Ensimmäisen Timoteuskirjeen neljännen luvun jakeesta 10.
Tuo jae menee näin.
Paavali (1 Tim 4:10) kirjoitti:Sillä siksi me vaivaa näemme ja kilvoittelemme,
että olemme panneet toivomme elävään Jumalaan,
joka on kaikkien ihmisten vapahtaja, varsinkin uskovien.
Ja Aamu-Usvan kysymys meni näin:
Aamu-Usva kirjoitti:Olen tänään oikein innostunut ekan timoteuskirjeen neljännestä luvusta.
Olen ennenkin tätä miettinyt, mutta mitä te ajattelette tuosta, kun siinä sanotaan, että Jumala on kaikkien ihmisten vapahtaja, mutta varsinkin uskovien (j.10)? Millä tavalla Jumala vapahtaa ei-uskovat?
Tuo adjektiivi 'uskovainen' voitaisiin kääntää myös 'luottavainen'.
Esimerkiksi Tuomas oli aika ajoin hyvinkin epäuskoinen.
Jeesus oikein nuhteli Tuomasta ja sanoi:
Johannes (20:27) kirjoitti:äläkä ole epäuskoinen,
vaan uskovainen
Siis me Jeesuksen opetuslapset - siis Hänen omansa,
voimme olla uskovaisia (pistos) tai epäuskoisia (apistos) tai jotain siltä väliltä.
Paavali ohjeistaa esille nostamassasi jakeessa
nuorta Timoteusta palvelutehtävään.
Siis näkemään vaivaa ja kilvoittelemaan.
Ja tästä seuraa tietenkin aikanaan myös palkka ja voittopalkinto.
Mutta pelastus on lahja yksin armosta.
Me olemme pelastettuja,
mutta kun haluamme antautua Herran palvelukseen,
niin me tarvitsemme suurta luottamusta Herraan,
sillä vihollinen on silloin hyvin kiinnostunut meistä.
Jos haluamme antautua näkemään vaivaa siinä palvelutehtävässä,
johon olemme kutsutut,
me tarvitsemme pelastajaa jokaisella askeleella,
minkä otamme - Herraan luottaen.