Daavid tietää, mistä kirjoittaa.
Daavidin peruskoulutus Jumalan koulussa tapahtui siten,
että hän paimensi isänsä lampaita.
Lampaita paimentamalla myös Mooses sai työharjoittelun tulevaa tehtäväänsä varten.
Mooseksen kohdalla oli ennen tuota jo suoritettu ala-aste,
jossa hän oli saanut kaiken Egyptiläisten tieto-taidon ja viisauden.
Lampaita paimentamalla hän suoritti yläasteen.
Sama oli tilanne Jaakobin kohdalla.
Jaakobista (pettäjästä) tuli tuon paimenjakson jälkeen Israel (Jumalan ruhtinas).
Mutta nyt meillä on edessämme Daavidin virsi.
Laulun on kirjoittanut mies, joka jo poikasena oli paimentanut isänsä lampaita.
Samuel (1 Sam 17:13-15) kirjoitti:
Ja Iisain kolme vanhinta poikaa oli seurannut Saulia sotaan;
ja näiden hänen kolmen sotaan lähteneen poikansa nimet olivat:
esikoisen Eliab, toisen Abinadab ja kolmannen Samma.
Daavid oli nuorin. Ja nuo kolme vanhinta olivat seuranneet Saulia.
Mutta Daavid lähti tuontuostakin Saulin luota Beetlehemiin kaitsemaan isänsä lampaita.
Ja filistealainen astui esiin haastaen taisteluun joka aamu ja ilta, neljänäkymmenenä päivänä.
Ja Iisai sanoi pojallensa Daavidille:
"Ota veljillesi eefa-mitta näitä paahdettuja jyviä ja nämä kymmenen leipää,
ja vie ne kiiruusti leiriin veljillesi.
Ja vie nämä kymmenen juustoa tuhannenpäämiehelle.
Tiedustele veljiesi vointia ja hanki varmuus, että lähetys on heille saapunut.
Saul ja he ynnä kaikki Israelin miehet ovat Tammilaaksossa sotimassa filistealaisia vastaan."
Siis Saul ja Daavidin kolme vanhinta veljeä olivat sotarintamalla.
Daavid paimensi lampaita.
Mutta nuo sotamiehet eivät voineetkaan mitään Goljatille.
Kertomus etenee siihen vaiheeseen, jonka kaikki Raamatusta tietävät.
Daavid asettuu kaksintaisteluun Golgatin kanssa, ja pelastaa kansansa filistealaisten käsistä.
Mutta tuossa kertomuksessa on yksi kohta,
joka paljastaa, mitä Daavid ymmärsi paimenen tehtäväkentästä.
Daavid sanoi Saulille:
Samuel (1 Sam 17:34-36) kirjoitti:
Palvelijasi on ollut kaitsemassa isänsä lampaita.
Jos leijona tai karhu tuli ja vei lampaan laumasta,
niin minä hyökkäsin sen jälkeen, löin sen maahan ja tempasin saaliin sen suusta;
ja jos se karkasi minua vastaan, niin minä tartuin sen partaan, löin sen maahan ja tapoin sen.
Kun palvelijasi on lyönyt maahan sekä leijonan että karhun,
niin tuolle ympärileikkaamattomalle filistealaiselle käy niinkuin niille;
sillä hän on häväissyt elävän Jumalan taistelurivejä.
Daavid oli ollut hyvä paimen,
jonka käsistä ei edes leijona tai karhu kyennyt ottamaan lammasta.
Daavid hoiteli nuo viholliset jopa paljain käsin.
Mutta paimenella oli tätä suojelutehtävää varten myös sauva.
Tähän suojelutehtävään paimen tarvitsee sauvaa.
Se on paimenen käden jatko, jolla hän voi pelastaa kuoppaan langenneen lampaan,
mutta jonka toisella päällä hän voi karkottaa tunkeilijat.
Ja nyt Daavid kirjoittaa laulun - ei itsestään - vaan Jumalasta,
joka on Daavidille Hyvä Paimen,
jonka käsistä ei kukaan eikä mikään voi Hänen lammastaan ryöstää.
Ja Daavidia lohduttaa tietoisuus Jumalan väkevästä kädestä ja paimensauvasta.
Daavid kirjoittaa psalmin Hyvästa Paimenesta.
Toki Daavid itsekin tuossa laulussa mainitaan monta kertaa.
Sillä hän on tuon laulun lammas.
Daavidin virsi. Herra on minun paimeneni ...
PS
Tuo yksi kohta, joka on keskusteluttanut,
on avauksessa lainatussa käännöksessä ihan hyvin käännetty.
Otetaan nyt vertailun vuoksi vielä toinen käännös:
Raamattu kansalleDaavid (Ps 23:4-5) kirjoitti:Vaikka minä vaeltaisin kuoleman varjon laaksossa,
en pelkäisi mitään pahaa,
sillä sinä olet minun kanssani.
Sinun väkevä kätesi ja paimensauvasi
lohduttavat minua.
Sinä katat minulle pöydän
minun vihollisteni nähden.