Muutamia lainauksia koeteltavaksi Pentti Heiskan PAPPEUS JA VIRKA -kirjoituksesta:
UL:n seurakunnassakin on Jumalan Sanan asettamana papisto palvelustehtävineen, mutta se ei tarkoita erillistä ”pappikastia”, kirkollista pappeutta, virkaa ja virkahierarkiaa. Seurakunnassa ei ”lueta papiksi”, eikä tulla sellaiseksi ja palvelustehtäviin vihkimällä toisiaan. Seurakunta ja sen Herra ovat itse tuo papisto. Pappeus ja palvelustehtävät tulevat UL:n seurakunnassa Jumalan katoamattoman elämän voiman kautta tapahtuvana hengellisenä syntymisenä ja voiteluna taivaasta (Hb 7:11-17; 1Pt 1:1-3; 2:9,10; Ilm 1:4-6). Ne eivät ole ihmisiltä eivätkä ihmisten kautta (kuten kirkossa kaikki), vaan Jumalalta (Mt 10:1-8; Gal 1:1).
---
Seurakuntaruumiin kaikki jäsenet ovat pappeja, tasavertaisia Jumalan, evankeliumin ja toistensa palvelijoita, vaikka heillä onkin erilaisia, kutsumuksensa ja armolahjojensa mukaisia palvelustehtäviä Messiaan ruumiissa (Ilm 1:4-6; 1Pt 2:9,10; 4:8-11; Mt 20:25-28; Apt 20:17, 28; Rm 12:1-21; 1Kr 12:1-31; Ef 4:1-32; 1Tm 4:9-16; 2Tm 1:6-11; 4:1-5).
---
Kirkolliset toisiinsa sidotut paavius, piispuus, pappeus ja virka sekä niiksi/niihin ”lukeminen”/vihkiminen taas ovat ihmisten tahdon luomuksia ja asetuksia, eivät UL:n raamatullisia käsitteitä.
---
UL:n srk on ”kuninkaallinen papisto”, jonka kaikilla jäsenillä on (lihan mukaisen ”toimihenkilöyden / aseman” sijasta) jokin hengellinen palvelustehtävä seurakuntaruumiissa; he ovat kaikki hengellistä työtä tekeviä pappeja, veljiä ja sisaria, ilman mitään kastijakoja enempää ”toimihenkilöihin” ja ”seurakuntalaisiin”, kuin ”pappeihin” ja ”maallikoihinkaan”. Vanhempien (presbyteros), niin kuin mikään muukaan palvelustehtävä, ei tee heistä srk:n ”toimihenkilöitä”.
Raamatunkäännöksillä ja niiden harhaisilla selityksillä annetaan aivan yleisesti tarkoitushakuista kirkollista kuvaa asioista. Varmasti tässäkin moni kritisoi tämän kirjoittajaa ja vetoaa siihen, kun KR-38:ssa lukee ”.. jos joku pyrkii srk:n kaitsijan virkaan, niin hän haluaa jaloon toimeen” (1Tm 3:1), todeten, että siinähän suoraan lukee: ”kaitsijanvirka ja -toimi”. Niinpä niin. Niinhän siinä sanotaan. Mutta mitä 1Tm 3:1:ssä oikeasti sanotaan? Ensinnäkin, kun puhutaan kaitsijasta (episkopos), puhutaan srk:n vanhimmasta, tässä yhdestä sellaisesta, ei jostakin vanhinten lisäksi olevasta yksikkömuotoisesta ”kaitsijasta, paimenesta/pastorista, kirkkoherrasta, srk:n johtajasta tai piispasta” (Apt 20:17,28; Tt 1:5-11).
