Kuuntelin äsken osan Petrin puheesta "Jeesuksen jumaluuden alentava oppi".
Kaikki oli hyvin kunnes hän sanoi ettei Jeesus enää ole ihminen. Mä olen kaivannut päästä taivaaseen saadakseni halata Jeesusta mutta jos ei hän enää ole "ihminen" niin ei häntä sitten myöskään voi enää halata. Miksi jotkut on ikuisesti tuomittu olemaan ilman kenenkään rakkaan halausta???
Mitä mun rakkaus merkitsee jos en saa edes halata ikinä sitä jota rakastan? Miksi mä enää odottaisin taivaaseen pääsyä kun en tiedä onko siellä ketään mun tuttua tai sukulaista tai ystävää? Mulla ei ole ikinä maanpäällä ketään rakasta eikä tule ikinä taivaassakaan siis olemaan ketään rakasta.
Jätin puheen kuuntelun kesken. Ehkä joskus kykenen itkultani kuuntelemaan sen loppuun.
Minä olen luullut että kun Jeesus nousi ruumiissaan taivaaseen niin se ruumis myös olisi hänellä siellä ja häntä voisi halata. Mutta jos hän on siellä vain Jumala niin ei häntä voi koskaan halata.
Kun on tarpeeksi halveksittu niin mulle on ihan sama jos pidätte mua vinksahtaneena. Eihän kukaan aina hyljättyä voi ymmärtää jos ei itse koskaan tarvii olla hyljätty mutta tulinpahan nyt vaan sanomaan palautteeni puheeseen.