Kirjoittaja vaisuliini » 17. Joulu 2015 12:48
*
"Kun synnintunnon nuoli ensin sattuu sydämeen, me alamme tunnossamme tutkia tehtyjä syntejä. Muiston silmä suuntutuu monien rikosten tahraamaksi; olemme tehneet syntiä Jumalaa ja ihmisiä vastaan. Silloin emme niinkään tutki sitä juurta, josta nuo rikokset ovat lähteneet; näemme vain sen masentavan totuuden, että olemme todellakin tehneet nuo rikokset. Senpä tähden onkin tarpeen tietää, että Jumala on valmistanut uhrin, jonka kautta kaikki rikokset ovat anteeksiannetut. Ja juuri sellaista uhria kuvaa vikauhri.
Mutta edistyessään hengellisessä elämässään, kasvaessaan Jumalassa, tulee ihminen käsittämään, että nuo tehnyt synnit ovat vain samasta yhteisestä juuresta lähteneitä eri haaroja, samasta yhteisestä alkulähteestä haarautuneita puroja. Ja hän oppii vielä senkin, että tämä yhteinen juuri ja alkulähde on hänen luonnossaan oleva paha. Tämä tuo meille vielä syvempää tuskaa, jonka voi lääkitä vain se, että entistä syvemmin käsitämme Jeesuksen ristin kuolelman merkityksen. Sanalla sanoen: meidän on tultava näkemään, että Jumala on ristillä "tuominnut synnin lihassa". Tällä tarkoitetaan siis juuri tuota kaiken synnin lähdettä, juurta. Tämä on arvaamattoman tärkeä totuus. Kristus ei ole ainoastaan "kuollut meidän syntiemme tähden, kirjoitusten mukaan", vaan Hän on meidän edestämme tehty synniksi. Tämän totuuden opettaa rikosuhri."
-C.H. Mac Intosh/Kolmas Mooseksenkirja-
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.