimiseksi. On totta, että Jumala vahvisti evankeliumin monenlaisilla ihmeillä ja uskon Hänen pystyvän siihen tänäänkin. Mutta apostolit eivät yhdessäkään puheessa eivätkä missään toiminnassaan keskittyneet parantamisihmeisiin. He keskittyivät ylivoimaisesti tärkeimpään - Kristuksen Jeesuksen esille tuomiseen. He opettivat Jeesuksen kuolleen kuulijoiden syntien puolesta ja kehottivat heitä turvautumaan Häneen uskossa. He siis keskittyvät evankeliumiin. Ja tähän sanomaan Pyhä Henki yhtyi ja vahvisti sen ihmeillä.

Paavalin parantama mies uskoi, koska evankeliumi näytti hänen sydämelleen ristiinnaulitun ja ylösnousseen Kristuksen. Julistettu Jumalan Sana vaikutti hänessä uskon ja sen Paavali huomasi. Suurimpana ihmeenä oli se, että mies alkoi uskoa Jeesukseen Vapahtajanaan ja hän pääsi sisälle pelastukseen. Se sama usko syntyi myös Korneliuksen talossa. Pääasiaan pitäminen pääasiana on siis tärkeintä.

Lopuksi on pakko sanoa vielä pieni mutta tärkeä huomio. Jos Jumala joskus parantaa sairaan minun kauttani, luultavasti pullistun ylpeydestä ja nousen metrin muita korkeammalle. Siihen eivät apostolit sortuneet. Kun Paavalia oltiin nostamassa korokkeelle parantumisihmeen jälkeen, hän sanoi olennaisimman: "Mitä te oikein teette? Ihmisiä me vain olemme, samanlaisia kuin tekin." Hyvä muistutus.

-Yksin armosta-

[vaisuliini]

*
Autuas synnintunto

"Niin kauan kuin minä vaikenin synnistäni, ruumiini riutui ja kuihtui. Päivät päästään minä huusi tuskassani." (Ps. 32:3)

Jos olen ymmärtänyt oikein, tässä Psalmissa Daavid kuvaa niitä tuntojaan, kun hän oli tehnyt aviorikoksen Batseban kanssa ja murhauttanut tämän aviomiehen Urian. Hän otti murhan jälkeen Batseban yhdeksi vaimoistaan ja ajatteli jatkavansa elämäänsä entiseen malliin. Kyllähän Daavid tiesi tekonsa vääräksi mutta hän halusi peittää sen Jumalalta, toisilta ja ehkä myös itseltään.

Väliin tuli autuas synnintunto. On olemassa myös väärää synnintuntoa ja se pitää käsitellä kristillisten terapeuttien tai kypsien kristittyjen kanssa. Mutta kirjoitan nyt siitä synnintunnosta, jonka Jumala vaikuttaa meidän todellisten syntiemme tähden. Se on Hänen suurta lahjaansa meille.
Synnintunto ei ole tunteena mukava. Haluaisimme vaientaa sen erilaisilla verukkeilla, psykologistaa sen, ajattelemalla toisten vielä suurempia syntejä tai menemällä sen verukkeen taakse, että "Jumalan armo riittää kuitenkin." Se riittääkin, mutta armo ei koskaan vie synnin suosimiseen eikä toimi sille verukkeena tai lupana.

Daavid kuvaa sitä kokemusta, jota moni - tahtoisin sanoa jokainen - Jumalan oma kokee jossain vaiheessa elämäänsä. Hän sisäisesti riutui ja kuihtui, voi huonosti. Syynä oli se, että hän halusi selitellä ja piilotella syntiään Jumalalta ja sen vuoksi oli itse kääntänyt Jumalalle selkänsä. Jumalayhteys oli täten paljon etäisempi kuin mitä se olisi voinut olla ja mitä se ennen lankeamista olikin. Daavid kärsi, mutta huomaa - myös Jumala kärsi. Jumala kaipaa yhteyttä meihin ja kun me olemme kääntämässä Hänelle selkäämme ja valitsemme suosia syntejämme, Hän antaa Pyhän Henkensä vaikuttaa meissä kurjalta tuntuvaa synnintuntoa. Se on Jumalan rakkautta.