Toiseksi, kun KR-38:ssa lukee ”kaitsijan virkaan”, kreikassa puhutaan vain kaitsijasta (episkopos), ei mitään mistään ”virasta / virka-asemasta”. Kolmanneksi, kun KR-38:ssa lukee ”toimeen”, on kreikassa ergon, minkä merkitys on työ, ei virka-asema, toimi (UTN n:o 1860). Raamattu Kansalle -käännöksessä (v. 1999) 1Tm 3:1 on käännetty suomenkielisistä käännöksistä lähimmäksi sitä, mitä kreikkalaisessa tekstissä oikeasti lukee. Näin RK-99:
”Jos joku pyrkii seurakunnan kaitsijaksi, hän haluaa jaloon tehtävään”.
Käännös olisi täysin kreikkalaisen/aramealaisen tekstin mukainen, kun lopun ”tehtävään”, olisi käännetty ”työhön” (kr. Ergon, työ – ei niinkään ”tehtävä”). KR-38 versio 1Tm 3:1:stä on hyvä esimerkki siitä, kuinka suuresti sivuraiteelle lukijan ajatus voidaan johdattaa, äkkipäältä hyvinkin ”viattoman” tuntuisilla efekteillä – varsinkin kun käännöstä sitten vielä tuetaan täysin massiivisilla pappeus/virka –käytännöillä ja harhaopetuksilla. Uskovat ovat yksi tasa-arvoisten veljien ja sisarten muodostama Messiaan ruumis ja kuninkaallinen papisto, ilman ”virka-asemia” ja ”-toimia” – julistaaksensa ja todistaaksensa kutsumuksensa / armolahjojensa mukaan eri tavoin Isästä ja pelastuksen Tiestä, Jeshuasta (1Pt 2:9,10; 4:10,11; Apt 1:6-8,15; 2:1-4; 1Kr 12:1-31).
---
Muiden kirkkojen kuin katolisen kirkon käytäntöjä ei ole tässä tarpeen erikseen laajemmin esitellä, koska pappeutta ja virkaa koskien kaikkien kirkkojen ”pappeudet ja virat” ovat periaatteessa vain synagogan esimiehen eriasteisia katolisia variantteja. Kaikkialla missä on ”kirkkoherra, seurakunnanjohtaja, pastori/paimen, saarnaaja, työntekijä” jne., tai mitä tahansa paikallisten vanhempien lisäksi, heistä erottautuen ja tai heidän yläpuolellaan olevia ”virkoja”, titteleitä ja tai hallintoelimiä, ne ovat kirkollisia paavillis-piispallisia lihan istutuksia.
---
Pappi- ja palvelustehtävä [kirkollisesti virka] -sanojen vääristyminen käynnistyivät samoihin aikoihin kuin alkoi kirkkolaitoksen muodostuminenkin.
---
Hengellinen syntyminen Jumalan Sanalla Pyhästä Hengestä (Jh 1:12,13; 3:3-8; 1Pt 1:1-3, 22,23; Jk 1:18), Hengessä tapahtuva kastaminen Messiaan ruumiin jäseneksi (1Kr 12:12,13), merkitsee aina samalla myös johonkin palvelustehtävään syntymistä ja kutsumusta. Aivan samoin kuin leeviläisillä, jokainen on jokin jäsen, palvelustehtävissä toimivaksi tarkoitetussa seurakuntaruumiissa, kuninkaallisessa papistossa (Rm 12:1-21; 1Kr 12:4-30; Ef 4:1-16; 1Pt 2:9,10).
Apostoli Pietarin kautta Pyhä Henki opettaa Messiaan ruumiin jäseniä siitä, kuinka tuota jaloa papillista palvelustehtävää tulee suorittaa:
”Palvelkaa toisianne kukin sillä armolahjalla minkä on saanut.. sen voiman mukaan, minkä Jumala antaa.. että Jumala tulisi kaikessa kirkastetuksi Jeshuan Messiaan kautta” (1Pt 4:10,11).
