Raamattu todellakin
ihan itsessään todistaa sen,
että se on Jumalan Sanaa alusta loppuun saakka.
Paholainen luuli voittaneensa taistelun ihmisestä,
kun sai tämän lankeamaan,
mutta tosiasiassa paholainen langettikin
ikuisen tuomion itsensä päälle tuossa tilanteessa.
Eli loppujen lopuksi paholainen oli jo hävinnyt taistelun,
ennenkuin se oli alkanutkaan.
Mutta kun ihminen lankesi,
niin se tuli Jumalalle äärettömän kalliiksi.
Ratkaisevaa siis todellakin oli,
kummasta puusta ihminen söisi.
Sovituksen puuta Golgatalla ei olisi tarvittu,
jos Aadam olisi syönyt Elämän puusta.
Siis todellakin jo alunalkaen
tarjolla oli Elämänpuun hedelmä
ja toisaalta hyvän- ja pahantiedonpuun hedelmä.
Elämänpuun hedelmän syöminen
olisi merkinnyt iankaikkista elämää.
Ja niin Jumala kiirehti sulkemaan
elämänpuun tien,
jotta lankeemuksen tilassa oleva ihminen
ei menisi syömään siitä,
sillä silloin ei ihmistä olisi koskaan voitu pelastaa
tuosta lankeemuksen tilasta.
Mutta Jumala oli järjestänyt niin jo ennen aikojen alkua,
että jos ihminen (Ensimmäinen Aadam)
syö kielletyn hedelmän,
niin oli pelastussuunnitelma
johon kuului Jumalan Poika joka syntyisi ihmiseksi (Toinen Aadam),
joka sovittaisi ihmiskunnan.
Ja niin meillä syntiin langenneilla on revanssi.
Me saamme syödä Sovituksen puusta.
Ja silloin Aadamin kautta tullut kuolema on voitettu,
ja meidät siirretään siinä hetkessä Toisen Aadamin kautta tulleeseen
iankaikkiseen Elämään.
Johannes (5:24) kirjoitti:Totisesti, totisesti minä sanon teille:
joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen,
joka on minut lähettänyt,
sillä on iankaikkinen elämä,
eikä hän joudu tuomittavaksi,
vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.