Miten synnintunnon kanssa toimitaan? Jos koemme syyllisyyttä jostain Raamatun vastaisesta teosta tai asenteesta, meidän on hyvä kertoa se Jumalalle. Se taas vaatii nöyrtymistä ja luottamusta siihen, että meitä odottaa nimenomaan meitä kaipaava ja rakastava Jumala. Daavid kirjoittaa jakeessa 5, että hän yksinkertaisesti tunnusti syntinsä Jumalalle ja Jumala antoi synnit anteeksi. Yhteys Jumalaan oli palannut ja sisäinen vapaus ja riemu palannut (j. 11).

Yksi tärkeä huomio. Jumala ei anna syntejämme anteeksi katumuksemme tai syntiemme tunnustuksen tähden. Ne eivät ole ansioita, jotka Jumala palkitsee. Jumala on jo Kristuksen ristinkuolemassa 2000 vuotta sitten antanut kaikki meidän syntimme anteeksi. Mutta me tarvitsemme olla rehellisiä ja aitoja Hänelle ja kertoa syntimme, koska muuten saatamme paatua ja joutua sivuraiteelle. Ilman rehellisyyttä voimme hengellisesti huonosti. Hän odottaa meidän kertovan Hänelle kaikki syntimme, nekin joista emme pääse eroon ja rakastaen kuulee ja auttaa. Ja vaikka suuret tulvavedet tulvisivat, sinä et huku! (j. 6).

-Yksin armosta-

[vaisuliini]

*
Jumala iloitsee sinusta

Seuraavan tekstini omistan kaikille niille yksinäisille ja väsyneille kristityille, jotka ovat jääneet vaikeuksiensa alle ja jotka eivät pysty ajattelemaan itsestään enää mitään hyvää.

"Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi, Hän on voimallinen, Hän auttaa. Sinä olet Hänen ilonsa, rakkaudessaan Hän tekee sinut uudeksi, Hän iloitsee, Hän riemuitsee sinusta." (Sef.3:17)

Sanat lausuttiin alun perin Juudan kansalle ja Jerusalemille, jotka olivat kokemassa Jumalan suuret tuomiot. Kansa tulisi kokemaan kauheita aikoja, koska se oli kääntänyt selkänsä elävälle Jumalalle. Mutta sitten Jumala tekee uskomattoman lupauksen jo ennakkoon: toivonsa menettänyt kansa omistaisi pimeimmässäkin epätoivossa Jumalan, joka loisi aivan uutta. Tämä on vahvaa opetusta tämän päivän kristityille ja Jumalan seurakunnalle.

Jumala iloitsee sinusta, joka et osaa enää itseäsi arvostaa etkä nähdä itsessäsi, saati elämässäsi hyvää. Itseasiassa Jumala tekstin mukaan jopa riemuitsee sinusta suunnattomalla tavalla. Sinä olet Jumalan silmissä niin rakas ja kallisarvoinen, että Hän antoi oman rakkaan ja ainoan Poikansa kuolemaan puolestasi. Hänen ilonsa ulottuu syvemmälle kuin siihen, miten sinä olet onnistunut, Hän iloitsee sinusta itsestäsi. Ja siksi kolmiyhteinen Jumala on jatkuvasti aktiivinen sinun suhteesi!