Apostoli Paavali, joka kutsuttiin pelastukseen ja apostoliksi Jeshuan ylösnousemuksen ja taivaaseenastumisen jälkeen, eli samassa ”järjestyksessä” kuin kaikki muutkin ylösnousemuksen jälkeen uskoon tulleet, eikä kuten muut apostolit Jeshuan lihan päivinä, kirjoittaa meille hengellisistä lahjoista ja palvelustehtävistä mm. näin:
”Paavali, apostoli, virkansa saanut, ei ihmisiltä, eikä ihmisen kautta, vaan Jeshuan Messiaan kautta ja Isän Jumalan, joka on Hänet kuolleista herättänyt..” (Gal 1:1).
”Armolahjat ovat moninaiset.. ja palvelustehtävät ovat moninaiset.. niinpä Jumala asetti.. ensiksi apostoleja, toiseksi profeettoja, kolmanneksi opettajia, sitten Hän antoi voimallisia tekoja, armolahjoja parantaa tauteja, avustaa, hallita, puhua eri kielillä. Mutta itse kullekin meistä on armo annettu Messiaan lahjan mitan mukaan.. ja Hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Messiaan ruumiin rakentamiseen mutta nyt Jumala on asettanut jäsenet, itsekunkin, ruumiiseen, niinkuin Hän on tahtonut” (1Kr 12:18; Ef 4:7-16).
”Ei niin, että tahdomme vallita [kr. kyyrieuoo: olla herrana; hallita, vallita] teidän uskoanne, vaan me yhdessä autamme teitä teidän iloonne” (2Kr 1:24).
Kuinka kaunis ja kirkas onkaan Jumalan Sanan opetus – eikä miltään osaltaan sukuakaan kirkkolaitoksen opeille ja opetuksille näistä asioista. Ei sanaakaan ihmisen kautta tapahtuvasta ja vihkimyksen sakramenttiin perustuvasta pappeudesta, hierarkiasta, hallitsemisesta ja vallasta yksilöuskovien ja seurakuntien yli!
---
Uuden Liiton tultua tapahtui ”pappeuden muutos” (Hb 7:12). Jeshua on sekä Välimies, että Uhri, ja myös Ylimmäinen pappi. Vanhan Liiton leeviläinen ”uhri-/välittäjäpappeus” päättyi ja tilalle tuli ”Melkisedekin järjestyksen” mukainen pappeus, jossa kaikki Juudasta nousseen Ylimmäisen papin, Jeshuan, hengelliset veljet ja sisaret, koko Jumalan kansa, ovat pappeja, ”kuninkaallinen papisto”, ilman mitään keskinäisiä hierarkioita papiston sisällä (Hb 7:19-28; 1Pt 2:9,10; Mt 23:8-11). Tässä pappeudessa on palvelustehtävien tasa-arvoinen erilaisuus yhdessä Hengessä eri astioiden ja myös sukupuolten välillä. Seurakunnan vanhemmat ja uskovien opettajat esimerkiksi ovat aina vain veljiä, vaikka armolahjansa/kutsumuksensa puitteissa kaikki ovat yhtälailla pappeja ”julistaakseen Hänen jaloja tekojaan, joka pimeydestä on kutsunut meidät ihmeelliseen valkeuteensa” (Rm 12; 1Kr 12-14; Ef 4; 1Pt 2:9,10). Eikä muuta pappeutta olekaan.
Näin, suorastaan dramaattisen selvää, on Jumalan teko ja asettamus pappeudesta ja palvelustehtävästä Uuden Liiton seurakunnassa. Ja sille niin äärimmäisen vieraita ja vastakkaisia ovat ne ”pappeus ja virka”, joiden ihmisten suuri enemmistö tässä maailmassa kuvittelee niitä olevan. Mutta kiitos Jumalalle, itse Hän edelleen pappinsa kutsuu ja valmistaa, sekä heitä työtoveruudessaan pitäen rakentaa seurakuntansa, jota tuonelan portit eivät voita. Ja ikuisesti nuo kerran valmiiksi tulevat papit ja Jumalan kuvat ovat paistatteleva Hänen kirkkautensa ylitsevuotavassa valossa.