Uskallan kirjoittaa vielä yhden asian loppuun: "Rakkaudessaan Hän tekee sinut uudeksi." Riippumatta siitä, miten toivoton tilanteesi on juuri nyt, Jumala voi ja tahtoo tehdä sinulle hyvää. Hän iloitsee voidessaan tuhlata sinuun rakkauttaan ja armoaan ja antaa sinulle hyviä lahjojaan. Hän pystyy rakentamaan elämäsi rauniot ja antamaan sinulle aivan uuden suunnan ja kiitosmielen. Tuntuuko ajatus mahdottomalta? Muistathan, että sinun kanssasi on Jumala, joka iloitsee sinusta! Eikö tämä ole suunnaton toivon näköala, kärsimyksenkin keskellä?

-Yksin armosta-

[Jukka]

*
Jumala iloitsee sinusta

Seuraavan tekstini omistan kaikille niille yksinäisille ja väsyneille kristityille, jotka ovat jääneet vaikeuksiensa alle ja jotka eivät pysty ajattelemaan itsestään enää mitään hyvää.

"Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi, Hän on voimallinen, Hän auttaa. Sinä olet Hänen ilonsa, rakkaudessaan Hän tekee sinut uudeksi, Hän iloitsee, Hän riemuitsee sinusta." (Sef.3:17)

Sanat lausuttiin alun perin Juudan kansalle ja Jerusalemille, jotka olivat kokemassa Jumalan suuret tuomiot. Kansa tulisi kokemaan kauheita aikoja, koska se oli kääntänyt selkänsä elävälle Jumalalle. Mutta sitten Jumala tekee uskomattoman lupauksen jo ennakkoon: toivonsa menettänyt kansa omistaisi pimeimmässäkin epätoivossa Jumalan, joka loisi aivan uutta. Tämä on vahvaa opetusta tämän päivän kristityille ja Jumalan seurakunnalle.

Jumala iloitsee sinusta, joka et osaa enää itseäsi arvostaa etkä nähdä itsessäsi, saati elämässäsi hyvää. Itseasiassa Jumala tekstin mukaan jopa riemuitsee sinusta suunnattomalla tavalla. Sinä olet Jumalan silmissä niin rakas ja kallisarvoinen, että Hän antoi oman rakkaan ja ainoan Poikansa kuolemaan puolestasi. Hänen ilonsa ulottuu syvemmälle kuin siihen, miten sinä olet onnistunut, Hän iloitsee sinusta itsestäsi. Ja siksi kolmiyhteinen Jumala on jatkuvasti aktiivinen sinun suhteesi!

Uskallan kirjoittaa vielä yhden asian loppuun: "Rakkaudessaan Hän tekee sinut uudeksi." Riippumatta siitä, miten toivoton tilanteesi on juuri nyt, Jumala voi ja tahtoo tehdä sinulle hyvää. Hän iloitsee voidessaan tuhlata sinuun rakkauttaan ja armoaan ja antaa sinulle hyviä lahjojaan. Hän pystyy rakentamaan elämäsi rauniot ja antamaan sinulle aivan uuden suunnan ja kiitosmielen. Tuntuuko ajatus mahdottomalta? Muistathan, että sinun kanssasi on Jumala, joka iloitsee sinusta! Eikö tämä ole suunnaton toivon näköala, kärsimyksenkin keskellä?

-Yksin armosta-

Jokin sydämessäni estää sanomasta tähän tekstiin aamenta. Sefanjan 3:n luvun loppuosa kuvaa Kristuksen morsiamen (seurakunnan) ihanuutta, mutta ei tuossa mielessä kuin yllä kirjoitetaan. Lukekaapa ennustus vaikkapa KR33 tai Bibliasta (3:11 -> luvun loppuun).

[vaisuliini]

*
Tulisessa pätsissä

"Hän sanoi: `Mutta minä näen nyt neljä miestä kävelemässä tulen keskellä, eivätkä he ole vahingoittuneet! Ja neljäs näyttää aivan jumalolennolta.´" (Dan. 3: 25)

Kolme Danielin ystävää, jotka oli tuotu Juudeasta Babyloniaan pakkosiirtolaisina, joutuivat tukalaan tilanteeseen. Jos he eivät suostuisi kumartamaan Babylonian kuninkaan teettämää valtavaa kuvapatsasta, he joutuisivat välittömästi tuliseen pätsiin ja varmuudella kuolisivat. Miehet eivät halunneet palvella muita jumalia kuin omaansa ja niin kuningas heitätti heidät seitsemänkertaisesti kuumennettuun tuleen.

Tapahtui todellinen ihme. Nämä miehet kävelivät tulen keskellä vahingoittumattomina. Kuningas huudahti näkevänsä myös neljännen miehen, joka näytti jumalolennolta. Luulen Hänen olleen Herra Jeesus. Hän suojeli omiaan tulelta ja pelasti heidät. Jumala käänsi tämän hirveän tilanteen omaksi kunniakseen.

Meillä on lupa uskoa aivan samaan suojeluun. Nimittäin Pietarin 1. kirjeen mukaan mekin joudumme monenlaisten ahdistusten "tuleen ja hehkuun", jossa meitä koetellaan (1. Piet. 4: 12). Emme saisi uskomme alussa huolettomina päivinä aliarvioida tätä ja ajatella sen olevan jotain pientä koetusta, josta selvitään helposti. Nimittäin moni Jumalan rakas lapsi joutuu todelliseen tuleen, ihan kuin nuo kolme juutalaista miestä. Heistä näyttää mahdottomalta selviytyä sellaisesta tulesta ja sielua kärventävästä kuumuudesta, johon ovat ehkä yllättäenkin joutuneet.

Mahdotonta olisikin selviytyä tulisista pätseistä, ellei Herra Jeesus olisi niissä kanssamme. Haluan kertoa sinulle lohduttavan uutisen: Hän itse jopa johtaa meitä niihin. Miksi hyvä Jumala niin tekisi? Koska Hän haluaa sinun uskosi kasvavan. Ei sinun kasvavan, päinvastoin pienenevän mutta uskosi kasvavan. Samalla tavalla kuin tuliseen pätsiin joutuneiden miesten usko kasvoi Jumalaan, kun he huomasivat Jumalan voiman pystyvän varjelemaan heidät jopa äärimmäisissä olosuhteissa. Vapahtajastasi tulee sinulle suurempi ja hän peittää hengellisen näkökenttäsi tulisten koetusten jälkeen. Koetuksissa kyllä epäonnistutaan, jos ajatellaan meidän voimiemme kestoa, mutta onnistutaan, jos olemme jaksaneet kaiken keskellä heittäytyä Jumalan varaan ja luottaa Häneen. Onneksi Jumala luo meihin tuota uskoa.

Kysyt miten Jumala voisi olla minun kärsimyksissäni mukana, kun olen ollut niitä itse aiheuttamassa? Vastaan, että suuri osa jokaisen kristityn kärsimyksistä ovat omien valintojen tai niiden puutteen seurausta. Saatamme jäädä jumiin menneisyyteen ja hokea itsellemme "miksi teimme niin kuin teimme?" tai miksi emme osanneet varoa sitä tai tuota?".

Meillä on Jumala, joka ei jätä meitä inhimillisen hädän hetkenä, ei koskaan. Hän suojelee meitä ja takaa, että polttava tuli loppuu aikanaan ja me tulemme sieltä ulos. Emme samanlaisina, vaan riisuttuina ja samalla Kristukseen syvemmin sidottuina, Mutta eikö se ole kaiken kristillisyyden tarkoitus? Meidän uskomme todetaan aidoksi koetuksissa. Jumalan arvio kohdistuu siihen, keneen jaksamme uskoa ahdistustemme keskellä. Onneksi emme ole tässä prosessissa yksin, vaan kolmiyhteinen Jumala on sitoutunut sinun elämääsi sen vaikeimmissa vaiheissa. Hän pitää sinut pinnalla.

-Yksin armosta-